Valitsin elämän psykiatrian ja lääkkeiden sijaan

Anonyymi-ap

Luotin ja uskoin systeemiin, ja että siellä olevat ihmiset halusivat vilpittömästi auttaa. Sen sijaan sainkin vain leimaavan diagnoosin ja terveyttä vahingoittavia myrkkyjä, joita lääkkeiksi kutsutaan. Empatiaa ja aitoa välittämistä en siellä systeemissä toimivien puolelta havainnut. Sairaaloihin tulevat ihmiset nähtiin vain sairaina potilaina ja kävelevinä diagnooseina.

Psykiatrian näkökulmasta hoitoon hakeutuva potilas on vain jotakin häiriöitä, vikoja, puutteita ja sairauksia.

Valitsin paremman jaksamisen, ja toimintakyvyn vetämättömyyden ja alituisen väsymyksen sijaan.

En halua lihoa useita kiloja ja sairastua metaboliseen oireyhtymään. Haluan pitää myös toimintakyvyn seksuaalisten toimintojen osalta. En halua sairastua diabetekseen, enkä saada infarkteja, ennenaikaisesta sairastumisesta dementiaan puhumattakaan.

Valitsin paremman elämän.

203

961

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Hyvä! Pidä sanasi äläkä rasita terveydenhuoltoa enempää!

      • Anonyymi

        Kyseessä on mielisairas ihminen. Miksi tuet häntä hoidon välttelyssä?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyseessä on mielisairas ihminen. Miksi tuet häntä hoidon välttelyssä?

        Mielisairas on sanana loukkaava. Kenestäkään ei pidä, tai ei pitäisi mennä sanomaan niin.

        Tosin kyseisellä alalla sitä käytetään paljon, mutta se on itseasiassa niille heitä kohtaan äärimmäisen leimaava ja nimittelysana. Tämä on yksiä juuri niitä syitä, minkä takia en pidä yhtään psykiatriasta ja siellä toimivista henkilöistä. Kaikki alalla käytetyt, tai käytössä olevat sanat ja termit ovat asenteellisuuteen pohjautuvia.

        Voisi sitä jo tulla sieltä "kivikaudelta" lähemmäs modernia aikaa ja uudistaa hoitokulttuuria enemmän humaanimmaksi, sekä oikeasti empaattisemmaksi ja ihmisläheisemmäksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mielisairas on sanana loukkaava. Kenestäkään ei pidä, tai ei pitäisi mennä sanomaan niin.

        Tosin kyseisellä alalla sitä käytetään paljon, mutta se on itseasiassa niille heitä kohtaan äärimmäisen leimaava ja nimittelysana. Tämä on yksiä juuri niitä syitä, minkä takia en pidä yhtään psykiatriasta ja siellä toimivista henkilöistä. Kaikki alalla käytetyt, tai käytössä olevat sanat ja termit ovat asenteellisuuteen pohjautuvia.

        Voisi sitä jo tulla sieltä "kivikaudelta" lähemmäs modernia aikaa ja uudistaa hoitokulttuuria enemmän humaanimmaksi, sekä oikeasti empaattisemmaksi ja ihmisläheisemmäksi.

        En kyllä yli kahdenkymmenen vuoden aikana, jonka olin psykiatrian rattaissa, sekä osastoilla että avohoidossa, kuullut henkilökunnan käyttävän sanaa mielisairas.
        Outoa, kun joku sanoo, että sitä käytettäisiin alalla paljon. Itse kun en tainnut kuulla edes yhtä kertaa, tai sitten on joskus vain mennyt korvien ohi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mielisairas on sanana loukkaava. Kenestäkään ei pidä, tai ei pitäisi mennä sanomaan niin.

        Tosin kyseisellä alalla sitä käytetään paljon, mutta se on itseasiassa niille heitä kohtaan äärimmäisen leimaava ja nimittelysana. Tämä on yksiä juuri niitä syitä, minkä takia en pidä yhtään psykiatriasta ja siellä toimivista henkilöistä. Kaikki alalla käytetyt, tai käytössä olevat sanat ja termit ovat asenteellisuuteen pohjautuvia.

        Voisi sitä jo tulla sieltä "kivikaudelta" lähemmäs modernia aikaa ja uudistaa hoitokulttuuria enemmän humaanimmaksi, sekä oikeasti empaattisemmaksi ja ihmisläheisemmäksi.

        Kerro taas kuka työntekijä on käyttänyt tuollaista termiä, niin tehdään ihan yhdessä valitus hänestä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kerro taas kuka työntekijä on käyttänyt tuollaista termiä, niin tehdään ihan yhdessä valitus hänestä.

        Mielisairaus termi löytyy mm terveyskirjastosta

        ja eri termejä mielenterveyden häiriöt ym


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mielisairas on sanana loukkaava. Kenestäkään ei pidä, tai ei pitäisi mennä sanomaan niin.

        Tosin kyseisellä alalla sitä käytetään paljon, mutta se on itseasiassa niille heitä kohtaan äärimmäisen leimaava ja nimittelysana. Tämä on yksiä juuri niitä syitä, minkä takia en pidä yhtään psykiatriasta ja siellä toimivista henkilöistä. Kaikki alalla käytetyt, tai käytössä olevat sanat ja termit ovat asenteellisuuteen pohjautuvia.

        Voisi sitä jo tulla sieltä "kivikaudelta" lähemmäs modernia aikaa ja uudistaa hoitokulttuuria enemmän humaanimmaksi, sekä oikeasti empaattisemmaksi ja ihmisläheisemmäksi.

        Hoitoala ei leimaa, ainostaan sempotilasmitse tuntee tulevansa leimatuksi, fakta on aina sellainen asia että joko sen hyväksyy, ymmärtäen; tilanteensa, tai sellainen että huono vointi jatkuu muita syyttelemällä, asiasta .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mielisairaus termi löytyy mm terveyskirjastosta

        ja eri termejä mielenterveyden häiriöt ym

        Löytyy sieltä varmaan vaikka m itä, mutta tuo on vanhentunut termi.
        Ja mielisairaus on jokseenkin eri asia, kuin se, että ihmistä sanottaisiin mielisairaaksi.
        Juurikin nuo mielenterveyden häiriöt, tai psyykkinen sairaus, tai sitten ihan vaan diagnoosia käyttäen, ovat yleisimmin käytettyjä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En kyllä yli kahdenkymmenen vuoden aikana, jonka olin psykiatrian rattaissa, sekä osastoilla että avohoidossa, kuullut henkilökunnan käyttävän sanaa mielisairas.
        Outoa, kun joku sanoo, että sitä käytettäisiin alalla paljon. Itse kun en tainnut kuulla edes yhtä kertaa, tai sitten on joskus vain mennyt korvien ohi.

        Kyllä muistaakseni tuo termi "mielisairas" ja että on sairautensa takia on tahdonvastaisen hoidon tarpeessa oli ainakin vuonna 2009 käytössä niissä päätöspapereissa, jotka potilaalle sitten annetaan allekirjoitettavaksi ja hyväksyttäväksi.

        En tiedä, onko tämä toimintatapa ja ne sanamuodot edelleen käytössä. Pahinta pelkään, että on.

        Jos olen oikeassa, niin on täällä sitten aika tietämätöntä porukkaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Löytyy sieltä varmaan vaikka m itä, mutta tuo on vanhentunut termi.
        Ja mielisairaus on jokseenkin eri asia, kuin se, että ihmistä sanottaisiin mielisairaaksi.
        Juurikin nuo mielenterveyden häiriöt, tai psyykkinen sairaus, tai sitten ihan vaan diagnoosia käyttäen, ovat yleisimmin käytettyjä.

        Koska kyllä sitä sanaa mielisairaus sillä alalla käytetään ja silloin siitä on lyhyt askel siihen ajatteluun, että joo, sen kantaja on persoonana mielisairas.

        Joten ihan turhaa saivartelua!

        Sitäpaitsi niinkuin jo aiemmin kirjoitin, niin alalla keskitytään liikaa diagnosointiin, kategorisointiin johonkin lokeroon ja ne valitettavasti leimaavat niitä saavia henkilöitä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Koska kyllä sitä sanaa mielisairaus sillä alalla käytetään ja silloin siitä on lyhyt askel siihen ajatteluun, että joo, sen kantaja on persoonana mielisairas.

        Joten ihan turhaa saivartelua!

        Sitäpaitsi niinkuin jo aiemmin kirjoitin, niin alalla keskitytään liikaa diagnosointiin, kategorisointiin johonkin lokeroon ja ne valitettavasti leimaavat niitä saavia henkilöitä.

        Ajatteleeko se " kantaja " itse olevansa mielisairas ?
        Jos ei itseään pidä mielisairaana, niin mitä väliä sillä on, jos joku muu pitää, kun sille toisen ajattelutavalle ja asenteelle ei voi mitään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Koska kyllä sitä sanaa mielisairaus sillä alalla käytetään ja silloin siitä on lyhyt askel siihen ajatteluun, että joo, sen kantaja on persoonana mielisairas.

        Joten ihan turhaa saivartelua!

        Sitäpaitsi niinkuin jo aiemmin kirjoitin, niin alalla keskitytään liikaa diagnosointiin, kategorisointiin johonkin lokeroon ja ne valitettavasti leimaavat niitä saavia henkilöitä.

        Käytettäköön mielisairas sanaa alalla, mutta potilaasta, eikä potilaalle sanota hänen olevan mielisairas.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Löytyy sieltä varmaan vaikka m itä, mutta tuo on vanhentunut termi.
        Ja mielisairaus on jokseenkin eri asia, kuin se, että ihmistä sanottaisiin mielisairaaksi.
        Juurikin nuo mielenterveyden häiriöt, tai psyykkinen sairaus, tai sitten ihan vaan diagnoosia käyttäen, ovat yleisimmin käytettyjä.

        Mielisairaus ei parane vaihtamalla sairauden nimeä, tämä on mt häiriö, niin SAIRAUS

        Se paranee vain lääkkeillä


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mielisairaus ei parane vaihtamalla sairauden nimeä, tämä on mt häiriö, niin SAIRAUS

        Se paranee vain lääkkeillä

        Ei se parane pelkästään lääkkeillä, siihen tarvitaan muutakin.
        Lääkkeet ovat oireita varten.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä muistaakseni tuo termi "mielisairas" ja että on sairautensa takia on tahdonvastaisen hoidon tarpeessa oli ainakin vuonna 2009 käytössä niissä päätöspapereissa, jotka potilaalle sitten annetaan allekirjoitettavaksi ja hyväksyttäväksi.

        En tiedä, onko tämä toimintatapa ja ne sanamuodot edelleen käytössä. Pahinta pelkään, että on.

        Jos olen oikeassa, niin on täällä sitten aika tietämätöntä porukkaa.

        Eli et pysty osoittamaan ketään henkilöä joka hoitoallalla olisi kutsunut sinua mielisairaaksi. Viittaat ainoastaan johonkin lakitermiin, jolla olet saanut jonkun rahallisen edun kelalta.

        Ja kaikki muut on tietämättömiä, koska he ymmärtävät näiden kahden käsitteen ja niiden käytön eron?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei se parane pelkästään lääkkeillä, siihen tarvitaan muutakin.
        Lääkkeet ovat oireita varten.

        Mistä muista lääkkeettömistä hoitokeinoista olet kysynyt tietoa omahoitajaltasi, ja mihin niihin kaikkiin olet osallistunut?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mistä muista lääkkeettömistä hoitokeinoista olet kysynyt tietoa omahoitajaltasi, ja mihin niihin kaikkiin olet osallistunut?

        sähköhoito on lääkkeentöntä


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        sähköhoito on lääkkeentöntä

        Menikö ETC ja TMS nyt sekaisin? Toisessa on lihasrelaksanttia ja anesteesiaa kun toisessa vaan maataan putkessa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        sähköhoito on lääkkeentöntä

        Niin ja vastaus itse kysymykseen oli?

        Pitäisikö taas ihan siellä peilin ääressä käydä ääneen sanomassa se vastaus?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mielisairas on sanana loukkaava. Kenestäkään ei pidä, tai ei pitäisi mennä sanomaan niin.

        Tosin kyseisellä alalla sitä käytetään paljon, mutta se on itseasiassa niille heitä kohtaan äärimmäisen leimaava ja nimittelysana. Tämä on yksiä juuri niitä syitä, minkä takia en pidä yhtään psykiatriasta ja siellä toimivista henkilöistä. Kaikki alalla käytetyt, tai käytössä olevat sanat ja termit ovat asenteellisuuteen pohjautuvia.

        Voisi sitä jo tulla sieltä "kivikaudelta" lähemmäs modernia aikaa ja uudistaa hoitokulttuuria enemmän humaanimmaksi, sekä oikeasti empaattisemmaksi ja ihmisläheisemmäksi.

        Tätä on sinulta taidettu kysyä kerran viikkoon, mutta millä meinasit kysyä hoidon empaattisuudesta tai inhimillisyydestä, jos asiakastyytyväisyys kyselyiden tulokset ei kelpaa sinulle?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Koska kyllä sitä sanaa mielisairaus sillä alalla käytetään ja silloin siitä on lyhyt askel siihen ajatteluun, että joo, sen kantaja on persoonana mielisairas.

        Joten ihan turhaa saivartelua!

        Sitäpaitsi niinkuin jo aiemmin kirjoitin, niin alalla keskitytään liikaa diagnosointiin, kategorisointiin johonkin lokeroon ja ne valitettavasti leimaavat niitä saavia henkilöitä.

        Millä tavalla hoito paranisi, jos ongelmaa ei yritettäisi löytää, eikä sitä yritettäisi ratkaista?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Löytyy sieltä varmaan vaikka m itä, mutta tuo on vanhentunut termi.
        Ja mielisairaus on jokseenkin eri asia, kuin se, että ihmistä sanottaisiin mielisairaaksi.
        Juurikin nuo mielenterveyden häiriöt, tai psyykkinen sairaus, tai sitten ihan vaan diagnoosia käyttäen, ovat yleisimmin käytettyjä.

        Kyseinen ilmaisu mielisairas löytyy mielenterveyslaista ja näkyy paitsi siinä kirjoitetussa ilmiasussa, myös pakkohoitopäätöksistä, joihin se kyseinen päätös pohjataan.

        Tällä palstalla on asiantuntematonta porukkaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eli et pysty osoittamaan ketään henkilöä joka hoitoallalla olisi kutsunut sinua mielisairaaksi. Viittaat ainoastaan johonkin lakitermiin, jolla olet saanut jonkun rahallisen edun kelalta.

        Ja kaikki muut on tietämättömiä, koska he ymmärtävät näiden kahden käsitteen ja niiden käytön eron?

        Googlaapa pakkohoitokriteerit, päätökset ja mielenterveyslaki.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin ja vastaus itse kysymykseen oli?

        Pitäisikö taas ihan siellä peilin ääressä käydä ääneen sanomassa se vastaus?

        Lobotomia on myös lääkkeetöntä jos ei huomioida anestesiaa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lobotomia on myös lääkkeetöntä jos ei huomioida anestesiaa

        Mikään saivartelu ei tule pelastamaan niitä sairaudentunnottomia ihmisiä jotka itse ovat kieltäytyneet kaikista niistä lääkkeettömistä hoidoista mitä on tarjottu, ja ovat siksi joutuneet tyytymään pelkkiin lääkkeisiin, tai jopa syömään niitä suuremmilla annoksilla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Googlaapa pakkohoitokriteerit, päätökset ja mielenterveyslaki.

        Miksi minun pitää googlata, jotain, koska sinä et pysty edelleenkään nimeämään yhtään hoitajaa joka olisi tätä termiä sinusta käyttänyt?

        Entä jos itse ottaisit lusikan kauniiseen käteen, ja googlaisisit itse, miksi hoitotyön arkikielessä ei käytetä samaa termistöä kuin lakiteksteissä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mistä muista lääkkeettömistä hoitokeinoista olet kysynyt tietoa omahoitajaltasi, ja mihin niihin kaikkiin olet osallistunut?

        Jos minulta kysyt, niin aikoinaan kun olin mt-puolen asiakkaana, osallistuin päivätoimintaan, erilaisiin ryhmiin, vertaistoimintaan, ja toki hoitajan kanssa keskusteluun.
        Kysyin omahoitajalta vaihtoehtoja, toki etsin myös itse kaikenlaista toimintaa, johon sitten osallistuin.
        Hoidin myös itse itseäni, vahvistamalla esim. itsetuntoani, jättämällä alkoholin pois, jne.
        Omaksi hyväkseen voi tehdä aika paljon, lääkkeet ei ole ainoa keino.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyseinen ilmaisu mielisairas löytyy mielenterveyslaista ja näkyy paitsi siinä kirjoitetussa ilmiasussa, myös pakkohoitopäätöksistä, joihin se kyseinen päätös pohjataan.

        Tällä palstalla on asiantuntematonta porukkaa.

        Toki sitä sanaa kirjauksissa käytetään, taisi olla enemmänkin kyse siitä, että joku ilmeisimmin väitti, että myös potilasta kohtaan käytetään sanaa mielisairas.
        Ammattilaiset eivät nimittele potilaitaan mielisairaaksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lobotomia on myös lääkkeetöntä jos ei huomioida anestesiaa

        Lobotomiaa ei ole tehty enää vuosikymmeniin.
        Aikojen alussa lobotomiassa ei edes nukutettu potilasta, laitettiin vain joku kapula suuhun, ettei potilas kouristaessaan pure kieltään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mikään saivartelu ei tule pelastamaan niitä sairaudentunnottomia ihmisiä jotka itse ovat kieltäytyneet kaikista niistä lääkkeettömistä hoidoista mitä on tarjottu, ja ovat siksi joutuneet tyytymään pelkkiin lääkkeisiin, tai jopa syömään niitä suuremmilla annoksilla.

        Mikään saivartelu ei tule huomioimaan asiaa rttä potilaat ei saa tehdä informoitua suostumusta ja lääkkeet on dependenceä aiheuttavia ja niitä usein määrätään matalalla kynnyksellä ennen kuin terapiaakaan heruu. Ja viidesosa nuorista naisista on lääkkeissä


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mielisairaus ei parane vaihtamalla sairauden nimeä, tämä on mt häiriö, niin SAIRAUS

        Se paranee vain lääkkeillä

        Ihan turhaa lässytystä. Mielenterveyshäiriö, mielisairaus... Kaikki oireyhtymiä yhtä kanssa diagnostiikassa. Siksi koska niille ei löydy pitävää biologista etiologiaa. Ne on listoja oireita, joiden biologisen perustan ymmärrys ontuu. Vrt. päänsärky. Sillä yleensä on joku aiheuttaja mutta voiko sitä kutsua sairaudeksi? Jos koko diagnoosit on niin epämääräisiä väitän että lääkkeitä ei välttämättä tarvita ja se on täysin yksilöllistä. Psykiatria yrittää edistää mömmöoppiaan että lääkkeet on välttämättömiä. Bullshit. BS.BS. Ei ole. Ne eivät ole.. Ei voida sanoa että joku asia paranee vain lääkkeillä. Ei pidä paikkaansa. Minulla on siitä täysin omakohtaista kokemusta. Lopetin aineet kesken psykoosin jonka oli puhkaissut lääkevieroitus masennuslääkkeistä ja lääkekokeilut uniongelmiin mitkä puhkesi vieroituksessa mitkä puhkaisi harmia. Lääkkeet ei minua parantaneet. Kummasti psykiatriassa unohtui iatrogeneesi mainita monissa kertomuksissa. Vain se niiden höpöhöpösairaus. Lopulta sain diagnoosin harmistakin. Sitten ei ole enää muutenkaan psykoosit vilistellyt papereissa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihan turhaa lässytystä. Mielenterveyshäiriö, mielisairaus... Kaikki oireyhtymiä yhtä kanssa diagnostiikassa. Siksi koska niille ei löydy pitävää biologista etiologiaa. Ne on listoja oireita, joiden biologisen perustan ymmärrys ontuu. Vrt. päänsärky. Sillä yleensä on joku aiheuttaja mutta voiko sitä kutsua sairaudeksi? Jos koko diagnoosit on niin epämääräisiä väitän että lääkkeitä ei välttämättä tarvita ja se on täysin yksilöllistä. Psykiatria yrittää edistää mömmöoppiaan että lääkkeet on välttämättömiä. Bullshit. BS.BS. Ei ole. Ne eivät ole.. Ei voida sanoa että joku asia paranee vain lääkkeillä. Ei pidä paikkaansa. Minulla on siitä täysin omakohtaista kokemusta. Lopetin aineet kesken psykoosin jonka oli puhkaissut lääkevieroitus masennuslääkkeistä ja lääkekokeilut uniongelmiin mitkä puhkesi vieroituksessa mitkä puhkaisi harmia. Lääkkeet ei minua parantaneet. Kummasti psykiatriassa unohtui iatrogeneesi mainita monissa kertomuksissa. Vain se niiden höpöhöpösairaus. Lopulta sain diagnoosin harmistakin. Sitten ei ole enää muutenkaan psykoosit vilistellyt papereissa.

        Minulla on psykoosisairaus ollut remissiossa yli kaksikymmentä vuotta, diagnoosi on edelleen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyseessä on mielisairas ihminen. Miksi tuet häntä hoidon välttelyssä?

        Tässä taas vasemmistolainen idiootti. Kumpikaan edellisistä ei ymmärrä mitään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mikään saivartelu ei tule huomioimaan asiaa rttä potilaat ei saa tehdä informoitua suostumusta ja lääkkeet on dependenceä aiheuttavia ja niitä usein määrätään matalalla kynnyksellä ennen kuin terapiaakaan heruu. Ja viidesosa nuorista naisista on lääkkeissä

        Mikään saivartelu ei saa umpisairasta potilasta ymmärtämään informaatiota vaikka hänelle sitä kuinka etu ja jälkikäteen jaetaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mikään saivartelu ei saa umpisairasta potilasta ymmärtämään informaatiota vaikka hänelle sitä kuinka etu ja jälkikäteen jaetaan.

        Minulle ei ole jaettu mitään informaatiota. Sepä se onkin. Melkoinen gaslightaaja olet kun kyseenalaistat kokemukseni, yrität vain kyseenalaistaa mielenterveyttäni ja pakotat oman kokemuksesi toisille.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minulle ei ole jaettu mitään informaatiota. Sepä se onkin. Melkoinen gaslightaaja olet kun kyseenalaistat kokemukseni, yrität vain kyseenalaistaa mielenterveyttäni ja pakotat oman kokemuksesi toisille.

        There is no informed consent in psychiatry
        https://www.youtube.com/watch?v=j-nYKDGmanU

        https://www.youtube.com/watch?v=MQd-0RAt9Qg
        Informed consent: Antidepressants have serious risks

        https://www.youtube.com/watch?v=7PS1otC0vDI
        Informed Consent about Psychiatric Meds Includes Telling Patients The Meds Change Your Brain & Body


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos minulta kysyt, niin aikoinaan kun olin mt-puolen asiakkaana, osallistuin päivätoimintaan, erilaisiin ryhmiin, vertaistoimintaan, ja toki hoitajan kanssa keskusteluun.
        Kysyin omahoitajalta vaihtoehtoja, toki etsin myös itse kaikenlaista toimintaa, johon sitten osallistuin.
        Hoidin myös itse itseäni, vahvistamalla esim. itsetuntoani, jättämällä alkoholin pois, jne.
        Omaksi hyväkseen voi tehdä aika paljon, lääkkeet ei ole ainoa keino.

        Mielenterveyden edistämistä on myös asiat mitkä ei liity mitenkään diagnoosiin tai mt palveluihin. Aivoterveellinen elämä, päivärytmi, ystävät, filosofinen ajattelu (arvomaailman kyseenalaistaminen mitä yhteiskunta päähämme lyö ja mainonta jne), liikkuminen jne. Itsereflektio.Oman tarinansa sanoittaminen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mielenterveyden edistämistä on myös asiat mitkä ei liity mitenkään diagnoosiin tai mt palveluihin. Aivoterveellinen elämä, päivärytmi, ystävät, filosofinen ajattelu (arvomaailman kyseenalaistaminen mitä yhteiskunta päähämme lyö ja mainonta jne), liikkuminen jne. Itsereflektio.Oman tarinansa sanoittaminen.

