Mikä hitto

Ootko ottanu jotain?

Antennittomat miespuoliset vain lapsista ajavat tulikepeillä syntiä pois niin ääniä kuuluu naapuriin.

Onneks ei ollu texasin moottorisahamurhaaja.

Onko Eskolassa taas vedetty muutaki kun alkoholia?

On ollut täälläkin juttua Korvenkylän Noidasta

Tässä tämä redditin texas noita juttu.
https://www.reddit.com/r/nosleep/comments/4gsl0v/grandpas_encounter_with_a_texas_witch/

Ylehän teki aikoinaan jutun kannuslaisesta parantajmuorista, jonka tuvan nurkasta tuli joulupukki reellä, tai vastaavaa.

Samanlainen tarina on Casanovan muistelmissa. Casanova viedään lapsena noidalle, joka sulkee Casanovan kirstuun, riisuu sen jälkeen alasti puhaltelee savua lakanaan, kääri tätä siihen ja sanoo, että yöllä tulee vieraita, yöllä piipusta tulee haltiahenki tai vastaavaa tekemään visiitin.

Ihmiset toki mielellään uskoo, ettei nämä asiat ole totta.

Kerta piti alkaa oikein noitumaan, niin tässä on sitten tämä kertomus Casanovan muistelmista, jos kerta niin kiinnostaa.


"Nyt pääsemme alkuun omassa olemassaolossani ajattelevana olentona. Vuoden 1733 elokuun alussa muistielimeni kypsyi. Olin tuolloin kahdeksan vuotta ja neljä kuukautta vanha. En muista mitään asioista, jotka tapahtuivat minulle sitä aiemmin. Tällainen oli tuo tapaus:
Seisoin huoneen nurkassa seinään nojaten ja päätäni pidellen, tuijottaen verinoroa joka virtasi nenästäni lattialle. Isoäitini Marzia, jonka lemmikki olin, tuli luokseni ja pesi kasvoni kylmällä vedellä, ja muun talonväen tietämättä hän astui kanssani gondoliin ja vei minut Muranoon. Se on tiheään asuttu saari noin puolen tunnin matkan päässä Venetsiasta.

Noustuamme gondolista astumme hökkeliin, jossa vanha nainen istuu sänkypahasella sylissään musta kissa ja viisi tai kuusi muuta ympärillään. Hän oli noita. Nuo kaksi vanhaa naista kävivät pitkän keskustelun, jonka täytyi koskea minua. Friulin kielellä käydyn sananvaihdon lopuksi isoäitini antoi noidalle hopeadukaatin, minkä jälkeen avasi kirstun, otti minut syliinsä, laski minut kirstuun, sulki sen ja lukitsi kannen sanoen, ettei minulla ollut syytä pelkoon. Se oli juuri oikea tapa saada minut pelkäämään, jos minulla olisi ollut älyä; olin kuitenkin aivan tylsämielinen. pysyin vaiti ja pitelin nenäliinaa kasvoillani, sillä verenvuoto jatkui yhä, enkä välittänyt vähääkään kirstun ulkopuolelta kuuluvasta mekkalasta. Kuulin vuoroin naurua ja itkua, huutoja, laulua ja kaikenlaisia tömähdyksiä kirstun kanteen. Se kaikki oli minulle yhdentekevää. Lopulta he nostavat minut ulos; verenvuotoni lakkaa. Lukemattomien silittelyjen jälkeen tuo outo nainen riisuu minut, asettaa minut vuoteelle, polttaa yrttejä, kerää niiden savun lakanaan, kietoo minut siihen, lukee loitsuja ylläni, päästää minut sitten lakanasta ja antaa minulle viisi herkullista makeista. Seuraavaksi hän hieroo ohimoitani ja niskaani hyväntuoksuisella voiteella ja pukee vaatteet taas ylleni. Hän kertoo, että verenvuotoni tyrehtyy vähitellen, kunhan en kerro kenellekään, mitä hän on tehnyt parantaakseen minut; hän kuitenkin varoittaa minua vakavasti, että vuodan kuiviin ja kuolen, jos uskallan paljastaa hänen salaisuuksiaan kenellekään. Iskostettuani tämän mieleeni hän kertoo, että seuraavana yönä vierailee luonani hurmaava nainen, ja että onneni on tämän käsissä, kunhan minulla vain on malttia olla kertomatta vierailusta kenellekään. Lähdimme pois ja palasimme kotiin.

