Kuudennella mua kiusattiin päivittäin mm. vaatteiden takia. Muutakin kiusantekoa oli ala-asteella.
Seiskalla aloin tuntea itseni yksinäiseksi, koska kavereistani tuli niin erilaisia yläasteella. Ala-asteella olimme kaikki hiljaisia ja kilttejä hissukoita, mutta yläasteella kaverini alkoivat polttamaan, juomaan ja haistattelemaan opettajille. Sain nörtin maineen, kun olin edelleen kiltti, tein läksyt, sain kiitettäviä kokeista jne.
Mua ei enää hyväksytty niiden joukkoon ja mulle sanottiinkin ihan suoraan, että pitäisi etsiä muuta seuraa.
Olinkin yhden tytön kanssa, mutta siitäkin ne valittivat,m koska menetän kuulemma sen vähäisenkin maineeni, jos olen hänen kanssa. Samalla tämä tyttö haukkui mulle koko ajan niitä toisia kavereitani.
Kasilla ja ysillä minua kiusattiin kaikesta. Mua nimiteltiin nörtiksi ja paniikkihäiriöiseksi, koska olen ujo. Haukkumista keksittiin kaikesta. Käytävällä huudettiin nimeäni aina kun kuljin ohi. Ne tulivat viereeni seisomaan käytävällä ja matkivat jokaista liikettäni. Se oli ihan kamalaa, koska olen ujo ja aloin varmasti muuttua ihan punaiseksi. En olisi uskaltanut liikahtakaan, koska heti matkittiin.
Olin koko ysin ajan ilman kavereita, koska se ainoa kaverini lopetti siinä koulussa käymisen. Välitunnit istuin yksin, ruokalassa istuin yksin ja kuuntelin kiusaajien "ei istuta ton pöytään" -juttuja. Muutenkin me riitelimme koko ajan ja sitten välit vain katkesivat.
Minua haukuttiin edelleen kaikesta, mistä keksittiin juttua. Eli ulkonäöstä, hiuksista, jotka menevät latvoista vähän laineille, vaatteista, liikuntatunneilla, finneistä, käsityötunneilla kankaasta ja langoista jne.
Lukiota odotin uutena alkuna, mutta näiden kaikkien hylkäämis-, syrjimis- ja kiusaamiskokemusten takia ahdisti tosi paljon. Pelkäsin, ettei minua hyväksytä joukkoon ja että minulle nauretaan.
Olin edelleen ujo ja kärsin sosiaalisista peloista. En uskaltanut oikein puhua muille. Jotkut yrittivät jutella mun kanssa, mutta kyllästyivät, kun olen niin hiljainen. Ja olin vähän masentunut, joten jättäydyin myös syrjään. Nyt myöhemmin ajatelyuna olisin varmasti voinut mennä vaikka niiden minulle puhuvien pöytään istumaan, mutta kun ala-astelta lähtien on kiusattu, niin kai ajattelin silloinkin, että ne eivät halua minua sinne, jos menen.
Olin yksin koko lukioajan. Motivaationi opiskeluun laski hirveästi. Numerot tippuivat kiitettävistä osa jopa neloseen, viitoseen.
Pääsin kyllä nyt ylioppilaaksi, mistä olen iloinen, mutta olen surullinen, että minulta jäi kaikki kiva kokematta: kaikki juhlat, vanhojen päivä, penkkarit, luokkaretket jne.
Seiskalla aloin tuntea itseni yksinäiseksi, koska kavereistani tuli niin erilaisia yläasteella. Ala-asteella olimme kaikki hiljaisia ja kilttejä hissukoita, mutta yläasteella kaverini alkoivat polttamaan, juomaan ja haistattelemaan opettajille. Sain nörtin maineen, kun olin edelleen kiltti, tein läksyt, sain kiitettäviä kokeista jne.
Mua ei enää hyväksytty niiden joukkoon ja mulle sanottiinkin ihan suoraan, että pitäisi etsiä muuta seuraa.
Olinkin yhden tytön kanssa, mutta siitäkin ne valittivat,m koska menetän kuulemma sen vähäisenkin maineeni, jos olen hänen kanssa. Samalla tämä tyttö haukkui mulle koko ajan niitä toisia kavereitani.
Kasilla ja ysillä minua kiusattiin kaikesta. Mua nimiteltiin nörtiksi ja paniikkihäiriöiseksi, koska olen ujo. Haukkumista keksittiin kaikesta. Käytävällä huudettiin nimeäni aina kun kuljin ohi. Ne tulivat viereeni seisomaan käytävällä ja matkivat jokaista liikettäni. Se oli ihan kamalaa, koska olen ujo ja aloin varmasti muuttua ihan punaiseksi. En olisi uskaltanut liikahtakaan, koska heti matkittiin.