        Näinhän se juurikin on.
        Myös ne psyyken myllerrykset voi hetkeksi unohtaa, kun osallistuu kaikkeen erilaiseen toimintaan, myös sellaisten ihmisten kanssa, joilla ei mt-ongelmia ole.
        Oman tarinansa, ja oman elämänsä sanoittaminen. Lisään tähän tuon elämän myös.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minulle ei ole jaettu mitään informaatiota. Sepä se onkin. Melkoinen gaslightaaja olet kun kyseenalaistat kokemukseni, yrität vain kyseenalaistaa mielenterveyttäni ja pakotat oman kokemuksesi toisille.

        Sen mitä olen muilta tuntemiltani mt ihmisiltä kysynyt, niin he ovat kyllä ihan riittävän hyvin saaneet sitä tietoa lääkkeistä.

        Osa heistä onkin lopettanut lääkkeiden käytön koska ovat kokeneet niiden negatiiviset vaikutukset vaikkapa seksuaalisuuteen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sen mitä olen muilta tuntemiltani mt ihmisiltä kysynyt, niin he ovat kyllä ihan riittävän hyvin saaneet sitä tietoa lääkkeistä.

        Osa heistä onkin lopettanut lääkkeiden käytön koska ovat kokeneet niiden negatiiviset vaikutukset vaikkapa seksuaalisuuteen.

        Minäkään en juurikaan tunne sellaisia jotka valittaisivat informaation puutteesta, mutta en pyöri sairaudentunnottomien kanssa. Ehkä se "informaatiopula" koskee enemmän heitä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minäkään en juurikaan tunne sellaisia jotka valittaisivat informaation puutteesta, mutta en pyöri sairaudentunnottomien kanssa. Ehkä se "informaatiopula" koskee enemmän heitä.

        Pitäisiköhän vielä toistaa sama linkki

        There is NO informed consent in psychiatry
        https://www.youtube.com/watch?v=j-nYKDGmanU

        Informoitu suostumus masennuslääkkeistä:

        Väärä:

        Masennuslääkkeet on tehokkaita.

        Niin siis nnt luku on 7-8 ja on kyseenalaista paljonko plaseboa parempia lääkkeet on

        Lääkkeet voi lopettaa milloin vain.

        Ei pidä paikkaansa, sillä ainakin omalla kohdalla aineiden vähentely kiireisissä elämäntilanteissa ei tosiaankaan onnistunut vaan lopetukselle piti etsiä parempi elämäntilanne esim ei työ tai opiskelukiireitä.

        Masennuslääkkeet ei aiheuta riippuvuutta.

        Joo mutta hupsistakeikkaa masennuslääkkeet aiheuttaa dependenceä eli fyysistä mukautumista ja riippuvuutta mikä voi johtaa vieroitusoireisiin ja pillerin nyjäämiseen murto osina alas vieroitusoireiden vuoksi joka voi viedä pitkän aikaa. No mitäpä moisista kertomaan.

        Masennuslääkkeet korjaa serotoniinitasoja kaltainen hevon*.

        Eivät korjaa.

        Näillä teeseillä psykiatria on kylvänyt aineitaan väestöön, ja todellakin on tehnyt sitä vääristelemällä. Eikä tosiaankaan ainakaan silloin kun itse nuo aloitin tosiaankaan ollut mitään informaatiota niistä.

        Oikea informoitu suostumus:

        Masennuslääkkeet ei korjaa todistetusti pitkän aikavälin tutkimuksilla vieroitus mukaanlukien mitään aivoissa, ne muokkaa tuntemista ja kokemista, myös toisinaan leikaten tunteita. On paljon vaihtoehtoja hoitaa itseään, esim liikunnasta on tehty tutkimuksia kuinka se auttaa. Niitä ei ole tutkittu kattavasti aivojen kehityksen suhteen, tai pitkäaikaiskäytän suhteen. Ne aiheuttaa erittäin yleisesti seksuaalisen toiminnan häirioitä,harvinaisemmin tämä jatkuu lääkkeen käytön loputtua. Vieroitusoireiden vuoksi lääkitys on syytä lopettaa vähentäen lääkärik valvonnassa. Jotkut kokee joskus hankalampia pitkittyneitä vieroitusoireita. Nuorilla mikä sinäkin olet on todettu itsemurha-ajatuksia toisinaan lääkityksen seurauksena.

        Kiitos, mutta ei kiitos olisin sanonut.

        Eli ei, psykiatrialla ei saanut tehtyä informoitua suostumusta


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pitäisiköhän vielä toistaa sama linkki

        There is NO informed consent in psychiatry
        https://www.youtube.com/watch?v=j-nYKDGmanU

        Informoitu suostumus masennuslääkkeistä:

        Väärä:

        Masennuslääkkeet on tehokkaita.

        Niin siis nnt luku on 7-8 ja on kyseenalaista paljonko plaseboa parempia lääkkeet on

        Lääkkeet voi lopettaa milloin vain.

        Ei pidä paikkaansa, sillä ainakin omalla kohdalla aineiden vähentely kiireisissä elämäntilanteissa ei tosiaankaan onnistunut vaan lopetukselle piti etsiä parempi elämäntilanne esim ei työ tai opiskelukiireitä.

        Masennuslääkkeet ei aiheuta riippuvuutta.

        Joo mutta hupsistakeikkaa masennuslääkkeet aiheuttaa dependenceä eli fyysistä mukautumista ja riippuvuutta mikä voi johtaa vieroitusoireisiin ja pillerin nyjäämiseen murto osina alas vieroitusoireiden vuoksi joka voi viedä pitkän aikaa. No mitäpä moisista kertomaan.

        Masennuslääkkeet korjaa serotoniinitasoja kaltainen hevon*.

        Eivät korjaa.

        Näillä teeseillä psykiatria on kylvänyt aineitaan väestöön, ja todellakin on tehnyt sitä vääristelemällä. Eikä tosiaankaan ainakaan silloin kun itse nuo aloitin tosiaankaan ollut mitään informaatiota niistä.

        Oikea informoitu suostumus:

        Masennuslääkkeet ei korjaa todistetusti pitkän aikavälin tutkimuksilla vieroitus mukaanlukien mitään aivoissa, ne muokkaa tuntemista ja kokemista, myös toisinaan leikaten tunteita. On paljon vaihtoehtoja hoitaa itseään, esim liikunnasta on tehty tutkimuksia kuinka se auttaa. Niitä ei ole tutkittu kattavasti aivojen kehityksen suhteen, tai pitkäaikaiskäytän suhteen. Ne aiheuttaa erittäin yleisesti seksuaalisen toiminnan häirioitä,harvinaisemmin tämä jatkuu lääkkeen käytön loputtua. Vieroitusoireiden vuoksi lääkitys on syytä lopettaa vähentäen lääkärik valvonnassa. Jotkut kokee joskus hankalampia pitkittyneitä vieroitusoireita. Nuorilla mikä sinäkin olet on todettu itsemurha-ajatuksia toisinaan lääkityksen seurauksena.

        Kiitos, mutta ei kiitos olisin sanonut.

        Eli ei, psykiatrialla ei saanut tehtyä informoitua suostumusta

        Ainiin ja vielä kirsikkana kakun päälle masennuslääkkeet psykoaktiivisina aineina puhkaisee joillekin vielä levottomuutta, pahimmillaan harvinaisemmin akatisiaa. Maniaakin joskus.

        Jos potilas alkaa oirehtia lääkkeissä kyse voi olla myös toleranssin kasvusta lääkkeeseen.

        Toki jollekin riittää varmaan vähäisempi informpitu suostumus mutta tuo on vähintä mitä noista toksiineista pitäisi kertoa ihmisille.

        Tiedän erään ihmisen lääkärin sanoneen että jos kertoisi kaiken kuka niitä käyttäisi. No, ehkä siten saataisiin käyttölukuja vähän pienemmiksi yhdestä viidesosasta nuoria naisia. Win win.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ainiin ja vielä kirsikkana kakun päälle masennuslääkkeet psykoaktiivisina aineina puhkaisee joillekin vielä levottomuutta, pahimmillaan harvinaisemmin akatisiaa. Maniaakin joskus.

        Jos potilas alkaa oirehtia lääkkeissä kyse voi olla myös toleranssin kasvusta lääkkeeseen.

        Toki jollekin riittää varmaan vähäisempi informpitu suostumus mutta tuo on vähintä mitä noista toksiineista pitäisi kertoa ihmisille.

        Tiedän erään ihmisen lääkärin sanoneen että jos kertoisi kaiken kuka niitä käyttäisi. No, ehkä siten saataisiin käyttölukuja vähän pienemmiksi yhdestä viidesosasta nuoria naisia. Win win.

        Väitän että lääkärit on määrännyeet aivan hillittämän paljon masennuslääkkeitä vaillinaisella informaatiolla, ei todistetuilla lääketehtaiden markkinointipuheilla. Ja monelle on tullut yllätyksenä niin vieroitusoireet, seksuaalihaitat kuin se kuinka kehnoa aineiden pitkäaikaistutkimua on. No ymmärrän toki että ei psykiatrialla kiinnosta esim aineiden vaikutus aivojen kehitykseen nuorella. Sama vain kylvää niitä. Kattellaan sitten myöhemmin. Melkoisen isoa lääketutkimusta vedetään isolla osalla kansasta :D saa nähdä kuinka monelle napsahtaa pssd, vieroitushankaluuksia yms yms. Tai asioita joita ei tulevaisuudessa osata linkittää aineisiin. Esim autonomisen hermoston ongelmia, jotain neurologista häikkää esim , kroonistunut alakulo kroonisesta ainekäytöstä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pitäisiköhän vielä toistaa sama linkki

        There is NO informed consent in psychiatry
        https://www.youtube.com/watch?v=j-nYKDGmanU

        Informoitu suostumus masennuslääkkeistä:

        Väärä:

        Masennuslääkkeet on tehokkaita.

        Niin siis nnt luku on 7-8 ja on kyseenalaista paljonko plaseboa parempia lääkkeet on

        Lääkkeet voi lopettaa milloin vain.

        Ei pidä paikkaansa, sillä ainakin omalla kohdalla aineiden vähentely kiireisissä elämäntilanteissa ei tosiaankaan onnistunut vaan lopetukselle piti etsiä parempi elämäntilanne esim ei työ tai opiskelukiireitä.

        Masennuslääkkeet ei aiheuta riippuvuutta.

        Joo mutta hupsistakeikkaa masennuslääkkeet aiheuttaa dependenceä eli fyysistä mukautumista ja riippuvuutta mikä voi johtaa vieroitusoireisiin ja pillerin nyjäämiseen murto osina alas vieroitusoireiden vuoksi joka voi viedä pitkän aikaa. No mitäpä moisista kertomaan.

        Masennuslääkkeet korjaa serotoniinitasoja kaltainen hevon*.

        Eivät korjaa.

        Näillä teeseillä psykiatria on kylvänyt aineitaan väestöön, ja todellakin on tehnyt sitä vääristelemällä. Eikä tosiaankaan ainakaan silloin kun itse nuo aloitin tosiaankaan ollut mitään informaatiota niistä.

        Oikea informoitu suostumus:

        Masennuslääkkeet ei korjaa todistetusti pitkän aikavälin tutkimuksilla vieroitus mukaanlukien mitään aivoissa, ne muokkaa tuntemista ja kokemista, myös toisinaan leikaten tunteita. On paljon vaihtoehtoja hoitaa itseään, esim liikunnasta on tehty tutkimuksia kuinka se auttaa. Niitä ei ole tutkittu kattavasti aivojen kehityksen suhteen, tai pitkäaikaiskäytän suhteen. Ne aiheuttaa erittäin yleisesti seksuaalisen toiminnan häirioitä,harvinaisemmin tämä jatkuu lääkkeen käytön loputtua. Vieroitusoireiden vuoksi lääkitys on syytä lopettaa vähentäen lääkärik valvonnassa. Jotkut kokee joskus hankalampia pitkittyneitä vieroitusoireita. Nuorilla mikä sinäkin olet on todettu itsemurha-ajatuksia toisinaan lääkityksen seurauksena.

        Kiitos, mutta ei kiitos olisin sanonut.

        Eli ei, psykiatrialla ei saanut tehtyä informoitua suostumusta

        Ei taida tointaa toistella linkkejä. En usko että tuntemani ihmiset kahlaa tätä fooru.ia läpi ja sen takia muuttaisivat mielipidettään .


    • Anonyymi

      Aloituksesta unohtui vielä yksi olennaisen tärkeä asia. Tunnepuoli toimii huomattavasti paremmin ilman psyykelääkkeitä.

      Zombimainen, eli unenkaltainen, ja tunteettomuus katoavat, kun ei enää käytä pillereitä.

      Elämä tuo jokaiselle eteen vaikeuksia ja haasteita. Lääkekeskeisen lähestymiskulman ja ajattelun sijaan niitä elämässä olevia ongelmia voi ratkaista ilman lääkkeitä.

      Lääkkeet kyllä turruttavat tunteita, mutta samalla ne joko latistavat, tai vievät kaikenlaiset tunteet pois kokonaan.

      • Anonyymi

        Todelliseen tilanteeseen nerokas, mahdollisimman pieni lääkitys ei ladannut,eikä ollut unenomainen tunne.se poisti sen pahimman. Halusin tuhota itseni. Sehän on se sairas tunne.Sitä oli yhden vuoden. Sitten se meni ohi.Seuraava vuosi oli jo parempi.
        Nyt olen eläkkeellä ja olen onnellinen.


      • Anonyymi

        No jos olet zompåbina itsesi tuntenut. Niin silloin eyåt ole saanut lääkkeitä masennukseen. Vaan skitsofreniaan , ja sairaus sinänsä tekee ihmisestä zombin , ja ne uuvuttavat ajanjaksot ovat anona lääkkeiden aloitus viikkoon , menevät pois myöhemmin. Tiedä muutaman joillakin sairaus mutta koska lääke toimii hyvin nii; elävät normaalia elämää ja nousådattava5 lääkärin ohjeita. Siis alkoholia ei koskaan tippaakaan kun syö lääkkeitä . Ja että syö ja nukkuu säännöllisesti .
        Eivät ole koskaan valittaneet mitään lääkkeistään.
        Mutta jos jo heti lääkkeen aloituksessa alkaa luulemaan että nyt tulee ne sivuvaikutukset ja vielä alkaa nimittelemään lääkettä myrkyksi niin ei ihme että kaikki menee pieleen. Siis eräöt eivät luota lääkärinsä koska kuvittelevat että ovat terveitä ja että lääkäri vaan ” syöttää” heille myrkkyjä pituuttaan, siis herää kysymys Miksi lääkäri muka määräisi lääkkeitä pituuttaan , ja ei muka tietäisi että potilas eimolekkaan sairas , tottakai on sairas silloin kun mennään lääkäriin
        Hakemaan empatiaa , eikä hoitoa . Sellainen ei koskaan tule terveeksi joka kuvittelee olevansa jokin erikois tapaus.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No jos olet zompåbina itsesi tuntenut. Niin silloin eyåt ole saanut lääkkeitä masennukseen. Vaan skitsofreniaan , ja sairaus sinänsä tekee ihmisestä zombin , ja ne uuvuttavat ajanjaksot ovat anona lääkkeiden aloitus viikkoon , menevät pois myöhemmin. Tiedä muutaman joillakin sairaus mutta koska lääke toimii hyvin nii; elävät normaalia elämää ja nousådattava5 lääkärin ohjeita. Siis alkoholia ei koskaan tippaakaan kun syö lääkkeitä . Ja että syö ja nukkuu säännöllisesti .
        Eivät ole koskaan valittaneet mitään lääkkeistään.
        Mutta jos jo heti lääkkeen aloituksessa alkaa luulemaan että nyt tulee ne sivuvaikutukset ja vielä alkaa nimittelemään lääkettä myrkyksi niin ei ihme että kaikki menee pieleen. Siis eräöt eivät luota lääkärinsä koska kuvittelevat että ovat terveitä ja että lääkäri vaan ” syöttää” heille myrkkyjä pituuttaan, siis herää kysymys Miksi lääkäri muka määräisi lääkkeitä pituuttaan , ja ei muka tietäisi että potilas eimolekkaan sairas , tottakai on sairas silloin kun mennään lääkäriin
        Hakemaan empatiaa , eikä hoitoa . Sellainen ei koskaan tule terveeksi joka kuvittelee olevansa jokin erikois tapaus.

        Itselläni ei ole mitään skitsofreniaa mutta psykoosi jonka puhkaisi masennuslääkevieroitus ja sitä seuranneet lääkityskokeilut unettomuuteen minkä se puhkaisi ja kaikkia näitä harmeja tulkittiin vain mielenterveyden kautta tunkien lisää tavaraa joka lisäsi sekavuustilaa ja kognitiivisia oireita. Uskon käyneeni hyvin haitallisia reaktioita aineisiin läpi. En pidä mitään mitä sanot totena. En koskaan elänyt neurolepteissä normaalia elämää enkä olisi pystynyt niitä käyttäessä mihinkään. Elämänlaatu oli pyöreä nolla. Minulla oli joko ekstrapyramidaalioireita joista sain myöhemmin diagnoosin tai lamattu olo ja kogniitivisia ongelmia mitkä helpotti kun pääsin lääkkeistä eroon. En tiedä mitä tarkoittaa neurolepteissä lääke toimii hyvin koska sellaista tilaa ei ollut koska olo oli enemmänkin kidutettu.

        Sinulle on joku ideaalipsykiatria mihin harmia saaneet ei sovi joka on ns sitä normaalia psykiatriaa. Jos joku väittää muuta niin on joku epämääräinen valittaja tai "lukenut liikaa sivuvaikutuksista", ikäänkuin pelkkä asennoituminen määrää lääkkeen tehon. Ehkä se onkin niin, plasebomielessä.

        Käytin masennuslääkkeitä vuosia uskoen etten saa harmai vaan niin vain sain.

        Hoitoa on minulle terveelliset elämäntavat, filosofia, ystävät, tunteiden kohtaaminen ei sedaatio ja lamaaminen, autonomisen hermoston tasapainottaminen. Ne kaikki on hoitoa. Hoitoa ei ole aivojen turmeleminen lääkkeillä. Ps. en käyttänyt pisaraakaan alkoholia kun harmi sattui enkä käytä edelleenkään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itselläni ei ole mitään skitsofreniaa mutta psykoosi jonka puhkaisi masennuslääkevieroitus ja sitä seuranneet lääkityskokeilut unettomuuteen minkä se puhkaisi ja kaikkia näitä harmeja tulkittiin vain mielenterveyden kautta tunkien lisää tavaraa joka lisäsi sekavuustilaa ja kognitiivisia oireita. Uskon käyneeni hyvin haitallisia reaktioita aineisiin läpi. En pidä mitään mitä sanot totena. En koskaan elänyt neurolepteissä normaalia elämää enkä olisi pystynyt niitä käyttäessä mihinkään. Elämänlaatu oli pyöreä nolla. Minulla oli joko ekstrapyramidaalioireita joista sain myöhemmin diagnoosin tai lamattu olo ja kogniitivisia ongelmia mitkä helpotti kun pääsin lääkkeistä eroon. En tiedä mitä tarkoittaa neurolepteissä lääke toimii hyvin koska sellaista tilaa ei ollut koska olo oli enemmänkin kidutettu.

        Sinulle on joku ideaalipsykiatria mihin harmia saaneet ei sovi joka on ns sitä normaalia psykiatriaa. Jos joku väittää muuta niin on joku epämääräinen valittaja tai "lukenut liikaa sivuvaikutuksista", ikäänkuin pelkkä asennoituminen määrää lääkkeen tehon. Ehkä se onkin niin, plasebomielessä.

        Käytin masennuslääkkeitä vuosia uskoen etten saa harmai vaan niin vain sain.

        Hoitoa on minulle terveelliset elämäntavat, filosofia, ystävät, tunteiden kohtaaminen ei sedaatio ja lamaaminen, autonomisen hermoston tasapainottaminen. Ne kaikki on hoitoa. Hoitoa ei ole aivojen turmeleminen lääkkeillä. Ps. en käyttänyt pisaraakaan alkoholia kun harmi sattui enkä käytä edelleenkään.

        https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/126696/2_13 Psyykenlääkkeet voivat aiheuttaa ongelmia ikäihmisille.pdf?sequence=1

        Jos kerran psyykenlääkkeet on niin haitattomia miksi ne on melkein puhdasta myrkkyä ihmisille joilla on jo esim muistisairauksia. Niin, ne on niitä elämän suuria kysymyksiä. Pahoin pelkään että monen kenen aivoja psykiatria on päässyt toksiineillaan paljpon muokkaamaan uusiksi tie on muistisairauksien tie.

        On myös tapauskertomuksia ihmisistä ketkä on olleet polyfarmasialla kognitiivisesti rapautettuja ja kun lääkkeet on purettu, kognitiiviset dementiaa jopa lähenetelevät ongelmat on selvenneet. Oma kokemukseni on se että mitä enemmän psyykenlääkkeitä syö, sitä enemmän kognitio on rapautunut. Kun paska on lentänyt haittojen suhteen tuulettimeen, tilaa ei pelasteta määräämällä lisää, sillä invalidisoidaan ihmistä. Haitat ei ole asennekysymys. Haittojen riski lisääntyy pitkäaikaiskäyttäjillä, esim tardiivin dyskinesian riski kasvaa vuosi vuodelta. Se että lääkkeet vaikuttaa joillakin niin suotuisilta voi hyvinkin liittyä dependenceen -miljardit neuronit ei toimi oikein kun aine johon keho on mukautunut otetaan äkillisesti pois. Palautuminen siitä otti kuukausia ja vuosia kun koin harmin. Uskon että jotain tapahtui aivoilleni mikä ei koskaan ihan täysin palautunut vuosien ainekäytössä. Miksi nuo aineet sitten muka on jollekin erityisen hyödyllisiä. Aivan, eivät ne monesti olekaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/126696/2_13 Psyykenlääkkeet voivat aiheuttaa ongelmia ikäihmisille.pdf?sequence=1

        Jos kerran psyykenlääkkeet on niin haitattomia miksi ne on melkein puhdasta myrkkyä ihmisille joilla on jo esim muistisairauksia. Niin, ne on niitä elämän suuria kysymyksiä. Pahoin pelkään että monen kenen aivoja psykiatria on päässyt toksiineillaan paljpon muokkaamaan uusiksi tie on muistisairauksien tie.

        On myös tapauskertomuksia ihmisistä ketkä on olleet polyfarmasialla kognitiivisesti rapautettuja ja kun lääkkeet on purettu, kognitiiviset dementiaa jopa lähenetelevät ongelmat on selvenneet. Oma kokemukseni on se että mitä enemmän psyykenlääkkeitä syö, sitä enemmän kognitio on rapautunut. Kun paska on lentänyt haittojen suhteen tuulettimeen, tilaa ei pelasteta määräämällä lisää, sillä invalidisoidaan ihmistä. Haitat ei ole asennekysymys. Haittojen riski lisääntyy pitkäaikaiskäyttäjillä, esim tardiivin dyskinesian riski kasvaa vuosi vuodelta. Se että lääkkeet vaikuttaa joillakin niin suotuisilta voi hyvinkin liittyä dependenceen -miljardit neuronit ei toimi oikein kun aine johon keho on mukautunut otetaan äkillisesti pois. Palautuminen siitä otti kuukausia ja vuosia kun koin harmin. Uskon että jotain tapahtui aivoilleni mikä ei koskaan ihan täysin palautunut vuosien ainekäytössä. Miksi nuo aineet sitten muka on jollekin erityisen hyödyllisiä. Aivan, eivät ne monesti olekaan.

