Miksi monet kouluttaa koiran vain nameilla/leluilla? mun mielestä on parempi opettaa koira tekemään pyydetty asia ihan ilman mitään herkkuja! oppii vaan persoksi! ja kuka jaksaa aina kantaa mukana leluja/nameja! ei meitä ihmisiäkään opeteta siihen että jos liikutat varvasta niin tungetaan suklaata suuhun! koiran pitäisi aina totella ihan sen takia koska omistaja niin sanoo!!! itselläni on kokemusta kummastakin tavasta, toisen koulutin tyrkyttämällä herkkuja ja oppi tottelemaan vaan kun jotain oli mukana. Ja toisen, nykyisen opetin pennusta siihen että ilman mitään herkkuja harjoitellaan tottista ja on totellut 100% paremmin kuin edellinen! ei tee sen takia että saa jotain vaan sen takia koska se on hauskaa touhuta omistajan kanssa!!
Miksi
koiruus
22993
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
koulutan yleensä pennuille sen perustottelevaisuuden kehujen voimalla,ja noi oudommat temput joihin pitää koiralla ollaparempi motivaatio namien avulla.
Kun koira on sen tempun oppinut en anna sitä namia läheskään aina,vaan hyvin satunnaisesti.Ei koira tiedä tuleeko maallista hyvää vai sielun ravintoa eli kehut palkaksi.Hyvin on pelannut vuosikymmeniä.
Sitten on rotuja, jotka eivät ole erityisen miellyttämisen haluisia ja jotka todella kaipaavat muutakin motivaation lähdettä kuin että on kivaa ihmisen kanssa...
nämä koirat hyvin itsenäistä,itseppäistä rotua mutta olen tehnyt niille aina selväksi olevani "johtajakoira" jota haluavat miellyttää.
Työnsä hoitavat täysin omatoimisesti,isäntä tai minä saatetaan olla yli 10 km päässä kun koiran on tehtävä päätöksiä hommistaan eli pakko olla itsenäinen.
Silti tekevät temppuja myös ilman namuja.
Ihan koirain iloksi kumminkin joskus tehdään ihan namutempputreenejä normaalin käskemisen sijaan.
meidän lähin koulutuskenttä vaatii namit ja lelut,jäi koulutukset siihen. Minä en ole koskaan käyttänyt makupaloja. Ja tämä nykyinen on niin nirso,että ei edes syö kaikkea,edes aina herkkujakaan.
Kouluttaminenhan tarkoittaa muutakin kun kilpailua,ja kun käsky tulee ohjaajalta ja koira motivoituu ohjaajaan,niin koira on paljon luotettavampi kun että motivaatio on makkara.
Mutta on tietty rotuja joilla ei ole minkään- laista halua miellyttää ja totella ,niin ehkä niiden kohdalla makupalat on ihan ok.
Kuinka voi pentua alkaa opettamaan ihan ilman lelulla tai namulla ohjaamista? Istuminenkin opetetaan peppu maahan painamalla vai? Meillä ainakin lelua pidetään pään päällä ja kun hauva rauhottuu ja istuu, niin saa lelun palkaksi. Ehkä muutamien kuukausien jälkeen leikkikoulutuksesta koira alkaa vasta perustaa niistä kehuista. Tottelemista toki vaaditaan (kun temppu koiralla hallussa) aina kun käsky tulee tai muuton.
Mutta ihanko te kaikki liikket ja temput alusta asti opetatte ilman lelu/nami -palkkaa? Miten te saatte koiran hoksaamaan mitä siltä haluatte? Meillä siihen käytetään purupatukkaa ja välillä namia.
Korostan vielä että kun vuosi alkaa olla ikää tulee koiran meilläkin totella aina käskettäessä ja ilman muuta palkkaa kuin kehua.
just sillä,että ensin houkuttelen pikkupennun tekemään sen tempun,vaikkapa istumaan,ja heti kun onnistuu kehun.Ei saa ruokakuppiaan ilman istumista ym. oikeastaan kaikkeen päiväm toimintaan on piilotettu tavallaan joku käsky.Nuorin koirani on viikon päästä 7 kk,osaa istua käskystä,tänne,maata ja irti on hallinnassa,eli kaikkei tärkeimmät.
