En tiedä onko täällä jossain ihan aiheesees liittyvä juttu jos on niin anteeksi :) Mutta mun kaverilla on se ongelma, että se oksentaa kaikki pois ja se itse puhuu että on niin loistavaa kun voi syödä mitä vain ja sitten oksentaa kaiken pois.. Eikä tässä silleensä ole niin vielä mutta mua huolestuttaa se että me ollaan jo lähes 16 vuotiaita joten, eikö tän olis pitäny olla meiltä jo ohi? Ja vielä se, kun tämä kyseinen kaveri on muuttamassa pois kokonaan täältä.. Ja kyllä se on laihtunu ihan liikaa eikä aio lopettaa se nimittäin kun sano, et se pysty olemaan viikon oksentelematta niin hän ei ole riippuvainen mutta pitää itseään vielä niin lihavana ettei voi lopettaa.. Sit on vielä toinen juttu se joi itsesä todella humalaan yks päivä tässä näin ja sitten myöhemmin illalla hyppää ajavasta autosta ulos ja hokee "mä haluan kuolla"..Mä oon ottanu sen kaverin mukaan kyllä just samoihin porukoihin missä itte liikun ennen sillä ei ollu mun lisäks kun yks kaveri, kun se nyt vaan tajuis että ihmiset oikeesti välittää siitä.. Mä oon ite niin huno kohtaamaan ongelmia, että ja vaikka tiedän ettei se ole oikein niin minä silti haluan vaan juosta karkuun.. Mut sitä en oo vielä tehny.. Mitä mun pitää tehdä? mä tiedän että se mun kaveri jos ei kehittelis ittelleen noita ongelmia niin asiat vois olla todella hyvin. ja mä uskoisin et tästä päästäis pois ilman mitään kaikki tietäviä psykiatreja mä en vois tehä sitä mun kaverille kuitenkaan sitäpaitsi, kun en itte ees usko et se niitten apu ole muuta kuin hetkellistä se tuntuu hyvälle sillon kun siellä on mutta sitten kun pääsee pois kaikki on taas samalla tavalla.
Apua..
Ei voi tajuta
3385
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
hoida se hoitoon! äkkiä! toi on selvä syömishäiriö. juttele sen vanhempien kanssa tms. sen pitää päästä ammatti auttajalle
ja kuuntele. koita piristää ja kertoa että ihmiset ioikeasti välittää siitä.
sitä ei saa nyt jättää yksin ei missään tapauksessa.
yrittisit nyt ainaki alussa selvitä ilman ammattiapua koska ammatti apu ei ole sitte niin kauhan mukava juttu. ainaki mie toivoisin että silloin minun aikana läheiset tai ystävät olis vaivautunu kertoon mulle että ne välitää tai ees muistaa minua. olisivat kuunnelleet tai ees yrittäneet kuunnella.mutta niimpä ei käyny.. eikä sille voi enää mitään mutta koita sie nyt ees olla jättämättä kaveriasti pulaan ja jos mikään ei enää auta niin ammattiapua peliin mutta älä anna tuo kuiteskaan edettä liian pitkälle, mitä pitemmälle tuo sairaus etenee sitä hankalampi siitä on päästä eroon. ole tukena ja kuuntele.
moi mullaki on tollanen kaveri.. melkeen se ei oo saman ikänen vaan nuorempi, eikä se oksentele (tai ei ainakaa oo myöntäny) mut sillä on alkoholi ongelma ja mä oon ollu välillä iha paniikissa sen kans ku sen meininki on menny välillä siihen asti et sen porukat on meinannu laittaa sen lasten kotiin sun muuta
no joo sit mun kautta se oppi ryyppää.. ja se tekee sitä turhan usein
sillä oli myös jonkilainen kriisi ittensä kanssa.. se oli aina sitä mieltä et oli ruma ja lihava (johtu sen entisistä frendeist jotka ei yhtää aatellu sitä) ja ku se on välil niin hankala kotona nii ei sen vanhemmatkaa ollu kauheen mukavia sille, nii sillä oli sellanen olo et se on hirviö josta kukaa ei oikeesti välitä.. no tähä mä koitin vaikkutaa sillä et sanoin mahdollisimman usein sille jotain kivaa kuten "sulla on ihanat hiukset" ja "oot ehottomasti yks parhaist tyypeist joita tiiän"
ja sit se oli silti sitä mieltä ettei ketään kuitenkaa oikeesti kiinosta johon mä vastasin et se on mulle tosi tärkee frendi ja mulle on paljonki välii mitä sille käy
se oppi luottaa ihmisiin ja tuli itsevarmemmaksi mut en usko et kaikki ois kehumisen ansiota mut ei se ainakaan haitannu ;)
mäkään en ikinä kertonut kellekkää aikuselle/opelle/lääkärille asiasta sillä seurauksella et mulle itelle keräänty paljon paineita ja huonoo oloo mut mä en kadu koska mun kokemusten mukaan aikuset osaa vain pahentaa tilanteita vaikka ne koittaski auttaa..
sulle mä neuvoisin samaa mitä mä tein et kehu sitä sun kaverii mut älä siten et "voi ku sä oot ihanan laiha" vaan jotenki muuttten kuten sulla on ihanan paita ja sulla on tosi nätit silmät ihan mitä nyt vaa ite keksit
ja älä vaan ite marise et oot lihava vaan alota semmonen asenne et läski ei oo pahasta.. en mä muuta silleen keksis mitä sä voisit tehdä
et toivottavasti sun kaceri selvii ja älä ota ittelles liian suurta taakkaa kannettavaks jos vain voit sen jollekki luotettavasti jakaa ;)