hei taas

taistelee,että saisi oman lapsensa kotiin.Itse en milloinkaan luovuta.Kyllä minäkin sydän karrella joka sekunti kaipaan lastani.Toivoisin,ettet tekisi hätiköityä päätöstä.Ainahan tapaamisen jälkeen kaipaa entistä enemmän lastaan.Voimia sinulle.

miehesi kuole,toivo myöskin ettet sairastu syöpään,toivo myöskin ettei lapsillesi käy huonosti ja itse masennu.Siinä elämän realiteetteja,taidat itse olla pilannut lastesi elämän,kun tuollaisia ylimielisiä juttuja Ferozalle heittelet.Sinä et ole ketään tuomitsemaan.Jumala tuomitsee sinut tuosta mitä tänne heittelet.Sinulle ja perheellesi toivon kaikkea pahaa mitä maailmassa löytyy,katsotaan kun itse nöyrryt.Vielä kuljet hiljaa sinäkin!!!!

Olet kiva, kun opetat, että lapset eivät ole kissanpentuja. Onko se sinun kantava ajatuksesi? Ikäänkuin Motto?

Kaikella pahalla, jos SINÄ saat pitää lapsesi lähelläsi (käytit sanaa Mukula...), niin sitten ei missään ole järkeä. Besser-wisser -typerys sinä.

kiitos mielipiteestäsi ja kannustuksesta, sinä täydellinen äiti.

oletkohan seurannut kirjoituksiani jostain maaliskuulta asti? luepa ne ja arvostele sitten.

sinulla on mielipiteesi asiasta, mutta vain minä tiedän ja tunnen itseni parhaiten.

iloista kesää sinullekin.

niin, hermoissani ei ole mitään vikaa.

tavallista arkea elelen.

eilen kävin taas poikaani tapaamassa. nyt ehkä poikani jo tunsi minut paremmin. oli kuumeessa ja vähän väsynyt ja itkuinen. silti jaksoi naureskellakin. syliä kaipasi hirveästi ja mikäs se oli köllötellessä äidin rinnan päällä.

taas kun lähdin tapaamisesta, ei tuntunut miltään. olen niin totaalisesti kovettanut itseni. en anna surulle ja tuskalle tilaa enkä yliotetta. olen rakentanut sellaisen suojamuurin ympärilleni että tämä tuskin on enää tervettä. jossain vaiheessa varmasti hirttää pahemman kerran kiinni.

päivä kerrallaan odottelen milloin alkaa kuulua hallinto-oikeudesta. en jaksa uskoa että huostaanotto siellä purkaantuu mutta tapaamisia toivottavasti lisätään roppa kaupalla ja kotilomia että kotiutus tapahtuisi mahdollisimman pian.

tulevaisuuttakin mietin (en siis elä VAIN päivä kerrallaan tässä ja nyt). lapsesta haaveilen ja toivottavasti jonakin päivänä saisin olla taas raskaana. mies ei välttämätön, kunhan saisin olla lasteni kanssa.

tänään soitin myös mielenterveyskeskukseen että saisin ajan sinne (mitään varsinaista puhuttavaa ei ole) ja että saisin käynneistäni paperit itselleni. näin psykologi/psykiatri arvioi tämän hetken tilannettani ja saan siitä paperit hallinto-oikeuteen. vähänhän nuo nauroivat kun sanoin huostaanoton syyksi että olen epäkypsä äidiksi...

töitä teen, koiraa hoidan, olen alkanut taas lukea, terassilla en ole jaksanut käydä, laihduttaa yritän...ja hoitolapsia hoitanut (huom. vietän niiden kanssa enemmän aikaa kuin omani), myös äitikavereiden luona vähän kyläillyt. keskustelut arjesta ja jaksamisesta ja lasten hoidosta toisen äidin kanssa on ollut todella antoisaa.

kun menin tapaamaan poikaani, törmäsin samalla sijaisisään. vaihdoin muutaman sanan hänen kanssaan. kaikki oli ok. sijaisäitiähän en ole tavannut ikinä. vein pojalleni kotiin jääneitä vaippoja (liekkö mahtuu enää), kaksi pakettia nan:ia ja kassillisen vaatteita. ettei ne jää turhaan käyttämättä täällä kotona. saimme olla myös poikani kanssa ulkona ja poika näki myös meidän koiran. eihän hän sitä voi muistaa niiltä ajoilta kun oli kotona mutta kuitenkin, koirakin on osa meidän perhettä.

valvottua tapaamista ei kukaan valvonut, vaan olimme huoneessa kahdestaan. ulkoillessa lähti valvoja mukaan. annetaanko minulle enemmän vapautta kun ei kukaan valvo vieressä? miten he saavat haluamiaan näyttöjä tapaamisesta kun eivät tiedä mitä teemme huoneessa? jos ei kenenkään tarvitse enää kytätä minua, miksi tapaaminen ei voi olla silloin kotona? en aina jaksa ymmärtää näitä sijoitukseen liittyviä periaatteita.

joku kun vielä kertoisi sen miksi poikani syö purkkiruokia 4kk? poika on nyt 10kk. painon kanssa ollut ongelmia ja kaikki allergia testit (maito, muna, kala, viljatuotteet ym.) tehty, mitään ei löytynyt. väitän edelleen että poikani reagoi siihen kun hänet on äidiltään pois otettu.

että tälläistä kuuluu. ei päivääkään poika pois mielestä eikä päivääkään etteikö olisi huoli ja hätä omasta lapsesta.