        Vanhemmilla ihmisillä keho kestää heikommin toksiineita. Itselläni keho kesti vuosia psykiatrian toksiineita kunnes neurotoksisuus kasvoi liian suureksi liian nopean vieroituksen ja sitä seuranneiden paikkausyritysten lääkkeillä jälkeen johon reagoin huonosti. Sitten alkoikin lista hupia. Ekstrapyramidaalioireita, uni meni ihan päin kuusta, palautumisongelmia ja autonomisen hermoston ongelmia. Sähköiskutuntemukset ne oli lystiä. Oli silkkaa lystiä vain kävellä pakonomaisesti kun ei voi lopettaa liikkumista kun hermosto on sotkettu aineilla ekstrapyramidaalioireissa. Kyllähän se vain olisi ratkennut kun olisi lääkäriä kuunnellut että minäpä vain vedän näitä lääkkeitä vaikka iltaisin haluan päästä nahoistani. Kyllä lääkäri uskon suureen asiantuntemukseesi, kidun vaikka illat. On ne lääkkeet ja hoito niin hyvää ja psykiatria niin asiantunteva tiede. Minun aivoterveyteni on heidän suuri kiinnostuksenkohteeni ja toimintakykyni ja terveyteni optimaalinen tukeminen. Lol.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/126696/2_13 Psyykenlääkkeet voivat aiheuttaa ongelmia ikäihmisille.pdf?sequence=1

        Jos kerran psyykenlääkkeet on niin haitattomia miksi ne on melkein puhdasta myrkkyä ihmisille joilla on jo esim muistisairauksia. Niin, ne on niitä elämän suuria kysymyksiä. Pahoin pelkään että monen kenen aivoja psykiatria on päässyt toksiineillaan paljpon muokkaamaan uusiksi tie on muistisairauksien tie.

        On myös tapauskertomuksia ihmisistä ketkä on olleet polyfarmasialla kognitiivisesti rapautettuja ja kun lääkkeet on purettu, kognitiiviset dementiaa jopa lähenetelevät ongelmat on selvenneet. Oma kokemukseni on se että mitä enemmän psyykenlääkkeitä syö, sitä enemmän kognitio on rapautunut. Kun paska on lentänyt haittojen suhteen tuulettimeen, tilaa ei pelasteta määräämällä lisää, sillä invalidisoidaan ihmistä. Haitat ei ole asennekysymys. Haittojen riski lisääntyy pitkäaikaiskäyttäjillä, esim tardiivin dyskinesian riski kasvaa vuosi vuodelta. Se että lääkkeet vaikuttaa joillakin niin suotuisilta voi hyvinkin liittyä dependenceen -miljardit neuronit ei toimi oikein kun aine johon keho on mukautunut otetaan äkillisesti pois. Palautuminen siitä otti kuukausia ja vuosia kun koin harmin. Uskon että jotain tapahtui aivoilleni mikä ei koskaan ihan täysin palautunut vuosien ainekäytössä. Miksi nuo aineet sitten muka on jollekin erityisen hyödyllisiä. Aivan, eivät ne monesti olekaan.

        Mielestäni haitat on asennekysymys, kun olen esim. omalla kohdallani menettänyt paljon kognitiivisia kykyjä vuosikausien lääkitysten seurauksena ( enää ei lainkaan lääkityksiä ), sekä myös hermostollista haittaa on jäänyt, joka vaikuttaa liikuntakykyyn jonkin verran, niin asennekysymys on mielestäni se, kuinka pärjään näiden vaivojeni kanssa. Siihen vaikuttaa ainoastaan minun oma asenteeni itseäni ja elämääni kohtaan.
        Jos koko ajan harmittaisi ja ketuttaisi, olisin varmaankin aika ahdistunut. En mietiskele, minkä takia nämä vaivat on jääneet, koska sehän on tiedossa, se ei siitä muutu, vaikka sitä kuinka pyörittelisi mielessä. En tunne mitään vihaa tai katkeruutta ketään tai mitään kohtaan.
        Oma asenteeni on, että nyt kun tilanne on tämä, niin tämän kanssa on pärjättävä.
        En toki väitä, että olisi mitenkään helppoa, ehei, huonojakin päiviä riittää.
        Ehkä kestän tilanteen paremmin, koska sain psyykeni aika reippaasti parempaan kuntoon vuosien varrella. Tämä voisi olla vaikeampaa, jos psyyke olisi edelleen tosi huonona.


    • Anonyymi

      Jos ihmisellä on todellinen ongelma, voi tehdä niinkuin minä. Ottaa psykiatreja ja lääkkeitä just sen verran,että pahimmasta selviää. Ei siis silleen että voi voi,tänään on tallainen̈ tunne ja eilen oli sellainen olo.Huomenna on alakulo.Ne kaikki pitää lääkitä.
      Tein töitä 40 vuotta. Siitä oli 28 vuotta lääkkeen alaisena.Siis elin normaalielämään.
      Meni hyvin. Tosin olen uskossa.

    • Anonyymi

      En sairastunut diabetekseen en metaboliseen oireyhtymään.Paino ei noussut lääkkeen takia,ei lamaannusta Tupakoinnin lopettaminen ennen tätä kaikkea oli nostanut painoa 9 kg.Sen sain pois pitkän ajan kuluessa.

    • Anonyymi

      Kerroppas taas pari pikku asiaa, kun jäi epäselväksi.

      Millä tavalla vilpillisesti tämä systeemi, tai siellä olevat ihmiset ovat toimineet vilpillisesti?

      Miksi ihan mikä vain hoidon, vaikkapa syöpähoidon pitäisi perustua johonkin muuhun haihatteluun, kuin siihen ongelman ratkaisuun? Montako vuotta sitä haihattelua pitäisi olla siinä ennen tai jälkeen sen syöpähoidon?

      • Anonyymi

        Aika kaukaa haettua verrata syöpähoitoja ja mt-hoitoja keskenään. Toinen todetaan kuvantamisella, toisessa on epäselvät kriteerit, heikompi reliabliteetti ja sairauden tulkinta vaihtelee lääkäristä riippuen. Sitten sitä aletaan hoitamaan ilman mitään todistetta biologisesta vajavuudesta vain toivoen että joku psyykessä naksahtaa kohdilleen psykoaktiivisia koukuttavia aineita käyttäen. Syöpäpotilaat tekee usein hoidoista myös kunnollisen informoidun suostumyksen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aika kaukaa haettua verrata syöpähoitoja ja mt-hoitoja keskenään. Toinen todetaan kuvantamisella, toisessa on epäselvät kriteerit, heikompi reliabliteetti ja sairauden tulkinta vaihtelee lääkäristä riippuen. Sitten sitä aletaan hoitamaan ilman mitään todistetta biologisesta vajavuudesta vain toivoen että joku psyykessä naksahtaa kohdilleen psykoaktiivisia koukuttavia aineita käyttäen. Syöpäpotilaat tekee usein hoidoista myös kunnollisen informoidun suostumyksen.

        Valitsin whatabautismin teoreettisen pohdiskelun ja kysymykseen vastaamisen sijaan.

        Syöpä tunnistetaan näytepalasta. Sitä näytepalan tulosta verrataan maailmanlaajuiseen tietokantaan syövistä, ja siitä että mikä hoito tehoaa niihin parhaiten.

        Miksi kukaan valittaja täällä, ei ole pyytänyt, että heidän aivoista otetaan näytepala jota voitaisiin verrata vaikka maailmanlaajuiseen luulosairaustietokantaan?

        Minä tiedän vastauksen, eikä se liity mitenkään whatabautismiin.

        Bonuksena kannattaa muistaa, että jos sitä näytepalaa ei ole otettu, niin eihän sitä silloin voi koskaan varmaksi poissulkea että ei olekkaan sairas, vaan joutuu aina mussuttamaan kaikesta epävarmuuden epävarmuudesta, josta ei itsekkään voi olla varma.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Valitsin whatabautismin teoreettisen pohdiskelun ja kysymykseen vastaamisen sijaan.

        Syöpä tunnistetaan näytepalasta. Sitä näytepalan tulosta verrataan maailmanlaajuiseen tietokantaan syövistä, ja siitä että mikä hoito tehoaa niihin parhaiten.

        Miksi kukaan valittaja täällä, ei ole pyytänyt, että heidän aivoista otetaan näytepala jota voitaisiin verrata vaikka maailmanlaajuiseen luulosairaustietokantaan?

        Minä tiedän vastauksen, eikä se liity mitenkään whatabautismiin.

        Bonuksena kannattaa muistaa, että jos sitä näytepalaa ei ole otettu, niin eihän sitä silloin voi koskaan varmaksi poissulkea että ei olekkaan sairas, vaan joutuu aina mussuttamaan kaikesta epävarmuuden epävarmuudesta, josta ei itsekkään voi olla varma.

        Niinno eikö psykiatrialla tosiaan pitäisi olla joku turvallinen tapa todistaa että jotain on biologisesti pielessä jos kerran hoidetaan niin innokkaasti biologisesti? Nykyinen tapa pitää potilaita osana ei kontrolloitua lääketutkimusta pitkäaikaiskäytössä tarjoamatta edes kunnon informoitua suostumusta on melkoista puoskarointia. Nykyään valitsenkin mielummin kunnon ruokavalion kuin lääkkeet. Kunnon ruokavalio hoitaa aivoterveyttä. Siitä on sentään kunnon näyttöä.

        Tänään hoidin itseäni ja aivojani pitkällä kävelylenkillä, pikku jumpalla ja aivoterveellisellä ruokavaliolla. Se nostaa BNDF pitoisuuksia kehossa, eikä aiheuta seksuaalisen toiminnan häiriöitä, dependenceä, vieroitusoireita. Se tekee kaikkea mitä psyykenlääkkeet ei tee ja todistetusti on turvallista ja tehokasta.

        Minua ei olisi saatu koskaan houkuteltua pillereihin, jos olin saanut tehdä kunnon informoidun suostumuksen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niinno eikö psykiatrialla tosiaan pitäisi olla joku turvallinen tapa todistaa että jotain on biologisesti pielessä jos kerran hoidetaan niin innokkaasti biologisesti? Nykyinen tapa pitää potilaita osana ei kontrolloitua lääketutkimusta pitkäaikaiskäytössä tarjoamatta edes kunnon informoitua suostumusta on melkoista puoskarointia. Nykyään valitsenkin mielummin kunnon ruokavalion kuin lääkkeet. Kunnon ruokavalio hoitaa aivoterveyttä. Siitä on sentään kunnon näyttöä.

        Tänään hoidin itseäni ja aivojani pitkällä kävelylenkillä, pikku jumpalla ja aivoterveellisellä ruokavaliolla. Se nostaa BNDF pitoisuuksia kehossa, eikä aiheuta seksuaalisen toiminnan häiriöitä, dependenceä, vieroitusoireita. Se tekee kaikkea mitä psyykenlääkkeet ei tee ja todistetusti on turvallista ja tehokasta.

        Minua ei olisi saatu koskaan houkuteltua pillereihin, jos olin saanut tehdä kunnon informoidun suostumuksen.

        Enkä olisi koskaan alkanut käyttää psyykenlääkkeitä ilman valheita siitä että muka aivoissani on kemiallisesti jotain vialla mitä lääke korjaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niinno eikö psykiatrialla tosiaan pitäisi olla joku turvallinen tapa todistaa että jotain on biologisesti pielessä jos kerran hoidetaan niin innokkaasti biologisesti? Nykyinen tapa pitää potilaita osana ei kontrolloitua lääketutkimusta pitkäaikaiskäytössä tarjoamatta edes kunnon informoitua suostumusta on melkoista puoskarointia. Nykyään valitsenkin mielummin kunnon ruokavalion kuin lääkkeet. Kunnon ruokavalio hoitaa aivoterveyttä. Siitä on sentään kunnon näyttöä.

        Tänään hoidin itseäni ja aivojani pitkällä kävelylenkillä, pikku jumpalla ja aivoterveellisellä ruokavaliolla. Se nostaa BNDF pitoisuuksia kehossa, eikä aiheuta seksuaalisen toiminnan häiriöitä, dependenceä, vieroitusoireita. Se tekee kaikkea mitä psyykenlääkkeet ei tee ja todistetusti on turvallista ja tehokasta.

        Minua ei olisi saatu koskaan houkuteltua pillereihin, jos olin saanut tehdä kunnon informoidun suostumuksen.

        Mitä sie taas höpötät?

        Sairaudentunnottomuus on sitä, että maailmassa ei vaan ole, tai ei edes pysty tulemaan mitään sellaista todistetta, millä sairaudentunnoton ihminen pystyisi hyväksymään sairautensa. Sillä ei ole mitään tekemsitä sen kanssa että pystytäänkö se todiste antamaan turvallisesti tai turvattomasti.

        Hyvä esimerkki tällaisesta ilmiöstä on ne ihmiset jotka väittävät ettei ole olemassa muuta kuin lääkehoitoa. Vaikka maailma on täynnä kaikkea muutakin kuin lääkehoitoa. Mutta kun se on tarkoitettu vain sairaille, niin hehän kieltäytyvät siitä. Omassa pienessä sairaassa mielessä se sitten muuttuu todisteeksi siitä, että muuta hoitoa muka ole, kuin lääkehoito. Eikä niin sairaaseen mieleen tietenkään mikään muu tehoakkaan kuin lääke.

        Tällainen ihminen on tyypillinen valittaja joka valittaa siitä, että hoitaja vain hoitaa, eikä lähde tukemaan hänen vahvistusharhaa siitä, että maailma on väärässä eikä hän sairauksineen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitä sie taas höpötät?

        Sairaudentunnottomuus on sitä, että maailmassa ei vaan ole, tai ei edes pysty tulemaan mitään sellaista todistetta, millä sairaudentunnoton ihminen pystyisi hyväksymään sairautensa. Sillä ei ole mitään tekemsitä sen kanssa että pystytäänkö se todiste antamaan turvallisesti tai turvattomasti.

        Hyvä esimerkki tällaisesta ilmiöstä on ne ihmiset jotka väittävät ettei ole olemassa muuta kuin lääkehoitoa. Vaikka maailma on täynnä kaikkea muutakin kuin lääkehoitoa. Mutta kun se on tarkoitettu vain sairaille, niin hehän kieltäytyvät siitä. Omassa pienessä sairaassa mielessä se sitten muuttuu todisteeksi siitä, että muuta hoitoa muka ole, kuin lääkehoito. Eikä niin sairaaseen mieleen tietenkään mikään muu tehoakkaan kuin lääke.

        Tällainen ihminen on tyypillinen valittaja joka valittaa siitä, että hoitaja vain hoitaa, eikä lähde tukemaan hänen vahvistusharhaa siitä, että maailma on väärässä eikä hän sairauksineen.

        On sitä muutakin hoitoa kuin lääkkeet.Mutta taas liiottelet että sitä olisi paljon eri vaihtoehtoja.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitä sie taas höpötät?

        Sairaudentunnottomuus on sitä, että maailmassa ei vaan ole, tai ei edes pysty tulemaan mitään sellaista todistetta, millä sairaudentunnoton ihminen pystyisi hyväksymään sairautensa. Sillä ei ole mitään tekemsitä sen kanssa että pystytäänkö se todiste antamaan turvallisesti tai turvattomasti.

        Hyvä esimerkki tällaisesta ilmiöstä on ne ihmiset jotka väittävät ettei ole olemassa muuta kuin lääkehoitoa. Vaikka maailma on täynnä kaikkea muutakin kuin lääkehoitoa. Mutta kun se on tarkoitettu vain sairaille, niin hehän kieltäytyvät siitä. Omassa pienessä sairaassa mielessä se sitten muuttuu todisteeksi siitä, että muuta hoitoa muka ole, kuin lääkehoito. Eikä niin sairaaseen mieleen tietenkään mikään muu tehoakkaan kuin lääke.

        Tällainen ihminen on tyypillinen valittaja joka valittaa siitä, että hoitaja vain hoitaa, eikä lähde tukemaan hänen vahvistusharhaa siitä, että maailma on väärässä eikä hän sairauksineen.

        Niinno, jos esitetään lääkkeet että ne parantaa kuvitteellista biologista häiriötä - meiningillä jättäen merkittävä osa haitoista kertomatta ja alkaa kärsiä vieroitusoireistakin ajansaatossa tietämättä edes mistä on kyse niin ei siinä pedata mitään hyvää pohjaa muille hoidoille. Niin mitä se muu hoito oli? Sairaanhoitsun luona käymistä joka katseli kelloa jatkuvasti? Eikö se ole itsensä hoitoa että kampeaa itsensä kouluun ja töihin ja pitää itsestään huolta?

        Psykiatria on toiminut täysin moraalittomasti esitellessään vääriä toimintamekanismeja lääkkeistä potilaille, jättänyt vieroitusoireista kertomatta, jättäen tunteiden leikkautumisesta kertomatta. Jos vähääkään hahmotuskykyä on tajuaa sen mutta moni haluaa sivuuttaa täysin lääkkeiden iatrogeeniset ongelmat kun niihin matalalla kynnyksellä päädytään. No oppia ikä kaikki olla osana ei kontrolloitua lääkekoetta. Joo tosiaan kun oli lääkinnän seurauksista selvinnyt opetteli pitämään itsestään parempaa huolta.

        Pointti on että ei pitäisi olla lääkehoitoa 1/5 nuorista naisista. Masennuslääkkeet on suuri kusetus.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niinno, jos esitetään lääkkeet että ne parantaa kuvitteellista biologista häiriötä - meiningillä jättäen merkittävä osa haitoista kertomatta ja alkaa kärsiä vieroitusoireistakin ajansaatossa tietämättä edes mistä on kyse niin ei siinä pedata mitään hyvää pohjaa muille hoidoille. Niin mitä se muu hoito oli? Sairaanhoitsun luona käymistä joka katseli kelloa jatkuvasti? Eikö se ole itsensä hoitoa että kampeaa itsensä kouluun ja töihin ja pitää itsestään huolta?

        Psykiatria on toiminut täysin moraalittomasti esitellessään vääriä toimintamekanismeja lääkkeistä potilaille, jättänyt vieroitusoireista kertomatta, jättäen tunteiden leikkautumisesta kertomatta. Jos vähääkään hahmotuskykyä on tajuaa sen mutta moni haluaa sivuuttaa täysin lääkkeiden iatrogeeniset ongelmat kun niihin matalalla kynnyksellä päädytään. No oppia ikä kaikki olla osana ei kontrolloitua lääkekoetta. Joo tosiaan kun oli lääkinnän seurauksista selvinnyt opetteli pitämään itsestään parempaa huolta.

        Pointti on että ei pitäisi olla lääkehoitoa 1/5 nuorista naisista. Masennuslääkkeet on suuri kusetus.

        Väärä annettu informaatio:

        - masennuslääkkeet ei aiheuta riippuvuutta ja ne voi lopettaa milloin vain
        - niissä voi olla sivuvaikutuksia kuten kuiva suu
        - ne hoitavat serotoniinitasoja aivoissa jotka voi olla masentuneella alentuneet

        Oikea annettu informaatio:

        - voit kokeilla näitä masennuslääkkeitä mutta on paljon muutakin kokeiltavaa ennen jos haluat esim liikunta joka buustaa neuroplastisuutta ja neurogeneesiä
        - keho jää fyysisesti riippuvaiseksi masennuslääkkeisiin eli dependence mistä seuraa vieroitusoireita jotka voi olla vaikeampiakin toisinaan
        - tiedäthän että masennuslääkkeitä ei ole tutkittu kattavasti aivojen kehitykseen ja pitkäaikaistutkimuksessa on puutteita
        - seksuaalihäiriöitä tavataan paljon masennuslääkkeen käyttäjillä. Harvinaisemmin haitta jää päälle lääkityksen jälkeen.
        - masennuslääkkeet voi leikata tunteita ja puhkaista esim akatisiaa harvinaisemmin..

        Siitä lähtee kaikki hoito. INFORMOIDUSTA SUOSTUMUKSESTA. ON IHAN TURHAA LÄSSYTTÄÄ MUUSTA AVUSTA JOS TÄMÄKIN ONTUU JOS ENSIN AIHEUTETAAN POTILAALLE IATROGEENISESTI HOIDOLLA AIHEUTETTUJA ONGELMIA.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Väärä annettu informaatio:

        - masennuslääkkeet ei aiheuta riippuvuutta ja ne voi lopettaa milloin vain
        - niissä voi olla sivuvaikutuksia kuten kuiva suu
        - ne hoitavat serotoniinitasoja aivoissa jotka voi olla masentuneella alentuneet

        Oikea annettu informaatio:

        - voit kokeilla näitä masennuslääkkeitä mutta on paljon muutakin kokeiltavaa ennen jos haluat esim liikunta joka buustaa neuroplastisuutta ja neurogeneesiä
        - keho jää fyysisesti riippuvaiseksi masennuslääkkeisiin eli dependence mistä seuraa vieroitusoireita jotka voi olla vaikeampiakin toisinaan
        - tiedäthän että masennuslääkkeitä ei ole tutkittu kattavasti aivojen kehitykseen ja pitkäaikaistutkimuksessa on puutteita
        - seksuaalihäiriöitä tavataan paljon masennuslääkkeen käyttäjillä. Harvinaisemmin haitta jää päälle lääkityksen jälkeen.
        - masennuslääkkeet voi leikata tunteita ja puhkaista esim akatisiaa harvinaisemmin..

        Siitä lähtee kaikki hoito. INFORMOIDUSTA SUOSTUMUKSESTA. ON IHAN TURHAA LÄSSYTTÄÄ MUUSTA AVUSTA JOS TÄMÄKIN ONTUU JOS ENSIN AIHEUTETAAN POTILAALLE IATROGEENISESTI HOIDOLLA AIHEUTETTUJA ONGELMIA.

        Kysynpä miksi minun pitäisi olla ollut sairaudentunnoton alakulosta jota esim lähiomaisen kuolema puhkaisee tai lukuisat stressitekijät samaan aikaan? Miksi?

        En KOSKAAN mennyt hakemaan mt-systeemistä lääkkeitä. Jos olisin käyttänyt lääkkeitä, olisin käyttänyt niitä korkeintaan informoidulla suostumuksella sekä psykoedukaatiolla siitä kuinka tehossaan ne sijoittuu liikuntaa jopa heikommaksi. Nuorena ei ole vielä kaikkia selviytymiskeinoja. Ja vain rajoitetun käyttöajan. Mutta lääkeyhtiöiden höpösuosituksilla kokoajan pusketaan vielä 6 kk lisää kun on oireeton pillereitä, Miten elämässä muuten ollaan oireettomia jostain asiasta kun elämä voi heittää monenlaista eteen? Siksi monet varmaan käyttää masennuslääkkeitäkin niin pitkään koska käytännössä kyse on ihan normaalielämästä jota lääkitään usein. Työstressikin tulkitaan helposti masennuksena kun joskus on ollut sellainen dg. Kaikki niputetaan siihen epämääräiseen diagnoosiin jatkossa, kaikki reagointi elämään jos kärsii. Ja kärsimys ON NORMAALIA. Se on hyvin normaalia, nuorena pelkästin sitä mutta se on NORMAALIA.

        "En suostu hyväksymään että minulla on masentunut olo lähiomaiseni kuoleman vuoksi".
        Joo, kyllä pitää olla tuosta alakulosta melkoisen sairaudentunnoton.

        Tai sitten ymmärtää sen että se on aikalailla normaaliakin. Ihan normaali reaktio ylikuormittavaan stressitilaan miksi oireilee ja voi huonosti.
        Tuo sairaudentunnottomuus on ihan täyttä kontrollipuhetta jolla halutaan oikeuttaa ihmisten kokemat harmit. Edelleen, mitäs mieltä olet siitä että 1/5 nuorista naisista on nykyään masennuslääkkeissä? On varmaan tosi hyvin hoitoja tarjolla ja niitä varmaan lähes tyrkytetään kun ihmisille tungetaan noin paljon masislääkkeitä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On sitä muutakin hoitoa kuin lääkkeet.Mutta taas liiottelet että sitä olisi paljon eri vaihtoehtoja.

        Paljonko on taas paljon?

        Onko niitä niin paljon, että sairaudentunnoton ihminen löytää jossain niissä sen sairaudentunnon? Ei ole.

        Onko niitä niin paljon, että jokainen joka niihin menee, niin parantuu automaattisesti? No ei ole.

        Onko jokainen niistä lääkkeettömistä hoitomuodoista mahdollisuus parempaan elämään niille jotka sinne menee? Kyllä on.

        Mistä se on merkki jos järjestelmällisesti ja valheellisesti väitetään ettei niitä muka olisi?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kysynpä miksi minun pitäisi olla ollut sairaudentunnoton alakulosta jota esim lähiomaisen kuolema puhkaisee tai lukuisat stressitekijät samaan aikaan? Miksi?