Nyt olen alkanut opettaa käskystä "kellahtamista",eli koira menee selälleen niin kauaksi että annan luvan nousta.On hyvä silloin kun on vaikka tassuhoitoja ym.
On myös siksi hyvä,kun nämä mun koiraurokset on niin jukuripäitä,että pitää niiden totella kun käsken selälleen eli johtajuusoppia.
Ei se haittaa jos sen tempun aluksi sillä makupalalla opettaa mutta on hyvä vaatia se myös ilman sitä hk-sinistä.
Noi mun isot koirat tottelevat kyllä niin etteivät edes odota sitä palkkaa,on jo selkäytimessä se.
Silloin onnistuu jos ei ikinä päästä koiraa ilman että vaadittu temppu on tehty.
Kyllä nykyisin mieluummin motivointivälineitä/ruokaa apuna käyttäen koiralle liikkeet ja kontaktin ja kaiken mihin palkkaa voin vaan soveltaa ja kun se mielestäni asiat osaa voin palkkaa vähentää ja joskus jättää jopa pelkän loppupalkan varaan.
Kun koira on ehdollistunut tekemään asioita niin vaihdan saalispalkan laumaviettiin ja sille pitää riittää pelkkä kehu palkaksi.
Eihän ne motivointivälineet sinällään ole koulutuksessa mikään itsetarkoitus.
Positiivinen viretila on helppo saada koiralle pysyväksi olotilaksi juuri koulutuskentällä ja koira suorittaa vietikkään ja iloisen tottelevaisuusosion aivan "kuin vanhasta muistista".
Voisin jopa sanoa, että minä en taasen ymmärrä miksi en käyttäisi motivointiin apuvälineitä.
Tottakai koira voidaan opettaa myös ihan ilman mitään muutakuin ohjaajan kehut tai kieltämiset, onhan tuota tullut aikoinaan siten itsekin koira opetettua se viretila vaan ei todellakaan koskaan ollut sitä mitä nykyisillä.
Miten sä opetat sen "kellahtamisen" ?Olis ihan hyvä osata täälläkin päässä...
kerron kuinka meillä kellahdetaan:
Kun se pentu on mennyt maahan niin sille sanotaan kellahda ja yksinkertaisesti samalla se käännetään kyljelleen ja siitä selälleen.Jos sen alkaa ihan pienelle opettamaan niin ei pennulla oo vielä mitään valtataistelun makua asiassa ja onnistuu helposti koska pikkupennulla on tuo antautuminen ihan luontaista.Jos on vähän isompi pentu jo,niin silloin voi aluksi käyttää namuja apuna.
Oon toki saanut neljävuotiaankin oppimaan,mutta silloin kyllä piti käyttää kikkailuja ja jymäytystä aika paljon varsinkin kun se koira oli aiemmin ollut kova pureksimaan ihmisiä.
Jos koira luottaa niin ei oo konsti eikä mikään tuota saada tekemään.
Pitää vain itse ensin päästä jyvälle kuinka sen tekee,mutta on hyvä temppu jos pitää murkkuikäistä urosta laittaa laumassa omalle paikalleen ja joutuu tottelemaan pelkällä puheella.
Oon kyllä huomannut että oon vahingossa pyöräyttänyt kädellä ympyrän samalla kun käsken ja välillä joku noista keikahtaa kumoon kun oikein selitän jotain käsillä puhuen.
samaa mieltä, (täytyy vaan miettiä onko palkkaamista vai lahjomista) meillä temput opetellaan makupalan avulla ja sitten kun asia on opittu, voi namut jättää vähemmälle, liika makkaran syöttäminen muuttuu helposti lahjomiseksi..
hmmm,on tosiaan erirotuja.
Ja en näe mitään väärää jos jotkut kouluttavat pentujaan namilla mutta mielestäni namit pitäisi vähentää jo rutkasti jo ennen puolta vuotta.