FEROZA kirjoitti:

tavallista arkea elelen.

eilen kävin taas poikaani tapaamassa. nyt ehkä poikani jo tunsi minut paremmin. oli kuumeessa ja vähän väsynyt ja itkuinen. silti jaksoi naureskellakin. syliä kaipasi hirveästi ja mikäs se oli köllötellessä äidin rinnan päällä.

taas kun lähdin tapaamisesta, ei tuntunut miltään. olen niin totaalisesti kovettanut itseni. en anna surulle ja tuskalle tilaa enkä yliotetta. olen rakentanut sellaisen suojamuurin ympärilleni että tämä tuskin on enää tervettä. jossain vaiheessa varmasti hirttää pahemman kerran kiinni.

päivä kerrallaan odottelen milloin alkaa kuulua hallinto-oikeudesta. en jaksa uskoa että huostaanotto siellä purkaantuu mutta tapaamisia toivottavasti lisätään roppa kaupalla ja kotilomia että kotiutus tapahtuisi mahdollisimman pian.

tulevaisuuttakin mietin (en siis elä VAIN päivä kerrallaan tässä ja nyt). lapsesta haaveilen ja toivottavasti jonakin päivänä saisin olla taas raskaana. mies ei välttämätön, kunhan saisin olla lasteni kanssa.

tänään soitin myös mielenterveyskeskukseen että saisin ajan sinne (mitään varsinaista puhuttavaa ei ole) ja että saisin käynneistäni paperit itselleni. näin psykologi/psykiatri arvioi tämän hetken tilannettani ja saan siitä paperit hallinto-oikeuteen. vähänhän nuo nauroivat kun sanoin huostaanoton syyksi että olen epäkypsä äidiksi...

töitä teen, koiraa hoidan, olen alkanut taas lukea, terassilla en ole jaksanut käydä, laihduttaa yritän...ja hoitolapsia hoitanut (huom. vietän niiden kanssa enemmän aikaa kuin omani), myös äitikavereiden luona vähän kyläillyt. keskustelut arjesta ja jaksamisesta ja lasten hoidosta toisen äidin kanssa on ollut todella antoisaa.

kun menin tapaamaan poikaani, törmäsin samalla sijaisisään. vaihdoin muutaman sanan hänen kanssaan. kaikki oli ok. sijaisäitiähän en ole tavannut ikinä. vein pojalleni kotiin jääneitä vaippoja (liekkö mahtuu enää), kaksi pakettia nan:ia ja kassillisen vaatteita. ettei ne jää turhaan käyttämättä täällä kotona. saimme olla myös poikani kanssa ulkona ja poika näki myös meidän koiran. eihän hän sitä voi muistaa niiltä ajoilta kun oli kotona mutta kuitenkin, koirakin on osa meidän perhettä.

valvottua tapaamista ei kukaan valvonut, vaan olimme huoneessa kahdestaan. ulkoillessa lähti valvoja mukaan. annetaanko minulle enemmän vapautta kun ei kukaan valvo vieressä? miten he saavat haluamiaan näyttöjä tapaamisesta kun eivät tiedä mitä teemme huoneessa? jos ei kenenkään tarvitse enää kytätä minua, miksi tapaaminen ei voi olla silloin kotona? en aina jaksa ymmärtää näitä sijoitukseen liittyviä periaatteita.

joku kun vielä kertoisi sen miksi poikani syö purkkiruokia 4kk? poika on nyt 10kk. painon kanssa ollut ongelmia ja kaikki allergia testit (maito, muna, kala, viljatuotteet ym.) tehty, mitään ei löytynyt. väitän edelleen että poikani reagoi siihen kun hänet on äidiltään pois otettu.

että tälläistä kuuluu. ei päivääkään poika pois mielestä eikä päivääkään etteikö olisi huoli ja hätä omasta lapsesta.

ehkä auttaa paremmin jaksamaan,tapaamisen jälkeistä eron tuskaa,ja ikävää?Tuttua.Lukeminen,ja ulkoilu hieman auttavat,edes vähäksi ajaksi.Hyvä,että jaksat tavata toisia äitejä.Tapaamisia lisätään tuskastuttavan hitaasti,on toki aivan erilaista olla lapsen kanssa kahden.Kysy aina,jos joku asia askerruttaa mieltäsi soskulta.Eivät kovin neuvoja muuten anna.Huoli,ja hätä lapsesta jokapäiväistä minullakin.Sinulle voimia,ja uskoa parempaan.

