Lihavuusleikkauksen vaikutukset lääkkeiden farmakokinetiikkaan
Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2022;138(5):385-92
1 1 (*)
★(*)
★(*)
★(*)
★(*)
★
Kristiina Cajanus, Petri J. Vainio, Eriika Savontaus, Paulina Salminen ja Aleksi Tornio
Lihavuusleikkaus muuttaa ruoansulatuselimistön anatomiaa ja potilaan kehon koostumusta, mikä vaikuttaa lääkkeiden farmakokinetiikkaan. Leikkauksen välittömiä seurauksia ovat lääkkeiden imeytymisen ja ensikierron aineenvaihdunnan muutokset. Lääkkeen jakautumistilavuus, aineenvaihdunta ja eliminaatio saattavat muuttua rasvakudoksen ja maksan rasvoittumisen vähenemisen sekä munuaistoiminnan parantumisen myötä. Lääkepitoisuuksien suurentuminen tai pienentyminen voivat vaikuttaa lääkehoidon tehoon ja haittavaikutusriskiin. Yksittäisten lääkkeiden osalta näyttö on puutteellista, eikä selkeitä yleissuosituksia lääkkeiden lihavuusleikkauksen jälkeisistä annoksista ole saatavilla. Leikkaustekniikka ja yksilölliset potilaskohtaiset tekijät vaikuttavat farmakokinetiikan muutoksiin. Muutosten vaikean ennakoitavuuden takia on tärkeää seurata lääkehoidon kliinistä vastetta, haittavaikutuksia ja tarvittaessa lääkepitoisuuksia 1-2 vuoden ajan leikkauksesta, jolloin paino vähenee eniten.
Lihavuuskirurgia on yleistynyt maailmanlaajuisen lihavuusepidemian seurauksena (1). Lihavuuskirurgian on pitkäaikaisseurannassa osoitettu merkittävän ja pitkäaikaisen painon vähentämisen lisäksi lieventävän, parantavan tai estävän lihavuuden liitännäissairauksia (2). Vaikeasti (painoindeksi > 35 kg/m2) ja sairaalloisesti (> 40 kg/m2) lihavien potilaiden lihavuuskirurgiasta saatavan merkittävän terveyshyödyn lisäksi hoito on kustannusvaikuttavaa (3).
Lihavuusleikkaukset on aiemmin luokiteltu malabsorptiivisiin ja restriktiivisiin operaatioihin, mutta tämä jako on käymässä vanhentuneeksi, koska monet lihavuusleikkauksen terapeuttiset vaikutukset ovat seurausta esimerkiksi hormonaalisen säätelyjärjestelmän muutoksista eikä kaikkia vaikutusmekanismeja vielä yksityiskohtaisesti tunneta (4). Kaksi yleisintä leikkausmenetelmää ovat mahalaukun kavennusleikkaus (sleeve) ja mahalaukun ohitusleikkaus (bypass). Molempiin menetelmiin kuuluu restriktio eli mahalaukun tilavuuden pienentäminen, joka vähentää kerralla nautittavan ruoan määrää.
Malabsorptiivisissa leikkauksissa suoliston imeytymispinta-ala vähenee. Tavoitteena on energiaravintoaineiden imeytymisen väheneminen, mutta samalla vitamiinien, hivenaineiden ja lääkkeiden imeytymispinta-ala pienenee (KUVA 1). Mahalaukun ohitusleikkauksessa malabsorption osuus on luonnollisesti suurempi kuin kavennusleikkauksessa. Molemmat leikkaustekniikat muuttavat ruoansulatuskanavan anatomiaa ja fysiologiaa sekä vaikuttavat potilaan lääkehoitoon.
Kuva 1. Lihavuuskirurgian yleisimmät leikkaustekniikat (42). A. Mahalaukun ohitusleikkauksessa mahalaukun yläosasta muotoillaan noin 50 ml:n vetoinen mahalaukkusäiliö, johon jejunum liitetään. Tämän niin sanotun alimentaarihaaran pituus on noin 120–150 cm, ja siihen liitetään jejunum noin 60–80 cm Treitzin ligamentista distaalisuuntaan (niin sanottu biliopankreaattinen haara). Leikkauksen jälkeen lääkkeet ohittavat suurimman osan mahalaukusta sekä duodenumin ja päätyvät suoraan mahalaukkusäiliöstä jejunumiin. B. Mahalaukun kavennusleikkauksessa mahalaukusta poistetaan noin kaksi kolmasosaa ja lääkkeiden kulkureitti jää ennalleen.