        En KOSKAAN mennyt hakemaan mt-systeemistä lääkkeitä. Jos olisin käyttänyt lääkkeitä, olisin käyttänyt niitä korkeintaan informoidulla suostumuksella sekä psykoedukaatiolla siitä kuinka tehossaan ne sijoittuu liikuntaa jopa heikommaksi. Nuorena ei ole vielä kaikkia selviytymiskeinoja. Ja vain rajoitetun käyttöajan. Mutta lääkeyhtiöiden höpösuosituksilla kokoajan pusketaan vielä 6 kk lisää kun on oireeton pillereitä, Miten elämässä muuten ollaan oireettomia jostain asiasta kun elämä voi heittää monenlaista eteen? Siksi monet varmaan käyttää masennuslääkkeitäkin niin pitkään koska käytännössä kyse on ihan normaalielämästä jota lääkitään usein. Työstressikin tulkitaan helposti masennuksena kun joskus on ollut sellainen dg. Kaikki niputetaan siihen epämääräiseen diagnoosiin jatkossa, kaikki reagointi elämään jos kärsii. Ja kärsimys ON NORMAALIA. Se on hyvin normaalia, nuorena pelkästin sitä mutta se on NORMAALIA.

        "En suostu hyväksymään että minulla on masentunut olo lähiomaiseni kuoleman vuoksi".
        Joo, kyllä pitää olla tuosta alakulosta melkoisen sairaudentunnoton.

        Tai sitten ymmärtää sen että se on aikalailla normaaliakin. Ihan normaali reaktio ylikuormittavaan stressitilaan miksi oireilee ja voi huonosti.
        Tuo sairaudentunnottomuus on ihan täyttä kontrollipuhetta jolla halutaan oikeuttaa ihmisten kokemat harmit. Edelleen, mitäs mieltä olet siitä että 1/5 nuorista naisista on nykyään masennuslääkkeissä? On varmaan tosi hyvin hoitoja tarjolla ja niitä varmaan lähes tyrkytetään kun ihmisille tungetaan noin paljon masislääkkeitä.

        Paras indikaattori lienee se, että olet täysin kykenemätön kuuntelemaan tai hyväksymään muiden kuntoutujien kokemuksia hoidosta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Väärä annettu informaatio:

        - masennuslääkkeet ei aiheuta riippuvuutta ja ne voi lopettaa milloin vain
        - niissä voi olla sivuvaikutuksia kuten kuiva suu
        - ne hoitavat serotoniinitasoja aivoissa jotka voi olla masentuneella alentuneet

        Oikea annettu informaatio:

        - voit kokeilla näitä masennuslääkkeitä mutta on paljon muutakin kokeiltavaa ennen jos haluat esim liikunta joka buustaa neuroplastisuutta ja neurogeneesiä
        - keho jää fyysisesti riippuvaiseksi masennuslääkkeisiin eli dependence mistä seuraa vieroitusoireita jotka voi olla vaikeampiakin toisinaan
        - tiedäthän että masennuslääkkeitä ei ole tutkittu kattavasti aivojen kehitykseen ja pitkäaikaistutkimuksessa on puutteita
        - seksuaalihäiriöitä tavataan paljon masennuslääkkeen käyttäjillä. Harvinaisemmin haitta jää päälle lääkityksen jälkeen.
        - masennuslääkkeet voi leikata tunteita ja puhkaista esim akatisiaa harvinaisemmin..

        Siitä lähtee kaikki hoito. INFORMOIDUSTA SUOSTUMUKSESTA. ON IHAN TURHAA LÄSSYTTÄÄ MUUSTA AVUSTA JOS TÄMÄKIN ONTUU JOS ENSIN AIHEUTETAAN POTILAALLE IATROGEENISESTI HOIDOLLA AIHEUTETTUJA ONGELMIA.

        Oletko koskaan kysynyt psykiatrilta tuosta informoidusta suostumuksesta ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kysynpä miksi minun pitäisi olla ollut sairaudentunnoton alakulosta jota esim lähiomaisen kuolema puhkaisee tai lukuisat stressitekijät samaan aikaan? Miksi?

        En KOSKAAN mennyt hakemaan mt-systeemistä lääkkeitä. Jos olisin käyttänyt lääkkeitä, olisin käyttänyt niitä korkeintaan informoidulla suostumuksella sekä psykoedukaatiolla siitä kuinka tehossaan ne sijoittuu liikuntaa jopa heikommaksi. Nuorena ei ole vielä kaikkia selviytymiskeinoja. Ja vain rajoitetun käyttöajan. Mutta lääkeyhtiöiden höpösuosituksilla kokoajan pusketaan vielä 6 kk lisää kun on oireeton pillereitä, Miten elämässä muuten ollaan oireettomia jostain asiasta kun elämä voi heittää monenlaista eteen? Siksi monet varmaan käyttää masennuslääkkeitäkin niin pitkään koska käytännössä kyse on ihan normaalielämästä jota lääkitään usein. Työstressikin tulkitaan helposti masennuksena kun joskus on ollut sellainen dg. Kaikki niputetaan siihen epämääräiseen diagnoosiin jatkossa, kaikki reagointi elämään jos kärsii. Ja kärsimys ON NORMAALIA. Se on hyvin normaalia, nuorena pelkästin sitä mutta se on NORMAALIA.

        "En suostu hyväksymään että minulla on masentunut olo lähiomaiseni kuoleman vuoksi".
        Joo, kyllä pitää olla tuosta alakulosta melkoisen sairaudentunnoton.

        Tai sitten ymmärtää sen että se on aikalailla normaaliakin. Ihan normaali reaktio ylikuormittavaan stressitilaan miksi oireilee ja voi huonosti.
        Tuo sairaudentunnottomuus on ihan täyttä kontrollipuhetta jolla halutaan oikeuttaa ihmisten kokemat harmit. Edelleen, mitäs mieltä olet siitä että 1/5 nuorista naisista on nykyään masennuslääkkeissä? On varmaan tosi hyvin hoitoja tarjolla ja niitä varmaan lähes tyrkytetään kun ihmisille tungetaan noin paljon masislääkkeitä.

        Jos kokee elämänsä ja tunteensa normaaliksi, niin miksi hakeutuu psykiatrille ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Paras indikaattori lienee se, että olet täysin kykenemätön kuuntelemaan tai hyväksymään muiden kuntoutujien kokemuksia hoidosta.

        Minäkin huomasin tuon saman. Kukaan muu ei saisi olla eri mieltä hoidosta ym.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aika kaukaa haettua verrata syöpähoitoja ja mt-hoitoja keskenään. Toinen todetaan kuvantamisella, toisessa on epäselvät kriteerit, heikompi reliabliteetti ja sairauden tulkinta vaihtelee lääkäristä riippuen. Sitten sitä aletaan hoitamaan ilman mitään todistetta biologisesta vajavuudesta vain toivoen että joku psyykessä naksahtaa kohdilleen psykoaktiivisia koukuttavia aineita käyttäen. Syöpäpotilaat tekee usein hoidoista myös kunnollisen informoidun suostumyksen.

        Epäselvät kriteerit ???
        Kyllä kuule lääkäri näkee potilasta ja hänen käyttäytymisestään sen psyykkisen olon
        Ja myös ympäristö huomaa sen ja ennekaikkea omaiset.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niinno, jos esitetään lääkkeet että ne parantaa kuvitteellista biologista häiriötä - meiningillä jättäen merkittävä osa haitoista kertomatta ja alkaa kärsiä vieroitusoireistakin ajansaatossa tietämättä edes mistä on kyse niin ei siinä pedata mitään hyvää pohjaa muille hoidoille. Niin mitä se muu hoito oli? Sairaanhoitsun luona käymistä joka katseli kelloa jatkuvasti? Eikö se ole itsensä hoitoa että kampeaa itsensä kouluun ja töihin ja pitää itsestään huolta?

        Psykiatria on toiminut täysin moraalittomasti esitellessään vääriä toimintamekanismeja lääkkeistä potilaille, jättänyt vieroitusoireista kertomatta, jättäen tunteiden leikkautumisesta kertomatta. Jos vähääkään hahmotuskykyä on tajuaa sen mutta moni haluaa sivuuttaa täysin lääkkeiden iatrogeeniset ongelmat kun niihin matalalla kynnyksellä päädytään. No oppia ikä kaikki olla osana ei kontrolloitua lääkekoetta. Joo tosiaan kun oli lääkinnän seurauksista selvinnyt opetteli pitämään itsestään parempaa huolta.

        Pointti on että ei pitäisi olla lääkehoitoa 1/5 nuorista naisista. Masennuslääkkeet on suuri kusetus.

        Puhut että ovat jättäneet kertomatta vieroitus oireista. Kyllä niistä kerrotaan , ja siki lopettaminen lääkkeestä tehdään hyvin hitaasti vähentämällä vähän kerrallaan. Pi5källä tähtäimellä


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Puhut että ovat jättäneet kertomatta vieroitus oireista. Kyllä niistä kerrotaan , ja siki lopettaminen lääkkeestä tehdään hyvin hitaasti vähentämällä vähän kerrallaan. Pi5källä tähtäimellä

        Niin jos lääkitystä edes aiotaan, tai suostutaan lopettamaan.
        Joskus sanotaan, että lääkkeitä tulisi käyttää loppuelämän ajan, joka ei kuitenkaan ihan aina pidä paikkaansa, eli sille ei välttämättä ole tarvetta. Tapauskohtaista kai.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niinno eikö psykiatrialla tosiaan pitäisi olla joku turvallinen tapa todistaa että jotain on biologisesti pielessä jos kerran hoidetaan niin innokkaasti biologisesti? Nykyinen tapa pitää potilaita osana ei kontrolloitua lääketutkimusta pitkäaikaiskäytössä tarjoamatta edes kunnon informoitua suostumusta on melkoista puoskarointia. Nykyään valitsenkin mielummin kunnon ruokavalion kuin lääkkeet. Kunnon ruokavalio hoitaa aivoterveyttä. Siitä on sentään kunnon näyttöä.

        Tänään hoidin itseäni ja aivojani pitkällä kävelylenkillä, pikku jumpalla ja aivoterveellisellä ruokavaliolla. Se nostaa BNDF pitoisuuksia kehossa, eikä aiheuta seksuaalisen toiminnan häiriöitä, dependenceä, vieroitusoireita. Se tekee kaikkea mitä psyykenlääkkeet ei tee ja todistetusti on turvallista ja tehokasta.

        Minua ei olisi saatu koskaan houkuteltua pillereihin, jos olin saanut tehdä kunnon informoidun suostumuksen.

        Sen ruokavalion voi jokainen suunnitella itse, psykiatrit eivät lue 10 vuotta , enesin lääkäriksi siitä erikoistunåmallampsykiatriaann , vaan että alkavat suunnittelemaan ruokavalioita, siitä pitää dietisti huolen .
        Psykiatria on kehittynyt, ja kehittyy koko ajan , samoin lääkket , että älä puhu puoskaroimisesta , maalina on aina hoito siksi että potilaan olo paranisi,
        Puhekaveria taas jos tarvitsee siis kuuntelijaa, aiihen on psykologit saaneet. koulutuksen ,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sen ruokavalion voi jokainen suunnitella itse, psykiatrit eivät lue 10 vuotta , enesin lääkäriksi siitä erikoistunåmallampsykiatriaann , vaan että alkavat suunnittelemaan ruokavalioita, siitä pitää dietisti huolen .
        Psykiatria on kehittynyt, ja kehittyy koko ajan , samoin lääkket , että älä puhu puoskaroimisesta , maalina on aina hoito siksi että potilaan olo paranisi,
        Puhekaveria taas jos tarvitsee siis kuuntelijaa, aiihen on psykologit saaneet. koulutuksen ,

        Psykiatrit ei kuitenkaan ole ravitsemusterapeutteja, sehän on ihan ymmärrettävää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Puhut että ovat jättäneet kertomatta vieroitus oireista. Kyllä niistä kerrotaan , ja siki lopettaminen lääkkeestä tehdään hyvin hitaasti vähentämällä vähän kerrallaan. Pi5källä tähtäimellä

        Ai kerrotaan? Aika jännä kun ei minulle kyllä aikanaan kerrottu mistään. Sanottiin että lääkkeet voi lopettaa milloin vain eikä riippuvuutta tule. Suoraan lääkeyhtiöiden markkinointimateriaalista. Siksi pidän psykiatriaa puoskarointina.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ai kerrotaan? Aika jännä kun ei minulle kyllä aikanaan kerrottu mistään. Sanottiin että lääkkeet voi lopettaa milloin vain eikä riippuvuutta tule. Suoraan lääkeyhtiöiden markkinointimateriaalista. Siksi pidän psykiatriaa puoskarointina.

        Miksi psykiatriassa keskeisessä roolissa on psyykenlääkkeet ja elintavat eikä holistisuus? On olemassa holistisiakin psykiatreja, toki ei Suomessa.

        Voin antaa vinkin, tutkitaan sitä mihin rahoitusta saadaan ja psykiatrialla ja lääketeollisuudella on voimakas kytkös.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi psykiatriassa keskeisessä roolissa on psyykenlääkkeet ja elintavat eikä holistisuus? On olemassa holistisiakin psykiatreja, toki ei Suomessa.

        Voin antaa vinkin, tutkitaan sitä mihin rahoitusta saadaan ja psykiatrialla ja lääketeollisuudella on voimakas kytkös.

        Kymmenen vuotta että pääsee vahingoittamaan ihmisten aivoja ja hermostoa aineilla kutsuen ihmisten reagointeja elämään sairaudeksi ollen vaikuttamassa medikalisaatioon jossa viidesosa nuorista naisista on masennuslääkkeissä?

        Miksi tvssä muuten on ohjelmia jossa lääkäri tutkii ihmisen terveyden perinpohjin ja ohjaa elintapamuutoksissa? Sama olisi tunkea piristeitä ja psyykenlääkkeitä, kyllä sillä ratkeas ne henkiset jumit joilla on lihonut 40 kg eikä jaksa mitään tai itsestä huolehtimista. Mitäpä niillä palautumisilla kun voi tunkea voxraa?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kymmenen vuotta että pääsee vahingoittamaan ihmisten aivoja ja hermostoa aineilla kutsuen ihmisten reagointeja elämään sairaudeksi ollen vaikuttamassa medikalisaatioon jossa viidesosa nuorista naisista on masennuslääkkeissä?

        Miksi tvssä muuten on ohjelmia jossa lääkäri tutkii ihmisen terveyden perinpohjin ja ohjaa elintapamuutoksissa? Sama olisi tunkea piristeitä ja psyykenlääkkeitä, kyllä sillä ratkeas ne henkiset jumit joilla on lihonut 40 kg eikä jaksa mitään tai itsestä huolehtimista. Mitäpä niillä palautumisilla kun voi tunkea voxraa?

        Kyllä se uniapneakin esim ratkeaa sillä kun ylipainoiselle ihmiselle määrätään vaikkapa psyykenlääkkeitä niin jaksaa käydä lenkillä. Ja työn aiheuttama ylivireys sillä kun määrätään pahimmillaan unta ja hermostoa entisestään sotkevia aineita ja kun autonominen hermosto sekoittuu lisää sanotaan että kyseessä on vain mielenterveys. Ainiin, mutta vitureisson sentään, kyllähän sitä voxralla ja viimostaan toisella masarilääkkeellä pääsee sohvalta ylös. Pikku levottomuuskin lääkkeissä on vain toivottava pikku buusti.

        Itse ainakin opin sen että terve mieli on terveessä ruumiissa ja sitä ei psykiatria pillereineen edesauttanut omalla kohdallani. Muutama neurologinen ongelma ja protracted withdrawal myöhemmin lääkkeistä hoksasin että psykiatria on paskaa. Niin vähän oikeasti holistisesti edistetään terveyttä.

        Ja lässytyksessäkin on rajansa tietyissä kohdin.,toki jotain kehollista työskentelyä on psykiatriassa saatavilla terapiamuotona


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä se uniapneakin esim ratkeaa sillä kun ylipainoiselle ihmiselle määrätään vaikkapa psyykenlääkkeitä niin jaksaa käydä lenkillä. Ja työn aiheuttama ylivireys sillä kun määrätään pahimmillaan unta ja hermostoa entisestään sotkevia aineita ja kun autonominen hermosto sekoittuu lisää sanotaan että kyseessä on vain mielenterveys. Ainiin, mutta vitureisson sentään, kyllähän sitä voxralla ja viimostaan toisella masarilääkkeellä pääsee sohvalta ylös. Pikku levottomuuskin lääkkeissä on vain toivottava pikku buusti.

        Itse ainakin opin sen että terve mieli on terveessä ruumiissa ja sitä ei psykiatria pillereineen edesauttanut omalla kohdallani. Muutama neurologinen ongelma ja protracted withdrawal myöhemmin lääkkeistä hoksasin että psykiatria on paskaa. Niin vähän oikeasti holistisesti edistetään terveyttä.

        Ja lässytyksessäkin on rajansa tietyissä kohdin.,toki jotain kehollista työskentelyä on psykiatriassa saatavilla terapiamuotona

        Jos elämäntapamuutokset on niin helppoja, miksi ihmiset on 40 kiloisia ylipainoisia. Ravitsemusterapiaan pääsee yleensä vain syömishäiriödiagnoosilla.

        Netistä löytyy jotain holistisia psykiatreja joilla tärkeässä roolissa on elämäntapapreppaus ja se on oikea suunta. Asteittain miettiä aina Mitä nyt voin parantaa elintavoissa. Se tukee unta, jaksamista ja mielialaa. Palautuminen on myös tärkeä asia ja sitä voitaisiin tutkia mutta psykiatriassa usein tällaiset asiat kuitataan vain mömmöillä.

        Toki tämä voidaan ulkoistaa myös tahoille jotka osaa huomioida mielenterveyden ja elintapojen välisen yhteyden. Niin psykiatrit voi jatkaa mömmömääräyksiään keskittyen tärkeimpääm


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos elämäntapamuutokset on niin helppoja, miksi ihmiset on 40 kiloisia ylipainoisia. Ravitsemusterapiaan pääsee yleensä vain syömishäiriödiagnoosilla.

        Netistä löytyy jotain holistisia psykiatreja joilla tärkeässä roolissa on elämäntapapreppaus ja se on oikea suunta. Asteittain miettiä aina Mitä nyt voin parantaa elintavoissa. Se tukee unta, jaksamista ja mielialaa. Palautuminen on myös tärkeä asia ja sitä voitaisiin tutkia mutta psykiatriassa usein tällaiset asiat kuitataan vain mömmöillä.

        Toki tämä voidaan ulkoistaa myös tahoille jotka osaa huomioida mielenterveyden ja elintapojen välisen yhteyden. Niin psykiatrit voi jatkaa mömmömääräyksiään keskittyen tärkeimpääm

        Elämäntapamuutosta ei kuitenkaan tee kukaan toisen puolesta.
        Neuvoja voi antaa ja saada, mutta ihmisen itsensä se työ on tehtävä kuitenkin.
        Jos on psyykkisesti sellaisessa voinnissa, että mikään ei kiinnosta, niin miten niitä erilaisia elämäntapaohjeita ja muuta on valmis ottamaan vastaan, ja vielä tekemään jotain itsensä hyväksi ?
        Psyyke on jollain tavalla saatava tasapainoon, että ihminen on valmis työskentelemään itsensä eteen.
        Jos ei mikään hoitomuoto kelpaa, niin miten jotkut elämäntapamuutokset poikkeaisivat hoitomuotona. Kaikki lähtee pohjimmiltaan omasta itsestä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi psykiatriassa keskeisessä roolissa on psyykenlääkkeet ja elintavat eikä holistisuus? On olemassa holistisiakin psykiatreja, toki ei Suomessa.

        Voin antaa vinkin, tutkitaan sitä mihin rahoitusta saadaan ja psykiatrialla ja lääketeollisuudella on voimakas kytkös.

        Ennen kuin jakelet vinkkejäsi, niin suosittelen miettimään miksi yhteiskunta on valmis kaatamaan sinuun ja sinun lääkkeisiin niin paljon rahaa kuin väität?

        Silsikö että olet keksinyt maailman parhaan salaliitto teorian?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ennen kuin jakelet vinkkejäsi, niin suosittelen miettimään miksi yhteiskunta on valmis kaatamaan sinuun ja sinun lääkkeisiin niin paljon rahaa kuin väität?

        Silsikö että olet keksinyt maailman parhaan salaliitto teorian?

        Yhteiskunta onkin typerä kun kylvää niin isoja määriä aineita väestöön. Pitkällä tähtäimellä aineiden harmit alkaa näkyä. Psykiatrian hoitotavat vie usein eläkkeelle


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Elämäntapamuutosta ei kuitenkaan tee kukaan toisen puolesta.
        Neuvoja voi antaa ja saada, mutta ihmisen itsensä se työ on tehtävä kuitenkin.
        Jos on psyykkisesti sellaisessa voinnissa, että mikään ei kiinnosta, niin miten niitä erilaisia elämäntapaohjeita ja muuta on valmis ottamaan vastaan, ja vielä tekemään jotain itsensä hyväksi ?
        Psyyke on jollain tavalla saatava tasapainoon, että ihminen on valmis työskentelemään itsensä eteen.
        Jos ei mikään hoitomuoto kelpaa, niin miten jotkut elämäntapamuutokset poikkeaisivat hoitomuotona. Kaikki lähtee pohjimmiltaan omasta itsestä.

        No oma kokemukseni oli että olin hirveässä kunnossa kun purin lääkkeitä haittojen jälkeen. Kun ekstrapyramidaalioireet helpotti ja kykenin istumaan aloillaan aloin syödä terveellisesti. Sitten asteittain aloin liikkua. Hermosto tosin kesti kunnolla liikuntaa protracted withdrawalin jälkeen vasta vuosia myöhemmin kun autonominen hermosto huiteli miten sattuu.

        Uskon asteittaiseen tekemisen lisäämiseen ja siihen että tulee päivä jolloin ihminen jaksaa taas vähän kiinnostua elintavoistaan. Jos on siis normaalijärjellä varustettu ja kiinnostaa aivoterveys. En ole kokenut mitään tarvetta aineisiin elintapojen parantajana. Kun oli neuroleptit ja ekstrapyramidaalioireet keho ei paljoa kiinnostanut elintavat.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No oma kokemukseni oli että olin hirveässä kunnossa kun purin lääkkeitä haittojen jälkeen. Kun ekstrapyramidaalioireet helpotti ja kykenin istumaan aloillaan aloin syödä terveellisesti. Sitten asteittain aloin liikkua. Hermosto tosin kesti kunnolla liikuntaa protracted withdrawalin jälkeen vasta vuosia myöhemmin kun autonominen hermosto huiteli miten sattuu.

        Uskon asteittaiseen tekemisen lisäämiseen ja siihen että tulee päivä jolloin ihminen jaksaa taas vähän kiinnostua elintavoistaan. Jos on siis normaalijärjellä varustettu ja kiinnostaa aivoterveys. En ole kokenut mitään tarvetta aineisiin elintapojen parantajana. Kun oli neuroleptit ja ekstrapyramidaalioireet keho ei paljoa kiinnostanut elintavat.

        Oma kokemukseni on että pelkillä elintavoilla voi jo kuntoutua merkittävästi.

        Kokkaus on hyvää aivojumppaa. Liikkuminen lisää toimintakykyä. Siihen kun opettelee vielä elämäntapakeinona esim unen tukemista elintavoilla ja autonomisen hermoston tasaamista niin ollaan aika pitkällä. Käytännössä toimintakyky kohenee pelkästään tällä ja on voimaa käsitellä hankalia asioitakin siten enempi.

        Jos ei kiinnosta usein tulee päivä kun kiinnostaa koska toisin kuin psykiatria usein väittää, esim masennuksessakin on hyvä spontaani paranemisennuste. Antaa itsensä rypeä, siihenkin väsyy. Aika aikansa kutakin


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oma kokemukseni on että pelkillä elintavoilla voi jo kuntoutua merkittävästi.

        Kokkaus on hyvää aivojumppaa. Liikkuminen lisää toimintakykyä. Siihen kun opettelee vielä elämäntapakeinona esim unen tukemista elintavoilla ja autonomisen hermoston tasaamista niin ollaan aika pitkällä. Käytännössä toimintakyky kohenee pelkästään tällä ja on voimaa käsitellä hankalia asioitakin siten enempi.