FEROZA kirjoitti:

tavallista arkea elelen.

eilen kävin taas poikaani tapaamassa. nyt ehkä poikani jo tunsi minut paremmin. oli kuumeessa ja vähän väsynyt ja itkuinen. silti jaksoi naureskellakin. syliä kaipasi hirveästi ja mikäs se oli köllötellessä äidin rinnan päällä.

taas kun lähdin tapaamisesta, ei tuntunut miltään. olen niin totaalisesti kovettanut itseni. en anna surulle ja tuskalle tilaa enkä yliotetta. olen rakentanut sellaisen suojamuurin ympärilleni että tämä tuskin on enää tervettä. jossain vaiheessa varmasti hirttää pahemman kerran kiinni.

päivä kerrallaan odottelen milloin alkaa kuulua hallinto-oikeudesta. en jaksa uskoa että huostaanotto siellä purkaantuu mutta tapaamisia toivottavasti lisätään roppa kaupalla ja kotilomia että kotiutus tapahtuisi mahdollisimman pian.

tulevaisuuttakin mietin (en siis elä VAIN päivä kerrallaan tässä ja nyt). lapsesta haaveilen ja toivottavasti jonakin päivänä saisin olla taas raskaana. mies ei välttämätön, kunhan saisin olla lasteni kanssa.

tänään soitin myös mielenterveyskeskukseen että saisin ajan sinne (mitään varsinaista puhuttavaa ei ole) ja että saisin käynneistäni paperit itselleni. näin psykologi/psykiatri arvioi tämän hetken tilannettani ja saan siitä paperit hallinto-oikeuteen. vähänhän nuo nauroivat kun sanoin huostaanoton syyksi että olen epäkypsä äidiksi...

töitä teen, koiraa hoidan, olen alkanut taas lukea, terassilla en ole jaksanut käydä, laihduttaa yritän...ja hoitolapsia hoitanut (huom. vietän niiden kanssa enemmän aikaa kuin omani), myös äitikavereiden luona vähän kyläillyt. keskustelut arjesta ja jaksamisesta ja lasten hoidosta toisen äidin kanssa on ollut todella antoisaa.

kun menin tapaamaan poikaani, törmäsin samalla sijaisisään. vaihdoin muutaman sanan hänen kanssaan. kaikki oli ok. sijaisäitiähän en ole tavannut ikinä. vein pojalleni kotiin jääneitä vaippoja (liekkö mahtuu enää), kaksi pakettia nan:ia ja kassillisen vaatteita. ettei ne jää turhaan käyttämättä täällä kotona. saimme olla myös poikani kanssa ulkona ja poika näki myös meidän koiran. eihän hän sitä voi muistaa niiltä ajoilta kun oli kotona mutta kuitenkin, koirakin on osa meidän perhettä.

valvottua tapaamista ei kukaan valvonut, vaan olimme huoneessa kahdestaan. ulkoillessa lähti valvoja mukaan. annetaanko minulle enemmän vapautta kun ei kukaan valvo vieressä? miten he saavat haluamiaan näyttöjä tapaamisesta kun eivät tiedä mitä teemme huoneessa? jos ei kenenkään tarvitse enää kytätä minua, miksi tapaaminen ei voi olla silloin kotona? en aina jaksa ymmärtää näitä sijoitukseen liittyviä periaatteita.

joku kun vielä kertoisi sen miksi poikani syö purkkiruokia 4kk? poika on nyt 10kk. painon kanssa ollut ongelmia ja kaikki allergia testit (maito, muna, kala, viljatuotteet ym.) tehty, mitään ei löytynyt. väitän edelleen että poikani reagoi siihen kun hänet on äidiltään pois otettu.

että tälläistä kuuluu. ei päivääkään poika pois mielestä eikä päivääkään etteikö olisi huoli ja hätä omasta lapsesta.

anteeksi kun tungen tänne... mutta tosiaan pisti silmään tuo et syötetään 4kk purkkiruokia... ihmeellistä ja jos painon kanssa ongelmia niin en ihmettele tuolla ruoalla....
meillä sijoitettu söi tuossa iässä jo 1v ruokia puolet ja puolet 8kk ruokia koska on ikäisiään pienempi mutta syykin siihen löytyy sikiö ajalta.. tällä' hetkeä pikkunen on 1v1kk ja ei ole edelleenkään iso mutta erittäin energinen ja vilkas pakkaus ja todella oppivainen ikäisekseen....

Oli todella mukava lukea Feroza että olet käynyt tapaamassa poikaasi, uskon kyllä että tuntee sinut sisimmässään.. Ja todella hienoa että olette saaneet olla myös ihan kahden huoneessa...
jaksamisia sinulle!