Itse olen samoilla ehdoilla kuule-kirjoittajan kanssa,nämä perus jutut opetan ilman nameja mutta nämä ei niin tärkeät mutta hauskat temput opetan nameilla tai lelulla.
vuosia sitten isäni osti minulle rotikka pennun,sain sen käskystä istumaan jo 8viikkoisena,sen opetin täysin ilman nameja taikka leluja. Sitten kun muutin suomeen jäi koirani isäni luokse(isälläni on kokemusta koirista paljon enemmän kuin minulla ja meillä on oma kennelikin jne...) mutta hän sanoi ettei ole viisaampaa koiraa nähnyt kuin tämä rotikka tyttönen. Ja osa kiitokset kuuluu minulle sen hienosta kouluttamisesta..Tyttö tosiaan on jo kuollut. Mutta edelleen isäni on sitä mieltä että ei niin viisasta koiraa voi ollakaan kuin mitä se oli.
joten kun just kesällä olin sitten visiitillä kouluttelin isäni kahta uutta pentua saku ja kultsu,molemmat olivat jo 2,5kk ikäisiä ja kultsun sain noutamaan parissa päivässä,ja siihen en nameja vaatinut. se noudettava asiakaan ei ollut mieleinen. mutta niin se vaan oppi ilman muuta palkkaa kuin kehut!
Mutta eli asiaan minä en opeta perusjuttuja namejen voimalla ja jokaisen koiran jonka olen niin opettanut on ollut mahtava!nameja ja leluja sitten käytän kun asia ei ole niin tärkeä vaan hauska. esim.sakuni ja siperianhuskyni ovat oppineet namuilla pitämään namun nokan päällä ja sitten käsky "saa ottaa" niin nappasevat ilmasta sen. ei mikään iso juttu mutta hauskaa.
Mielestäni se on jokaisen oma asia miten kouluttvat koiransa,ja palkat on ok,mutta niitä ei pitäisi liikaa antaa,juuri kuin E.A. selitti että satunnaiseksi pitää yrittää palkkausta saada.
Miten perusjutut sitten koulutetaan ilman mitään motivointia? Miten saat pennun hoksaamaan mitä siltä haluat? Ohjaatko käsillä pakottaen? Minä ohjaan kuten sanottu lelulla tai namilla. Kerro joku käytännön esimerkki!
ainakin olen ohjannut just noi istumiset esim takamuksesta painamalla ja sanomalla istu.
Kun koiran ahteri on maassa ote irti ja kehu.
Maatameno on jatkoa tuolle istumiselle.Kun on istumassa sanotaan se maahan ja etujaloista vetämällä ohjataan se maata.
Siitä on noiden perille mentyä helppo jatkaa,esim. makuulta sanon kellahda ja koira käännetään selälleen,kehut perään heti.
Tuo selälleen meno on hyvä silloinkin kun uroksella on murkkuikä ja on oppinut että kun sanon on alistuttava vaikka se on leikin varjolla opetettu.
Lisäksi se helpottaa tassujen hoitoa,kaikenlaisten vaivojen tarkistelua ym.
On vaikeaa sitä koiran motivaatiota perustella kun oon alkanut aina tuon peruskäskyjen antamisen sille 8-viikkoiselle.
Ei siis mitään simputusta vaan ihan normaalin päivittäisen hoidon osana kuuluvana toimintona.
Nämä mun koirat on jotenkin sisäistäneet sen että kun sanon jotain niin koira tekee,on niillä jotenkin itsestään selvää.
Tuolle pennulle oon noita temppuratajuttuja treenannut kumminkin sen juustonpalan avulla.
On vain ongelmana että kun pentu kiipee tikkaita niin isot koirat änkee sekaan herkkujen toivossa,ahneutta,mitäpä muuta.
MItä enemmän koiralle opettaa sitä helpompi sen on omaksua uusiakin temppuja,oppii kokoajan nopeammin.
