Erosta reilut puoli vuotta ja tapaamiset hoituneet tasapuolisesti 5vrk kummallakin vuorollaan.
Kohta alkaa vanhimmalla pojalla koulu (toinen vuoden nuorempi).
Ex:llä uusi johon suhde pääosin kaatuikin.
Kannattaisiko luopua ja antaa Ex:llä yksinhuoltajuus
ja muuttaa toiselle paikkakunnalle oman itseni takia
koska välillä tunnen katkeruutta ja itsesyytöksiä.
Olisiko lasten parempi kasvaa ja käydä koulu Äidin luota ??
Jos otan etäisyyttä ja tapaan lapseni muutaman kuukauden kuluttua olenko huono isä ?
Toivoisin ja haluan lapsilleni tasapainoisen kasvuympäristön.
Mutta itselläni ei ole helpoa tällä hetkellä.
Mitä tässä oikein tekisi ??
Kohta alkaa vanhimmalla pojalla koulu (toinen vuoden nuorempi).
Ex:llä uusi johon suhde pääosin kaatuikin.
Kannattaisiko luopua ja antaa Ex:llä yksinhuoltajuus
ja muuttaa toiselle paikkakunnalle oman itseni takia
koska välillä tunnen katkeruutta ja itsesyytöksiä.
Olisiko lasten parempi kasvaa ja käydä koulu Äidin luota ??
Jos otan etäisyyttä ja tapaan lapseni muutaman kuukauden kuluttua olenko huono isä ?
Toivoisin ja haluan lapsilleni tasapainoisen kasvuympäristön.
Mutta itselläni ei ole helpoa tällä hetkellä.
Mitä tässä oikein tekisi ??
Vastaukset 6
Vanhimmat
sen verran vain välimatkaa, että saat itse "hengittää" vapaasti ja toipua. Lapset kaipaavat isäänsä taatusti, joten älä tee heille pahasti. 50-100km:n väli ja voit edelleen tapailla lapsia ainakin viikonloppuisin. Ja sitten jatkossa vaikka molemmat yhtäaikaa.
Mitään valmista ratkaisua näissä elämän kiemuroissa ei ole. Aina on elettävä tilanteen mukaan omat lähimmät huomioonottaen. Tässä tapauksessa kannattaa huolehtia oman hyvin vointisi lisäksi myös lapsista. Se on hyväksi heille, ettei tule tunne, että hylkäät heidät.
kaikki kaatui,kun exäsi löysi uuden? Tähän asti tapaamiset siis sujuneet ihan sovussa,5 vrk vuorotellen kummankin luona? Koitas mies aikuistua.Eksällä on uusi ja katkera on turha olla.
Mutta vaikka en itse moista tilannetta ole kokenut, niin silti en menisi noin surevalle osapuolelle sanomaan, ei se oli aikuistumisesta kiinni että kun toinen lähtee ja toinen suree ja voi huonosti(on ehkä masentunutkin)ei vaan halua törmätä exäänsä ja exän nyxään joka puolella. Mielestäni suru täytyy surra ja sitä ennen ei uutta elämää ole hyvä aloittaa.
Alkuperiselle sanoisin että koita pitää yhteydet lapsiin kunnossa, pidä mahdollisimman vähän exääsi yhteyttä, eli hoidat vain lasten asiat hänen kanssaan. Ja kun oikeen pahalta tuntuu käy juttelemassa vaikka psykologilla tai käy avioeroseminaari. Kyllä se aurinko taas joskus paistaa, vaikka ei aina siltä tunnukkaan.
Älä missään nimessä jätä lapsiasi heille tulee siitä vaan ongelmia he tarvitsevat myöskin isäänsä.
Rupee itse elämään kyllä se katkeruus häviää lupaan sen.
Taistele itsesi ja lastesi takia.
paljon yhteyksiä.
Älä tosiaan lähde liian kauas. Minusta on ihanaa, että oma exäni on pitänyt lapsiin tosi paljon yhteyksiä. Kannattaa pitää myös yhteishuoltajuus, mutta se ei välttämättä tarkoita sitä, että lapsesi olisi sinulla puolet ajasta. Se tarkoittaa lähinnä sitä, että kaikissa tärkeissä asioissa sinunkin mielipide asiaan vaikuttaa.
Meillä on yhteishuoltajuus, ja lapset ovat talvella säännöllisesti joka toinen viikonloppu isällään. Kesällä sitten vähän enemmänkin.
Vaikka minulla on uusi suhde niin aina kerron isälle lasten tärkeimmät asiat. Yritän mahdollisuuksien mukaan, että isä kokee minunkin huomioivan sen kuka on oikeasti lasten isä.