FEROZA kirjoitti:

tavallista arkea elelen.

eilen kävin taas poikaani tapaamassa. nyt ehkä poikani jo tunsi minut paremmin. oli kuumeessa ja vähän väsynyt ja itkuinen. silti jaksoi naureskellakin. syliä kaipasi hirveästi ja mikäs se oli köllötellessä äidin rinnan päällä.

taas kun lähdin tapaamisesta, ei tuntunut miltään. olen niin totaalisesti kovettanut itseni. en anna surulle ja tuskalle tilaa enkä yliotetta. olen rakentanut sellaisen suojamuurin ympärilleni että tämä tuskin on enää tervettä. jossain vaiheessa varmasti hirttää pahemman kerran kiinni.

päivä kerrallaan odottelen milloin alkaa kuulua hallinto-oikeudesta. en jaksa uskoa että huostaanotto siellä purkaantuu mutta tapaamisia toivottavasti lisätään roppa kaupalla ja kotilomia että kotiutus tapahtuisi mahdollisimman pian.

tulevaisuuttakin mietin (en siis elä VAIN päivä kerrallaan tässä ja nyt). lapsesta haaveilen ja toivottavasti jonakin päivänä saisin olla taas raskaana. mies ei välttämätön, kunhan saisin olla lasteni kanssa.

tänään soitin myös mielenterveyskeskukseen että saisin ajan sinne (mitään varsinaista puhuttavaa ei ole) ja että saisin käynneistäni paperit itselleni. näin psykologi/psykiatri arvioi tämän hetken tilannettani ja saan siitä paperit hallinto-oikeuteen. vähänhän nuo nauroivat kun sanoin huostaanoton syyksi että olen epäkypsä äidiksi...

töitä teen, koiraa hoidan, olen alkanut taas lukea, terassilla en ole jaksanut käydä, laihduttaa yritän...ja hoitolapsia hoitanut (huom. vietän niiden kanssa enemmän aikaa kuin omani), myös äitikavereiden luona vähän kyläillyt. keskustelut arjesta ja jaksamisesta ja lasten hoidosta toisen äidin kanssa on ollut todella antoisaa.

kun menin tapaamaan poikaani, törmäsin samalla sijaisisään. vaihdoin muutaman sanan hänen kanssaan. kaikki oli ok. sijaisäitiähän en ole tavannut ikinä. vein pojalleni kotiin jääneitä vaippoja (liekkö mahtuu enää), kaksi pakettia nan:ia ja kassillisen vaatteita. ettei ne jää turhaan käyttämättä täällä kotona. saimme olla myös poikani kanssa ulkona ja poika näki myös meidän koiran. eihän hän sitä voi muistaa niiltä ajoilta kun oli kotona mutta kuitenkin, koirakin on osa meidän perhettä.

valvottua tapaamista ei kukaan valvonut, vaan olimme huoneessa kahdestaan. ulkoillessa lähti valvoja mukaan. annetaanko minulle enemmän vapautta kun ei kukaan valvo vieressä? miten he saavat haluamiaan näyttöjä tapaamisesta kun eivät tiedä mitä teemme huoneessa? jos ei kenenkään tarvitse enää kytätä minua, miksi tapaaminen ei voi olla silloin kotona? en aina jaksa ymmärtää näitä sijoitukseen liittyviä periaatteita.

joku kun vielä kertoisi sen miksi poikani syö purkkiruokia 4kk? poika on nyt 10kk. painon kanssa ollut ongelmia ja kaikki allergia testit (maito, muna, kala, viljatuotteet ym.) tehty, mitään ei löytynyt. väitän edelleen että poikani reagoi siihen kun hänet on äidiltään pois otettu.

että tälläistä kuuluu. ei päivääkään poika pois mielestä eikä päivääkään etteikö olisi huoli ja hätä omasta lapsesta.

Tsemppiä F!
Oli mielettömän hienoa löytää viestisi. Arvostan todella paljon sitä, että pystyt tapaamaan poikaasi. Uskon, että se on yksi elämän tuskallisimpia juttuja. Nostan sinulle hattua niin ylös kuin yletän. Aivan upeaa, että olet alkanut tehdä yhteistyötä sijaisperheen kanssa. Siis kun tapasit sijaisisän ja veit pojan tarvikkeita. Oliko valvoja näkemässä noita? Tarkoitan, että saitko tästä "todisteita". Tämä sijoitusmaailma on niin nihilistinen, että kaikki tämmöiset pienet jutut ovat tärkeitä. Kirjoitathan itse kaikki jutut muistiin? Niistä on hyötyä esimerkiksi silloin, kun kerrot tilanteesta asianajajalle. Eli merkkaa kaikki päivämäärät, ajat ja tapahtumat ylös. Ja säästä kaikki paperit. Olisi myös hyvä, että ottaisit valokuvia tapaamisista. Niistäkin voi olla hyötyä lakiprosessissa ja myöhemmin, kun käyt pojan kanssa tätä elämänvaihetta läpi. Myös tuo on upeaa, että olet ollut muiden lasten ja äitien kanssa. Ja mielenterveystoimistoon meno myös. Siskoni hakee lapsensa sijoituksen purkua ja hän on käynyt sitä varten yksin perheneuvolassa. Eli hän saa sieltä "valmennusta" tapaamisia varten ja siellä pohditaan myös sijoituksen purkua eli sitä, miten äidin ja lapsen elämä sen jälkeen sujuisi ja järjestettäisi. Tämä kaikki on hyvää näyttöä sille, että hän on tosissan ja haluaa tehdä parhaansa. Perheneuvolan täti oli antanut siskolle kirjoja luettavaksi. Olivat ihan fiksun näköisiä. Me toivotaan, että serkku pääsee takaisin kotiin. Lapsi otettiin huostaan isäpuolen päihdesotkujen takia eli aika samanlainen tarina kai kuin sulla? Sisko on myös puhunut tuosta tunteettomuudesta. Että on pakko tehdä niin. Hyvä, että kirjoitat tänne. Kirjoita taas kuulumisia!