Lihavuusleikkausten vaikutukset, joista ei aina niin puhuta
8
230
Vastaukset
- Anonyymi
Laihtumisen myötä monen pitkäaikaissairauden hoitotasapaino paranee ja lääkityksiä voidaan vähentää. Ruoansulatuskanavan kirurginen muokkaaminen voi merkittävästi vaikuttaa lääkkeiden farmakokinetiikkaan. Lisäksi leikkauksenjälkeinen runsas laihtuminen muuttaa kehon koostumusta, mikä osaltaan vaikuttaa farmakokinetiikan vaiheisiin. Näin lääkevaste saattaa muuttua huomattavasti verrattuna leikkausta edeltäneeseen tilanteeseen.
Parhaiten näihin muutoksiin voidaan varautua suunnittelemalla lääkehoidon seuranta huolellisesti ja arvioimalla lääkehoidon tarvetta sekä oikeita annoksia leikkauksen jälkeen. Ennakointi on erityisen tärkeää, mikäli lääkkeellä on kapea terapeuttinen alue tai tasainen lääkevaikutus on kriittistä sairauden, esimerkiksi epilepsian, hoitotasapainon kannalta.
Itse lihavuusleikkauksen ja sitä seuraavan laihtumisen aikaansaamia farmakokinetiikan muutoksia on vaikeaa erottaa toisistaan, sillä leikkauksen jälkeen potilaan energiansaanti rajoittuu välittömästi ja kehon koostumus alkaa muuttua nopeasti. Näyttö runsaan laihtumisen vaikutuksista lääkkeiden farmakokinetiikkaan perustuu pääasiassa lihavuusleikkauksen jälkeisiin tutkimuksiin tai lihavien ja normaalipainoisten tutkittavien vertailuun. Leikkauksen jälkeen joidenkin lääkkeiden farmakokinetiikan on todettu muuttuvan jo päivissä ja viikoissa, mikä viittaa leikkauksella olevan painonmuutoksesta riippumattomia vaikutuksia.
Farmakokineettisissä tutkimuksissa määritetään tyypillisesti lääkkeen huippupitoisuus (Cmax), huippupitoisuuksien esiintymisajankohta (tmax) sekä lääkeainepitoisuus-aikakuvaajan pinta-ala (AUC) ennen leikkausta, muutamia päiviä tai viikkoja leikkauksen jälkeen ja mahdollisesti vielä kuukausien päästä leikkauksesta. Lisäksi tietoa lihavuusleikkauksen vaikutuksista farmakokinetiikkaan on kertynyt yksittäisistä tapausselostuksista ja potilassarjoista.
Tähän mennessä tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että yksittäisen lääkkeen farmakokinetiikan muutos voi riippua lihavuusleikkaustekniikasta ja potilaan yksilöllisistä ominaisuuksista, mikä vaikeuttaa merkittävästi yksilötason muutosten luotettavaa ennakointia. Aihetta tutkitaan aktiivisesti mahdollisten ennustetekijöiden tunnistamiseksi.
Lihavuusleikkauksen vaikutukset lääkkeiden imeytymiseen ja ensikierron aineenvaihduntaan
Lihavuusleikkauksen aiheuttamat anatomiset muutokset voivat vaikuttaa lääkkeiden imeytymisnopeuteen ja biologiseen hyötyosuuteen (KUVA 2).
Kuva 2. Tärkeimmät lääkkeiden farmakokinetiikkaan vaikuttavat lihavuusleikkauksen jälkeiset anatomian muutokset.
Sekä mahalaukun ohitus- että kavennusleikkauksen on todettu nopeuttavan ravinnon ja lääkkeiden siirtymistä ohutsuoleen, mikä voi vaikuttaa niiden imeytymiseen (5). Käytännön näyttöä on saatu parasetamolista, asetyylisalisyylihaposta ja morfiinista, joiden imeytyminen sekä nopeutuu että lisääntyy leikkauksen jälkeen (6-9). Kliiniset vasteet voivat vaihdella toivotun vaikutuksen nopeammasta alkamisesta jopa myrkytysoireisiin. Myös lääkkeen valmistemuotojen erot voivat korostua lihavuusleikatuilla potilailla, esimerkiksi hitaasti lääkeainetta vapauttavan valmisteen imeytyminen voi vähentyä suolen läpimenoajan lyhetessä.
Ohitusleikkaus vähentää mahalaukkusäiliön haponeritystä, jolloin ruoansulatuskanavan yläosan pH-arvo suurenee (10). Myös mahalaukun kavennusleikkauksen on arvioitu vähentävän mahalaukun haponeritystä parietaalisolumassan pienentymisen vuoksi. Mahalaukkusäiliön suurentuneen pH:n vaikutusta imeytymiseen on tutkittu suun kautta otettavalla posakonatsoliliuoksella, jonka imeytyminen vähenee mahalaukun pH:n suurentuessa. Mahalaukun ohitusleikkauksen jälkeen posakonatsolille altistuminen ja huippupitoisuus pienentyivät alle puoleen leikkausta edeltäneistä arvoista (11). Eri valmistemuodot voivat kuitenkin erota pH-riippuvuudeltaan, esimerkiksi posakonatsolin imeytyminen enterotableteista ei riipu pH:sta.
