Hei!
Mitenkäs käyttäydytte kumppaninne kanssa julkisesti näin kesällä?
Esimerkki: Jos menet kumppanisi kanssa Seurasaaren nudistirannalle muiden naisten sekaan, huomaako teistä että olette pari vai pidättekö asian omana tietonanne ja vältätte provokatiivisia tekoja?
Minä olen sen verran vanhan kansan nainen, että vältän viimeiseen asti tekoja, jotka voisivat aiheuttaa hämmennystä muissa ihmisissä. Niinpä en suurin surminkaan lapsiperheiden edessä hellisi kumppaniani. Me emme kyllä tosin koskaan kulje edes käsikkäin....
Mitenkäs käyttäydytte kumppaninne kanssa julkisesti näin kesällä?
Esimerkki: Jos menet kumppanisi kanssa Seurasaaren nudistirannalle muiden naisten sekaan, huomaako teistä että olette pari vai pidättekö asian omana tietonanne ja vältätte provokatiivisia tekoja?
Minä olen sen verran vanhan kansan nainen, että vältän viimeiseen asti tekoja, jotka voisivat aiheuttaa hämmennystä muissa ihmisissä. Niinpä en suurin surminkaan lapsiperheiden edessä hellisi kumppaniani. Me emme kyllä tosin koskaan kulje edes käsikkäin....
Vastaukset 11
Vanhimmat
olo ettei jaksa ylimääräistä huomiota.
Mutta ei sitä kauheasti mieti, kyllä sitä aika normaalisti oleskelee parina julkisestikkin.
Mä en usko että olen edes kauheasti tyypiltäni käsi kädessä. Eli minua myös ei haittaa jos en voisi kävellä käsikkäin kokoajan.
Kyllä sen pariuden huomaa ihan muista asioista kuin käsikädessä jne.
Joten ei me peitellä.
Sen olen huomannut että tietyissä pienissä pubeissa yms on tullut sanomisia henkilökunnalta jos erehtyy pienen pusukin antamaan. Se aina hiukan yllättää, koska sanojat on aina henkilökunta ja koskaan ei ole tullut kukaan asiakkaista sanomaan mielipiteitään. Tiedä tuota, maailma on täynnä asioita joita ei ymmärrä ja joita ei edes tarvi ymmärtää.
Ei mietsii haittaa, jos mennää käsi kädes julkisella paikalla esim. kaupungilla. Eikä pieni pusu sillo tällö mitää haittaa. Ei oo kukaa koskaan tullu siitä sanomaa ja jos tulis, ni eipä paljon korva lotkahtas.
Mistään yltiömäisestä hekumoinnista julkisella paikalla en pidä omalla kohdalla, enkä myöskään pidä sellaisen katselemisesta.
Joskus vaikuttaisi siltä että on ihan oikeasti ihmisiä joiden lesbous riippuu siitä, näkeekö kukaan. Ja nimenomaan niin päin, että silloin voi pussailla kumppania ja olla tosi kiihkeä kun joku katsoo.
Itse olen erehtynyt nimeltämainitsemattomassa pikkukaupungissa kävelemään käsi kädessä, seurauksena autolla yliajoyritys paikallisten amisääliöiden taholta räkäisen naurun ja huutelun kera. Miksi niiden muuten annetaan kulkea vapaana ja ryhmissä?
sikäli, että kun kuulut vähemmistöön, tämmöisiäkin on mietittävä. Niitä rajoja, joita itse ei voi/halua ylittää (tai pitäisikö sanoa alittaa) ymmärtäväisyydessä ja rauhantahtoisuudessa, toisaalta sitä, mitä enää ei voi sietää.
Omalta kohdalta sanon, että esim. kamalan rakastuneena on kohtuutonta koko ajan miettiä ympäristöä. Jos ei kertakaikkiaan voi pysyä erillään toisesta pankkiautomaatin jonossa, haluaa edes vähän hypistellä ja paijata tai painautua kiinni, siihen pitäisi olla sama oikeus kuin muillakin ilman, että muut siinä vieressä purkavat ahdistustaan asiasta.