sijoitetun lapsen eno kirjoitti:

Tsemppiä F!
Oli mielettömän hienoa löytää viestisi. Arvostan todella paljon sitä, että pystyt tapaamaan poikaasi. Uskon, että se on yksi elämän tuskallisimpia juttuja. Nostan sinulle hattua niin ylös kuin yletän. Aivan upeaa, että olet alkanut tehdä yhteistyötä sijaisperheen kanssa. Siis kun tapasit sijaisisän ja veit pojan tarvikkeita. Oliko valvoja näkemässä noita? Tarkoitan, että saitko tästä "todisteita". Tämä sijoitusmaailma on niin nihilistinen, että kaikki tämmöiset pienet jutut ovat tärkeitä. Kirjoitathan itse kaikki jutut muistiin? Niistä on hyötyä esimerkiksi silloin, kun kerrot tilanteesta asianajajalle. Eli merkkaa kaikki päivämäärät, ajat ja tapahtumat ylös. Ja säästä kaikki paperit. Olisi myös hyvä, että ottaisit valokuvia tapaamisista. Niistäkin voi olla hyötyä lakiprosessissa ja myöhemmin, kun käyt pojan kanssa tätä elämänvaihetta läpi. Myös tuo on upeaa, että olet ollut muiden lasten ja äitien kanssa. Ja mielenterveystoimistoon meno myös. Siskoni hakee lapsensa sijoituksen purkua ja hän on käynyt sitä varten yksin perheneuvolassa. Eli hän saa sieltä "valmennusta" tapaamisia varten ja siellä pohditaan myös sijoituksen purkua eli sitä, miten äidin ja lapsen elämä sen jälkeen sujuisi ja järjestettäisi. Tämä kaikki on hyvää näyttöä sille, että hän on tosissan ja haluaa tehdä parhaansa. Perheneuvolan täti oli antanut siskolle kirjoja luettavaksi. Olivat ihan fiksun näköisiä. Me toivotaan, että serkku pääsee takaisin kotiin. Lapsi otettiin huostaan isäpuolen päihdesotkujen takia eli aika samanlainen tarina kai kuin sulla? Sisko on myös puhunut tuosta tunteettomuudesta. Että on pakko tehdä niin. Hyvä, että kirjoitat tänne. Kirjoita taas kuulumisia!

ainiin, sitä en ole tainnut ikinä muistaa mainita että olen myös pyytänyt itselleni vanhemmuuden arviointia. jo keväästä saakka. sitähän ei tehdä vain rasti ruutuun-menetelmällä, vaan se varmaankin kestää pitkän aikaa kun joku psykologi haastattelee ja käyn hänen luonaan useita kertoja. kukaan sossuista ei hoida asiaa eteenpäin. siis maalis-huhtikuusta asti ovat luvanneet selvittää asian että kannattaako sitä tehdä ja kuka sen tekee ja missä. ja antavatko he siihen maksusitoumuksen.

minua alkaa ärsyttää tämä jatkuva resurssipula! itse yrittää hoitaa asioita mutta kun kaikkea en voi itse viedä loppuun saakka. ja siten tästä resurssipulasta kärsii minun lapseni ja minä. samoin varmaan muut bioäidit ja myöskin sijaisvanhempiin se vaikuttaa.

osaako joku kertoa mikä on lapselle kertyvä kuntoutus tai kotiutus raha? tai jokin sellainen.

