Kotipaikkani tallissa on jo yli 40 vuotta
seissyt pukeilla jokin 1930-lukuinen Duesenberg-
auto, joka jäi hollantilaiselta pariskunnalta
Suomeen joskus 1950-luvulla taka-akselin
rikkoonnuttua. Auto piti korjata Suomessa, ja
hollantilaisen pariskunta kertoi noutavansa sen
myöhemmin. Kuitenkaan kukaan ei koskaan
aloittanut auton korjaamista, kun kukaan ei
oikein tuntunut tietävän, kenen auto oli. Eikä
sitä myöhemminkään ketään kaivannut.
Duesenberg on siis edelleen hallussani. En
tiedä tarkkaan sen vuosimallista tai mitä
alamallia se on. Tarinan mukaan auton omistanut
hollantilaispariskunta irroitti ennen Suomesta
lähtöä sekä auton rekisterikilvet että
tyyppikilven!
Nyt on mielessä käynyt auton
liikenteeseensaatto. Rikkoontunut taka-akseli ei
liene tänäpäivänä ongelma, mutta eniten
askarruttaa auton omistajuusongelma. Onko auto
vuosien jälkeen minun vai voiko jostain ilmestyä
vaikkapa hollantilaispariskunnan jälkipolvet ja
vaativat autoa itselleen?
Duesenberg on muuten käyntikuntoinen, sisusta
on kunnossa eikä maalipinnallekaan tarvitse tehdä
mitään.
seissyt pukeilla jokin 1930-lukuinen Duesenberg-
auto, joka jäi hollantilaiselta pariskunnalta
Suomeen joskus 1950-luvulla taka-akselin
rikkoonnuttua. Auto piti korjata Suomessa, ja
hollantilaisen pariskunta kertoi noutavansa sen
myöhemmin. Kuitenkaan kukaan ei koskaan
aloittanut auton korjaamista, kun kukaan ei
oikein tuntunut tietävän, kenen auto oli. Eikä
sitä myöhemminkään ketään kaivannut.
Duesenberg on siis edelleen hallussani. En
tiedä tarkkaan sen vuosimallista tai mitä
alamallia se on. Tarinan mukaan auton omistanut
hollantilaispariskunta irroitti ennen Suomesta
lähtöä sekä auton rekisterikilvet että
tyyppikilven!
Nyt on mielessä käynyt auton
liikenteeseensaatto. Rikkoontunut taka-akseli ei
liene tänäpäivänä ongelma, mutta eniten
askarruttaa auton omistajuusongelma. Onko auto
vuosien jälkeen minun vai voiko jostain ilmestyä
vaikkapa hollantilaispariskunnan jälkipolvet ja
vaativat autoa itselleen?
Duesenberg on muuten käyntikuntoinen, sisusta
on kunnossa eikä maalipinnallekaan tarvitse tehdä
mitään.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Vau mikä löytö! Suosittelen, että otat yhteyttä
Mobilisti-lehteen. Siellä on asiasta innostunutta
ja asiantuntevaa porukkaa, osaavat ainakin neuvoa
eteenpäin alan harrastajiin. Toivottavasti
kunnostat auton tai se päätyy hyviin käsiin.
Onnea autosi kanssa.
Minullapa onkin tallissa Hitlermese ja kaapissa
Ettore bugatin muumio. Ihmeellinen maailma,
todentotta!
Uskomaton tarina. Duesenberg ei ole ihan mikä
tahansa auto, vaan aidot ja alkuperäiset
(replicoja on tehty myös) maksavat käsittääkseni
Amerikassakin satoja tuhansia dollareita. Johan
tuollaisen auton olisi ajat sitten ottanut
kiljuen hoiviinsa joku mobiilihenkinen olkoonkin
omistussuhteet mitä tahansa.
Tämä on jo ties monesko kerta, kun kuulen
huhuja tästä autosta. Muistaakseni Mobilisti-
lehdessäkin oli kerran pieni juttu tästä
uskomattomasta autosta. Jos en väärin muista, oli
erittäin ahtaissa olosuhteissa otettu valokuvakin
jutun yhteydessä.
Pitänee alkaa uskoa auton olemassaoloon ja
odotan suurella innolla auton näkemistä
ilmielävänä. Joko entisöitynä tai muuten vaan.
ja sillä siisti
Tämä sama juttu kerrottiin aiemmin Miboslisti-
lehdessä, eikä sitä tietenkään kukaan uskonut.
Mutta lehden toimitus (Kai L Bremer?), väitti,
ettei kyseessä ole pila.
Auton arvo markoissa on kuusinumeroinen, kunnosta
riippuen. Omistus kannattaisi selvittää ensin
oikeusviranomaisten kanssa, ennen kuin autosta
laajemmin kertoo minnekään.
Keneen viranomaiseen voisi ottaa yhteyden,
jotta auto ei katoaisi käsistä? Verottaja voi
vaatia sitä itselleen, entiset omistajat voivat
vaatia sitä itselleen?
Tämän auton suhteen eteneminen viranomaisteitä
ei ole ehkä itsestäänselvyys? Tiedän auton arvon,
mutta ongelmia voi tulla. On kai parempi omistaa
vain Duesenberg tallissaan kuin katsella sitä
jonkun toisen omistamana jossain museossa tai MR-
kilvissä jollain ns. mobilistilla, joka on
tuntenut lain lonkerot paremmin kuin minä.
Nythän asiaa voi kysyä eri viranomaisilta
anonyymisti vaikka sähköpostilla. Teoriassahan
asia koskee mitä tahansa autoa, vaikka
venäläisiltä Kirkkonummelle 50-luvulla jäänyttä
Pobedaa.
Eiköhän se näin monen vuoden jälkeen ala olla jo
löytötavaraa. En kyllä menis vannomaan on
nimittäin sen verran harvinainen vehjes, että
kyllä sille ottajia löytyis verottajaa myöten.