Onnistuu jo luovutusikäiselle istumiset, maahanmenot sivullekiepsahdukset pelkällä koiran omalla halulla eli motivoimalla pentu tekemään haluttu asia nopsaan ja se saa palkkansa.
Istu liike käsi, jossa on makupala viedään pennun pään yli ja se istahtaa itsestään, välittömästi kun se istahtaa sille se palkka annetaan.
Voidaan myös yrittää ilman makupalaa pelkästään laittamalla koira istumaan mikä on koulutuksen (Pk.tottis)kannalta hölmöä (anteeksi) koska sen tulisi aina suorittaa liike omasta halusta ja tekemisen ilosta.
Tottakai pentu miellyttää itseään myös tällöin, kun se väistää pakotetta mutta onko siitä mukava tehdä haluttua toimintaa niin se onkin jo eri asia.
Maahanmeno opetetaan suorilta jaloilta, ei koskaan istumisesta, jotta liikkeestä tulisi nopea.
Pennun nenän edestä viedään makupalaa (piilotettuna nyrkkiin) maahan asti ja pentu "maastoutuu" ihan automaattisesti ja oitis kun se on halutussa asennossa sen tulee saada palkka niin, että se tasan tietää mistä sitä palkataan.
Samaan aikaan hoetaan käskysanaa toivoen että se osaa yhdistää kaikki samaanaikaan tapahtuvat asiat toisiinsa.
Koirahan ei ajattele se ei periaatteessa kykene yhdistämään kuin kahta asiaa kerrallaan ja nämä "asiat" tulisi saada samanaikaisiksi.
Eli kehotus maahan,(kuviteltu koiran kokemus): makaan maassa saan samanaikaisesti isännän luovuttamaan haluamani makupalan.
Toistojen myötä se tekee asian edelleen yhtä iloisesti tuon ehdollistumisen avulla.
Sama asia voidaan opettaa myöskin läppäämällä pentua otsaan (näin ennenaikaan) ja pentu miellyttää itseään kun väistää kättä ja "putoaa" maahan.
Eli se yhdistää käskyn ja epämiellyttävän läppäyksen, liikkeestä tulee pahimmassa tapauksessa alistunut.
Puutun myös tuohon pepusta painamiseen, istumisen opettamisessa, noin toimien koira tahtoo pungertaa vastaan sitä alaspainavaa kättä, paremmin ehkä toimii konsti kun nykäisee karvoista siitä hännän päältä ja koira "vetää" takamuksensa alas.
Jos halutaan aivan ehdottomasti vaan kouluttaa ilman makupaloja tai muita motivointivälineitä.
Ikävä olisi meillä töissäkin kun ei kunnolla olisi työnopastusta vaan pitäisi arvata mitä minun odotetaan tekevän ja jos ei arvaa oikein niin sanktiota tulee, tilipäivästä ei tietoakaan ja tämä loppu oli sitten sitä inhimillistämistä :D
käytä itse tuota takamuksesta painamista muutakuin siinä vaiheessa kun pennulle näytetään mistä on kysymys,ei jatkuvasti enkä varsinaisesti voimaa käyttäen.Lähinnä ohjaavana toimintona.
Asian vierestä tuota mietin kun sanoit että koira ei ajattele,niin ne tutkimukset väittävät että vaistotoimintaa ym.
Oon kuitenkin sitä mieltä että ne rodut joiden on "viran puolesta" pakko tehdä päätöksiä käyttävät nuppiaan tehokkaammin kuin sellaiset koirat joiden ei geeniperimältään tarvi ratkoa ongelmia.
Mulla on ollut joskus niin hoopojakin koiria että välillä tuntui että kyllä on pitkät piuhat.
Nämä norjanharmaat mitä mulla nyt on ovat siitä erikoisia että opettavat toisiaan.Jos yksi osaa avata oven voi olla varma että pian osaavat kaikki.
Yksi näistä on opetellut menemään ikkunan kautta saunaan.
Sellainen vanha pihasauna meillä,poika vetää ikkunan auki ulkopuolelta ja lauteilta se kaveri löytyy.
Kylmästä,ei lämmitetystä.Ei halua löylyyn.