        Jos ei kiinnosta usein tulee päivä kun kiinnostaa koska toisin kuin psykiatria usein väittää, esim masennuksessakin on hyvä spontaani paranemisennuste. Antaa itsensä rypeä, siihenkin väsyy. Aika aikansa kutakin

        Tässä kombo oikeaan paranemiseen:

        - tunteiden kohtaamisen ja sanoittamisen opetteleminen
        - elintavat ja asteittainen elämäntapojen opettelu. Aivoterveys keskiöön
        - filosofinen ajattelu ja yhteiskunnan arvojen kyseenalaistaminen lisääkö ne hyvinvointia
        - autonomisen hermoston tasaaminen ja kehon huomioiminen ainaisen lässytyksen sijaan. Ymmättäminen että modernit elintavat ei välttämättä lisää aivoterveyttä.


        Tässä kombo feikkiparanemiseen:
        -tunteiden leikkaaminen aineilla
        - terapia lääkittynä tunteet jäässä
        - etenkin mitä sattuu elintavat mutta elintapakeinotkaan ei välttämättä toimi niin hyvin kun sotket kehon signaaleita aineilla
        - yhteiskunnan kyseenalaistamattomuus, esim paahdat työssäsi perce ruvella tuottaaksesi osakkeenomistajille voittoa ja oikeasti se esim loppuunpalatko ei kiinnosta työnantajia ja olet helposti korvattavissa
        - joudut pitkäaikaislääkkeenkäytön jälkeen käymään vieroitusoireita ja niiden riski lisääntyy pitemmällå aikavälillä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä se uniapneakin esim ratkeaa sillä kun ylipainoiselle ihmiselle määrätään vaikkapa psyykenlääkkeitä niin jaksaa käydä lenkillä. Ja työn aiheuttama ylivireys sillä kun määrätään pahimmillaan unta ja hermostoa entisestään sotkevia aineita ja kun autonominen hermosto sekoittuu lisää sanotaan että kyseessä on vain mielenterveys. Ainiin, mutta vitureisson sentään, kyllähän sitä voxralla ja viimostaan toisella masarilääkkeellä pääsee sohvalta ylös. Pikku levottomuuskin lääkkeissä on vain toivottava pikku buusti.

        Itse ainakin opin sen että terve mieli on terveessä ruumiissa ja sitä ei psykiatria pillereineen edesauttanut omalla kohdallani. Muutama neurologinen ongelma ja protracted withdrawal myöhemmin lääkkeistä hoksasin että psykiatria on paskaa. Niin vähän oikeasti holistisesti edistetään terveyttä.

        Ja lässytyksessäkin on rajansa tietyissä kohdin.,toki jotain kehollista työskentelyä on psykiatriassa saatavilla terapiamuotona

        Tiedän muuten tapauksia joissa lääkäri on tunkenut käytännössä psyykenlääkkeitä vaikka ihmisellä on terveysongelmia joita psyykenlääkkeet pahentaa ja tätä kautta huono olo ja jaksamattomuus voi lisääntyä. Esim uniapnea.

        Omalla kohdallani lääkäri yritti kuitata ekstrapyramidaalioireet ja vietoitusoireet pitkäaikais masennuspillereistä vain jonain ahdistuksena tms ja puski lisää aineita. Kun se johti olon heikkenemiseen lisää niin se oli mielisairauteni ja olin hankalahoitoinen. Ei, en ollut hankalahoitoinen vaan ihminen jonka terveyttä ja aivoterveyttä oli sabotoitu ja ei sitrn voi voida hyvin.

        On kuin joku kauhuelokuvan juoni joutua lisäainetyrkytyksen kohteeksi aineharmien jälkeen ja kärsiä ja joku hokee että se on mielenterveysongelma vain ja lisää pitäisi vetää aineita


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ennen kuin jakelet vinkkejäsi, niin suosittelen miettimään miksi yhteiskunta on valmis kaatamaan sinuun ja sinun lääkkeisiin niin paljon rahaa kuin väität?

        Silsikö että olet keksinyt maailman parhaan salaliitto teorian?

        Taitaa tyhjäpäät kuvitella että koska veronmaksaja on niin tyhmä että maksavat heidän eläkkeet, niin pitäähän veronmaksajien olla niin tyhmiä että maksaavat tyhjästä kaikki lääkkeetkin.

        Vaikka veronmaksaja on vähän epäselvä entiteetti niin sillä on itseasiassa aika hemmetisti sekä humanistisia, että taloudellisia intressejä miksi ihmisiä ylipäätään vaivaudutaan hoitamaan.

        Mutta niin se vaan sairas kuvittelee, että hän on älykkäämpi kuin kaikki veronmaksajat ja heidän luoma parviäly.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Paras indikaattori lienee se, että olet täysin kykenemätön kuuntelemaan tai hyväksymään muiden kuntoutujien kokemuksia hoidosta.

        Uskon niihin yhtä paljon kuin ystäväni hyviin kokemuksiin energiahoidoista ja kundaliinijoogasta joista hän on saanut hyötyä. Siis jos uskot ammattilaiseen, voit saada jonkun plasebovaikutuksen kun olet ammattilaisen käsissä. Ymmärrän toki että psykiatrisssa on ihan hyviä ymmärryskehikkoja kuten traumainformatiivisyys ja huumeetkin toisinaan toimii,mutta jos ymmärtää psykoaktiivisten aineiden lait, niissä on ongelmiakin. Suuria sellaisia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatrit ei kuitenkaan ole ravitsemusterapeutteja, sehän on ihan ymmärrettävää.

        Ai hoitavatko ravitsemusterapeutit esim ahdistusta holistisesti? Miksi psykiatri tai psykiatria ei ennenkaikkea pyri aina korjaamaan ihmisen elintapoja jotka puhkaisee oireita? Koska monet oireet lähtee elintavoista ja niiden opettelu voi viedä aikaa. Samalla voi tarkkailla niiden vaikutusta kehoon ja mieleen.

        Kyllä tuo on asennevamma että mielen hoidon pitää olla lääkekeskeistä ja lässytyskeskeistä ja keho unohdetaan usein


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No oma kokemukseni oli että olin hirveässä kunnossa kun purin lääkkeitä haittojen jälkeen. Kun ekstrapyramidaalioireet helpotti ja kykenin istumaan aloillaan aloin syödä terveellisesti. Sitten asteittain aloin liikkua. Hermosto tosin kesti kunnolla liikuntaa protracted withdrawalin jälkeen vasta vuosia myöhemmin kun autonominen hermosto huiteli miten sattuu.

        Uskon asteittaiseen tekemisen lisäämiseen ja siihen että tulee päivä jolloin ihminen jaksaa taas vähän kiinnostua elintavoistaan. Jos on siis normaalijärjellä varustettu ja kiinnostaa aivoterveys. En ole kokenut mitään tarvetta aineisiin elintapojen parantajana. Kun oli neuroleptit ja ekstrapyramidaalioireet keho ei paljoa kiinnostanut elintavat.

        Pakko sanoa, että itse uskalsin viimeisestä lääkityksestä luopua vasta sitten, kun olin saanut elintapani kuntoon. Olin saanut järkeni järjestykseen, ja oppinut käsittelemään mahdollisia ongelmia terveellä ja rakentavalla tavalla.
        Harkitsin aika pitkään, miten teen lääkityksen kanssa, halusin olla varma, että pärjään.
        Psykiatrin mielestä en olisi pärjännyt, vaan lääkitystä olisi pitänyt kuulemma jatkaa lopun elämää.
        Nyt mennyt jo monta vuotta, jotka ovat olleet aikuiselämäni parhaita, ja joita en enää vaihtaisi pois, ajoittaisista ongelmista ja vastoinkäymisistä huolimatta. Nekin kuuluvat elämään, halusi tai ei.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tässä kombo oikeaan paranemiseen:

        - tunteiden kohtaamisen ja sanoittamisen opetteleminen
        - elintavat ja asteittainen elämäntapojen opettelu. Aivoterveys keskiöön
        - filosofinen ajattelu ja yhteiskunnan arvojen kyseenalaistaminen lisääkö ne hyvinvointia
        - autonomisen hermoston tasaaminen ja kehon huomioiminen ainaisen lässytyksen sijaan. Ymmättäminen että modernit elintavat ei välttämättä lisää aivoterveyttä.


        Tässä kombo feikkiparanemiseen:
        -tunteiden leikkaaminen aineilla
        - terapia lääkittynä tunteet jäässä
        - etenkin mitä sattuu elintavat mutta elintapakeinotkaan ei välttämättä toimi niin hyvin kun sotket kehon signaaleita aineilla
        - yhteiskunnan kyseenalaistamattomuus, esim paahdat työssäsi perce ruvella tuottaaksesi osakkeenomistajille voittoa ja oikeasti se esim loppuunpalatko ei kiinnosta työnantajia ja olet helposti korvattavissa
        - joudut pitkäaikaislääkkeenkäytön jälkeen käymään vieroitusoireita ja niiden riski lisääntyy pitemmällå aikavälillä.

        Hyvin pääsee alkuun jo sillä, kun hyväksyy itsensä sellaisena kuin on.
        Ei ajattele itseään jotenkin huonona tai epäonnistuneena, vaan uskoo ja luottaa itseensä.
        Toki helpommin sanottu kuin tehty, mutta täysin mahdollista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ai hoitavatko ravitsemusterapeutit esim ahdistusta holistisesti? Miksi psykiatri tai psykiatria ei ennenkaikkea pyri aina korjaamaan ihmisen elintapoja jotka puhkaisee oireita? Koska monet oireet lähtee elintavoista ja niiden opettelu voi viedä aikaa. Samalla voi tarkkailla niiden vaikutusta kehoon ja mieleen.

        Kyllä tuo on asennevamma että mielen hoidon pitää olla lääkekeskeistä ja lässytyskeskeistä ja keho unohdetaan usein

        En nyt tarkoittanut sitä, etteikö psykiatrit ottaisi lainkaan huomioon esim. ihmisen ruokavaliota ja elintapoja.
        Tarkoitin sitä, ettei ole heidän tehtävänsä alkaa kädestä pitäen opastamaan, mitä pitäisi syödä ja miten.
        Tietenkin he ottavat huomioon ihmisen kokonaisuutena, koska kaikki liittyy kaikkeen, ihminen on psykofyysinen kokonaisuus.
        Olen itse kerran käynyt psykiatrisessa sairaalassa ollessani ravitsemusterapeutin vastaanotolla erikseen, hän vielä varta vasten tuli sinne sairaalaan tapaamaan minua.
        Miksei psykiatri hoitanut sitä asiaa, jos alat väittelemään joka asiasta ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ai kerrotaan? Aika jännä kun ei minulle kyllä aikanaan kerrottu mistään. Sanottiin että lääkkeet voi lopettaa milloin vain eikä riippuvuutta tule. Suoraan lääkeyhtiöiden markkinointimateriaalista. Siksi pidän psykiatriaa puoskarointina.

        Minulle kerrottiin todella hyvin ja ennenkaikkea itse päätin että kokeilenko lääkkeitä vai ei.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ai hoitavatko ravitsemusterapeutit esim ahdistusta holistisesti? Miksi psykiatri tai psykiatria ei ennenkaikkea pyri aina korjaamaan ihmisen elintapoja jotka puhkaisee oireita? Koska monet oireet lähtee elintavoista ja niiden opettelu voi viedä aikaa. Samalla voi tarkkailla niiden vaikutusta kehoon ja mieleen.

        Kyllä tuo on asennevamma että mielen hoidon pitää olla lääkekeskeistä ja lässytyskeskeistä ja keho unohdetaan usein

        Jukoliste eihän ne hoitajat muusta sössötäkkään kuin elintavoista. Anteeksi että kysyn, mutta ollaanko sitä oltu ihan umpi psykoosissa silloin kun siellä on käyty, kun ei edes tuollainen asia tartu kaaliin?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Uskon niihin yhtä paljon kuin ystäväni hyviin kokemuksiin energiahoidoista ja kundaliinijoogasta joista hän on saanut hyötyä. Siis jos uskot ammattilaiseen, voit saada jonkun plasebovaikutuksen kun olet ammattilaisen käsissä. Ymmärrän toki että psykiatrisssa on ihan hyviä ymmärryskehikkoja kuten traumainformatiivisyys ja huumeetkin toisinaan toimii,mutta jos ymmärtää psykoaktiivisten aineiden lait, niissä on ongelmiakin. Suuria sellaisia.

        Ja käyt samallatavalla mäyhäämässä foorumeilla ja vastustat energiahoitoa ja kundaliinijoogaa?

        Vai onko sittenkin niin että mt hoidossa on joku sellainen ikävä totuus jota et kykene hyväksymään?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oma kokemukseni on että pelkillä elintavoilla voi jo kuntoutua merkittävästi.

        Kokkaus on hyvää aivojumppaa. Liikkuminen lisää toimintakykyä. Siihen kun opettelee vielä elämäntapakeinona esim unen tukemista elintavoilla ja autonomisen hermoston tasaamista niin ollaan aika pitkällä. Käytännössä toimintakyky kohenee pelkästään tällä ja on voimaa käsitellä hankalia asioitakin siten enempi.

        Jos ei kiinnosta usein tulee päivä kun kiinnostaa koska toisin kuin psykiatria usein väittää, esim masennuksessakin on hyvä spontaani paranemisennuste. Antaa itsensä rypeä, siihenkin väsyy. Aika aikansa kutakin

        Vaikka elintavoilla onkin suuri merkitys ihmisten terveyteen, niin valitettavasti vakavat psykoosisairaudet ei lähde sillä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vaikka elintavoilla onkin suuri merkitys ihmisten terveyteen, niin valitettavasti vakavat psykoosisairaudet ei lähde sillä.

        Pieni esimerkki väitteesi kumoamiseksi.
        Nuoruudessa käytin alkoholia ja muitakin päihteitä liiallisuuksiin asti, ongelma oli, ja paha.
        Alkoi siinä aika pian ajan myötä psyykekin seota, johon sitten määrättiin lääkkeitä, milloin mitäkin yhdistelmiä.
        Psykooseja tuli toistuvasti, ja diagnoosiksi tuli psykoosisairaus.
        Vuosia kului, tulin parempaan kuntoon. Elintavat muuttuivat ainoastaan sillä tavalla, että alkoholi ja muutkin päihteet jäivät pois, ja kuinka ollakaan, psykoositkin jäivät pois.
        En väitä, että psyykeni olisi läheskään täysin kunnossa, ja tuskin enää koskaan tulee olemaankaan, mutta psykooseja ei ole ollut enää vuosikausiin.
        Joten voisin väittää, että en kovin suurta elintapojen muutosta tarvinnut, että olen siitä asti pystynyt psykoosit välttämään.
        Ja vielä kun olin silloin aikoinaan lähes toivoton tapaus, jolla ei tulisi olemaan mahdollisuuksia toipua lainkaan.
        Elintavoilla voi vaikuttaa, riippuen tosin siitä, onko kenties elintavat olleet mukana vaikuttamassa sairastumiseen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aika kaukaa haettua verrata syöpähoitoja ja mt-hoitoja keskenään. Toinen todetaan kuvantamisella, toisessa on epäselvät kriteerit, heikompi reliabliteetti ja sairauden tulkinta vaihtelee lääkäristä riippuen. Sitten sitä aletaan hoitamaan ilman mitään todistetta biologisesta vajavuudesta vain toivoen että joku psyykessä naksahtaa kohdilleen psykoaktiivisia koukuttavia aineita käyttäen. Syöpäpotilaat tekee usein hoidoista myös kunnollisen informoidun suostumyksen.

        Entäs ku sairaus on epätasapainossa ja ihmisestä tulee ns vaarallinen toisille,tekee mitä haluaa,ei osaa ajatella,mikä on oikein ja mikä väärin,siis kurittaa toisia joille on vaikka kateellinen,siissatuttaa ruumiillisesti...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pieni esimerkki väitteesi kumoamiseksi.
        Nuoruudessa käytin alkoholia ja muitakin päihteitä liiallisuuksiin asti, ongelma oli, ja paha.
        Alkoi siinä aika pian ajan myötä psyykekin seota, johon sitten määrättiin lääkkeitä, milloin mitäkin yhdistelmiä.
        Psykooseja tuli toistuvasti, ja diagnoosiksi tuli psykoosisairaus.
        Vuosia kului, tulin parempaan kuntoon. Elintavat muuttuivat ainoastaan sillä tavalla, että alkoholi ja muutkin päihteet jäivät pois, ja kuinka ollakaan, psykoositkin jäivät pois.
        En väitä, että psyykeni olisi läheskään täysin kunnossa, ja tuskin enää koskaan tulee olemaankaan, mutta psykooseja ei ole ollut enää vuosikausiin.
        Joten voisin väittää, että en kovin suurta elintapojen muutosta tarvinnut, että olen siitä asti pystynyt psykoosit välttämään.
        Ja vielä kun olin silloin aikoinaan lähes toivoton tapaus, jolla ei tulisi olemaan mahdollisuuksia toipua lainkaan.
        Elintavoilla voi vaikuttaa, riippuen tosin siitä, onko kenties elintavat olleet mukana vaikuttamassa sairastumiseen.

        Kivat sulle. Mä tunnen about viisikymmentä ihmistä jotka on pettyneet siihen, ettei psykoosisairaus ole irronnut mihinkään pelkällä elämäntapa muutoksella.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Entäs ku sairaus on epätasapainossa ja ihmisestä tulee ns vaarallinen toisille,tekee mitä haluaa,ei osaa ajatella,mikä on oikein ja mikä väärin,siis kurittaa toisia joille on vaikka kateellinen,siissatuttaa ruumiillisesti...

        Tuollainen ihminen laitetaan sitten jossain vaiheessa pakkohoitoon, jos muu ei auta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuollainen ihminen laitetaan sitten jossain vaiheessa pakkohoitoon, jos muu ei auta.

        Moni skitsofreniaa poteva ketä tiedän on mömmöillä leikkineet aika pitkän ajan. Alkoholia menee lääkkeidenkin päälle. En ihmettele lainkaan tarinoita joissa joku raitistuu, pitää aivoterveydestään huolta ja skitsofrenian oireet helpottaa.

        Toki siinä voi tulla ongelma jos rysäyttää aineet liian nopeaakin alas. Fyysisestä riippuvuudesta palautuminen kestää pitkään, voi vaatia hitaan vähennyksen ja erilaisten selviytymiskeinojen opettelua samalla. Ja terveydestä vastuunottoa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Entäs ku sairaus on epätasapainossa ja ihmisestä tulee ns vaarallinen toisille,tekee mitä haluaa,ei osaa ajatella,mikä on oikein ja mikä väärin,siis kurittaa toisia joille on vaikka kateellinen,siissatuttaa ruumiillisesti...

        Ja kuinkakohan montaa prosenttia ihmisistä tämä väkivaltaisuus koskee? Entäs ne jotka on linnassa sekakäytöllä tai muuten vaan ilman mitään diagnooseja?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ai hoitavatko ravitsemusterapeutit esim ahdistusta holistisesti? Miksi psykiatri tai psykiatria ei ennenkaikkea pyri aina korjaamaan ihmisen elintapoja jotka puhkaisee oireita? Koska monet oireet lähtee elintavoista ja niiden opettelu voi viedä aikaa. Samalla voi tarkkailla niiden vaikutusta kehoon ja mieleen.

        Kyllä tuo on asennevamma että mielen hoidon pitää olla lääkekeskeistä ja lässytyskeskeistä ja keho unohdetaan usein

        Sen psykiatrinko se siinä vieressä pitää olla kädestä pitämässä niille uusavuttomille ihmisille, jotka ei ole olleet hereillä terveystiedon tunneilla?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Moni skitsofreniaa poteva ketä tiedän on mömmöillä leikkineet aika pitkän ajan. Alkoholia menee lääkkeidenkin päälle. En ihmettele lainkaan tarinoita joissa joku raitistuu, pitää aivoterveydestään huolta ja skitsofrenian oireet helpottaa.

        Toki siinä voi tulla ongelma jos rysäyttää aineet liian nopeaakin alas. Fyysisestä riippuvuudesta palautuminen kestää pitkään, voi vaatia hitaan vähennyksen ja erilaisten selviytymiskeinojen opettelua samalla. Ja terveydestä vastuunottoa.

        Mutta alkoholistikin parantuu vasta sitten, kun hän ei keksi tekosytä, tai syytä muita ihmisiä omasta alkoholismistaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kivat sulle. Mä tunnen about viisikymmentä ihmistä jotka on pettyneet siihen, ettei psykoosisairaus ole irronnut mihinkään pelkällä elämäntapa muutoksella.

        Kiva juu. Tarkoitinkin sitä, että psykoosisairaudesta toipumiseen/paranemiseen varmasti vaikuttaa sekin, mikä ne psykoosit, tai sen sairauden on aiheuttanut.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Moni skitsofreniaa poteva ketä tiedän on mömmöillä leikkineet aika pitkän ajan. Alkoholia menee lääkkeidenkin päälle. En ihmettele lainkaan tarinoita joissa joku raitistuu, pitää aivoterveydestään huolta ja skitsofrenian oireet helpottaa.

        Toki siinä voi tulla ongelma jos rysäyttää aineet liian nopeaakin alas. Fyysisestä riippuvuudesta palautuminen kestää pitkään, voi vaatia hitaan vähennyksen ja erilaisten selviytymiskeinojen opettelua samalla. Ja terveydestä vastuunottoa.

        Tiedän pari ihmistä, jotka lopettivat neuroleptilääkityksensä kertaheitolla.
        He tosin " nautiskelivat " myös alkoholia.
        Eihän se kiva ollut nähdä, kun menivät aivan harhaiseksi, vajosivat johonkin omaan maailmaansa, puhuen ja odottaen jotain olemattomia juttuja. Eivät olleet enää lainkaan tässä ajassa ja paikassa.
        Suoraan sanoen psykoosiin menivät, ja mitä tapahtui, takaisin laitokseen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja kuinkakohan montaa prosenttia ihmisistä tämä väkivaltaisuus koskee? Entäs ne jotka on linnassa sekakäytöllä tai muuten vaan ilman mitään diagnooseja?

        Linnassa on paljon mielenterveysongelmista kärsiviä vankeja. Ikävä kyllä, heillä ole niissä paikoissa kovin suuria mahdollisuuksia saada hyvää hoitoa ongelmiinsa. Varmastikin kuitenkin jotakin apua saavat.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mutta alkoholistikin parantuu vasta sitten, kun hän ei keksi tekosytä, tai syytä muita ihmisiä omasta alkoholismistaan.

        Oletko koskaan " päässyt sisälle " alkoholistin mielenmaisemaan ?
        Alkoholistit osaavat ihan täysin syyttää itseään juomisestaan, tuntevat siitä syyllisyyttä, vaikka eivät sitä ulospäin näytä.
        Toki syitä löytyy selitellä, minkä takia juo, mutta itsesyytökset siinä on ne voimakkaimmat, ongelmaa ei vain halua myöntää itselleen, sen takia sen saattaa kääntää muiden syyksi.
        Alkoholismista voi toipua vasta sitten, kun myöntää itsellään olevan alkoholiongelman, ja haluaa siihen apua.
        Mistäkö tiedän ? Olen itse toipunut alkoholisti, ja vietin suurimman osan nuoruuselämästäni alkoholistipiireissä, eli on tullut nähtyä myös kohtalotovereita.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja kuinkakohan montaa prosenttia ihmisistä tämä väkivaltaisuus koskee? Entäs ne jotka on linnassa sekakäytöllä tai muuten vaan ilman mitään diagnooseja?

        Psykoosisairaista karkeasti sellainen kolmannes on agressiivisia. Risen asiakkaista minulla ei ole mitään hajua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Linnassa on paljon mielenterveysongelmista kärsiviä vankeja. Ikävä kyllä, heillä ole niissä paikoissa kovin suuria mahdollisuuksia saada hyvää hoitoa ongelmiinsa. Varmastikin kuitenkin jotakin apua saavat.

        Linnassa on ihan kohtalaisesti palveluita tarjolla, mutta se kyky vastaanottaa on vaihtelevaa.

        Linnakierteen katkaiseminen vaatii yleensä elämäntavan ja elinympäristön remonttia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykoosisairaista karkeasti sellainen kolmannes on agressiivisia. Risen asiakkaista minulla ei ole mitään hajua.