Mahalaukun ohitusleikkauksen jälkeen ravinto ja lääkkeet kohtaavat sappihapot ja haimanesteen vasta ohitetun haaran yhdistyessä muuhun ohutsuoleen. Tällöin monien peptidien, hiilihydraattien ja rasvojen pilkkoutuminen ja imeytyminen voivat viivästyä. Sappihappoja imeytymiseensä tarvitsevan fenofibraatin imeytymistä tutkittaessa on todettu, etteivät sen pitoisuudet kuitenkaan merkittävästi muuttuneet mahalaukun ohitusleikkauksen jälkeen (11).
Ohitusleikattujen potilaiden ravinteiden ja lääkkeiden imeytymiseen käytettävissä oleva pinta-ala on pienempi kuin ennen leikkausta. Leikkauksen jälkeen käytettävissä olevaan imeytymispinta-alaan vaikuttaa erityisesti ohitetun ohutsuolen suhteellinen osuus koko suolesta. Lisäksi duodenum ja jejunumin alkuosa poikkeavat imeytymisoloiltaan ohutsuolen loppuosasta.
Solukalvon lääkeaineenkuljettajaproteiinien esiintyminen vaihtelee ohutsuolen eri osissa. Esimerkiksi monien lääkkeiden imeytymistä rajoittavan P-glykoproteiinin ilmentyminen lisääntyy siirryttäessä duodenumista ileumiin (12). Sen substraatin digoksiinin hyötyosuudessa ei kuitenkaan havaittu muut - Anonyymi
muuttuneet mahalaukun ohitusleikkauksen jälkeen (11).
Ohitusleikattujen potilaiden ravinteiden ja lääkkeiden imeytymiseen käytettävissä oleva pinta-ala on pienempi kuin ennen leikkausta. Leikkauksen jälkeen käytettävissä olevaan imeytymispinta-alaan vaikuttaa erityisesti ohitetun ohutsuolen suhteellinen osuus koko suolesta. Lisäksi duodenum ja jejunumin alkuosa poikkeavat imeytymisoloiltaan ohutsuolen loppuosasta.
Solukalvon lääkeaineenkuljettajaproteiinien esiintyminen vaihtelee ohutsuolen eri osissa. Esimerkiksi monien lääkkeiden imeytymistä rajoittavan P-glykoproteiinin ilmentyminen lisääntyy siirryttäessä duodenumista ileumiin (12). Sen substraatin digoksiinin hyötyosuudessa ei kuitenkaan havaittu muutoksia leikkauksen jälkeen (13). Myös muiden kuljettajaproteiinien tiedetään ilmentyvän eri määrin ohutsuolen eri osissa (14,15). Niiden vaikutuksia lääkkeiden imeytymiseen mahalaukun ohitusleikkauksen jälkeen ei tunneta.
Ohutsuolessa tapahtuvan ensikierron aineenvaihdunnan kannalta keskeisin entsyymi on CYP3A4, jonka suurimmat pitoisuudet ohutsuolessa on havaittu sen proksimaalisessa osassa (16). Näin ohitusleikkauksen jälkeen lääkeaineiden altistuminen ohutsuolen CYP3A4:lle vähenee, ja sen välityksellä metaboloituvien lääkeaineiden hyötyosuus voi suurentua. Suoraa vaikutusta on vaikeaa mitata, sillä hyötyosuuteen vaikuttavat myös imeytyminen ja maksassa tapahtuva alkureitin aineenvaihdunta, jotka ovat lääke- ja yksilökohtaisia. Myös muiden lääkeaineenvaihdunnan entsyymien ilmentyminen ohutsuolen eri osissa vaihtelee, mutta niiden merkitys ensikierron aineenvaihdunnan kannalta on vähäisempää.
Runsaan laihtumisen vaikutukset lääkkeiden farmakokinetiikkaan
Lihavuuskirurgia johtaa nopeasti kehon ja erityisesti maksan rasvoittumisen vähenemiseen (KUVA 3). Usein kehon mahdollinen krooninen tulehdustila korjaantuu. Kehon kokonaismassan muutos tulee huomioida erityisesti painon mukaan annosteltavien lääkkeiden osalta.
Kuva 3. Laihtumisen vaikutuksia ja niihin liittyviä muutoksia lääkkeiden farmakokinetiikassa.