FEROZA kirjoitti:

ainiin, sitä en ole tainnut ikinä muistaa mainita että olen myös pyytänyt itselleni vanhemmuuden arviointia. jo keväästä saakka. sitähän ei tehdä vain rasti ruutuun-menetelmällä, vaan se varmaankin kestää pitkän aikaa kun joku psykologi haastattelee ja käyn hänen luonaan useita kertoja. kukaan sossuista ei hoida asiaa eteenpäin. siis maalis-huhtikuusta asti ovat luvanneet selvittää asian että kannattaako sitä tehdä ja kuka sen tekee ja missä. ja antavatko he siihen maksusitoumuksen.

minua alkaa ärsyttää tämä jatkuva resurssipula! itse yrittää hoitaa asioita mutta kun kaikkea en voi itse viedä loppuun saakka. ja siten tästä resurssipulasta kärsii minun lapseni ja minä. samoin varmaan muut bioäidit ja myöskin sijaisvanhempiin se vaikuttaa.

osaako joku kertoa mikä on lapselle kertyvä kuntoutus tai kotiutus raha? tai jokin sellainen.

mistään vanhemmuuden arvioinnista?Enkä myöskään ole kuullut mistään kotoutus,tai kuntoutus rahoista?Mistä olet kuullut,soskultako?Pahinta kun kukaan ei puhu mistään,eikä neuvo.

edes puhuttu kirjoitti:

mistään vanhemmuuden arvioinnista?Enkä myöskään ole kuullut mistään kotoutus,tai kuntoutus rahoista?Mistä olet kuullut,soskultako?Pahinta kun kukaan ei puhu mistään,eikä neuvo.

en muista mistä olen kuullut vanhemmuuden arvioinnista. sossut kyllä sen tietävät, sano heille suoraan että haluat vanhemmuutesi arvioitavan.

löysin papereista maininnan lapsen itsenäistymisvaroista. eli jokin raha on alkanut kertyä kun lapsi sijoitettu. kotiin palatessa hän saa ne itselleen. käsittääkseni niin, että jos lapsi jo täysi-ikäinen, voi hän käyttää ne omaan elämäänsä. mutta itse ainakin tekisin niin että jos saisin lapseni nyt vauvana takaisin, ostaisin noilla rahoilla hänelle autoon turvaistuimen. kai sen rahan voi niinkin käyttää?

FEROZA kirjoitti:

ainiin, sitä en ole tainnut ikinä muistaa mainita että olen myös pyytänyt itselleni vanhemmuuden arviointia. jo keväästä saakka. sitähän ei tehdä vain rasti ruutuun-menetelmällä, vaan se varmaankin kestää pitkän aikaa kun joku psykologi haastattelee ja käyn hänen luonaan useita kertoja. kukaan sossuista ei hoida asiaa eteenpäin. siis maalis-huhtikuusta asti ovat luvanneet selvittää asian että kannattaako sitä tehdä ja kuka sen tekee ja missä. ja antavatko he siihen maksusitoumuksen.

minua alkaa ärsyttää tämä jatkuva resurssipula! itse yrittää hoitaa asioita mutta kun kaikkea en voi itse viedä loppuun saakka. ja siten tästä resurssipulasta kärsii minun lapseni ja minä. samoin varmaan muut bioäidit ja myöskin sijaisvanhempiin se vaikuttaa.

osaako joku kertoa mikä on lapselle kertyvä kuntoutus tai kotiutus raha? tai jokin sellainen.

vanhemmuuden arviointia tehdään perheneuvoloissa, lasten psykiatrisissa avo-osastoissa ymym.
Siihen kuuluu haastatteluja toki, mutta myös tarkkailua miten olet lapsesi kanssa. sinun ulkonäköäsi arvioidaan, tapaasi puhua ja pukeutua. Mielipiteitäsi kysytään, katsotaan onko ajatuksesi kypsiä ja vastuullisia. Vanhemmuuden arviointiin mennessäsi kannattaa olla tasasata varma, että saa "puhtaat" paperit, muuten käy vielä hullummin, kuin asiat nyt jo on.
Voi olla, että sossu tekee maksusitoumuksen, mutta epäilen vahvasti, olen huomannut, että ne pitkittää ja venyttää ja vedättää, kunnes aika kuluu niin pitkäksi, ettei arviointia kannata tehdä

riippuu siitä kirjoitti:

vanhemmuuden arviointia tehdään perheneuvoloissa, lasten psykiatrisissa avo-osastoissa ymym.
Siihen kuuluu haastatteluja toki, mutta myös tarkkailua miten olet lapsesi kanssa. sinun ulkonäköäsi arvioidaan, tapaasi puhua ja pukeutua. Mielipiteitäsi kysytään, katsotaan onko ajatuksesi kypsiä ja vastuullisia. Vanhemmuuden arviointiin mennessäsi kannattaa olla tasasata varma, että saa "puhtaat" paperit, muuten käy vielä hullummin, kuin asiat nyt jo on.
Voi olla, että sossu tekee maksusitoumuksen, mutta epäilen vahvasti, olen huomannut, että ne pitkittää ja venyttää ja vedättää, kunnes aika kuluu niin pitkäksi, ettei arviointia kannata tehdä

näin olen aatellut. tuskin enää tehdään vanhemmuuden arviointia kun jo nyt on näin pitkään vatvottu. äiti on aika heikoilla näissä asioissa.

nuo asiat mitä luettelit, niissä ei pitäisi olla mitään ihmeellistä etten "selviäisi."