        Mieleeni on jäänyt etenkin yksi skitsofreniadiagnoosin omaava jolla oli iso neuroleptilääkitys. Tyyppi miltei "kehuskeli" tai ainakin listasi kaikki huumeet mitä oli kokeillut. Sitten kehiin oli astuneen neuroleptit. Ei kai se vastustellut niitten käyttöä. Pisti kyllä korvaan se että huomasi että aineet oli kyllä pehmittäneet hänen päätänsä. Sen huomasi esim estojen katoamisena. Jutteli alapääjuttuja sun muuta säästä keskustelemisen lomassa ja esim aivovammautuneillakin on estottomuutta. Ties miten nuo aineet on tyypin päätä pehmittäneet.

        Tiedän muitakin kellä on skitsofrenia dg jolle on päihteet maistuneet. Ja tätä pidetään muka jonain synnynnäisenä sairautena. Tiedä häntä kuinka monella diagnoosi katoaisi kun vain lopettaisi niiden aineiden kanssa leikkimisen. Siihen päälle vielä psykiatrian toksiinit. Päihderiippuvaisilla raskaansarjalaisilal etenkin tulee jossain vaiheessa kuherruskuukausien jälkeen usein ne negatiiviset oireet päihteistä. Esim. delirium, pelkotiloja, ahdistusta krapuloissa jne.

        Olen nähnyt jo miten paljon joku lääkevieroitus voi päätä sotkea omakohtaisesti kun uni alkaa mennä vituiksi. Se johtuu siitä että uni on kemiallinen herkkä prosessi jossa jokainen välittäjäaine näyttelee omaa rooliaan siinä kun alkaa nukuttaa ja siinä että ihminen virkistyy ja unen arkkitehtuurikin on suuri ihme. Syvä uni, rem uni, muistot varastoituu yön aikana jne. Näitä ei pidä mennä sotkeman mutta silti esim psykiatriakin niitä sotkee. Itse kuvaisin psykoosia ennenkaikkea kuin rem unen ajatuskulkujen sekoittumisena valvetilaan. Pelkästään valvominen voi saada aikaan sekavuutta ja pitempään jatkuessa jopa halluja. Erilaiset psykoaktiiviset aineet sotkee unta niin vieroituksessa kuin haittana.

        Kun uneni parani, myös psykoosini hellitti. Psykoosilääkkeissä olin sekava. Uni tuntui koomalta. Muistan hetken kun aloin nähdä unia ja uni alkoi palautua kun vähensin aineita. silloin alkoi tuntua oikealta, miten asiat olivatkin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mieleeni on jäänyt etenkin yksi skitsofreniadiagnoosin omaava jolla oli iso neuroleptilääkitys. Tyyppi miltei "kehuskeli" tai ainakin listasi kaikki huumeet mitä oli kokeillut. Sitten kehiin oli astuneen neuroleptit. Ei kai se vastustellut niitten käyttöä. Pisti kyllä korvaan se että huomasi että aineet oli kyllä pehmittäneet hänen päätänsä. Sen huomasi esim estojen katoamisena. Jutteli alapääjuttuja sun muuta säästä keskustelemisen lomassa ja esim aivovammautuneillakin on estottomuutta. Ties miten nuo aineet on tyypin päätä pehmittäneet.

        Tiedän muitakin kellä on skitsofrenia dg jolle on päihteet maistuneet. Ja tätä pidetään muka jonain synnynnäisenä sairautena. Tiedä häntä kuinka monella diagnoosi katoaisi kun vain lopettaisi niiden aineiden kanssa leikkimisen. Siihen päälle vielä psykiatrian toksiinit. Päihderiippuvaisilla raskaansarjalaisilal etenkin tulee jossain vaiheessa kuherruskuukausien jälkeen usein ne negatiiviset oireet päihteistä. Esim. delirium, pelkotiloja, ahdistusta krapuloissa jne.

        Olen nähnyt jo miten paljon joku lääkevieroitus voi päätä sotkea omakohtaisesti kun uni alkaa mennä vituiksi. Se johtuu siitä että uni on kemiallinen herkkä prosessi jossa jokainen välittäjäaine näyttelee omaa rooliaan siinä kun alkaa nukuttaa ja siinä että ihminen virkistyy ja unen arkkitehtuurikin on suuri ihme. Syvä uni, rem uni, muistot varastoituu yön aikana jne. Näitä ei pidä mennä sotkeman mutta silti esim psykiatriakin niitä sotkee. Itse kuvaisin psykoosia ennenkaikkea kuin rem unen ajatuskulkujen sekoittumisena valvetilaan. Pelkästään valvominen voi saada aikaan sekavuutta ja pitempään jatkuessa jopa halluja. Erilaiset psykoaktiiviset aineet sotkee unta niin vieroituksessa kuin haittana.

        Kun uneni parani, myös psykoosini hellitti. Psykoosilääkkeissä olin sekava. Uni tuntui koomalta. Muistan hetken kun aloin nähdä unia ja uni alkoi palautua kun vähensin aineita. silloin alkoi tuntua oikealta, miten asiat olivatkin.

        Hyvää unta tukee kunnon ruokavalio ja liikkuminen ja kaikenlainen säännöllisyys. Kun jotkut vähättelee elintapoja he ovat typeriä. Elintavat voi ratkaista monia asioita. Ja jo se että jättää ne hiton päihteet pois. Se vaatii työtä itsensä kanssa jos hoitaa tunteitansa aineilla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sen psykiatrinko se siinä vieressä pitää olla kädestä pitämässä niille uusavuttomille ihmisille, jotka ei ole olleet hereillä terveystiedon tunneilla?

        https://ellenvora.com/6-tips-for-managing-anxiety-naturally/
        Joo kaikkihan sieltä tosiaan terveystiedon tunneilta löytyykin. Tässä hyvä esimerkki lääkäristä joka ymmärtää elintapojen vaikutuksen hyvinvointiin ja oireisiin.

        Tässä toinen hyvä lääkäri joka on ottanut elintavat tärkeään rooliin ihmisten hoitamisessa:
        https://www.youtube.com/watch?v=FMs3bf0g5yI
        Metaboliikka ja mitokondriot. Joskus pelkästään se että syöt muka näennäisesti terveellisesti ei auta vaan pitää saattaa joutua kokeilemaan erilaisia ruokavaliota ja tapoja syödä.

        Oikeastihan ihmisten auttaminen voisi olla holistista. Joku tulee ja sanoo että yhyy en jaksa. Sitten aletaan kartoittamaan miksi hän ei oikeasti jaksa ja harjoittelemaan tätä. Jotkut lääkärit tekee jopa palautumismittauksia ja oikeasti tutkivat miksi joku ei jaksa. Psykiatriassa usein ratkaisu on aine. Itse nykyään käyn yksityisellä tutkituttamassa laajemmin vitamiinit, oikeasti mietin laajemmin miksi esim energiatasoni on romahtaneet enkä näe sitä vain psyykenongelmana.

        Järkevää mt hoitoa olisi että kokoajan potilas harjoittelisi elintapoja joilla tukea jaksamistaan, ei huumaaminen jolla tuetaan jaksamista matalalla kynnyksellä.

        Aikamoinen luottamus on johonkin yhteen terveystiedon kurssiin xD Ja ihmisen omaksumiskykyyn hyödyntää tätä tietoa elämässään. terveellinen elämä ei ole niin helppoa aina.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        https://ellenvora.com/6-tips-for-managing-anxiety-naturally/
        Joo kaikkihan sieltä tosiaan terveystiedon tunneilta löytyykin. Tässä hyvä esimerkki lääkäristä joka ymmärtää elintapojen vaikutuksen hyvinvointiin ja oireisiin.

        Tässä toinen hyvä lääkäri joka on ottanut elintavat tärkeään rooliin ihmisten hoitamisessa:
        https://www.youtube.com/watch?v=FMs3bf0g5yI
        Metaboliikka ja mitokondriot. Joskus pelkästään se että syöt muka näennäisesti terveellisesti ei auta vaan pitää saattaa joutua kokeilemaan erilaisia ruokavaliota ja tapoja syödä.

        Oikeastihan ihmisten auttaminen voisi olla holistista. Joku tulee ja sanoo että yhyy en jaksa. Sitten aletaan kartoittamaan miksi hän ei oikeasti jaksa ja harjoittelemaan tätä. Jotkut lääkärit tekee jopa palautumismittauksia ja oikeasti tutkivat miksi joku ei jaksa. Psykiatriassa usein ratkaisu on aine. Itse nykyään käyn yksityisellä tutkituttamassa laajemmin vitamiinit, oikeasti mietin laajemmin miksi esim energiatasoni on romahtaneet enkä näe sitä vain psyykenongelmana.

        Järkevää mt hoitoa olisi että kokoajan potilas harjoittelisi elintapoja joilla tukea jaksamistaan, ei huumaaminen jolla tuetaan jaksamista matalalla kynnyksellä.

        Aikamoinen luottamus on johonkin yhteen terveystiedon kurssiin xD Ja ihmisen omaksumiskykyyn hyödyntää tätä tietoa elämässään. terveellinen elämä ei ole niin helppoa aina.

        Siis oikeasti tiedän psykiatrian hoitaneen esim uniapneapotilaita sillä että määrätään piristäviä aineita ja aineita mitkä voi pahentaa uniapneaa. Siis tuota se psykiatria on. Potilas voi olla vaikka sairaalloisen ylipainoinen ja tungetaan vain aineita joilla yritetään saada ihmistä jaksamaan. Puoskarointia monelta osin. toki ihmisen itsekin pitää ottaa vastuuta. Ja miten jotain työuupunutta välttämättä auttaa joku masennuslääke jos ongelma on niin monisyinen? Pahimmillaan vain sotketaan sekoittunutta hermostoa lisää.

        Jos kyseessä olisi esim kehon matala-asteinen tulehdus huonossa olossa miten sitä auttaa se että kehoa sotketaan aineilla jotka usein vaikuttaa negatiivisesti suolistoon.

        Väsymyskin usein korjaantuu ihan sillä että lepää, rauhoittaa hermostoa, liikkuu kehon rajoissa. Mutta moni valitsee piristeet, masennusaineet ja kahvin sun muun. Moni sotkee kehoansa esim liialla stressillä ja kofeiinilla ja ihmettelee kun ahdistaa. Kyllä psykiatriassa kannattaisi palata ihan perusasioihin monesti ja asioiden juurisyihin ja säilyttää maalaisjärki mitä aineiden määrääminen 1/5 osalle naisista ei ole nuorissa naisissa

        Uskon että tulevaisuudessa rahakkaammat ihmiset tulevat suosimaan juuri tällaisia holistisia kokonaisvaltaisempia luonnollisempia hoitoja ja köyhät vetää aineita. Tulevaisuuden sanoja tulee olemaan esim mitokondrioiden toiminnan tukeminen. Mielenkiintoisena yksityiskohtana psyykenlääkkeet vahingoittaa mitokondrioiden toimintaa ja voi vaikuttaa negatiivisesti suolistoon, toisiin aivoihin. Ei tällainen hoitaminen ole oikeasti kantavaa joka perustuu fyysisen riippuvuuuden rakentamiseen erilaisiin aineisiin.

        Elintapamuutokset ovat hankalia ja haastavia. Usein ihmiset tarvitsee tukea. Olen aikanaan käynyt ravitsemusterapeutilla ja käynnit elämäntapaohjauksessa osana mt-hoitoa eivät olisi yhtään huonompi idea monelle. Ja ylipäätään jatkuva syömisen ja elämäntapojen analyysi hoidossa ja erilaiset kokeilut mitkä voisi toimia ohjattuna.

        Toki ihmiset on monesti laiskoja mutta monelta myös puuttuu tietoa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siis oikeasti tiedän psykiatrian hoitaneen esim uniapneapotilaita sillä että määrätään piristäviä aineita ja aineita mitkä voi pahentaa uniapneaa. Siis tuota se psykiatria on. Potilas voi olla vaikka sairaalloisen ylipainoinen ja tungetaan vain aineita joilla yritetään saada ihmistä jaksamaan. Puoskarointia monelta osin. toki ihmisen itsekin pitää ottaa vastuuta. Ja miten jotain työuupunutta välttämättä auttaa joku masennuslääke jos ongelma on niin monisyinen? Pahimmillaan vain sotketaan sekoittunutta hermostoa lisää.

        Jos kyseessä olisi esim kehon matala-asteinen tulehdus huonossa olossa miten sitä auttaa se että kehoa sotketaan aineilla jotka usein vaikuttaa negatiivisesti suolistoon.

        Väsymyskin usein korjaantuu ihan sillä että lepää, rauhoittaa hermostoa, liikkuu kehon rajoissa. Mutta moni valitsee piristeet, masennusaineet ja kahvin sun muun. Moni sotkee kehoansa esim liialla stressillä ja kofeiinilla ja ihmettelee kun ahdistaa. Kyllä psykiatriassa kannattaisi palata ihan perusasioihin monesti ja asioiden juurisyihin ja säilyttää maalaisjärki mitä aineiden määrääminen 1/5 osalle naisista ei ole nuorissa naisissa

        Uskon että tulevaisuudessa rahakkaammat ihmiset tulevat suosimaan juuri tällaisia holistisia kokonaisvaltaisempia luonnollisempia hoitoja ja köyhät vetää aineita. Tulevaisuuden sanoja tulee olemaan esim mitokondrioiden toiminnan tukeminen. Mielenkiintoisena yksityiskohtana psyykenlääkkeet vahingoittaa mitokondrioiden toimintaa ja voi vaikuttaa negatiivisesti suolistoon, toisiin aivoihin. Ei tällainen hoitaminen ole oikeasti kantavaa joka perustuu fyysisen riippuvuuuden rakentamiseen erilaisiin aineisiin.

        Elintapamuutokset ovat hankalia ja haastavia. Usein ihmiset tarvitsee tukea. Olen aikanaan käynyt ravitsemusterapeutilla ja käynnit elämäntapaohjauksessa osana mt-hoitoa eivät olisi yhtään huonompi idea monelle. Ja ylipäätään jatkuva syömisen ja elämäntapojen analyysi hoidossa ja erilaiset kokeilut mitkä voisi toimia ohjattuna.

        Toki ihmiset on monesti laiskoja mutta monelta myös puuttuu tietoa

        https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/18626887/
        "Since the first mitochondrial dysfunction was described in the 1960s, the medicine has advanced in its understanding the role mitochondria play in health and disease. Damage to mitochondria is now understood to play a role in the pathogenesis of a wide range of seemingly unrelated disorders such as schizophrenia, bipolar disease, dementia, Alzheimer's disease, epilepsy, migraine headaches, strokes, neuropathic pain, Parkinson's disease, ataxia, transient ischemic attack, cardiomyopathy, coronary artery disease, chronic fatigue syndrome, fibromyalgia, retinitis pigmentosa, diabetes, hepatitis C, and primary biliary cirrhosis. Medications have now emerged as a major cause of mitochondrial damage, which may explain many adverse effects. All classes of psychotropic drugs have been documented to damage mitochondria, as have stain medications, analgesics such as acetaminophen, and many others. While targeted nutrient therapies using antioxidants or their precursors (e. g., N-acetylcysteine) hold promise for improving mitochondrial function, there are large gaps in our knowledge. The most rational approach is to understand the mechanisms underlying mitochondrial damage for specific medications and attempt to counteract their deleterious effects with nutritional therapies. This article reviews our basic understanding of how mitochondria function and how medications damage mitochondria to create their occasionally fatal adverse effects. "


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/18626887/
        "Since the first mitochondrial dysfunction was described in the 1960s, the medicine has advanced in its understanding the role mitochondria play in health and disease. Damage to mitochondria is now understood to play a role in the pathogenesis of a wide range of seemingly unrelated disorders such as schizophrenia, bipolar disease, dementia, Alzheimer's disease, epilepsy, migraine headaches, strokes, neuropathic pain, Parkinson's disease, ataxia, transient ischemic attack, cardiomyopathy, coronary artery disease, chronic fatigue syndrome, fibromyalgia, retinitis pigmentosa, diabetes, hepatitis C, and primary biliary cirrhosis. Medications have now emerged as a major cause of mitochondrial damage, which may explain many adverse effects. All classes of psychotropic drugs have been documented to damage mitochondria, as have stain medications, analgesics such as acetaminophen, and many others. While targeted nutrient therapies using antioxidants or their precursors (e. g., N-acetylcysteine) hold promise for improving mitochondrial function, there are large gaps in our knowledge. The most rational approach is to understand the mechanisms underlying mitochondrial damage for specific medications and attempt to counteract their deleterious effects with nutritional therapies. This article reviews our basic understanding of how mitochondria function and how medications damage mitochondria to create their occasionally fatal adverse effects. "

        Chris Palmer niminen psykiatri puhuu juuri mitokondrioiden toiminnan tärkeydestä mielenterveyskontekstissa jonka psykiatria on täysin ignoorannut typistämällä psykiatriset ongelmat lähinnä joksikin aivokemioiden häiriöiksi, toki uusimpana virtauksena BNDF tasojen ja neurogeneesin muka edistäminen jota kyllä elintavat tukevat erittäin hyvin ja lisääntynyt neurogeneesi aineiden seurauksena voi olla myös reaktio aivojen kemialliseen häirintään. Mitokondriot ovat solujen elinten, joita kutsutaan myös solujen "voimalaitoksiksi". Ne ovat vastuussa solujen energiantuotannosta muuntamalla ravintoaineita ja happea solun käyttöön sopivaksi energiaksi, pääasiassa ATP:ksi (adenosiinitrifosfaatti). Tämä prosessi on elintärkeää solujen toiminnalle ja siten koko elimistön terveydelle.

        Väsymys voi johtua mitokondrioiden toiminnan häiriöistä, kun ne eivät tuota tarpeeksi energiaa soluille. Mitokondrioiden tehtävänä on tuottaa solujen tarvitsemaa energiaa, jota ilman elimistön toiminnot eivät pyöri. Ne sisältävät DNA:ta ja ovat ainoa paikka tuman ulkopuolella, missä on geneettistä materiaalia. Mitokondriot ovat solujen pääasiallinen energianlähde, koska ne tuottavat ATP:tä. Vaurioituminen vähentää ATP:n tuotantoa, mikä voi johtaa solujen toimintahäiriöihin ja kuolemaan, erityisesti energiaa vaativissa kudoksissa kuten aivoissa,Mitokondriot säätelevät solukuoleman mekanismeja. Vaurioituneet mitokondriot voivat indusroida apoptoosia (programoitu solukuolema), mikä voi johtaa kudosvaurioihin tai elimistön häiriöihin.

        Alzheimerin, Parkinsonin ja muiden neurodegeneratiivisten sairauksien yhteydessä mitokondrioiden toimintahäiriöt ovat keskeisessä roolissa solujen kuoleman ja neuroinflammatoristen prosessien käynnistämisessä.Mitokondrioiden vaurioituminen johtaa mtDNA:n mutaatioihin, jotka voivat pahentaa mitokondrioiden toimintaa ja aiheuttaa syvempää solujen toimintakyvyn heikkenemistä. En lainkaan ihmettele itse henk. koht jos joskus saadaan näyttöä psyykenlääkkeiden yhteydestä krooniseen väsymykseen tai aivosairauksiin.

        Mitokondrioiden sisältämä mtDNA on altis vaurioille, koska sitä ei korjata yhtä tehokkaasti kuin tumallista DNA:ta. Vaurioitunut mtDNA voi johtaa edelleen epänormaaliin mitokondrioiden toimintaan ja lisääntyneeseen stressiin.

        Niiden hyvinvointiin voi vaikuttaa monin tavoin, kuten terveellisellä ruokavaliolla, säännöllisellä liikunnalla ja riittävällä levollä

        Ymmärrän toki että psykiatriat vain kylvävät aineita. Sitäpä se heidän hommansa on monesti. Mutta on aika mielenkiintoista että käytännössä noilla aineilla saatetaan vahingoittaa näinkin tärkeitä mekanismeja kehossa. On täysin perusteltua että energiatasojen nostaminen lähtisi mitokondrioiden toiminnan tukemisesta. Ja mitokondrioiden toiminnan tukeminen lähtee elintavoista.
        https://www.youtube.com/watch?v=FMs3bf0g5yI

        Metaboliikka on myös merkityksellisessä roolissa hyvinvoinnissa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Chris Palmer niminen psykiatri puhuu juuri mitokondrioiden toiminnan tärkeydestä mielenterveyskontekstissa jonka psykiatria on täysin ignoorannut typistämällä psykiatriset ongelmat lähinnä joksikin aivokemioiden häiriöiksi, toki uusimpana virtauksena BNDF tasojen ja neurogeneesin muka edistäminen jota kyllä elintavat tukevat erittäin hyvin ja lisääntynyt neurogeneesi aineiden seurauksena voi olla myös reaktio aivojen kemialliseen häirintään. Mitokondriot ovat solujen elinten, joita kutsutaan myös solujen "voimalaitoksiksi". Ne ovat vastuussa solujen energiantuotannosta muuntamalla ravintoaineita ja happea solun käyttöön sopivaksi energiaksi, pääasiassa ATP:ksi (adenosiinitrifosfaatti). Tämä prosessi on elintärkeää solujen toiminnalle ja siten koko elimistön terveydelle.

        Väsymys voi johtua mitokondrioiden toiminnan häiriöistä, kun ne eivät tuota tarpeeksi energiaa soluille. Mitokondrioiden tehtävänä on tuottaa solujen tarvitsemaa energiaa, jota ilman elimistön toiminnot eivät pyöri. Ne sisältävät DNA:ta ja ovat ainoa paikka tuman ulkopuolella, missä on geneettistä materiaalia. Mitokondriot ovat solujen pääasiallinen energianlähde, koska ne tuottavat ATP:tä. Vaurioituminen vähentää ATP:n tuotantoa, mikä voi johtaa solujen toimintahäiriöihin ja kuolemaan, erityisesti energiaa vaativissa kudoksissa kuten aivoissa,Mitokondriot säätelevät solukuoleman mekanismeja. Vaurioituneet mitokondriot voivat indusroida apoptoosia (programoitu solukuolema), mikä voi johtaa kudosvaurioihin tai elimistön häiriöihin.

        Alzheimerin, Parkinsonin ja muiden neurodegeneratiivisten sairauksien yhteydessä mitokondrioiden toimintahäiriöt ovat keskeisessä roolissa solujen kuoleman ja neuroinflammatoristen prosessien käynnistämisessä.Mitokondrioiden vaurioituminen johtaa mtDNA:n mutaatioihin, jotka voivat pahentaa mitokondrioiden toimintaa ja aiheuttaa syvempää solujen toimintakyvyn heikkenemistä. En lainkaan ihmettele itse henk. koht jos joskus saadaan näyttöä psyykenlääkkeiden yhteydestä krooniseen väsymykseen tai aivosairauksiin.

        Mitokondrioiden sisältämä mtDNA on altis vaurioille, koska sitä ei korjata yhtä tehokkaasti kuin tumallista DNA:ta. Vaurioitunut mtDNA voi johtaa edelleen epänormaaliin mitokondrioiden toimintaan ja lisääntyneeseen stressiin.

        Niiden hyvinvointiin voi vaikuttaa monin tavoin, kuten terveellisellä ruokavaliolla, säännöllisellä liikunnalla ja riittävällä levollä

        Ymmärrän toki että psykiatriat vain kylvävät aineita. Sitäpä se heidän hommansa on monesti. Mutta on aika mielenkiintoista että käytännössä noilla aineilla saatetaan vahingoittaa näinkin tärkeitä mekanismeja kehossa. On täysin perusteltua että energiatasojen nostaminen lähtisi mitokondrioiden toiminnan tukemisesta. Ja mitokondrioiden toiminnan tukeminen lähtee elintavoista.
        https://www.youtube.com/watch?v=FMs3bf0g5yI

        Metaboliikka on myös merkityksellisessä roolissa hyvinvoinnissa.

        Ja siis onhan yleisestikin lääketiede usein enemmän oireita hoitavaa ja usein kapasiteetti hoitaa esim kroonisten terveysongelmien juurisyitä voi olla rajallinen aineilla.. Näen täysin perustelluksi psykiatriassa sen että asioita ennenkaikkea alettaisiin ratkoa elintavoin ja lääkkeiden määräyksiä vähennettäisiin. Vähän samalla tavoin kuin jotkut on ruokakoukussa ja ratkovat jaksamattomuuttaan tv-ohjelmassa missä tiputtavat kiloja ja heidän palautumista tutkitaan ja voidaan esim havaita palautumismittauksessa että ihminen ei käytännössä ollenkaan palaudu.. Aatella kun siinäkin vain lääkäri määräisi aineita ja sanoisi että noniin muistelepas sitä lukion terveystiedon tuntia. Pääset ravitsemusterapeutille jos totean sinulla syömishäiriön.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja käyt samallatavalla mäyhäämässä foorumeilla ja vastustat energiahoitoa ja kundaliinijoogaa?

