Siinäpä ongelma pääpiirteissään onkin jo otsikossa. 2-vuotiaalla on ihan älytön ötökkäkammo. Miten olette päässeet siitä eroon? Olen yrittänyt pysyä rauhallisena, ja selittää lapselle, että ötököitä vaan lentelee kesäisin, eikä niille mitään voi. Ei vaan jaksaisi kuunnella sitä hysteriaa.. Siis antakaa vinkkejä, miten teillä on asia hoidettu. Vanhemmalla lapsella ei ollut moista vaihetta koskaan.
ötökkäkammo!
äiti
101397
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
"takapuoli pitkällä" sinne pusikkoon tutkimaan niitä ötököitä. Otatte suurennuslasin mukaan ja eväät, kiva retki ja ötököitä tulee tutuks.
mennä ohitse,mähämäkit ja maumaut(muurahaiset) on jo tuttuja,jotka alkukesästä aiheuttivat hysteerisen huudon.
Nyt vielä käämmeet(madot) aiheuttavat lievää kiljuntaa kunhan ne saadaan tutuiksi niin sitten ollaan voiton puolella...
Ötökät eivät olleet aikaisemmin pelottavia, päinvastoin kiinnostivat kovasti ja niitä aina ihailtiin ja etsittiinkin. Sitten iski vesirokko, ja poika itse sanoi, että ei ole vesirokko, vaan ampiaiset ovat pistäneet. Ei auttanut selittää, että tauti se oli. Kammo on siis tullut tuon taudin seurauksena. Ainakin luulen niin. Muutoin ei ole ollut mitään itikoita kummempaa kokemusta ötököiden pistämisestä, olen yrittänyt välttää myös liiallista pelottelua asialla.
Kuinka kauan vaiva jatkuu? Koko kesän vai? Toivottavasti ei kuitenkaan!
Meidän 2-vuotiaalla on sama "kammo". Kaikenmaailman ötökät kauhistuttavat, olivat ne sitten kärpäsiä, ampiaisia, muurahaisia tai muita. Alkuun kammo oli sitä, että kun esim. ensimmäinen kärpänen suhahti korvan vierestä tai sattui näköpiiriin, alkoi tavaton hysteerinen huuto. Nyttemmin tämä kammo on jo pikkaisen hellittänyt, olen selittänyt lapselle että ei ne mitään tee, ne vaan lentelee ja katselee että kukas se siinä on.. Lisäksi olen esim. kärpäsen läpsäistyäni näyttänyt sitä tytölle jos haluaa katsoa ja antanut hänen myös itse huiskia kärpäsiä kärpäslätkällä. Luulen että meillä asiaa on auttanut myös se, että olen itse uskaltautunut ottamaan jonkin ötökän (esim. koppakuoriaisen tai kärpäsen) käteeni ja lapsi on huomannut että eihän se mitään teekkään.
Kammoa vielä on, mutta onneksi helpottamaan päin. Eiköhän tähänkin asiaan aika auta.
Lämmintä ja rauhallista ötökkäkesää ;).
Onkohan se joku parivuotiaitten pelkovaihe?? Muistan aikanaan, että meillä poika parivuotiaana pelkäsi muurahaisia. No aikaa myöten se meni ohi ja onneksi niitä ei joka paikassa ollut, mutta tyttärellämme on jokin kauhea saippuavaahtokammo ja siinä onkin sitten kestämistä.
Ennen piti kylpemisestä ja vesijutuista, mutta viimeisen sairaalareissun jälkeen (hänelle laitettiin sellaiset puuduterasvalaput, jotka kyllä näytti vaahdolta iholla ja päällä siis ne laput. Lapsi huusi hysteerisena, että "kätit pilalla" suomennos: kädet pilalla)
Nyt sitten kun yritän kylvettää, niin saa aivan kauheen paniikkikohtauksen ja kun laitan vaikka puhtaan veden ja sitten pesen hiukset sama homma.
No eilen kokeilin pelkkää suihkua ja nopsaa pesua, niin kylppärin ovella alko huuto ja raivoaminen ja koko pesun ajan huusi aivan hysteerisena. Tänään en vienyt sit suihkuun, vaan suoritimme iltapesun lavuaarin edessä ja heti kun kuuli sanan pesu se alko.