On opetellut avaamaan mun autosta takaa ikkunan kun huomasi että napista aukee.Vaihdoin tuon auton talvella,vanhassa oli veivattavat ikkunat.
Kerran rassasi jotain takapenkillä,huomasi että HAA IKKUNA AUKEE TÄSTÄ,nyt on pakko pitää lukko päällä.Jonkun sortin ajattelua vaatii.
Koiriasi noissa touhuissaan.
Täytyy sanoa, että paljon menettävät ihmiset jotka eivät omista koiraa, olkoot vaan että niistä sitä vaivaakin on.
Oma kantanarttuni on tuossa ovenaukomispuuhassa myös aikamoinen haka ja yksi sen pojista omaa saman kiusallisen kyvyn.
Kahvat on kännetty jo vuosia sitten pystyyn ja takalukkoon ovet laitetaan aina töihin mennessä, muuten koira kyllä osaa ovet avata.
No vielä tuohon koulutushommaan palatakseni, niin tietenkin ne tavotteet siitä mihin koiraansa kouluttaa lopultakin ratkaisee sitten ne koulutusmenetelmätkin.
Siis onko kyseessä arkitottelevaisuus vai joki laji.
Koiran "ajattelemisesta".
Mielelläni yritän aina muistuttaa tuosta ehdollistumisesta sen takia, ettei koiralta vaadita vahingossakaan liikaa sitä inhimillistettäessä.
Leikinpäiten on tosi mukavaa niille toki kaikenlaisia ajatuskuplia laittaa.
sanoa niinkuin ennenvanhaan KOP.n mainoksessa että tosi on.
On tosiaan varsinaisia houdinia välillä.
Tuo koulutus muuten tosiaan eroaa paljon just jollain toko-kisakoiralla ja sellaisella mopella jolle niitä trikkejä opetetaan ihan huumorimielessä.
Mulla on ollut käskystä laulava koira joskus,yksi isäntä sen näki ja meni koiralleen sanomaan:Laula laula.Eihän se tiennyt mistä on kyse ja kaveri tuli siihen tulokseen että on kelvoton koira.
Ei tosiaan saa inhimillistää noita,jos niitä kohtelee koirina ovat paljon onnellisempia.
Minäkin näin teen,pentuna joko pepusta ohjaan lattialle komento "sit" taikka sitten pidän ryntäistä ja käsi on pepun päällä(huom en paina) ja komento "sit". Makuulle joko opetan niinkuin kuule kertoi,taikka sitten taputtamalla lattiaa, ja komento "down".
myös istumista voi opetella remmissä eli remmistä nostat ylös ja komento.(en sitten tarkoita että koiraa roikotetaan remmistä,pitää vaan sanoa ettei kukaan saa väärinkäsityksiä)
sivulle opetan myös remmin avulla,ja seuraa sama homma.
kehut tärkeitä,mutta siinä on oltava tarkkana että ei anna koiran (sitte kun on vähän sisäistänyt asiaansa) lopettaa tekemisensä kun on saanut kehut. olen huomannut sen että joillakin että kun koiraa kehutaan oikeasta tehdystä asiasta niinkoira välittömästi lopettaa asian ja menee tekemään omia juttujaan(tämän olen nähnyt kehujen voimalla opettavat sekä namu tai lelun voimalla opettavat). Ja kehut ja kiellot on niin tärkeitä sanoa oikeaan aikaan..ettei tule mitään väärinkäsityksiä koiralle.