        Vai onko sittenkin niin että mt hoidossa on joku sellainen ikävä totuus jota et kykene hyväksymään?

        Siis minun puolestani ihminen voi käydä kundaliinijoogassa tai psykiatrisessa hoidossa jos kokee jostain hyötyä. Kummasti kundaliinijoogaajat usein harvemmin on niin syyttäviä kuin psykiatriauskovaiset joilla kokoajan vilisee leimoja jos kritisoi oppeja mihin he uskoo. En usko että minua haukuttaisiin narsistiksi sairaudentunnottomaksi jos kritisoisin chakroja.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Linnassa on ihan kohtalaisesti palveluita tarjolla, mutta se kyky vastaanottaa on vaihtelevaa.

        Linnakierteen katkaiseminen vaatii yleensä elämäntavan ja elinympäristön remonttia.

        Palveluiden vastaanottamisessa on varmasti eroja, on se sitten, vankila, psykiatrian puoli, tai mikä tahansa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mieleeni on jäänyt etenkin yksi skitsofreniadiagnoosin omaava jolla oli iso neuroleptilääkitys. Tyyppi miltei "kehuskeli" tai ainakin listasi kaikki huumeet mitä oli kokeillut. Sitten kehiin oli astuneen neuroleptit. Ei kai se vastustellut niitten käyttöä. Pisti kyllä korvaan se että huomasi että aineet oli kyllä pehmittäneet hänen päätänsä. Sen huomasi esim estojen katoamisena. Jutteli alapääjuttuja sun muuta säästä keskustelemisen lomassa ja esim aivovammautuneillakin on estottomuutta. Ties miten nuo aineet on tyypin päätä pehmittäneet.

        Tiedän muitakin kellä on skitsofrenia dg jolle on päihteet maistuneet. Ja tätä pidetään muka jonain synnynnäisenä sairautena. Tiedä häntä kuinka monella diagnoosi katoaisi kun vain lopettaisi niiden aineiden kanssa leikkimisen. Siihen päälle vielä psykiatrian toksiinit. Päihderiippuvaisilla raskaansarjalaisilal etenkin tulee jossain vaiheessa kuherruskuukausien jälkeen usein ne negatiiviset oireet päihteistä. Esim. delirium, pelkotiloja, ahdistusta krapuloissa jne.

        Olen nähnyt jo miten paljon joku lääkevieroitus voi päätä sotkea omakohtaisesti kun uni alkaa mennä vituiksi. Se johtuu siitä että uni on kemiallinen herkkä prosessi jossa jokainen välittäjäaine näyttelee omaa rooliaan siinä kun alkaa nukuttaa ja siinä että ihminen virkistyy ja unen arkkitehtuurikin on suuri ihme. Syvä uni, rem uni, muistot varastoituu yön aikana jne. Näitä ei pidä mennä sotkeman mutta silti esim psykiatriakin niitä sotkee. Itse kuvaisin psykoosia ennenkaikkea kuin rem unen ajatuskulkujen sekoittumisena valvetilaan. Pelkästään valvominen voi saada aikaan sekavuutta ja pitempään jatkuessa jopa halluja. Erilaiset psykoaktiiviset aineet sotkee unta niin vieroituksessa kuin haittana.

        Kun uneni parani, myös psykoosini hellitti. Psykoosilääkkeissä olin sekava. Uni tuntui koomalta. Muistan hetken kun aloin nähdä unia ja uni alkoi palautua kun vähensin aineita. silloin alkoi tuntua oikealta, miten asiat olivatkin.

        Itsekin aikoinaan ehkäpä sorruin lievään " kehuskeluun ", kun sain erilaisia psyykelääkkeitä ihan pyytämättä, ja oli pahat päihdeongelmat samaan aikaan.
        Tavoitteena kun oli ainoastaan saada itsensä mahdollisimman sekaisin, ja siihen kelpasi lähes mikä tahansa aine ( piikkihuumeita lukuun ottamatta ).
        Mielestäni on täysin väärin, jos päihderiippuvaista, on se sitten alkoholi tai joku muu, aletaan hoitamaan psyykelääkkeillä. Usein siitä on pelkkää harmia, koska se mahdollistaa sekakäytön, eikä ihminen todellakaan tule yhtään parempaan kuntoon, päinvastoin.
        Ongelma tosin taitaa olla siinä, mikä puoli hoitaa ja miten. Hoidetaanko mt-ongelmia, jos alla on päihdeongelma, ja hoidetaanko päihdeongelmaa, jos alla on mt-ongelmia ?
        Tuo taitaa olla jokseenkin kiistelty asia, vaikkakin mt- ja päihdeongelmat kulkevat aika pitkälti ns. käsi kädessä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siis oikeasti tiedän psykiatrian hoitaneen esim uniapneapotilaita sillä että määrätään piristäviä aineita ja aineita mitkä voi pahentaa uniapneaa. Siis tuota se psykiatria on. Potilas voi olla vaikka sairaalloisen ylipainoinen ja tungetaan vain aineita joilla yritetään saada ihmistä jaksamaan. Puoskarointia monelta osin. toki ihmisen itsekin pitää ottaa vastuuta. Ja miten jotain työuupunutta välttämättä auttaa joku masennuslääke jos ongelma on niin monisyinen? Pahimmillaan vain sotketaan sekoittunutta hermostoa lisää.

        Jos kyseessä olisi esim kehon matala-asteinen tulehdus huonossa olossa miten sitä auttaa se että kehoa sotketaan aineilla jotka usein vaikuttaa negatiivisesti suolistoon.

        Väsymyskin usein korjaantuu ihan sillä että lepää, rauhoittaa hermostoa, liikkuu kehon rajoissa. Mutta moni valitsee piristeet, masennusaineet ja kahvin sun muun. Moni sotkee kehoansa esim liialla stressillä ja kofeiinilla ja ihmettelee kun ahdistaa. Kyllä psykiatriassa kannattaisi palata ihan perusasioihin monesti ja asioiden juurisyihin ja säilyttää maalaisjärki mitä aineiden määrääminen 1/5 osalle naisista ei ole nuorissa naisissa

        Uskon että tulevaisuudessa rahakkaammat ihmiset tulevat suosimaan juuri tällaisia holistisia kokonaisvaltaisempia luonnollisempia hoitoja ja köyhät vetää aineita. Tulevaisuuden sanoja tulee olemaan esim mitokondrioiden toiminnan tukeminen. Mielenkiintoisena yksityiskohtana psyykenlääkkeet vahingoittaa mitokondrioiden toimintaa ja voi vaikuttaa negatiivisesti suolistoon, toisiin aivoihin. Ei tällainen hoitaminen ole oikeasti kantavaa joka perustuu fyysisen riippuvuuuden rakentamiseen erilaisiin aineisiin.

        Elintapamuutokset ovat hankalia ja haastavia. Usein ihmiset tarvitsee tukea. Olen aikanaan käynyt ravitsemusterapeutilla ja käynnit elämäntapaohjauksessa osana mt-hoitoa eivät olisi yhtään huonompi idea monelle. Ja ylipäätään jatkuva syömisen ja elämäntapojen analyysi hoidossa ja erilaiset kokeilut mitkä voisi toimia ohjattuna.

        Toki ihmiset on monesti laiskoja mutta monelta myös puuttuu tietoa

        Se oli nimenomaan psykiatri joka lähetti minut uniapnea tutkimuksiin.


    • Anonyymi

      Miksi oikeastaan sanoa, että valitsi elämän mieluummin kuin psykiatrian ja lääkkeet ?
      Millaista elämä on ollut silloin, ennen kuin on psykiatrille mennyt ?
      Elämänhän olisi voinut valita jo aiemmin, ettei olisi tarvinnut koko psykiatriaa.
      Aika tylysti kyllä sanoin, mutta omalla kohdallani pystyn myöntämään, että oli ensin elämän ongelmia, ennen kuin psykiatria astui kuvioihin. Ei ne hoidot ja lääkkeet aina ruusuisia olleet, mutta sitä kautta lopulta palasin parempaan elämään.
      En ole pahemmin miettinyt, miten elämä olisi mennyt ilman psykiatrian vuosia, se nyt vaan meni kohdallani sitä kautta. Tulipahan sekin koettua.

      • Anonyymi

        Aloittaja vastaa: otsakkeeseen ei voi aina kirjoittaa pitkästi, mutta ainakin omasta mielestäni jatkossa tarkensin sitä, mitä tarkoitin. Eli, että lopettaessani turhien ja hyödyttömien mt-palveluiden käytön elämäni oli huomattavasti parempaa. Eli tätä tarkoitin lauseella: "valitsin elämän psykiatrian ja psyykelääkkeiden sijaan".

        En tiedä, millaista elämäni olisi, jos olisin jatkanut esim. masennus, tai neuroleptien lääkkeiden käyttöä. Todennäköisesti olisin jatkanut edelleen alkoholin runsasta ja liiallista käyttöä. Sen käyttäminen sentään väheni aika tavalla.

        Kun jotkut mediassa, tai tällä keskustelupalstalla kehuvat estottomasti psyykelääkkeitä, niin jokaisen olisi hyvä muistaa, että jokaisen kohdalla ne eivät ole tuoneet mukanaan mitään hyvää. Omalla kohdallani toimintakyky oli olematonta, paino nousi peräti melkein sen 20 kiloa, ja tällä geenitaustalla ja perimällä, mitä minulla on, se ei ole hyvä asia ollenkaan.

        Itse sairastuin vaikeaan alkoholismiin ja jouduin seksuaalisesti hyväksikäytetyksi. Joten en todellakaan näe, että psykiatrian palveluiden käyttämisesti olisi ollut ainakaan minulle mitään hyötyä.

        Minun on hyvin vaikeata ymmärtää niitä ihmisiä, jotka joko mainostavat, tai saarnaavat täällä psykiatrian ja siellä toimivien, tai lääkkeiden kaikkivoipaisuutta, tai niiden tärkeyttä. Omalla kohdallani psyykelääkkeet ja mt-palveluiden käyttö ei hyödyttänyt yhtään mitään. Tämä tarkoittaa myös avopuolen "smalltalkkipalveluita", joita höpötetään hölmöjä, tai jonninjoutavuuksia.

        Itseäni ihmetettää myös se, että niitä mt-palveluita mainostetaan "henkisen hyvinvoinnin edistäjinä". Millä tavalla sitä muka tehdään?

        Minusta kyseessä on täysi huijaus, tai se on luotu illuusio.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aloittaja vastaa: otsakkeeseen ei voi aina kirjoittaa pitkästi, mutta ainakin omasta mielestäni jatkossa tarkensin sitä, mitä tarkoitin. Eli, että lopettaessani turhien ja hyödyttömien mt-palveluiden käytön elämäni oli huomattavasti parempaa. Eli tätä tarkoitin lauseella: "valitsin elämän psykiatrian ja psyykelääkkeiden sijaan".

        En tiedä, millaista elämäni olisi, jos olisin jatkanut esim. masennus, tai neuroleptien lääkkeiden käyttöä. Todennäköisesti olisin jatkanut edelleen alkoholin runsasta ja liiallista käyttöä. Sen käyttäminen sentään väheni aika tavalla.

        Kun jotkut mediassa, tai tällä keskustelupalstalla kehuvat estottomasti psyykelääkkeitä, niin jokaisen olisi hyvä muistaa, että jokaisen kohdalla ne eivät ole tuoneet mukanaan mitään hyvää. Omalla kohdallani toimintakyky oli olematonta, paino nousi peräti melkein sen 20 kiloa, ja tällä geenitaustalla ja perimällä, mitä minulla on, se ei ole hyvä asia ollenkaan.

        Itse sairastuin vaikeaan alkoholismiin ja jouduin seksuaalisesti hyväksikäytetyksi. Joten en todellakaan näe, että psykiatrian palveluiden käyttämisesti olisi ollut ainakaan minulle mitään hyötyä.

        Minun on hyvin vaikeata ymmärtää niitä ihmisiä, jotka joko mainostavat, tai saarnaavat täällä psykiatrian ja siellä toimivien, tai lääkkeiden kaikkivoipaisuutta, tai niiden tärkeyttä. Omalla kohdallani psyykelääkkeet ja mt-palveluiden käyttö ei hyödyttänyt yhtään mitään. Tämä tarkoittaa myös avopuolen "smalltalkkipalveluita", joita höpötetään hölmöjä, tai jonninjoutavuuksia.

        Itseäni ihmetettää myös se, että niitä mt-palveluita mainostetaan "henkisen hyvinvoinnin edistäjinä". Millä tavalla sitä muka tehdään?

        Minusta kyseessä on täysi huijaus, tai se on luotu illuusio.

        Edelliseen tekstiin pari korjausta. Olin alkoholin suurkuluttaja silloin, kun vielä käytin neuroleptejä. Ja elämäni jouduin pahoinpidellyksi ja seksuaalisesti hyväksikäytetyksi. Mutta jotta joku ei taas tahallaan väärinkäsittäisi ne viimeksi mainitut eivät ole tapahtuneet missään mt-palveluissa, tai sairaalassa.

        Omalla kohdallani psyykelääkkeet ja mt-palveluiden käyttö eivät ole hyödyttäneet yhtään mitään. Tämä tarkoittaa myös avopuolen "smalltalkkipalveluita", joissa höpötetään ja kysellään hölmöjä, tai jonninjoutavuuksia. Ainoa tarkoitus on kytätä vointa, ja lääkitysten käyttöä.

        Lähinnä ne syyt, miksi lopetin mt-palveluiden ja lääkkeiden käytön ovat terveyspuolen lisäksi, ne psykiatriassa ja siellä toimivien liian suppeat hoitokeinot, kapea-alainen ihmiskäsitys vastaanotolle tulevista henkilöistä, ja diagnoosi ja lääkekeskeisen ajattelun takia. Ongelmista kärsivien elämäntilanteet, tapahtumat ja olosuhteet eivät kiinnosta tarpeeksi alalla olevia. Ja tiettyä välinpitämättömyyttä on alalla toimivien keskuudessa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Edelliseen tekstiin pari korjausta. Olin alkoholin suurkuluttaja silloin, kun vielä käytin neuroleptejä. Ja elämäni jouduin pahoinpidellyksi ja seksuaalisesti hyväksikäytetyksi. Mutta jotta joku ei taas tahallaan väärinkäsittäisi ne viimeksi mainitut eivät ole tapahtuneet missään mt-palveluissa, tai sairaalassa.

        Omalla kohdallani psyykelääkkeet ja mt-palveluiden käyttö eivät ole hyödyttäneet yhtään mitään. Tämä tarkoittaa myös avopuolen "smalltalkkipalveluita", joissa höpötetään ja kysellään hölmöjä, tai jonninjoutavuuksia. Ainoa tarkoitus on kytätä vointa, ja lääkitysten käyttöä.

        Lähinnä ne syyt, miksi lopetin mt-palveluiden ja lääkkeiden käytön ovat terveyspuolen lisäksi, ne psykiatriassa ja siellä toimivien liian suppeat hoitokeinot, kapea-alainen ihmiskäsitys vastaanotolle tulevista henkilöistä, ja diagnoosi ja lääkekeskeisen ajattelun takia. Ongelmista kärsivien elämäntilanteet, tapahtumat ja olosuhteet eivät kiinnosta tarpeeksi alalla olevia. Ja tiettyä välinpitämättömyyttä on alalla toimivien keskuudessa.

        Yksi asia myöskin ihmetyttää, että kuinka paljon varauksettomasti ja kritiikittömästi mediassa suhtaudutaan psykiatrian hoitokeinoihin, lääkkeiden vaikutuksiin ja mt-palveluihin, niiden toimivuuteen, tai tuodaan niitä esille. Koska niitäkin (eli huonoja kokemuksia varmasti on), mutta ne eivät vain tule esille julkisuuteen.

        Voin toki kertoa oman tarinani ja omat kokemukseni ja tekemäni johtopäätelmät. Minä en nähnyt niissä hoidoissa, heidän minulle antamissa diagnooseissa, tai määräämissä lääkkeissä mitään "henkistä hyvinvointia edistäviä vaikutuksia". Koska niin ei tapahtunut. Kävi aivan päinvastoin. Ainakaan ne eivät lisänneet minun kohdallani mitään paremmin jaksamista, toimintakykyä tai parantaneet henkistä hyvinvointia. Sitten pitää määritellä se sana henkinen hyvinvointi toisella tavalla. Itse asiassa jokaisen olisi hyvä pohtia sitä, mitä se sana on oikeasti, ja miten voi lisätä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Edelliseen tekstiin pari korjausta. Olin alkoholin suurkuluttaja silloin, kun vielä käytin neuroleptejä. Ja elämäni jouduin pahoinpidellyksi ja seksuaalisesti hyväksikäytetyksi. Mutta jotta joku ei taas tahallaan väärinkäsittäisi ne viimeksi mainitut eivät ole tapahtuneet missään mt-palveluissa, tai sairaalassa.

        Omalla kohdallani psyykelääkkeet ja mt-palveluiden käyttö eivät ole hyödyttäneet yhtään mitään. Tämä tarkoittaa myös avopuolen "smalltalkkipalveluita", joissa höpötetään ja kysellään hölmöjä, tai jonninjoutavuuksia. Ainoa tarkoitus on kytätä vointa, ja lääkitysten käyttöä.

        Lähinnä ne syyt, miksi lopetin mt-palveluiden ja lääkkeiden käytön ovat terveyspuolen lisäksi, ne psykiatriassa ja siellä toimivien liian suppeat hoitokeinot, kapea-alainen ihmiskäsitys vastaanotolle tulevista henkilöistä, ja diagnoosi ja lääkekeskeisen ajattelun takia. Ongelmista kärsivien elämäntilanteet, tapahtumat ja olosuhteet eivät kiinnosta tarpeeksi alalla olevia. Ja tiettyä välinpitämättömyyttä on alalla toimivien keskuudessa.

        Missä vaiheessa sinulla loppui se alkoholin suurkulutus ?
        Itselläni se loppui vasta psykiatrisen hoidon myötä, joka sisälsi kyllä paljon muutakin kuin lääkkeet.
        Pelkkä runsas lääkitys, ja sekin alkoholin kanssa yhdessä, ei auttanut ongelmissa yhtään mitään.
        Psykiatrian kautta sain itsetuntoni ja kaiken muunkin epävarmuuteni paremmaksi, aloin uskomaan ja luottamaan itseeni, opin kohtaamaan myös vaikeat asiat, jne.
        Samaa ei olisi saaneet pelkät lääkkeet aikaiseksi.
        Jos en olisi saanut hoitoa ja apua, olisin kai jo ajat sitten juonut itseni hautaan.

        Enkä tosin kehukaan psykiatriaa maasta taivaisiin, oli siellä huonot ja ikävät puolensakin, ei kaikki ollut ainoastaan hyvää ja pätevää. Mutta en sorru liiallisiin haukkumisiinkaan, etenkään siitä muusta hoidosta, lääkkeet on sitten asia erikseen.


    • Anonyymi

      Samaa mieltä ja sama kokemus lääkäreistä yms, mutta kokeilin lääkkeitä ja siinä meni kahdeksan vuotta elämästäni. Lihoin 20kg.

      Nyt ilman lääkkeitä ollut pitkään. Mutta ei helppoa ole. Ei oikein jaksaisi enää.

      • Anonyymi

        Minä käytin lääkkeitä yli 20 vuotta. Elämästäni ei ne vuodet mennyt pois, vaan ne vuodet oli sen aikaista elämääni, ne meni silloin sillä tavalla, siinä voinnissa. Nyt jaksan kyllä paremmin, vaikka eihän tämä koskaan mitään ihan helppoa ole. Ajattelen, että on pääasia, että psyykeni ja elämäni ovat nyt paremmat kuin aikoinaan.
        Kyllä sitä tsemppiä jaksamiseen aina jostain kummasta kuitenkin riittää.


    • Anonyymi

      Yhtä asiaa ainakin kadun ja se on se, että käytin niitä minulle määrättyjä lääkkeitä aivan liian pitkään, eli minun olisi pitänyt lopettaa niiden käyttö jo 15 vuotta sitten.

      Koska moni ikävä asia olisi jäänyt tapahtumatta. En tiedä kuulunko minä siihen "muutamaan hassuun prosenttiin, jolle käy näin, että kun aloittaa käyttämään lääkäreiden suosituksesta psyykelääkkeitä, niin ajautuukin alkoholistiksi. Sen seurauksena tuli vain lisää ongelmia, kuten jouduin pahoinpidellyksi ja raiskatuksi. Lisäksi myös syrjäytynyt lopullisesti tässä yhteiskunnassa.

      Tosin jännä havaita tuo, että kun lopettaa neuroleptien käytön, niin viinanhimokin katoaa. Kukahan tietää vastauksen tuohon ilmiöön?

      • Anonyymi

        Ei se viinan himo lopu lääkitysten lopetuksen takia. Viinan himon loppuminen johtuu siitä, että hoidoista on jotain apua ollut, ja potilas/ihminen, on oppinut oivaltamaan itseään ja elämäänsä ja tunteitaan eri tavalla, juurikin sen muun hoidon ansiosta. Elikkä on kasvanut ihmisenä.
        Itse olin kyllä alkoholisti ennen psykiatriaa ja lääkityksiä.
        Alkoholista pääsin eroon hyvän psykiatrisen hoidon ansiosta loppujen lopuksi, sekään ei alkuun onnistunut moneen vuoteen, koska en itse osallistunut hoitooni mitenkään muuten kuin syömällä niitä lääkkeitä, joskus enemmänkin mitä lääkäri määräsi. Pitemmän hoitojakson aikana oli alettava miettimään, että on pakko elämässä jokin muutos tapahtua, jos haluaa hengissä pysyä, ja ehkäpä paremmassa kunnossa, mikä sitten onnistuikin.

        Alkoholin suurkuluttajanaiset etenkin voivat joutua kohtaamaan hyvinkin ikäviä juttuja, esim. hyväksikäyttöä, pahoinpitelyitä, kuten kerroitkin omalta kohdaltasi.
        Sitä ihmettelen, jos kerran pärjäät ilman lääkkeitä ja hoitoa, niin miten olet " onnistunut " syrjäytymään lopullisesti ? Jos ensi kehut, kuinka aloit pärjäämään paremmin ilman lääkkeitä ja hoitoa, ja kuitenkin olet lopullisesti syrjäytynyt, niin vaikuttaa jokseenkin oudolta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei se viinan himo lopu lääkitysten lopetuksen takia. Viinan himon loppuminen johtuu siitä, että hoidoista on jotain apua ollut, ja potilas/ihminen, on oppinut oivaltamaan itseään ja elämäänsä ja tunteitaan eri tavalla, juurikin sen muun hoidon ansiosta. Elikkä on kasvanut ihmisenä.
        Itse olin kyllä alkoholisti ennen psykiatriaa ja lääkityksiä.
        Alkoholista pääsin eroon hyvän psykiatrisen hoidon ansiosta loppujen lopuksi, sekään ei alkuun onnistunut moneen vuoteen, koska en itse osallistunut hoitooni mitenkään muuten kuin syömällä niitä lääkkeitä, joskus enemmänkin mitä lääkäri määräsi. Pitemmän hoitojakson aikana oli alettava miettimään, että on pakko elämässä jokin muutos tapahtua, jos haluaa hengissä pysyä, ja ehkäpä paremmassa kunnossa, mikä sitten onnistuikin.

        Alkoholin suurkuluttajanaiset etenkin voivat joutua kohtaamaan hyvinkin ikäviä juttuja, esim. hyväksikäyttöä, pahoinpitelyitä, kuten kerroitkin omalta kohdaltasi.
        Sitä ihmettelen, jos kerran pärjäät ilman lääkkeitä ja hoitoa, niin miten olet " onnistunut " syrjäytymään lopullisesti ? Jos ensi kehut, kuinka aloit pärjäämään paremmin ilman lääkkeitä ja hoitoa, ja kuitenkin olet lopullisesti syrjäytynyt, niin vaikuttaa jokseenkin oudolta.