Lihavuuden on todettu suurentavan rasvaliukoisten lääkkeiden jakautumistilavuutta (17). Laihtumisen seurauksena rasvaliukoisten lääkkeiden näennäinen jakautumistilavuus pienenee. Lihavuusleikkauksen jälkeen myös lihasmassa vähenee. Muutos on suurinta ensimmäisen vuoden ajan ja tasaantuu sen jälkeen, mutta yksilöllinen vaihtelu on suurta (18,19). Oletettavasti muutokset kehon rasvattomassa massassa ovat kuitenkin vähäisempiä kuin rasvamassan muutokset, joten vaikutukset vesiliukoisten lääkkeiden jakautumistilavuuteen ovat pienemmät. Laihtumisen vaikutuksesta plasman proteiinipitoisuuksiin ja lääkkeiden proteiineihin sitoutumiseen on vain vähän julkaistua tietoa.
Lihavuuteen liittyvän maksan rasvoittumisen tiedetään vähentävän CYP3A-aktiivisuutta (20,21). Lihavuusleikkauksen jälkeen CYP3A4-substraatin midatsolaamin puhdistuman on havaittu suurentuvan, mikä mallinnuksen perusteella selittyy pääosin maksan entsyymiaktiivisuuden elpymisellä (22). Kuitenkin ohitusleikkauksessa lääkkeiden altistuminen ohutsuolen CYP3A:lle vähenee, joten lopullista vaikutusta on vaikeaa ennakoida.
Eräässä tutkimuksessa annettiin eri CYP-entsyymien substraatteja samanaikaisesti, ja tulokset viittasivat siihen, että CYP3A4:n ohella erityisesti CYP1A2- ja CYP2C8-aktiivisuus lisääntyy ja CYP2E1-aktiivisuus vähentyy ohitusleikkauksen jälkeen. Toisaalta CYP2D6:n substraattien venlafaksiinin, metoprololin ja dekstrometorfaanin farmakokinetiikassa ei havaittu muutoksia ohitusleikkauksen jälkeen (23-25).
Vaikeaan lihavuuteen liittyy usein munuaisten toiminnan heikkeneminen. Lihavuuskirurgian on todettu suurentavan glomerulusten laskennallista suodatusnopeutta (eGFR) sekä vähentävän proteinuriaa ja albuminuriaa niillä, joilla oli munuaisten vajaatoimintaa ennen leikkausta. Lihavuuteen voi liittyä glomerulusten hyperfiltraatio, jota lihavuuskirurgia vähentää (26). Muutokset viittaavat munuaisten toiminnan paranemiseen, joten on mahdollista, että munuaisten kautta poistuvien lääkkeiden eliminaatio lisääntyy leikkauksen ja laihtumisen jälkeen.
Edellä mainittujen muutosten lisäksi nopea laihtuminen muuttaa elimistön hormonitasapainoa, mikä havaitaan muun muassa näläntunteen vähenemisenä. Hormonitasapainon muutosten farmakokineettisiä vaikutuksia ei tunneta, mutta lihavuusleikkauksen seurauksena esimerkiksi verenpainetaudin ja diabeteksen hoitotasapaino paranee. Tämä ehkäisee useiden lääkehoitoa vaikeuttavien elinvaurioiden kehittymistä. Lisäksi parantuva hoitotasapaino mahdollistaa monien lääkkeiden annoksen pienentämisen ja jopa lopettamisen, mikä helpottaa lääkehoidon kokonaisuuden hallintaa ja vähentää monilääkityksen haittoja. - Anonyymi
Näyttö lihavuusleikkauksen vaikutuksesta tiettyjen lääkeaineryhmien farmakokinetiikkaan
Näyttöä lihavuusleikkauksen vaikutuksista lääkkeiden farmakokinetiikkaan on toistaiseksi vähän, ja osan lääkeaineista osalta se on ristiriitaista. pdf tiedoston taulukkoon 1 on koottu esimerkkejä tutkimustuloksista.
Kipulääkkeet. Mahalaukun ohitusleikkaus nopeuttaa ja lisää parasetamolin imeytymistä, jota sairaalloinen lihavuus kuitenkin heikentää (6,7). Mikäli parasetamolin enimmäisannossuositusta ei ole ylitetty, annosta ei tarvitse pienentää leikkauksen jälkeen.
Ohitusleikkauksen on havaittu myös nopeuttavan ja lisäävän oraaliliuoksena käytettävän morfiinin imeytymistä. Morfiinille altistuttiin 24 % enemmän kaksi viikkoa leikkauksen jälkeen ja 55 % enemmän kuuden kuukauden jälkeen kuin ennen leikkausta. Suurimman havaitun pitoisuuden ajankohta lyheni 60 minuutista 15 minuuttiin. Morfiinin aiheuttaman uneliaisuuden voimakkuudessa ei havaittu eroja, mutta ohitusleikatut potilaat väsyivät leikkaamattomia nopeammin (9). Lihavuusleikkauksen jälkeen on myös havaittu morfiinin glukuronidaation hidastuvan (27). Siten leikkauksen jälkeen riittävä kivunlievitys saavutetaan oletettavasti pienemmällä morfiiniannoksella kuin ennen leikkausta.