Mä oon käyttäny namuja aika usein kun ollaan opeteltu käskyjä. Tottelee hyvin myös ilman namuja ja ikää on 4kk. Aluks annettiin namu ku tehtiin oikein ja sit pikku hiljaa vaihdettiin kehuihin..Osataan melkeen olla ottamatta namuja lattialta ennen ku annan luvan... :)
Koulutustyylejä on erilaisia , ja eiköhän se ole tärkeintä , että tulee niitä tuloksia , joihin tähtää ja mieluiten niin , että koiralla sekä ohjaajalla on mukavaa . Kyllä rotuominaisuudetkin paljon vaikuttaa , millä / miten kannattaa opettaa , ja tietenkin myös yksilöerot. Koirat, mitkä on tehty toimimaan tiiviisti ihmisen kanssa on yleensä helpompi kouluttaa ja motivoida . Eli mitä miellytämishaluisempi tai laumaviettisempi koira , niin sen vähemmän tarvii yleensä ottaen makupaloja tai lelua . Mitä vähemmän näitä ominaisuuksia on , niin sen " hankalampi " kouluttaa ilman . Itse kannatan juuri tuota , mitä E .A on täällä jo kertonut. Eli opetetaan ruualla ( ruuanhankkimisvietti ) , joka toimii melkein kaikilla koirilla , viimeistään kun löydetään oikeat makupalat , tai sitten lelulla ( saalisvietti ) , niillä koirilla kun sitä on riittävästi ja ohjaaja osaa sitä hyödyntää .
Ja näiden välineiden tarkoitushan ei ole , että koira tottelee vaan niiden vuoksi , vaan ne tekevät opetuksesta positiivisemman ja ovat tietyille roduille huomattavasti parempi opetusmuoto kuin kuin tuo perinteinen " paina takapuolta , koira istuu " tyyli . Kun koira on näillä oikein koulutettu , niin ei todella tarvi kulke nannat taskussa tai lelut , vaan koira toimii muutenkin .
Kisoissa jos käy , niin siellä se viimeistään tulee testattua , kun ei siellä voi nameja tai lelua kokeen aikana käyttää ...
Ja sitten tietenkin kannattaa miettiä mihin koiraa opettaa eli onhan se selvää , että rotua mitä on jalostettu johonkin työhö n ja sille jalostettu tiettyjä ominaisuuksia , niin ne tietenkin auttaa kouluttamisessa . Eli jos ajatellaan esim. vinttikoiraa , niin ei sitä paljon radalle tarvi motivoida tai kouluttaa juoksemaan , koska se on sille luonnollista . Mutta joku koe - tottiksen opettaminen ei ihan niin helppoa olekaan , varsinkaan pelkillä kehuilla ...
Niin ja sitten kun puhutaan kouluttamisesta , niin senkin voi ajatella , että mihin joku tähtää ja on tyytyväinen niillä omilla metodeilla ja mihin ne riittää ...
Minä tähtään omillani vahvaan perustottelevaisuuteen , joka toimii mahdollisimman hyvin tosielämässäni ja vahvaan kuuliaisuutteen koirillani . Eli esim. koirani ei karkaile vapaana ollessaan muiden ihmisten tai koirien lue , ei karkaa pihalta , jos unohdan portin auki ( taipumusta, kun meikäläisellä on ... ) ei rähise muille , korkeintaan minä rähisen tarvittaessa :o), ja ovat yleensäkin hyvin käyttäytyviä , joiden kanssa on mukana liikkua paikassa kuin paikassa .
Tuo on tärkein tavoite .
Sen jälkeen tulee harrastustoiminta hyvänä kakkosena ,joissa sitten mitataan sitä kuuliaisuutta myöskin omalla tavalla .
Ja taas lopuksi , jokainen tyylillään...Pääasia , että toimii ja on itse tyytyväinen , ja mieluiten se narun toinen pää myös :o)
Niin ja tuosta ajatelemisesta vielä...
Ei kai kukaan pysty ihan varmaan sanomaan , ajatteleeko koira vai ei kuitenkaan .
Toisaalta , jos lähdetään näin ajattelemaan , niin silloin voi olla vaara , että aletaan inhimillistämään koiraa . Ja se sitten taas saattaa aiheuttaa joillekin koirineen ongelmaa...
Toisaalta , kun ajattelee , esim . oven avaus , on enemmänkin tyyliin alussa , hyppiminen - ovi vahingossa avautuu ja siitä sitten on opittu oven avaus yrityksen kautta .
Sama kun seurasin kerran , kun pikkukoira otti purutikun isolta pois .
