Mun on ihan pakko purkaa tää moska nyt tänne.
Siis oon 14v. tyttönen ja tekee hirveästi mieli seurustella.
Sitä oikeaa ei ole löytynyt ja harmittaa kauheasti.
Mulla on viimeaikoina tullut hirveä tunne halata ja pussata jotain, mun elämässä kun ei ole enää mitään säpinää!
Moni kavereista seurustelee onnellisesti ja lehdet on täynnä juttuja rakkaudesta ja sen ihanuudesta.
Voi kun haluaisin tuntea sen tunteen!
Mutta en aina haluaisi surkutella asiasta mistä ei ole mitään ruikuttamista.
Ns. Paras ystäväni ei puhu paljoakaan pojista, eli on vaikeaa tavallaan pyydystää ja nikkailla kaverille esim. että: "Katos tuota, että kun on blaa blaa...".
Jos tiedätte mitä tarkoitan.
Miten saisin tämän moskasurun pois?
Tahdon sutinaa, rakkautta.
Ulkonäössäni ei pitäisi olla vikaa,
nonet ovat jopa kehuneet kauniiksikin.
Enkä ole missään nimessä mikään TeiniX.
Siis oon 14v. tyttönen ja tekee hirveästi mieli seurustella.
Sitä oikeaa ei ole löytynyt ja harmittaa kauheasti.
Mulla on viimeaikoina tullut hirveä tunne halata ja pussata jotain, mun elämässä kun ei ole enää mitään säpinää!
Moni kavereista seurustelee onnellisesti ja lehdet on täynnä juttuja rakkaudesta ja sen ihanuudesta.
Voi kun haluaisin tuntea sen tunteen!
Mutta en aina haluaisi surkutella asiasta mistä ei ole mitään ruikuttamista.
Ns. Paras ystäväni ei puhu paljoakaan pojista, eli on vaikeaa tavallaan pyydystää ja nikkailla kaverille esim. että: "Katos tuota, että kun on blaa blaa...".
Jos tiedätte mitä tarkoitan.
Miten saisin tämän moskasurun pois?
Tahdon sutinaa, rakkautta.
Ulkonäössäni ei pitäisi olla vikaa,
nonet ovat jopa kehuneet kauniiksikin.
Enkä ole missään nimessä mikään TeiniX.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Aika samat on fiilikset. Paitsi että olen 19v. kundi ja aikaisemmin on ollu muutaman muijan kanssa pitkiäkin aikoja suhteessa. Nyt kun on taas yksin niin pitäis jotain vipinää keksiä, mutta mistä ketään löytyis kun on päivät töissä ja vasta syksyllä hieman alkaa tulemaan enemmänkin vapaapäiviä kuin vain viikonloput? Aika ihmeellistä on myös ettei munkaan ulkonäössä pitäis mitään vikaa olla, mutta eipä kukaan kuitenkaan ikinä tule mitään puhumaan, ja jos ite menee niin yleensä on aina joko varattu tai ei vaan kiinnosta...
me ollaan vielä niin nuoria, ettei seurustelu kuulu meidän elämään (siis 14 vuotiaitten)
eikä Sen Oikean tarvitse vielä tulla vastaan, nämä teiniseurustelut on oikeastaan vain kokeiluja ja harjoitteluja sitten vakavampiin seurusteluihin.
itse kylläkin uskon, että olen nyt tavannut Sen Oikean, mutta hankala sitä on vielä sanoa, kun 14 vuotias ei oikein ole vielä valmis sitoutumaan loppu elämäksi :P
että odotapa vain pari vuotta, kun menet lukioon tai minne menetkään, siellä ne pojat/miehet kiinnostuu paremmin, ja saat seurustella kunnolla.
mutta jos nyt haluat jonkun halittavan, sun pitää tehdä sen eten jotain.. mene kaupungille, moikkaile siellä jätkille, vaikka et tuntisikaan kunnolla tai mene vain rohekasti juttelemaan. ihan yksinkin voit mennä. mutta kannattaa valita jätkä vähän ulkonäön perusteelta, siis haluatko ujon vai vähän rohkeamman tyypin. suosittelen tätä ujompaa, tulee varmempi suhde... :P
onnea!!!
