Optimaalinen pahe

Vaikka olen aina syönyt terveellisesti ja elänyt terveellisesti, niin vaan kävi,
että elimistö teki temppunsa ja nyt joutuu todellakin haikaillen muistelemaan
aikaa, kun voi syödä monipuolisemmin.

Toisille on helpompaa elää terveellisesti kuin toisille. Johtunee lähtökohdista. Jos on lapsena oppinut perusruoalle, siihen tottuu. Kun aikoinaan lähdin kotoa omaan palkkatyöhön, ajattelin että nyt alan syödä vaan hyvää. Napostelin suklaata ja nappasin ranskanleivän ja lauantaisiivuja kaupasta kainaloon. Aina mahaa turvotti ja oli heppoinen olo, ihme kyllä, laihana pysyi. Johan alkoi vaatia normaaliruokaa perunoineen ja ruisleipineen. Tuli siihen perhekin joten sekin velvoitti laittamaan terveellistä ruokaa.
Alkoholiakin käytin, kyllä oli mukavaa rallatella uusien työkavereiden kanssa lähikapakassa. Ja oksetti usein, oli saamaton ja veltto olo. Pidin pitkiä taukoja. Aloitin uudestaan, kunnes tuli tunne ettei tämä sovi. Tupakkaa silloin tällöin.
Aluksi oli liikuntaa vaativa työ, ei siis huolta eikä erillisiä lenkkejä. Kun pääsin paremmille paikoille, alkoi paikallaan pysyminen. Jos ei lähtenyt lenkille, vatsa panttasi, taas turvonnut, ikävä olo.
Ei sellainen elämä helppoa ole eikä edes mukavaa.
Epäterveellinen elämä aiheutti enemmän harmeja kuin se että satsasi terveellisiin elämäntapoihin. Se on jäänyt päälle, siitä vain tulee parempi olo. Herkut ja makoilu tai laiskottelu eivät oikein ole nautintokaan. Varmaan toisille on ja toisille ei.
Ei kaikilta vaivoilta ole säästynyt, niitä vain tulee elintavasta huolimatta kun ikä lisääntyy.

En ole koskaan ajatellut, että "hyvä" olisi suklaa ja ranskanleipä.

Kirjailija, psykiatri Joel Haahtela on aika oikeassa: Nykyihminen on hänen mukaansa irti paitsi muista ihmisistä, myös omista tunteistaan ja ruumiistaan.
Kehosta on tullut erillinen työstettävä yksikkö, jota pumpataan kuntosalilla ja jonka tuntemuksia seurataan älypuhelimesta ja Oura-sormuksesta. Oleminen on kuihtunutta ja ilo kadoksissa,

Tämä koskee siis vain osaa nuoremmista polvista.

Osa ihmisistä on laumasieluja. Jatkuva itseensä keskittyminen, kuntoilu,
mitä syön, miten nukun ja kaiken sen itseen keskittyvän seuraaminen
luo hetkellisen illuusion johonkin kuplaan kuulumisesta.

Nykyihmisillä tuntuu olevan valtavasti ahdistusta. Yritetäänkö sitä pitää
kurissa itseään kurittamalla ? Ei se oli ihmisen luonnollinen tapa olla.

Ihanteet ovat vinksahtaneet nykyään. Ei osata enää ottaa rennosti koskaan.
Ennen työpäivän alkamistakin pitäisi juosta vähintään 10 kilometriä
tai mennä tennistä pelaamaan klo 5 aamulla.

Omasta mielestämme syömme hyvinkin terveellisesti. Valmistan kaikki ruuat itse ja aina huokailen syötyäni, miten ruoka voi ollakin niin hyvää. Ihan normi uunissa paistetut broilerin lihat kera uunijuuresten , Lihamakaroonilaatikko, keitot, tuoreet ahvenet kera perunan ja sipulikastikkeen, talvella lohi ahventen sijaan jne jne . Aikas paljon juureksia lisukkeena , ruisleipää. Ruoka on jumalattoman hyvää ja hoikkana pysymme.

Jos ruokasi on mautonta, mausta: yrtit, pippurit, valkosipuli ... ja vaikka mitä on ja löytyy, joilla saa makua ruokaan. Ilman suolaa.