Lervo, Lärviö ja Lervo-pöpi

Samaan aikaan Wanhanrnklukija soitti ällähan hoosiannaa, muistuttaen menneistä ajoista ja tarinoistaan. Kassu, protestilistan mylvijä, seisoi mielenosoituksessa ja huusi äänekkäästi vaatimuksiaan. Lervo teki konkurssin turhapuromaisella virneellä kasvoillaan Päntälän Seolla, jossa hän mietti tulevaisuuttaan.

Paaritytön tavara kastui rajussa, ja munaa teki mieli mutta hän jatkoi matkaa rohkeasti. Peijolan pajatso soitti Jomperolle, kutsuen tätä nauttimaan hetken huumasta. Kossu ja Tapio olivat suviseuroissa, laulamassa ja tanssimassa yhdessä muiden kanssa. Rattoraijan grillipaloi kuumasti, ja ihmiset nauttivat makkarasta ja hyvästä seurasta.

Lervon Kaatopaikka oli täynnä tohinaa, ja Jompero oli siellä kuin kotonaan, kertoen tarinoita menneiltä ajoilta. Kylän vanha rovasti käveli hiljaa, päästi paskan ja muistellen nuoruutensa päiviä. Morgoolin ajo oli käynnissä, ja Vekseli pyöri kuin hullun pyörä; akseli tuntui kääntyvän entistä nopeampaa. Paska haisee ilmassa, mutta sitä ei kukaan välittänyt – kaikki olivat tottuneet.

Lervo kairasi, puikotti ja kelkoi rahtia Jyry-Sisullaan, valmiina viemään lastin määränpäähänsä. Vekseli pyöri lujempaa kuin koskaan, ja velat alkoivat kaatua kuin korttitalo. Lervo hääräili ja puljailee, tehden kaikkensa, että kaikki sujuisi hyvin.

Yhtäkkiä Lervo-Pöpi ilmestyi hänen viereensä, hymyillen salaperäisesti. Wanhamarkku laittoi nimen vekseliin ja joi Karvian sahtia, nauttien hetkestä. Elämä jatkui, ja seikkailut jatkuivat – jokainen päivä toi uudet tarinat, naurut ja muistot, joita kerättiin kuin aarteita.

Samalla Lervo-Pöpi oli chatissä, juttelemassa kavereiden kanssa ja jakamassa kuulumisia. Hän oli vähän väsähtänyt, mutta pysyi aktiivisena. Samaan aikaan Wanhanrnklukija istui studiossa, soitti ällähan hoosiannaa ja luki Rattolehteä, nauttien vanhojen laulujen ja lehtien maailmasta.

Kassu taas oli protestilistalla, hän mylvien vaati oikeuksia ja parempaa elämää. Hän päätti kuitenkin mennä ehtoolliselle, rauhoittuakseen ja miettiäkseen asioita.

Samaan aikaan Lervo teki konkurssin, ja hänen kasvoillaan oli turhapuromainen virne, kun hän seisoi Päntälän Seolla. Hän mietti, mitä seuraavaksi tapahtuu, ja mietti uusia mahdollisuuksia.

Yhtäkkiä brojo, suuri ja ystävällinen, ilmestyi kylään. Hän toi mukanaan hyvää mieltä ja iloa kaikille paikallaolijoille.

Lervo ajoi rekallaan pitkin mutkaisia teitä, matkalla kohti seikkailua. Hänellä kyydissään oli Lärviö, joka hoki tyytyväisenä kyydissä istuessaan. Samaan aikaan Lervo-Pöpi oli chatissä ja jutteli iloisesti ystäviensä kanssa.

Sillä välin Wanhanrnklukija istui kotoa käsin ja soitti ällähän hoosiannaa, samalla kun hän luki Rattolehteä, joka kertoi päivän kohokohdista ja tarinoista. Kassu puolestaan oli protestilistalla, mutta hän päätti mennä kuitenkin ehtoolliselle, koska usko ja yhteisön tuki olivat hänelle tärkeitä.