Lihavuusleikattuja potilaita suositellaan välttämään tulehduskipulääkkeiden käyttöä pysyvästi sauma-alueiden haavaumariskin vuoksi, joten tutkimusnäyttöä tästä lääkeryhmästä ei ole. Keskeistä lihavuusleikkauksen jälkeisessä kivun lääkehoidossa on tarkka vasteen seuranta, erityisesti kun tarvitaan opioideja.
Sydän- ja verisuonitautilääkkeet. Pieniannoksisen asetyylisalisyylihapon imeytyminen lisääntyy ja nopeutuu mahalaukun ohitusleikkauksen jälkeen. Kuusi viikkoa leikkauksen jälkeen sen kokonaisaltistuksen havaittiin suurentuneen 24 % ja huippupitoisuuden saavuttamiseen kuluneen ajan lyhentyneen hieman (8). Eron kliininen merkitys on vähäinen.
Ohitusleikkauksen vaikutukset statiinien farmakokinetiikkaan vaikuttavat vaihtelevan lääke- ja potilaskohtaisesti. Esimerkiksi atorvastatiinin osalta altistuksen havaittiin suurentuvan osalla potilaista ja pienentyvän toisilla. Tutkimusjoukot olivat pieniä, ja osa tutkittavista jättäytyi pois ennen seurannan päättymistä (28,29). Statiineja siedetään yleensä hyvin, ja statiinihoidon vasteen seuranta LDL-kolesterolin määrityksin on joka tapauksessa keskeistä lihavuusleikkauksen jälkeen riskitekijöiden tehokkaan hoidon varmistamiseksi.
Beetasalpaajista metoprololia on käsitelty yksittäisessä tutkimuksessa, jossa kokonaisaltistus suureni 32 % ja huippupitoisuus 29 %. Tulos ei kuitenkaan saavuttanut tilastollista merkitsevyyttä. Nopeasti vapautuvana valmisteena annettu metoprololi pienensi diastolista verenpainetta ja hidasti sydämen sykettä tehokkaammin leikkauksen jälkeen (24).
P-glykoproteiinisubstraatti digoksiinin pitoisuuksissa plasmassa ei havaittu muutosta vuoden kuluttua mahalaukun ohitusleikkauksesta (13). Digoksiinin jakautumistilavuus on suuri, mutta se varastoituu elimistössä pääosin luurankolihaksiin rasvakudoksen sijaan (30). Lihavuusleikkauksen aiheuttama laihtuminen ei välttämättä muuta tarvittavia digoksiiniannoksia merkittävästi, ellei kehon lihasmassa suuresti muutu. Kapean terapeuttisen leveyden vuoksi digoksiinipitoisuuksien tihennetty seuranta on kuitenkin järkevää leikkauksen jälkeen.
Suorista antikoagulanteista rivaroksabaanin kokonaisaltistuksen ei ole havaittu muuttuvan mahalaukun ohitus- tai kavennusleikkauksen jälkeen (31,32). Muista antikoagulanteista ei ole julkaistu farmakokineettisiä tutkimuksia, joskin pieni epidemiologinen tutkimus viittaa siihen, että varfariinin annostarve pienenee välittömästi lihavuusleikkauksen jälkeen ja palautuu leikkausta edeltäväksi puolen vuoden kuluttua (33).
Psyykenlääkkeet. Yksittäisten psyykenlääkkeiden osalta näyttö lihavuusleikkauksen vaikutuksista perustuu pieniin tutkimussarjoihin tai potilastapauksiin. Masennuslääkkeitä käyttävillä potilailla on lihavuusleikkauksen jälkeen raportoitu vastaavia oireita kuin lääkkeen lopetuksen yhteydessä. Todennäköisin syy on lääkealtistuksen väheneminen leikkauksen myötä (34).
Neljän potilaan seurannassa seerumin essitalopraamipitoisuus oli keskimäärin 33 % pienempi kaksi viikkoa mahalaukun ohitusleikkauksen jälkeen kuin ennen leikkausta, ja ero suureni vielä kuuden viikon seurannan aikana (35). Kymmenen potilaan tutkimuksessa plasman venlafaksiinipitoisuuden ei havaittu muuttuneen 3-4 kuukauden kuluttua mahalaukun ohitusleikkauksen jälkeen (25). Seerumin litiumpitoisuuden on havaittu suurenevan noin 1-4 viikon kuluessa mahalaukun ohitusleikkauksesta. Yksittäisissä potilastapauksissa tämä on johtanut litiumin yliannostusoireisiin, minkä vuoksi lääkepitoisuuksien seurantaa suositellaan tihennettäväksi heti leikkauksen jälkeen (36).