Joten aika ongelman edessä ollaan, vielä kun on kesä, niin pitää muutenkin käydä tiheempään pesulla ja muuteski pidän sitä hyvin tärkeänä, että illalla ollaan ainaski suihkussa käyty ja aamulla puhtaat vaatteet päälle. Joten minä myös mielenkiinnolla odotan vastuksia alkuperäisen kysymykeen, miten yleensä mistään kammosta pääsee eroon.
ps. Siskoni kärsii vieläkin vesikammosta eikä häntä saa lätäkköä syvempään veteen. Suihkussa sentään käy:) Ja ikää on yli 30 v.
Meillä oli tuollainen vaihe tosin paljon pienemmällä, ja peseminen onnistui keittiön pöydän äärellä. Entäs jos tekisitte pesun vaikka pihalla? Lappujen kanssa vaikka aluksi jonkun peseytymislaulun ja leikin kanssa? Sitten pikku hiljaa sinne oikeaan paikkaan takaisin kun alkaa pahin pelko mennä ohitse. Unohtakaa sana pesulle, ja korvatkaa se jollakin uudella sanalla! Kun ei noista lapsista tiedä, mitä niiden päässä joskus liikkuu. Uskomattomia mielleyhtymiä osaavat kehittää...
Laitoin pihalle pienen punkan ja sinne vettä. Ei onnistunut, ainoastaan kiviä ja kukkia heitteli sinne. Joten illalla oli pakko käyttää suihkussa, en edes hiuksia pessyt, ainoastaan puhtaalla vedellä huuhtelin (tytöllä pitkä ja kihara tukka) ja koko pesu oli yhtä hysteeristä huutoa ja yritti syliin koko ajan. Järkyttävää ja itellä paha mieli kun lastani "rääkkään", mutta pakko oli pestä kun haisi jo niin lialta, kun päivän hiekkakasalla möyri ja kakkuja teki.
No kait se aikaa myöten ohi menee...
Voisitko mennä lapsesi kanssa sinne suihkuun? Siis niin, että hän on sinun sylissäsi? Näin usein meillä suihkutellaan tyttö 1v kanssa.
Niinpä.. Hermot meinaa kyllä välillä mennä kun lapsella on sitkeä kammo!
Omani on jo 4-vuotias, mutta luonteeltaan herkkä. On ollut aika tekeminen, että olen pystynyt hyväksymään sen piirteen.. Mutta jos en olisi hyväksynyt, olisin evännyt häneltä mahdollisuuden hyötyä sen mukanaan tuomista taidoista ja lahjoista. Hän kun on hyvin taiteellinen ja luova persoona ja siinähän herkkyyttä tarvitaan!
Viimeisin "tahtojen taisto" käytiin polkupyöräilystä kun lapsi pelkäsi kuollakseen pienimpiäkin alamäkiä. Aluksi meinasi pinna palaa kun joka mäen harjalla alkoi itku ja piti hypätä pois satulasta. Onneksi sain itselleni taottua, että pitää olla tukena ja turvana, kannustaa ja kehua niin vietävästi kun uskaltaa istua pyörän satulassa piskuisessa mäessä. Otin homman oikein tosissaan ja joka päivä houkuttelin lapsen pyöräretkelle (tykkää kyllä kovasti pyöräillä TASAISELLA). Olin vierellä, kehuin ja kannustin ja eipä montaakaan päivää kulunut kun lapsi viiletti vauhilla alamäkeä! Ja voi sitä iloa lapsen ja äidin kasvoilla!
Että sitkeästi vain neuvon minäkin tutkimaan niitä ötököitä. Istutte vaikka viltille nurmikolle ja tutkitte ötökkävälineillä (Vapaa Valinnassa myydään edullisia.. :o)) öttiäisiä. Yritä itse olla niin rauhallinen ja malttavainen kun pystyt, jopa ylirauhallinen.. Voittehan tehdä jotain kivaa onnistuneen retken päälle! (Me lähdimme pyöräilemään jäätelölle).
Ostin lasten hyönteis kirjan ja luomme sitä päivittäin. Niin lapsi ymmärsi että ne ei syökkään häntä!!! =) En tiedä tehooko teillä mutta meillä rauhottui. Pelkää yhä amppareita ja hämähäkkejä.