FEROZA kirjoitti:

näin olen aatellut. tuskin enää tehdään vanhemmuuden arviointia kun jo nyt on näin pitkään vatvottu. äiti on aika heikoilla näissä asioissa.

nuo asiat mitä luettelit, niissä ei pitäisi olla mitään ihmeellistä etten "selviäisi."

olevan,yritetään vetkuilla,että aikaa kuluisi mahdollisimman kauan,ja tapaamisia mahdollisissan harvoin.Sanotaan edettävän "pienin askelin" lisätään tapaamisia tunti kerrallaan.Sitten sanovat,että lapsi on jo kotoutunut,ja lapsen paras olla sijoitusperheessä.Näinhän se menee.Yritä kaikkesi,ettei sinun kohdalla käy tällain.

FEROZA kirjoitti:

ainiin, sitä en ole tainnut ikinä muistaa mainita että olen myös pyytänyt itselleni vanhemmuuden arviointia. jo keväästä saakka. sitähän ei tehdä vain rasti ruutuun-menetelmällä, vaan se varmaankin kestää pitkän aikaa kun joku psykologi haastattelee ja käyn hänen luonaan useita kertoja. kukaan sossuista ei hoida asiaa eteenpäin. siis maalis-huhtikuusta asti ovat luvanneet selvittää asian että kannattaako sitä tehdä ja kuka sen tekee ja missä. ja antavatko he siihen maksusitoumuksen.

minua alkaa ärsyttää tämä jatkuva resurssipula! itse yrittää hoitaa asioita mutta kun kaikkea en voi itse viedä loppuun saakka. ja siten tästä resurssipulasta kärsii minun lapseni ja minä. samoin varmaan muut bioäidit ja myöskin sijaisvanhempiin se vaikuttaa.

osaako joku kertoa mikä on lapselle kertyvä kuntoutus tai kotiutus raha? tai jokin sellainen.

Hei!

Vanhemmuuden arviointi tehdään mm. huoltajuuskiistojen yhteydessä. Sitä saatetaan tehdä vähän eri tavoilla, mutta usein psykologi tekee osansa ja sitten vielä sosiaalityöntekijä tai joku lapsen hoitoon perehtynyt korkeakoulutettu (esim. perheneuvolasta) usein antaa lausuntonsa vanhemmuudesta.

Yksi paljon käytetty työkalu on Vanhemmuuden roolikartta. Laitan tähän kaksi linkkiä, joista pääsette katsomaan, millaisesta asiasta on kyse. Vanhemmuudesta keskustellessa siis keskustellaan kartan mukaan siitä, mitkä ovat vanhempien tehtäviä ja miten asiat toteutuvat juuri teidän elämässä, mistä saatte apua tarvittaessa jne.

http://www.vslk.fi/rolematrix/vanhemmuus.html
http://koti.mbnet.fi/jojala/vanhemmuudenroolikartta/vanhemmuudenroolikartta.htm

Tässä on erään sossuopiskelijan harjoitteluraportti. Hän on käyttänyt Vanhemmuuden roolikarttaa, joten hänen työstään varmaan saa luettua sossujen näkökulmaa asiaan.

Psykologien tekemästä vanhemmuuden arvioinnista en kovin paljoa tiedä. Etsikää tietoa Googlella!

Hakekaa tietoa myös muualta, esimerkiksi Perheliiton sivuilta, vaikka se onkin tarkoitettu Sijaisvanhemmille. Perheliiton kautta voi tilata postitse esimerkiksi kirjoja. Tuossa on esimerkkinä kaksi. Saatatte saada ne lainaan myös kirjastosta tai sossusta.

-Vanhemman käsikirja (3e) on tarkoitettu biologisille vanhemmille

- Perhehoidon lainsäädäntö (10e)

Perhehoitoliiton sivut: http://www.perhehoitoliitto.fi/julkaisu.html

Hakekaa myös netistä tietoa. Laittakaa Googleen hakusanoiksi: huostaanotto, perhehoito, sijaisperhe, huostaanoton purkaminen jne.

Ottakaa yhteyttä Juha Nurmisaareen, joka ylläpitää www.huostaanotto.fi sivuja ja on auttanut biologisia vanhempia mm. huoltokokouksia. Hän tietää varmasti paljon näistä!

sossuopiskelija kirjoitti:

Hei!

Vanhemmuuden arviointi tehdään mm. huoltajuuskiistojen yhteydessä. Sitä saatetaan tehdä vähän eri tavoilla, mutta usein psykologi tekee osansa ja sitten vielä sosiaalityöntekijä tai joku lapsen hoitoon perehtynyt korkeakoulutettu (esim. perheneuvolasta) usein antaa lausuntonsa vanhemmuudesta.