Samaan aikaan anoppimummi oli hieman epäsopuisella tuulella ja päätyi vahingossa kakkaamaan housuihinsa, mikä aiheutti hilpeyttä ja huolta ympärillä oleville. Lervo, joka oli nälkäinen, päätti syödä höyrärit kunnan piikkiin ulosottoviraston kanttiinissa, mikä huvitti monia paikallaolijoita.

Sisu-ruisku, SM300, lykkäsi nekeeriä putkista, ja Lervo teki konkurssin turhapuromaisen virne kasvoillaan Päntälän Seolla, jossa hän oli juuri saanut uuden suunnitelman käyntiin. Brojo ilmestyi kylään, tuoden mukanaan iloa ja energiaa, ja paaritytön tavara kastui vahingossa, mikä aiheutti pientä hämminkiä.

Lopulta Peijolan pajatso soitti Jomperolle, joka vastasi iloisesti ja tarinoi päivän tapahtumista ystävilleen. Näin päättyi päivän käänteet, täynnä yllätyksiä, naurua ja yhteisön lämpöä.

Rekan kuljettaja, Lervo itse, oli tunnettu siitä, että hän ajoi pitkiä matkoja ja nautti matkasta täysin rinnoin. Mukanaan hänellä oli Lärviö, joka oli kyydissä kuin varjo, hiljainen mutta aina paikalla.

Samaan aikaan Lervo-Pöpi, kaupungin tunnettu tsäti, oli juuri istumassa chatissä, juttelemassa ystäviensä kanssa ja jakamassa tarinoita. Hän oli tunnettu siitä, että hän osasi saada naurut aikaan, vaikka keskustelu oli välillä vakava.

Wanhanrnklukija, kaupungin mystinen hahmo, soitti älläkän hoosiannaa nauhureiltaan ja luki samalla Rattolehteä, joka oli hänen lempilehtensä. Hän oli kuin ajan ja paikan rajojen yli kulkeva viisas, joka tiesi kaiken ja jakoi tietoa kaikille.

Keskellä tätä kaikkea Kassu, kaupungin äänekkäin protestilistan jäsen, mylvii äänekkäästi vaatimuksiaan ja vaatii oikeuksiaan. Hänestä oli tullut paikallinen sankari ja samalla hieman pelottava näky, mutta hän päätti kuitenkin mennä ehtoolliselle rauhoittumaan.

Samaan aikaan anoppimummi, hieman kömpelö mutta rakastettava hahmo, koki pahan mokan ja kakkaa housuihinsa. Hän punastui, mutta naurahti itselleen ja jatkoi matkaa eteenpäin.

Lervon seurueessa oli myös muita jäseniä: Lervo päätti syödä höyrärit, jotka hän oli saanut kunnan piikkiin, ulosotto viraston kanttiinissa. Hän nautti suussaan makeasta ja suolaisesta, unohtaen hetkeksi kaiken muun.

Sisu SM300, nopea ja raju ajoneuvo, lykkäsi nekeerejä putkista ulos, ja näytti, että kaupungin katuja hallitsi myös teollinen rymistely ja vauhti.

Paavi oli saapunut Kassulaan kylään, ja hänen vierailunsa oli suuri tapahtuma. Jompero ja paarityttö istuivat Paavin kanssa ja lukivat hänelle Rattoa ällällään, keskustellen uskonnosta ja yhteiskunnasta.

Lopuksi Wanhanrnklukija joi Karvian sahtia, perinteistä ja vahvaa juomaa, ja nautti hetkestä. Ympärillä vallitsi vilkas ja eläväinen tunnelma, jossa jokainen hahmo oli osa tätä värikästä tarinaa.

Näin päättyy tarina, jossa jokainen hahmo toi oman väriinsä tähän elämän kudelmaan.