Niin kuin Sansku sanoikin, että seurustelu ei kuulu meidän 14 vuotiaiden elämään.
Mutta tunnen kuitenkin olevani jo tarpeeksi 'kypsä'.
Pari tuttua on jopa mennyt kihloihin 14-15-vuotiaina ja toisen näistä tutuista juttu on jatkunut jo 4 vuotta!
Niin minäkin, ihan samalla tavalla - paitsi että olen 17-vuotias poika. Joitakin kertoja olen ihastunut, mutta mikään niistä ei ole johtanut pidemmälle. Eikä heikko itsetuntokaan tilannetta paranna, koko ajan löydän itsestäni jotain vikaa. Mietin usein, ettei tällaiseen kukaan tervejärkinen voi ihastua. Ehkä joku päivä törmään niin hulluun tyttöön, josta sitten itsekään en pidä! :P
Mulla on ihan sama juttu. Kyllä se itsetunto tässä hitaasti kohoaa, mutta kyllä joku joka välittäis nostais kummasti enemmän itsetuntoa! En oo ikinä seurustellu..on ollu vaan jotain pienen pieniä juttuja, mut ne on olleet muualla asuvien kanssa..(Joskus kuvittelen että vika on tässä mun kotikaupungissa, ihan kun kukaan jätkä ei huomais mua täällä) En vaan ite uskalla mennä tekee alotteita ja syy voi olla osaksi siinä. Toisaalta eivät monet mun kavereistakaan tee aloitteita ja silti niillä syntyy kaikkee juttua kun pojat vaan tulee niiden luokse. Mielestäni mun ulkonäössä ei oo vikaa, en sitten tiiä mistä johtuu. Pelkään eniten että vaikutan "kylmältä" tai tylsältä ihmiseltä kun oon hieman ujo...
Halipula iskee!!! =/
Hieno tunne, sitä se on kun tulee läheisyyden kaipuu... sitä kaipaa sitten loppuelämän ikään katsomatta :) mutta tarkkaa ja harkiten kannattaa katsoa minkälaisen pojan kelkkaan lähtee ;)
Ihan hirveesti haluais jonkun kainaloon mutta ku ei niin ei :) Kait sitten joskus nappaa mutta välillä tulee ihan kamala halipula.
kai meillä kaikilla on halipula joskus, varsinkin kun halattavaa ei ole niin sen huomaa paremmin. Välillä ihmettelenkin että miksi ihmiset ei arvosta sitä että on halikaveri.
Sama juttu, minuun on moni tyttö ihastunut, tiedän ;) mutta ne ei taas olleet minulle sopivia, jne... bläääh...
Raahaa se persees pihalle ja tee asialle jotain.
Monet miehet ovat kiinnostuneita vasta täysi-ikäisistä. Mutta siitä huolimatta jotkut löytävät sen oikean jo 14-vuotiaina mutta aika monella noi on vain "teinisekoiluja".
Eli pidä silmäsi auki kun liikut. Mutta minkään "puliukon alun" kanssa ei kannata alkaa harkita mitään.
sama probleema on ollu meikäläisellä jo monta vuotta, eikä tilanne tunnu paranevan..päinvastoin.. taisin puhua pojalle viimeks tarhassa, nykyään kaikki katsoo kuin halpaa makkaraa tai ei katso ollenkaan, vaikka en omasta mielestäni oo mitenkään älyttömän ruma. kaveritkaan ei kyllä oo yhtään paremmassa asemassa, mutta eipä niillä taida olla niin kova hinku seurustelemaan kuin mulla.
mutta ei tohon taida olla muuta lääkettä kun että alat käymään jossain missä jäbät liikkuu ja yrität bongailla sieltä. se on sitten eri asia mitä nää paikat on..
Kiitos vastauksista ja saman kohtaisista tilanteista.
Niinkuin joku jo sanoikin, raahaa perseesi pihalle ja tee asialle jotain.
Seikka 1: Asun pienellä paikkakunnalla ja alle mopoikäisen on vaikea lähteä tästä vaan kaupunkiin. Paikamme pojat ovat mitä ovat joten...
Seikka 2: Olen todennut että etsimällä ei ehkä synny kuin "Onhan hän IHAN mukava" - juttuja. Kavereiden erehdykset opettavat.