Monien psyykenlääkkeiden vasteiden muutokset ilmenevät hitaasti, ja harvalle lääkkeelle on määritetty yksiselitteistä terapeuttista pitoisuutta. Joidenkin lääkkeiden osalta voi kuitenkin olla hyödyllistä määrittää hyv - Anonyymi
Monien psyykenlääkkeiden vasteiden muutokset ilmenevät hitaasti, ja harvalle lääkkeelle on määritetty yksiselitteistä terapeuttista pitoisuutta. Joidenkin lääkkeiden osalta voi kuitenkin olla hyödyllistä määrittää hyvässä hoitotasapainossa olevan potilaan yksilöllinen pitoisuus ennen leikkausta myös sellaisten lääkkeiden osalta, joiden pitoisuutta ei rutiinimaisesti seurata. Tätä vertailupitoisuutta voidaan hyödyntää leikkauksen jälkeen annoksen määrittämisessä pitoisuusmittausten perusteella.
Raskauden ehkäisy. Lihavuusleikattuja potilaita kehotetaan välttämään raskaaksi tuloa 12-24 kk:n ajan leikkauksesta. Tämän vuoksi hedelmällisessä iässä olevat naiset tarvitsevat tehokkaan raskaudenehkäisymenetelmän leikkauksen jälkeen. Ensisijaisia valmisteita ovat keltarauhashormonikierukka tai -ihonalaiskapseli. Suun kautta otettavia ehkäisytabletteja pidetään epäluotettavina mahdollisen imeytymisen heikentymisen vuoksi (37).
Lopuksi
Lihavuuskirurgia muuttaa merkittävästi ruoansulatuselimistön anatomiaa ja toimintaa sekä potilaan kehon koostumusta. Muutokset voivat vaikuttaa useaan farmakokinetiikan vaiheeseen, kuten lääkkeiden imeytymiseen, ensikierron aineenvaihduntaan ja jakautumiseen. Muutosten lopullisia vaikutuksia yksittäisen lääkkeen farmakokinetiikkaan on hyvin vaikeaa ennustaa. Esimerkiksi tyroksiinin imeytymisen oletetaan huonontuvan lihavuusleikkauksen myötä, mutta toisaalta tyroksiinin tarve saattaa vähentyä painon vähentyessä (38).
Tutkimusnäyttöä leikkauksen vaikutuksesta yksittäisiin lääkkeisiin tai eri leikkausmenetelmien välistä vertailua on toistaiseksi vähän. Käytännön ohjeita lihavuusleikkauksen jälkeiseen lääkehoitoon on koottu TIETOLAATIKKOON. Lääkevastetta ja haittavaikutuksia on muutosten ennakoimattomuuden ja aikariippuvuuden vuoksi syytä seurata ja tarvittaessa säätää annoksia leikkauksen jälkeen.
Joidenkin lääkeaineiden pitoisuuksien määrittäminen plasmasta jo ennen leikkausta voi olla hyödyllistä (pdf tiedoston taulukko 2). Samoin joidenkin kriittistä lääkehoitoa vaativien sairauksien, kuten epilepsian, hoito ja seuranta on syytä suunnitella yhteistyössä kyseisen erikoisalan kanssa jo ennen leikkausta, jotta lääkepitoisuuksien mittaamistiheys ja mahdolliset lääkemuutokset voidaan suunnitella ennalta. Erityisen tärkeää tämä on kapean terapeuttisen alueen lääkkeiden osalta, mutta se on suositeltavaa myös huomattavan rasvaliukoisten lääkkeiden käytön yhteydessä sekä silloin, kun vasteen seuranta ei muilla tavoin onnistu.
TIETOLAATIKKO. Lihavuusleikkauksen jälkeisessä lääkehoidossa huomioitavaa.
1. Määritä kriittisten ja kapean terapeuttisen alueen lääkkeiden pitoisuudet plasmassa ennen leikkausta ja sen jälkeen.
2. Potilas tarvitsee leikkauksen jälkeen yleensä 3 kk:n happosalpaajalääkityksen.
3. Leikkauksen jälkeen seuraa lääkkeiden kliinistä vastetta tihennetysti 1-2 vuoden ajan ja myöhemminkin erityisesti suurten painon muutosten yhteydessä. Tarvittaessa varmista lääkepitoisuus.
4. Muista muuttuneen imeytymisen ja aineenvahdunnan mahdollisuus myös lääkehaittojen yhteydessä. Tarvittaessa säädä annosta.
5. Vaikeissa lääkehoidon tilanteissa konsultoi kliinistä farmakologia.
Ydinasiat
Lihavuusleikkauksen aikaansaamia lääkkeiden farmakokinetiikan muutoksia on vaikeaa ennakoida.
Lääkkeiden farmakokinetiikka voi muuttua välittömästi ja kuukausia leikkauksen jälkeen.