Yksi paljon käytetty työkalu on Vanhemmuuden roolikartta. Laitan tähän kaksi linkkiä, joista pääsette katsomaan, millaisesta asiasta on kyse. Vanhemmuudesta keskustellessa siis keskustellaan kartan mukaan siitä, mitkä ovat vanhempien tehtäviä ja miten asiat toteutuvat juuri teidän elämässä, mistä saatte apua tarvittaessa jne.

http://www.vslk.fi/rolematrix/vanhemmuus.html
http://koti.mbnet.fi/jojala/vanhemmuudenroolikartta/vanhemmuudenroolikartta.htm

Tässä on erään sossuopiskelijan harjoitteluraportti. Hän on käyttänyt Vanhemmuuden roolikarttaa, joten hänen työstään varmaan saa luettua sossujen näkökulmaa asiaan.

Psykologien tekemästä vanhemmuuden arvioinnista en kovin paljoa tiedä. Etsikää tietoa Googlella!

Hakekaa tietoa myös muualta, esimerkiksi Perheliiton sivuilta, vaikka se onkin tarkoitettu Sijaisvanhemmille. Perheliiton kautta voi tilata postitse esimerkiksi kirjoja. Tuossa on esimerkkinä kaksi. Saatatte saada ne lainaan myös kirjastosta tai sossusta.

-Vanhemman käsikirja (3e) on tarkoitettu biologisille vanhemmille

- Perhehoidon lainsäädäntö (10e)

Perhehoitoliiton sivut: http://www.perhehoitoliitto.fi/julkaisu.html

Hakekaa myös netistä tietoa. Laittakaa Googleen hakusanoiksi: huostaanotto, perhehoito, sijaisperhe, huostaanoton purkaminen jne.

Ottakaa yhteyttä Juha Nurmisaareen, joka ylläpitää www.huostaanotto.fi sivuja ja on auttanut biologisia vanhempia mm. huoltokokouksia. Hän tietää varmasti paljon näistä!

http://www.uta.fi/laitokset/sospol/hlokunta/s-miettinen/kaytanto/raikkon.htm

Tuossa on siis erään sossuopiskelijan raportti harjoittelustaan lastensuojelussa. Hän on käyttänyt vanhemmuuden roolikarttaa.

sossuopiskelija kirjoitti:

http://www.uta.fi/laitokset/sospol/hlokunta/s-miettinen/kaytanto/raikkon.htm

Tuossa on siis erään sossuopiskelijan raportti harjoittelustaan lastensuojelussa. Hän on käyttänyt vanhemmuuden roolikarttaa.

kun kukaan ei soskuista kertaakaan ole puhunut noista asioista.

sossuopiskelija kirjoitti:

Hei!

Vanhemmuuden arviointi tehdään mm. huoltajuuskiistojen yhteydessä. Sitä saatetaan tehdä vähän eri tavoilla, mutta usein psykologi tekee osansa ja sitten vielä sosiaalityöntekijä tai joku lapsen hoitoon perehtynyt korkeakoulutettu (esim. perheneuvolasta) usein antaa lausuntonsa vanhemmuudesta.

Yksi paljon käytetty työkalu on Vanhemmuuden roolikartta. Laitan tähän kaksi linkkiä, joista pääsette katsomaan, millaisesta asiasta on kyse. Vanhemmuudesta keskustellessa siis keskustellaan kartan mukaan siitä, mitkä ovat vanhempien tehtäviä ja miten asiat toteutuvat juuri teidän elämässä, mistä saatte apua tarvittaessa jne.

http://www.vslk.fi/rolematrix/vanhemmuus.html
http://koti.mbnet.fi/jojala/vanhemmuudenroolikartta/vanhemmuudenroolikartta.htm

Tässä on erään sossuopiskelijan harjoitteluraportti. Hän on käyttänyt Vanhemmuuden roolikarttaa, joten hänen työstään varmaan saa luettua sossujen näkökulmaa asiaan.

Psykologien tekemästä vanhemmuuden arvioinnista en kovin paljoa tiedä. Etsikää tietoa Googlella!

Hakekaa tietoa myös muualta, esimerkiksi Perheliiton sivuilta, vaikka se onkin tarkoitettu Sijaisvanhemmille. Perheliiton kautta voi tilata postitse esimerkiksi kirjoja. Tuossa on esimerkkinä kaksi. Saatatte saada ne lainaan myös kirjastosta tai sossusta.

-Vanhemman käsikirja (3e) on tarkoitettu biologisille vanhemmille

- Perhehoidon lainsäädäntö (10e)

Perhehoitoliiton sivut: http://www.perhehoitoliitto.fi/julkaisu.html

Hakekaa myös netistä tietoa. Laittakaa Googleen hakusanoiksi: huostaanotto, perhehoito, sijaisperhe, huostaanoton purkaminen jne.

Ottakaa yhteyttä Juha Nurmisaareen, joka ylläpitää www.huostaanotto.fi sivuja ja on auttanut biologisia vanhempia mm. huoltokokouksia. Hän tietää varmasti paljon näistä!

Eipä noista asioista ole puhuttu halaistua sanaakaan.