Olin tuskin päässyt vuoteeseen, kun jo nukahdin edes muistamatta tulossa olevaa hienoa vierailua. Herätessäni useita tunteja myöhemmin kuitenkin näin tai ainakin luulin näkeväni häikäisevän kauniin naisen laskeutuvan savupiipusta yllään upeasta kankaasta tehty puku valtavine hameenvanteineen, päässään kruunu jonka ylenpalttiset kiviupotukset näyttivät minusta loistavan tulta. Hän tuli hitaasti lähemmäs näyttäen yhtaikaa majesteettiselta ja ystävälliseltä, ja istuutui vuoteeni laidalle. Taskustaan hän veti useita pieniä rasioita, joiden sisällön kaatoi päälleni mutisten samalla jotakin. Saatuaan loppuun pitkän puheensa, josta en ymmärtänyt sanaakaan, ja suudeltuaan minua hän lähti samaa tietä kuin oli tullutkin, ja vaivuin takaisin uneen.

Tullessaan pukemaan minua seuraavana aamuna isoäitini oli tuskin ehtinyt vuoteeni viereen, kun hän jo käski minua pysyä vaiti. Sitten hän tähdensi minulle, että kuolisin jos uskaltaisin kertoa kenellekään siitä, mitä mitä minulle oli yöllä täytynyt tapahtua. Nämä vakavat vannotukset sen ainoan naisen huulilta, jonka vaikutusvalta minuun oli täydellinen ja joka oli kasvattanut minut tottelemaan jokaista käskyään sokeasti, ovat syy siihen, että olen muistanut tämän tapauksen; ne saivat sen kätkemään sen orastavan muistini salaisimpaan sopukkaan. Oli miten oli, en tuntenut mitään tarvetta kertoa tarinaa. En tiennyt, kiinnostaisiko se ketään, enkä sitäkään kenelle sen kertoisin. Sairauteni oli tylsistyttänyt minut ja tehnyt minusta kovin huonoa seuraa; ihmiset säälivät minua ja jättivät minut yksin; kaikki olettivat, etten eläisi pitkään. Isäni ja äitini eivät koskaan puhuneet minulle.
Muranon-matkan ja haltiattaren öisen vierailun jälkeen vuodin yhä verta, mutta alati vähemmän ja vähemmän; muistini kehittyi, ja vajaassa kuukaudessa opin lukemaan. Olisi järjetöntä selittää selittää paranemiseni noilla kahdella eriskummallisella tapahtumalla, mutta olisi erehdys kuvitella, ettei niillä voinut olla mitään vaikutusta asiaan. Mitä kauniin kuningattaren esiintymiseen tulee, olen aina uskonut sen olleen unta, ellei sitten kyseessä ollut tieten tahtoen järjestetty ilveily; pahimpien sairauksien parannuskeinot eivät aina löydy apteekista. Yksi jos toinenkin ilmiö osoittaa meille tietämättömyytemme joka päivä. Uskon, että tästä syystä mikään ei ole vaikeampaa kuin löytää oppinut, jonka mieli on täysin vapaa taikauskosta. Tässä maailmassa ei koskaan ole ollut velhoja, mutta heidän mahtinsa on aina olemassa niille, jotka he ovat

Oma rituaalini ennen noidan(?) ilmestymistä oli sängyn siirtäminen intuitiivisesti eri ilmansuuntaan joka ilta ennen nukkumaanmenoa.

mun mielestä Kannuksessa on tosi paljon sitä, että vanhemmatkin tosi mielellään kiroaa omat lapsensa.