Leikkausta edeltävällä lääkehoidon seurannan suunnittelulla voidaan ehkäistä leikkauksenjälkeisiä lääkehoidon ongelmia.
KRISTIINA CAJANUS, LT, kliiniseen farmakologiaan ja lääkehoitoon erikoistuva lääkäri
Tyks, kliininen farmakologia
PETRI J. VAINIO, LT, dosentti, ylilääkäri
Biolääketieteen laitos, Turun yliopisto
Tyks, kliininen farmakologia
Fimea (nykyinen affiliaatio)
ERIIKA SAVONTAUS, LT, professori
Biolääketieteen laitos, Turun yliopisto
Tyks, kliininen farmakologia
PAULINA SALMINEN, LT, kirurgian ja gastroenterologisen kirurgian erikoislääkäri, kirurgian Sigrid Jusélius -professori ja ylilääkäri
Tyks, vatsaelinkirurgian ja urologian klinikka
Kliininen laitos, kirurgia, Turun yliopisto
ALEKSI TORNIO, LT, kliinisen farmakologian ja lääkehoidon erikoislääkäri, apulaisprofessori ja ylilääkäri
Biolääketieteen laitos, Turun yliopisto
Tyks, kliininen farmakologia
Twitter: @AleksiTornio
Vastuutoimittaja
Annikka Kalliokoski
Sidonnaisuudet
Kristiina Cajanus: Apuraha (Orionin tutkimussäätiö), luentopalkkio/asiantuntijapalkkio (Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue)
Petri J. Vainio: Luentopalkkio/asiantuntijapalkkio (CRST Oy, Crown CRO), luottamustoimet (Lääketutkimussäätiö)
Eriika Savontaus: Apuraha (Orionpharma), luottamustoimet (Suomen Farmakologiyhdistys, puheenjohtaja)
Paulina Salminen: Tutkimusrahoitus (Säätiöt ja Suomen Akatemia), luentopalkkio/asiantuntijapalkkio (Merck, Orion ), luottamustoimet (Suomen Kirurgiyhdistyksen puheenjohtaja 2017-, Lihavuus- ja metaboliakirurgian yhdistyksen varapuheenjohtaja 2018-)
Aleksi Tornio: Luentopalkkio/asiantuntijapalkkio (Pfizer Oy CRST Oy Aplagon - Anonyymi
Lihavuusleikkauksia tehdään meillä hyvin harkitusti juuri em syistäkin johtuen.
- Anonyymi
Lihavuusleikkaukseen liittyviä komplikaatioita voidaan luokitella leikkauksen jälkeisiin ja pitkäaikaissairauksiin. Yleisimpiä varhaisvaiheen komplikaatioita ovat verenvuoto, suolisauman vuodot tai suolen puhkeama. Pitkäaikaiskomplikaatioita ovat ravitsemushäiriöt, kuten raudan, B12-vitamiinin, D-vitamiinin ja kalsiumin puutokset, sekä sisäisen tyrän muodostus.
Varhaiset komplikaatiot:
Verenvuoto:
Leikkauksen aikana tai sen jälkeen voi esiintyä verenvuotoa, joka yleensä lakkaa itsekseen, mutta joskus voi vaatia verensiirtoa tai uusia leikkauksia.
Suolisauman vuoto:
Suolen tai mahalaukun saumojen vuodot ovat mahdolliset, ja ne voivat vaatia uusintaleikkausta.
Suolitukos:
Lihavuusleikkauksen jälkeen voi esiintyä suolitukosta, jota hoidetaan yleensä konservatiivisesti.
Infektio:
Leikkauksen jälkeiset infektion riskit ovat pienet, mutta haava- ja vatsan alueen infektioita voi esiintyä.
Pitkäaikaissairaudet ja komplikaatiot:
Ravitsemushäiriöt:
Lihavuusleikkauksen jälkeen on tärkeää seurata ja täydentää ravitsemusta, sillä raudan, B12-vitamiinin, D-vitamiinin ja kalsiumin puutokset ovat yleisiä.
Sisäinen tyrä:
Mahalaukun ohitusleikkauksen jälkeen voi esiintyä sisäisen tyrän muodostusta, joka voi vaatia uusintaleikkausta.
Dumping-oireyhtymä:
Mahalaukun ohitusleikkauksen jälkeen voi esiintyä dumping-oireyhtymää, joka on makeiden ruokien jälkeen esiintyvä pahoinvointi, heikotus ja löysät ulosteet.
Painonnousu:
Lihavuusleikkaus ei estä painonnousua, ja painonhallinta on tärkeää elinajan mittaan.
Lihavuusleikkaus on yleensä turvallinen toimenpide, mutta jokaisella leikkauksella on omat riskinsä. Lääkäri ja potilas keskustelevat huolella mahdollisista komplikaatioista ennen leikkauksen suorittamista.