Lapsen läsnäolo on toinen intohimoja herättävä asia. Jostain syystä joidenkin ihmisten on niin vaikea sietää ajatusta seksuaalisesti poikkeavasta kasvattajasta, että pienikin viite siihen suuntaan voi aiheuttaa sanomista, varsinkin vanhemmassa väestönosassa. Kokemusta on. Eritysesti muistan katkerasti ne tilanteet, kun umpirakastuneena puolivuotiaan vauvan äitinä liikuimme kaupungilla ja imetin vauvaa tyttöystävän ihastellessa ja paijaillessa vieressä. Minä häpäisin äitimyytin ja sain kuulla sen. Ihmeesti se kuitenkin silloin loukkasi enemmän tyttöystävääni... No, ehkä ajat on muuttuneet...?
Kolmas epämiellyttävä juttu on täälläkin usein mainittu ei-toivottujen seuralaisten tuppautuminen. Jos sanotaan, että mitäs pussailette, se on lähes sama, kuin väittäisi, että kevyt pukeutuminen osoittaa, että nainen haluaakin tulla raiskatuksi.
Viimeiseksi: julkinen esittäminen, lesbouden julistaminen ja huomion hakeminen on ikävää, säälittävää, ehkä kuvottavaa, mutta rikollista se ei ole. Ihmisiä on monenlaisia. Vapaana kulkee kaikenlaisia häröjä. Lait suojelevat ihmisen koskemattomuutta, sekä ruumiillista, että yksityistä rauhaa. Silloinkin kun ko. henkilö on epätasapainossa.
Joskus tuntuu, että meidän keskinäinen yhtenäsyyden kaipuu ja identiteetin kiinteyden etsintä on niin pahassa ristiriidassa yksilöllisyyden kunnioittamisen kanssa, että se ei enää palvele edes yhteistä asiaa. Avoimuus on paras ja suorin tie arvostukseen: meitä on moneksi, joku on vilpitön, toinen vähemmän, älyllisen puntaroinnin kykykin vaihtelee. Mutta samojen ympäristön paineiden alla olemme kaikki. Ei ole ihme, että näiden paineiden kanssa eläessä myös outoja ilmiöitä on enemmän.
Ymmärrystä ja rakkautta, naiset. Ja ihanaa kesää.
Kävelen kyllä tyttöystävän kanssa käsi kädessä ja muutenkin ollaan lähekkäin jos siltä tuntuu - katseista huolimatta. Minulla on siihen samanlainen oikeus kuin heteroillakin. Ja hellyyden osoittamista taas ei "pitäisi" tulkita julistamiseksi, vaikka (heterot ja lesbotkin) sen siksi joskus kokevatkin... Totuus on kuitenkin se ettei lesbojen ja varsinkaan homojen useinkaan näe osoittavan hellyyttä toisilleen julkisesti, ja sen takia varovainenkin kädestä pitäminen tai muu saattaa hämmentää muita (heteroita). Ehkä meidän pitäisikin näyttää heteroille, että lesbous on yhtä arkipäiväistä ja ei-kummallista, siis ei-pelättävää, kuin heterouskin?
Toisin sanoen pieni siedätyshoito heteroille ei tee koskaan pahaa kun näkevät, että ihan tavallisia ihmisiä mekin ollaan. Perään saattavat jotkut katsoa, mutta heille nostan iloisesti kättä. Enhän minä lesbona voi aina heidän ehtojensa mukaan elää...
Juu, mutta tällä kertaa ongelma on sellainen, että jos on yhdistelmä 2 femmeä ja iät 20 tai alle ja kävelee vaikka käsikkäin, niin heti ollaan väittämässä, että tässä ollaan vain kokemuksenhalusia teinipissiksiä. :|
on. Kaikille on käynyt samoin, oli se sitten lesbous tai mitä vain niin aina nuorena saa kuulla kuinka se elämä sitten oikeasti menee.