Olin koko ysin ajan ilman kavereita, koska se ainoa kaverini lopetti siinä koulussa käymisen. Välitunnit istuin yksin, ruokalassa istuin yksin ja kuuntelin kiusaajien "ei istuta ton pöytään" -juttuja. Muutenkin me riitelimme koko ajan ja sitten välit vain katkesivat.
Minua haukuttiin edelleen kaikesta, mistä keksittiin juttua. Eli ulkonäöstä, hiuksista, jotka menevät latvoista vähän laineille, vaatteista, liikuntatunneilla, finneistä, käsityötunneilla kankaasta ja langoista jne.
Lukiota odotin uutena alkuna, mutta näiden kaikkien hylkäämis-, syrjimis- ja kiusaamiskokemusten takia ahdisti tosi paljon. Pelkäsin, ettei minua hyväksytä joukkoon ja että minulle nauretaan.
Olin edelleen ujo ja kärsin sosiaalisista peloista. En uskaltanut oikein puhua muille. Jotkut yrittivät jutella mun kanssa, mutta kyllästyivät, kun olen niin hiljainen. Ja olin vähän masentunut, joten jättäydyin myös syrjään. Nyt myöhemmin ajatelyuna olisin varmasti voinut mennä vaikka niiden minulle puhuvien pöytään istumaan, mutta kun ala-astelta lähtien on kiusattu, niin kai ajattelin silloinkin, että ne eivät halua minua sinne, jos menen.
Olin yksin koko lukioajan. Motivaationi opiskeluun laski hirveästi. Numerot tippuivat kiitettävistä osa jopa neloseen, viitoseen.
Pääsin kyllä nyt ylioppilaaksi, mistä olen iloinen, mutta olen surullinen, että minulta jäi kaikki kiva kokematta: kaikki juhlat, vanhojen päivä, penkkarit, luokkaretket jne.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mielenkiintoinen viesti. Kuule, mulla oli aikanaan hyvin samanlaista, tuli muistot mieleen tuota lukiessa!
Ala-asteella oli vielä mukavaa, mutta yläasteella kiusattiin joka asiasta. Kiusaaminen oli juuri tuollaista kuin sinullakin, haukuttiin nörtiksi ja matkittiin jokaista liikettä minkä tein tai jokaista sanomaani sanaa, ja kun kävelin käytävällä huudettiin nimeäni. Ja mulla onnettomalla oli kaiken lisäksi hammasraudat, arvaa vain kiusattiinko niistä!!!
Seiskalla ja kasilla mulla oli vaihtelevasti yksi kaveri samalla luokalla, mutta ysillä hän kävi toista koulua, ja mä olin yksin. Mua ei hyväksytty muiden joukkoon, koska olin liian erilainen, sellainen kiltti tyttö, hyvä koulussa, ujo ja hiljainen.
Mun kohdalla näistä ajoista on onneksi jo aikaa, ja olen mielestäni päässyt yli kokemuksistani. Itsevarmuutta ja rohkeutta tulee lisää vuosien myötä. Monta vuotta yläasteen jälkeen jännitti tutustua uusiin ihmisiin. Nyt kun olen yläasteen jälkeen käynyt useita kouluja ja ollut useissa eri työpaikoissa, uusiin ihmisiin tutustuminen käy kerta kerran jälkeen helpommaksi, enkä enää yleensä jää yksin ja ulkopuoliseksi. Joissakin tilanteissa nuo vanhat ikävät kokemukset kyllä edelleen nousevat pintaan, ja olen jossain määrin varovainen ja vältän tietynlaisia tilanteita.
Kirjoituksestasi Adalia sain sen käsityksen, että olet juuri kirjoittanut ylioppilaaksi, joten kouluajat on sulla vielä tuoreessa muistissa. Vaikka se laiha lohtu onkin, niin toivoa sulla on, pystyt ajan myötä "unohtamaan" ikävät kokemuksesi. Miten olet selvinnyt kiusaamisesta, minkälaisia jälkiä se on jättänyt? Onko sinulla tällä hetkellä ystäviä? Onko syksyllä edessä meno uuteen kouluun ja jännitätkö sitä? Olisi mielenkiintoista jutella kanssasi enemmänkin! Myös minulla jäi kokematta kaikki lukioajan juhlat, vanhojen päivä ja penkkarit jne... Ja tunnustan olevani jossain määrin katkera siitä. Myös monenmoista muuta mukavaa on jäänyt kokematta.
Jos joku koulukiusaaja lukee tätä, toivoisin että kiusaaja menisi itseensä ja miettisi mitä saa aikaiseksi kiusaamisella, miten paljon pahaa oloa. Hävetkää koulukiusaajat!!
..osaa auttaa mutta, pidä ittes miehenä.
Minua kiusattiin sen takia, kun kaverini olivat "tavallisia", ja minä olin sitten kuulemma "peikko". Ei siinä vielä mitään, teki ne kaikkea paskaa, enkä sen vuoksi ole mennyt opiskelemaan.