Lisätietoa:
Terveyskylä, Duodecim-lehti, Bariatric Services, Yle, Kaypahoito.fi, www.etlehti.fi, Ilta-Sanomat, Eiran sairaala, Terveyskirjasto, duodecimlehti.fi. - Anonyymi
Epäonnistunut lihavuusleikkaus voi tarkoittaa sitä, että leikkaus ei tuota toivottua painonpudotusta tai se aiheuttaa toivomattomia haittavaikutuksia. Lihavuusleikkaus on tehokas hoitokeino, mutta se ei ole kaikille sopiva, eikä se ole myöskään aina täydellinen ratkaisu.
Epäonnistuneen lihavuusleikkauksen syitä ja seurauksia:
Painonnousu tai painon pysähtyminen:
Jotkut potilaat eivät onnistu pudottamaan riittävästi painoa leikkauksen jälkeen, tai paino saattaa pysähtyä tai nousta takaisin.
Haittavaikutukset:
Lihavuusleikkauksella on riskejä, kuten ylenmääräinen oksentelu, ihon jännitys ja muut ruokailuun liittyvät ongelmat.
Psyykkiset vaikutukset:
Epäonnistunut lihavuusleikkaus voi vaikuttaa psyykkisesti, ja potilaat voivat tuntea pettymyksen ja epätoivoa.
Sosiaaliset vaikutukset:
Laihtumisesta voi jäädä ihon jännitystä, mikä voi vaikuttaa sosiaaliseen elämään.
Uusintaleikkaukset:
Joskus tarvitaan uusintaleikkausta, jos ensimmäinen leikkaus ei tuota haluttua tulosta.
Lihavuusleikkauksen epäonnistumisen mahdollisuuksia voidaan pyrkiä minimoimaan:
Tarkka potilaan arviointi:
Ennen leikkausta potilasta tulee arvioida huolella, ja leikkauksen sopivuutta on tarkastettava huolella.
Realistiset odotukset:
Potilaita tulee valmistaa realistisiksi odotuksiksi, ja heille on tärkeää tietää, mitä odottaa.
Elämäntapamuutokset:
Lihavuusleikkauksen jälkeen on tärkeää tehdä elämäntapamuutoksia, kuten oikeaoppista syömistä ja liikuntaa.
Jatkuva seuranta:
Potilaiden tulee olla jatkuvassa seurannassa leikkauksen jälkeen, jotta muut ongelmat voidaan löytää ja hoitaa ajoissa.
Ammattilaisella apu:
Lihavuusleikkauksen jälkeen on tärkeää hakea ammattilaiselta apua ja tukea.
Lisäksi on tärkeää huomata, että:
Lihavuusleikkauksen jälkeen voi olla haittavaikutuksia, jotka voivat olla fyysisiä tai psyykkisiä.
Lihavuusleikkauksen jälkeen ei ole turvallista pyrkiä laihtumaan yltiöpäisesti tai hallitsemattomasti.
Lihavuusleikkauksen jälkeen voi olla tarpeen plastiikkakirurgia, jotta ihon jännitys voidaan korjata. - Anonyymi
Sehän saa monen syömään varmaan se onneton olotila ja asioista valehtelu, esimerkiksi. Rehellisyys maan oerii ja useimmat syöpöttelevät kun ovat onnettomia ja epävakaata. Kyllä se siitä, iän mittaan oppii syömäänkin:)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ikävöin sinua kokoyön!
En halua odottaa, että voisin näyttää sinulle kuinka paljon rakastan sinua. Toivon, että uskot, että olen varsin hullun433004Kova karman laki
Karman lain kautta pahantekijä tehdessään pahaa toteuttaa koston ja rangaistuksen sille jolle pahaa on tehty. Tämä tarko5081877Päivieni piristys, missä olet?
Toit iloa ja valoa mun elämään ☀️ Nyt mennyt kohta viikko ettei ole nähty. Kaipaan nähdä sua silti ja pelkään vaikka tei171860- 171454
Näen jatkuvasti Sompasaunalla alastomia miehiä ja naisia
jotka menevät siihen viereiseen rantaan myös uimaan alasti. Sompasaunat on siis Mustikkamaalla Helsingissä, ja kuljen si741453Jos sinä olisit pyrkimässä elämääni takaisin
Arvelisin sen johtuvan siitä, että olisit taas polttanut jonkun sillan takanasi. Ei taida löytyä enää kyliltä naista, jo431328- 251290
Millainen kaivattusi luonne on?
Millaisia luonteenpiirteitä arvostat kaivatussa? Oletteko samanlaisia luonteeltanne?791225- 311058
UPM suunnittelee paperintuotannon lopettamista LPR:ssa
Ilta-Sanomissa oli uutinen. Metsäyhtiö UPM suunnittelee paperintuotannon lopettamista Kaukaan-tehtaalla Lappeenrannassa1001048