Iso koira makasi pihalla ja alkoi syödä tikkua . Pikkukoira tietää , ettei sitä kannata koittaa ottaa " väkisin " . Yht ´äkkiä portin ohi , hyvin liki, melkein koskettaen , menee joku koirineen . Pikkukoira sanoo kerran vuh ( meillä ei saa aidoilla räksyttää ohimeneviä , mutta tuon yhden vuh hyväksyn , varsinkin kun joku on tulossa ... :o) . Se rynnistää portille , jolloin iso tyypillisenä laumaeläimenä rynnistää myös perässä, kun luulee tässä tapauksessa jonkun tulevan .
Isompi jää portille vähemmän fiksuna palloilemaan ( nyt tuli inhimillistys :o) ) , kun pieni jo on lopettanut toiminnan . Pieni lähtee takapihalle , josta vahingossa saman tien löytää purutikun ja vie sen nopeasti piiloon syödäkseen .
Seuraavalla kertaa se ryntää portille samalla lailla , eikä siellä ole ketään... Nyt se älykkäänä rotuna ja yksilönä ( taas inhimillistys vai ...) oppi tosi tehokkaasti miten saa sen purutikun .
Tosin kovin kauaa tämä ei mennyt läpi , kun iso vähän " hitaampioppisena " myös huomasi , mitä seuraa kun lähtee pikkuäijän peräässä tässä tilanteessa .
Tosin itse kannatan sitä teoriaa , että on rotuja , jotka nopeammin omaksuvat uusia asioita , ovat ehkä jollain lailla nokkelampia ( inhimillistys ...? ) . Tietenkin myös se mihin ne on tehty , saattaa auttaa esim . joidenkin asioiden nopeampaan oppimiseen tai samantapaisen honaamiseen .
Ehkä silloin huomaa parhaiten , kun on omistanut hyvin erilaisia rotuja , jotka ovat olleet tyypillisiä rotunsa edustajia .
Ja itselläni on ollut myös yksi ihan " blondi " ...
No , niinkuin E.A sanoi , on välillä kiva hauskuuttaa itseään ajattelemalla koirille ajatuskuplia ... :o)
Tarina tuosta itseoppimisesta.
Varmasti on koirarotuja joita ei niin vaan "vietelläkään" tekemään kaikenlaista ohjaajan haluamaa toimintaa.
Tämä perinteisin rotu eli saksanpaimenkoira on kyllä tällaiselle treeniaddiktille aivan ihanteellinen.
Sillä niitä työhaluja riittää ihan kotitarpeiksi ja vähän ylikin.
Tänään tuossa toista ajokoiraamme lenkkeilyttäessä kyllä totesin, että ei sekään mikään mahdoton ole kouluttaa.
Olkootkin että nämä nykyiset asuvat tarhakoirina, "älykkyyttä" ei puutu tältäkään rodulta.
Ennenaikaan meillä oli tasan samanväriset ajokoira (joka myös toimi erinomaisesti metsällä, kilpaili voi-luokassa)ja kissa, jotka saattoivat olla irti omakotitalon pihalla kaupungissa, istuksivat usein portilla (jota ei kylläkään ollut, vaan pelkät pylväät),
ihmettelemässä maailman menoa ja oli oikein "piilokameramainen" olo seurata kadullakulkijoiden lievästi hölmistyneitä ilmeitä :D
Tämä kissa jopa "syötti" ajokoiraa.
Satuin kerran näkemään, kun ajokoira istuu ja antaa tassua kissalle, joka istuu keittiön sivupöydällä pannarilautasen vieressä ja siitä nätisti kynnellä heittelihe koiralle kaarella pannarinpaloja seuraten pannarinlentoa stoalaisen tyynenä.
(Kuivia pannarinloppuja ja tarkoitettukin sille koiralle).
Koira siis ei kerjännyt meiltä mitään vaan ja ainoastaan tältä kissalta, jolla oli lupa kuljeksia myös pöydillä,
(tiedän epähygieenistä juu).
Eli makupaola se saattaa käyttää toisinaan myös kissakin :D