Mä henkilökohtaisesti näin vanhempana en jaksa kauheasti innostua siitä myöskään että lesboudesta tehdään asia millä heteroita törkitään. Mutta jokainen tyylillään.
Mä olen vain ehdottomuutta vastaan lähes kaikessa.
On nuoria ja vanhempia jotka haluavat tuoda lesboutensa todellakin selväksi ja on nuoria ja vanhempia jotka elävät ilman suurta messagea maailmalle.
muistatteko, kun jokunen aika sitten lehdissä oli juttua "trendilesboilusta"? että oli kuulemma ihan ilmiö: naiset suutelevat ja hellivät julkisesti esim. hyvän ystävänsä kanssa, vaikka ovatkin tunnustautuneet heteroiksi.
tämä ilmiö on sittemin hiukan "hankaloittanut" naisparien elämää. miehet kuvittelevat että kyseessä on provosointi ja heidän kiinnostuksen herättämistä. julkista hellittelyä pidetään jotenkin kierolla tavalla houkutteluna.
me kultani kanssa suutelemme ja halaamme, silloin kun siltä tuntuu, välittämättä muiden mielipiteistä. mutta tietysti kohteliaasti otamme huomioon muut ihmiset, joskus julkinen suutelu ei vaan sovi tiettyyn tilanteeseen.
olkaa ja eläkää niinkuin sydän sanoo ja oikealta tuntuu... :)
kävellään käsi kädessä, suudellaan ja halaillaan kun siltä tuntuu. Katsoohan jotkut mutta ei se meitä haittaa emmekä ala salaamaan tunteitamme. Rakastellaan ulkona ym. mitä heterotkin tekevät( ainakin osa ;) Samat oikeudet ja kyllä ne asenteet muuttuu pikkuhiljaa kun ei jäädä sinne kaappiin nöhväämään. :)
Haluaisin kyllä näyttää koko maailmalle, kuinka paljon rakastan ja välitän. Tosin lapset huomioonottaen.
Tyttöystäväni taas on näitä vanhan kansan naisia, jotka välttävät viimeiseen asti sitä, että kukaan huomaisi meidän olevan pari.
Asia rasittaa ja satuttaakin välillä, mutta yritän elää sen kanssa. Tulen vain välillä miettineeksi, kuinka paljon toinen minua sittenkään rakastaa...
Minä kuljen muiden ihmisten tavoin ihan tavallisesti ja luonnollisesti tyttöystäväni kanssa. Olemme parinkympin kummallakin puolella, molemmat melko femmejä, mutta kyllä esimerkiksi kävelytyyli saattaa välillä näyttää aika maskuliiniselta...
Jos siltä tuntuu, kävelemme käsi kädessä, vaikka asummekin melko pienessä kaupungissa. Baarissa tulee silloin tällöin tanssittua nopeita, ja hitaitakin. Ja esim. ulkoilmakonserteissa pidän mielelläni naistani sylissä, kuten heteropariskunnatkin, ja saattaapa hän keikkua reppuselässä tai olkapäilläkin. Pussattukin on, mutta emme kummatkaan välitä jäädä "nuolemaan" julkisesti - ei johdu suuntautumisesta vaan ihan vain suhtautumisesta asioihin.
Mielestäni rakkautta ja hellyyttä ei voi koskaan olla maailmassa liikaa, enkä välitä vaikka joku pariskunta intoutuisi intiimimpäänkin kanssakäymiseen keskenään.
Tiedän, että meidän yhdessäolon näkee jokainen katseista ja halusta olla toisen lähellä joka tapauksessa - joten sen vahvistaminen kävelemällä käsi kädessä tms. ei enää hirveästi muuta tilannetta. Koskaan ei ole kukaan tullut mitään sanomaan, eikä puuttunut meidän keskinäisiin rakkauden ilmauksiimme.