        Edelliselle kommentoijalle: en ollut alkoholin suurkuluttaja, ennen kuin aloitin neuroleptien käyttöä. Se alkoi vasta sitten, kun olin käyttänyt neuroleptejä noin 10 vuoden ajan.

        Syrjäytyminen alkaa yleensä jo ennen mitään annettuja diagnooseja, mutta niiden saamisen jälkeen, ja etenkin eläkepapereiden saamisen jälkeen se vain yleensä syvenee.

        Siitä huolimatta elämäni on parempaa ilman mitään neuroleptejä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Edelliselle kommentoijalle: en ollut alkoholin suurkuluttaja, ennen kuin aloitin neuroleptien käyttöä. Se alkoi vasta sitten, kun olin käyttänyt neuroleptejä noin 10 vuoden ajan.

        Syrjäytyminen alkaa yleensä jo ennen mitään annettuja diagnooseja, mutta niiden saamisen jälkeen, ja etenkin eläkepapereiden saamisen jälkeen se vain yleensä syvenee.

        Siitä huolimatta elämäni on parempaa ilman mitään neuroleptejä.

        Itse sain diagnoosit jo parikymppisenä, ja jonkin aikaa sen jälkeen jäin jo työkyvyttömyyseläkkeelle. Ei ne ole ajaneet minua millään tavalla syrjään/syrjäytyneeksi.
        Omat elämäntapani ajoivat minut syrjään joiksikin vuosiksi, eli aiheutin syrjäytymiseni ihan itse huonolla elämänmenolla.
        Syrjäytyminen ei tapahdu jonkun diagnoosin tai eläkkeen takia, vaan se on kiinni omasta itsestä.
        Onko sitten mennyt itsetunto heikommaksi, hävettääkö olla " sairas ", hävettääkö eläke, jne. Toki alkuun voi tulla tuollaisia ajatuksia, kaipa niitä itsellenikin hetkellisesti tuli, en voi täysin kieltää, kun en enää muista.
        Niiden ei tarvitse antaa hävettää, siinä ei ole mitään häpeällistä. Ei tarvitse miettiä, mitä muut mahtavat ajatella. Koska eivät tutut, ja hyvät kaverit ympäriltä katoa minnekään, vaikka saisi eläkepaperit, ja saisi psyk. diagnooseja.


      • Anonyymi

        Kuulostaa aika kaukaa haetulta, että lääkkeet toimisivat täysin päinvastoin, kuin kaikilla muilla ihmisillä.

        Sehän on esimerkiksi ihan universaali fakta, että alko lisää turhaan lääkkeiden sivuvaikutuksia. Siitä on turha itse lääkettä syyttää jos alkoa vetää alkon vaikutusten kumoamiseen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Edelliselle kommentoijalle: en ollut alkoholin suurkuluttaja, ennen kuin aloitin neuroleptien käyttöä. Se alkoi vasta sitten, kun olin käyttänyt neuroleptejä noin 10 vuoden ajan.

        Syrjäytyminen alkaa yleensä jo ennen mitään annettuja diagnooseja, mutta niiden saamisen jälkeen, ja etenkin eläkepapereiden saamisen jälkeen se vain yleensä syvenee.

        Siitä huolimatta elämäni on parempaa ilman mitään neuroleptejä.

        En nyt puhu kenestäkään henkilökohtaisesti, mutta aika harva levittelee torilla mitään eläkepapereita, ja kehuu olevansa jollain pälli eläkkeellä. Se ei itsessään siis syrjäytä ketään.

        Se että saa eläkepaperit kertoo yleensä vain enemmän siitä ihmisen toimintakyvystä, johon liittyy myös se kyky pitää yllä ihmissuhteita.

        Sairauteen liittyy valitettavan usein, että sairaus tekee ihmisestä jonkinasteisen änkyrävänkyrän, se jos mikä on valitettavasti omiaan syrjäyttämään ihmistä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuulostaa aika kaukaa haetulta, että lääkkeet toimisivat täysin päinvastoin, kuin kaikilla muilla ihmisillä.

        Sehän on esimerkiksi ihan universaali fakta, että alko lisää turhaan lääkkeiden sivuvaikutuksia. Siitä on turha itse lääkettä syyttää jos alkoa vetää alkon vaikutusten kumoamiseen.

        Olen tuo, joka kerroin huonoista elintavoistani.
        En ole ikinä lääkkeitä syyttänyt, omiani ovat valintani olleet.
        Jos jotain pitäisi syyttää, syyttäisin itseäni. Alkuun sitä teinkin, mutta huomasin, että se pahensi vain oloani, niin luovuin myös itsesyytöksistä.


    • Anonyymi

      Suosittelen jokaista psyykelääkkeiden ja mt-palveluiden käyttäjää ottamaan kynän ja paperia, ja listaamaan siihen kahteen eri lokerikkoon : hyödyt ja toiseen haitat. Ja sen jälkeen katsomaan, kumpaan tulee enemmän asioita.

      Omalla kohdallani listalle tuli enemmän haittoja, kuin hyötyjä. Siinä tilanteessa oli aika selvää, minkä päätöksen tein. Siihen vaikutti myös lääkkeiden mahdollisesti uusien sairauksien mahdolliset puhkeamiset, kuten sydän ja verisuonitaudit, diabetes ja ennenaikainen dementia.

      Sen vielä sanoisin, että psykiatria ei suinkaan ole kaikille pelastukseksi, avuksi, tai menestykseksi. Tämä unohtuu aivan liian monelta.

      • Anonyymi

        Ne mahdolliset haitat ja sairauden puhkeamiset ovatkin vain mahdollisia, eli ei niitä välttämättä tule.
        Kuka psykiatriasta hyötyy, kuka ei, siihen ei voi sanoa, että se monelta unohtuu. Kokemuksia on yhtä paljon kuin on kokijoitakin.
        Ei muita tarvitse " pelotella ", jos itse ei ole onnistunut saamaan mitään hyötyä. Totuus kun on, että aika monet hyötyvät psykiatrisesta hoidosta.


      • Anonyymi

        Eli siinä mielessä otsikko voisi ihan hyvin olla "valitsin elämän sairaana, lääkkeiden sijaan"

        Sen vielä sanon, että psykiatria tai lääkkeet eivät ole itseisarvo. Teoriassa lääkkeistä voi olla enemmän haittaa kun niistä on hyötyä, mutta käytännössä puhutaan siitä että tarvitseeko lääkkeitä vai ei, tämä ei tietenkään unohdu kaikilta, vaan koskee lähinnä sairaudentunnottomia / hoidonvastaisia ihmisiä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eli siinä mielessä otsikko voisi ihan hyvin olla "valitsin elämän sairaana, lääkkeiden sijaan"

        Sen vielä sanon, että psykiatria tai lääkkeet eivät ole itseisarvo. Teoriassa lääkkeistä voi olla enemmän haittaa kun niistä on hyötyä, mutta käytännössä puhutaan siitä että tarvitseeko lääkkeitä vai ei, tämä ei tietenkään unohdu kaikilta, vaan koskee lähinnä sairaudentunnottomia / hoidonvastaisia ihmisiä.

        Itse valitsin elämän ylipäätään kun lopetin lääkkeet koska lääkkeitä käyttämällä olisin haudassa. En ole itsereflektiovastainen enkä edes terapiavastainen. Tosin suhtaudun kriittisesti psykiatrian tautiluokitukseen ihmisyyden selittäjänä


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itse valitsin elämän ylipäätään kun lopetin lääkkeet koska lääkkeitä käyttämällä olisin haudassa. En ole itsereflektiovastainen enkä edes terapiavastainen. Tosin suhtaudun kriittisesti psykiatrian tautiluokitukseen ihmisyyden selittäjänä

        Jos asiat on nyt sitten paremmin, niin miksi psykiatria niin kovasti edelleen ahdistaa ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos asiat on nyt sitten paremmin, niin miksi psykiatria niin kovasti edelleen ahdistaa ?

        Ehkä kaikki ei olekkaan hyvin, vaan se sairaus siellä edelleen jyllää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eli siinä mielessä otsikko voisi ihan hyvin olla "valitsin elämän sairaana, lääkkeiden sijaan"

        Sen vielä sanon, että psykiatria tai lääkkeet eivät ole itseisarvo. Teoriassa lääkkeistä voi olla enemmän haittaa kun niistä on hyötyä, mutta käytännössä puhutaan siitä että tarvitseeko lääkkeitä vai ei, tämä ei tietenkään unohdu kaikilta, vaan koskee lähinnä sairaudentunnottomia / hoidonvastaisia ihmisiä.

        Mitkään annetut diagnoositkaan eivät ole kaikki ja koko totuus ihmisestä. Eikä diagnoosi määritä ketään, eikä tarkoita sitä, että ihminen olisi sairas koko ja loppuelämänsä ajan.

        Psykiatriassa toimivat eivät ole erehtymättömiä. Eikä psykiatria ole täydellistä ja virheetöntä.

        Kritiikin esittäminen ei tarkoita sitä, että sen esittäjä olisi sairaudentunnoton. Tuohon syyllistyvät vain ne, jotka ajattelevat stereotypisesti ja valmiiksi asenteellisesti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos asiat on nyt sitten paremmin, niin miksi psykiatria niin kovasti edelleen ahdistaa ?

        Hyvä kysymys. Ehkäpä jokin jäi kaivelemaan hampaan koloon. Tai sitten tuli liikaa pettymyksiä ja katkeruutta.

        Syytä mennä terapiaan? Ehkä. Mutta ei ikinä ainakaan julkiselle puolelle. Se ei vaan toimi nk. pitäisi ja ne sieltä tarjotut avut, tuet ja "hoidot" ovat olemattomia. Perustuvat vain ja ainoastaan diagnosointiin, kategorisointiin ja lääkityksiin. Liian suppeata ja kapea-alaista mt-hoitoa. Sivuutetaan liian paljon elämässä olevia asioita ja keskitytään sairauskeskeiseen lähestymistapaan ja ajatteluun. Ne hapatukset ja dogmit eivät enää kiinnosta.

        Psykiatriassa olisi paljon mahdollisuuksia muuttua ihmisiä enemmän auttavaksi, mutta sen pitäisi uudistua he*metin paljon tavoiltaan toimia.

        Terv. keskustelun aloittaja


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hyvä kysymys. Ehkäpä jokin jäi kaivelemaan hampaan koloon. Tai sitten tuli liikaa pettymyksiä ja katkeruutta.

        Syytä mennä terapiaan? Ehkä. Mutta ei ikinä ainakaan julkiselle puolelle. Se ei vaan toimi nk. pitäisi ja ne sieltä tarjotut avut, tuet ja "hoidot" ovat olemattomia. Perustuvat vain ja ainoastaan diagnosointiin, kategorisointiin ja lääkityksiin. Liian suppeata ja kapea-alaista mt-hoitoa. Sivuutetaan liian paljon elämässä olevia asioita ja keskitytään sairauskeskeiseen lähestymistapaan ja ajatteluun. Ne hapatukset ja dogmit eivät enää kiinnosta.

        Psykiatriassa olisi paljon mahdollisuuksia muuttua ihmisiä enemmän auttavaksi, mutta sen pitäisi uudistua he*metin paljon tavoiltaan toimia.

        Terv. keskustelun aloittaja

        Joku voisi joskus alkaa kertomaan tapoja, millä tavoin sitä hoitoa olisi hyvä uudistaa, mitä potilaat itse toivoisivat.
        Potilaathan sen hoidon ottavat vastaan, he voisivat myös antaa ehdotuksia. Jatkuvasti vaan haukutaan, kuinka huonoa ja vajaata hoito on, mutta mitä tilalle, tuleeko ehdotuksia ? Useinkaan kukaan ei esitä minkäänlaisia toiveita.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitkään annetut diagnoositkaan eivät ole kaikki ja koko totuus ihmisestä. Eikä diagnoosi määritä ketään, eikä tarkoita sitä, että ihminen olisi sairas koko ja loppuelämänsä ajan.

        Psykiatriassa toimivat eivät ole erehtymättömiä. Eikä psykiatria ole täydellistä ja virheetöntä.

        Kritiikin esittäminen ei tarkoita sitä, että sen esittäjä olisi sairaudentunnoton. Tuohon syyllistyvät vain ne, jotka ajattelevat stereotypisesti ja valmiiksi asenteellisesti.

        Joskus käy niinkin, että ihminen itse määrittää itsensä diagnoosin pohjalta.
        Jos annetaan diagnoosi, voi tulla ajatus, että no niin, nyt olen sitten " virallisesti " sairas, eikä elämästä tule enää yhtään mitään. Aletaan näkemään itsensä sairaana ihmisenä, eikä pelkästään tavallisena samanvertaisena ihmisenä kuin kuka muu tahansa.
        Omalla kohdallani se auttoi paljon, kun lakkasin ajattelemasta itseäni sairaana ihmisenä. Pystyn elämään jokseenkin täysipainoista elämää ajattelematta joitakin diagnooseja, jotka minulla on.
        Eivät diagnoosit ole tehneet minusta sellaista mitä olin, ehkä osin olen edelleenkin, vaan se oli sairaus, joka ne ongelmat aiheutti.
        Mielen ongelmista, sairauksista ( jos sitä termiä käytetään ) ei pysty toipumaan pelkällä negatiivisella ajattelutavalla. Itsensä arvostus on myös tärkeää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joskus käy niinkin, että ihminen itse määrittää itsensä diagnoosin pohjalta.
        Jos annetaan diagnoosi, voi tulla ajatus, että no niin, nyt olen sitten " virallisesti " sairas, eikä elämästä tule enää yhtään mitään. Aletaan näkemään itsensä sairaana ihmisenä, eikä pelkästään tavallisena samanvertaisena ihmisenä kuin kuka muu tahansa.
        Omalla kohdallani se auttoi paljon, kun lakkasin ajattelemasta itseäni sairaana ihmisenä. Pystyn elämään jokseenkin täysipainoista elämää ajattelematta joitakin diagnooseja, jotka minulla on.
        Eivät diagnoosit ole tehneet minusta sellaista mitä olin, ehkä osin olen edelleenkin, vaan se oli sairaus, joka ne ongelmat aiheutti.
        Mielen ongelmista, sairauksista ( jos sitä termiä käytetään ) ei pysty toipumaan pelkällä negatiivisella ajattelutavalla. Itsensä arvostus on myös tärkeää.

        Tuossa on tosiaan kyse psykiatrisesta sairaudesta.
        Lääkäreillä pitäisi olla paremmat erottimet, ettei teitä suotta lääkittäisi. Me sairaat jäädään nimittäin heitteille, kun meidät sekoitetaan keskenään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuossa on tosiaan kyse psykiatrisesta sairaudesta.
        Lääkäreillä pitäisi olla paremmat erottimet, ettei teitä suotta lääkittäisi. Me sairaat jäädään nimittäin heitteille, kun meidät sekoitetaan keskenään.

        Siis miten sairaat sekoitetaan keskenään, tai jätetään heitteille ? Eikö sairaita sitten muka lääkitä ?
        " Ettei teitä suotta lääkittäisi "
        Ilman lääkityksen tarvetta ei lääkitä. Riittävän hyvään kuntoon kun tulee, ja elämä alkaa sujumaan, lääkkeistä on hyvinkin mahdollista päästä eroon.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eli siinä mielessä otsikko voisi ihan hyvin olla "valitsin elämän sairaana, lääkkeiden sijaan"

        Sen vielä sanon, että psykiatria tai lääkkeet eivät ole itseisarvo. Teoriassa lääkkeistä voi olla enemmän haittaa kun niistä on hyötyä, mutta käytännössä puhutaan siitä että tarvitseeko lääkkeitä vai ei, tämä ei tietenkään unohdu kaikilta, vaan koskee lähinnä sairaudentunnottomia / hoidonvastaisia ihmisiä.

        lääkkeet ei paranna mitään sairautta, ikinä
        ne vaann peittää oireita


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joku voisi joskus alkaa kertomaan tapoja, millä tavoin sitä hoitoa olisi hyvä uudistaa, mitä potilaat itse toivoisivat.
        Potilaathan sen hoidon ottavat vastaan, he voisivat myös antaa ehdotuksia. Jatkuvasti vaan haukutaan, kuinka huonoa ja vajaata hoito on, mutta mitä tilalle, tuleeko ehdotuksia ? Useinkaan kukaan ei esitä minkäänlaisia toiveita.

        no luuletko etät ne potilaat sitä hoitoa määrää! kyllä ne on ylilääkärit sun muut ja terveysministerit mitkä toimintatavoista päättävät.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        no luuletko etät ne potilaat sitä hoitoa määrää! kyllä ne on ylilääkärit sun muut ja terveysministerit mitkä toimintatavoista päättävät.

        Kyllä siellä ehdotuksia varmasti vastaanotetaan, jos niitä haluaa esittää.
        Tietenkin ammattilaiset hoidosta päättävät, mutta potilailtakin voisi tulla ihan hyviä ideoita hoidon kehittämiseksi.
        Kukaan ei oikein ole kertonut, millaista hoitoa sitten haluaisi. Jos/kun joltain kysyy, ei siihen kuitenkaan saa vastausta, vaikka nykyhoitoa moititaan kovaan ääneen.
        Kuten elämässä muutenkin, asioita keksitään, tehdään, testataan, huomataan miten toimii, ja jos on kehittämisen tarvetta, niin yritetään kehittää paremmaksi.

        Kerran kirjotin yhdelle psykiatrian ylilääkärille osastohoidosta, kerroin kokemuksista ja miltä osastolla tuntui olla, epäkohtia sieltä. Siltä ylilääkäriltä tuli todella asiallinen vastaus, hän todellakin otti tosissaan kertomani ja mainitsi, että epäkohtiin on puututtava, kehittämisen varaa olisi.
        Ihan hyvin voi ainakin yrittää, jos haluaa jotain muutosta asioihin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuossa on tosiaan kyse psykiatrisesta sairaudesta.
        Lääkäreillä pitäisi olla paremmat erottimet, ettei teitä suotta lääkittäisi. Me sairaat jäädään nimittäin heitteille, kun meidät sekoitetaan keskenään.

        Mutta kun sairaudentunnottomat niin kovasti mielensä pahoittaa, jos ihmisiä diagnosoidaan, ja heitä sen mukaan hoidetaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        no luuletko etät ne potilaat sitä hoitoa määrää! kyllä ne on ylilääkärit sun muut ja terveysministerit mitkä toimintatavoista päättävät.

        Silloin kun esittää oikeaa kritiikkiä, niin siihen liittyy sellaista aitoa ajatustyöskentelyä taustalle.

        Mitkä on hoidon oikeat ongelmat? Mitä niille oikeille ongelmille voitaisiin tehdä jne.

        Se kritiikiksi nasmioitu vihapuhe ei muutu hyväksi kritiikiksi sillä että väittää ministereiden, tai ylilääkäreiden estävän ihmisten ajatustyöskentelyn.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Silloin kun esittää oikeaa kritiikkiä, niin siihen liittyy sellaista aitoa ajatustyöskentelyä taustalle.

        Mitkä on hoidon oikeat ongelmat? Mitä niille oikeille ongelmille voitaisiin tehdä jne.

        Se kritiikiksi nasmioitu vihapuhe ei muutu hyväksi kritiikiksi sillä että väittää ministereiden, tai ylilääkäreiden estävän ihmisten ajatustyöskentelyn.

        Yhden kerran minulta kiellettiin ajatteleminen.
        Sanoin osastolla ääneen ajatukseni, ja hoitaja sanoi minulle, ettei noin voi ajatella.
        Kukaan ei tosiaan voi ajattelua kieltää, tekemisiä ja sanomisia vielä voidaankin yrittää kieltää, mutta ei ajattelua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yhden kerran minulta kiellettiin ajatteleminen.
        Sanoin osastolla ääneen ajatukseni, ja hoitaja sanoi minulle, ettei noin voi ajatella.
        Kukaan ei tosiaan voi ajattelua kieltää, tekemisiä ja sanomisia vielä voidaankin yrittää kieltää, mutta ei ajattelua.

        Itse kerroin kerran psykiatrille että en pysty ajattelemaan lääkkeissä osastolla. Psykiatrin mielestä eikö se ole hyvä vain? Olin jatkuvasti hämilläni kun ajatus ei toiminut ja kärsin siitä. Muistan että olo oli kuin pää olisi tyhjä ja ajatus ei toimi. Samaan aikaan vielä ekstrapyramidaalioireita. Psykiatrien ihmiskäsitys ja käsitys aivoterveydestä on vähintäänkin erikoinen. Tuolla logiikalla voisi vaikka kumauttaa jollekin aivotärähdyksen ja käyttää sitä hoitona kun jonkun ajatustoiminta neurologisesti rapautuu.

        Psykiatria siis yritti lääkkeillä kieltää minua olemasta se mikä olen ja ajattelemasta miten ajattelen. Jos paljon ajattelevalta ihmiseltä vahingoitetaan aivoja sotkemalla niitä aineilla niin ei siitä mitään hyvää seuraa. Ennemmin kuolisin kuin olisin joku vihannes jonka päässä ei mikään liiku. Ja kokemukseni on että psyykenlääkkeet todella rapauttavat aivotoimintaa. Elämme todella erikoisella aikakaudella jossa tuollainen nähdään hoitona.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itse kerroin kerran psykiatrille että en pysty ajattelemaan lääkkeissä osastolla. Psykiatrin mielestä eikö se ole hyvä vain? Olin jatkuvasti hämilläni kun ajatus ei toiminut ja kärsin siitä. Muistan että olo oli kuin pää olisi tyhjä ja ajatus ei toimi. Samaan aikaan vielä ekstrapyramidaalioireita. Psykiatrien ihmiskäsitys ja käsitys aivoterveydestä on vähintäänkin erikoinen. Tuolla logiikalla voisi vaikka kumauttaa jollekin aivotärähdyksen ja käyttää sitä hoitona kun jonkun ajatustoiminta neurologisesti rapautuu.

        Psykiatria siis yritti lääkkeillä kieltää minua olemasta se mikä olen ja ajattelemasta miten ajattelen. Jos paljon ajattelevalta ihmiseltä vahingoitetaan aivoja sotkemalla niitä aineilla niin ei siitä mitään hyvää seuraa. Ennemmin kuolisin kuin olisin joku vihannes jonka päässä ei mikään liiku. Ja kokemukseni on että psyykenlääkkeet todella rapauttavat aivotoimintaa. Elämme todella erikoisella aikakaudella jossa tuollainen nähdään hoitona.

        Onko "sairas" ajattelu automaattisesti hyvä asia?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko "sairas" ajattelu automaattisesti hyvä asia?

        Jaa, pitäisikö sen sitten olla ?
        Kun se ei useimmitenkaan ole.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko "sairas" ajattelu automaattisesti hyvä asia?

        Onko mielestäsi hyvä kumauttaa jollekin aivotärähdys ja neurologisia ongelmia jos hänellä on "sairaita ajatuksia"?

        On muuten helvetin sairasta itsessään nähdä jotkut ajatukset sairaina ajatuksina jotka pitää - poistaa -. Psykiatria onkin sairasta.

        Oikea tie on oppia ymmärtämään ajatuksiaan, ei lamata ajatuksiaan. Psykiatriassa lamataan, sedatoidaan, leikataan tunteita. Se ei ole minua varten.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko mielestäsi hyvä kumauttaa jollekin aivotärähdys ja neurologisia ongelmia jos hänellä on "sairaita ajatuksia"?

        On muuten helvetin sairasta itsessään nähdä jotkut ajatukset sairaina ajatuksina jotka pitää - poistaa -. Psykiatria onkin sairasta.

        Oikea tie on oppia ymmärtämään ajatuksiaan, ei lamata ajatuksiaan. Psykiatriassa lamataan, sedatoidaan, leikataan tunteita. Se ei ole minua varten.

        Ja sairainta oli että psykiatrin mielestä sairas ajatukseni oli huoleni lääkityksen haitoista jotka nyt oli puhjenneet masennuslääkevieroituksesta ja kärsin ekstrapyramidaaloireista. Minulle puhkesi myös todennäköisesti lääkkeiden puhkaisemia itsetuhoisia ajatuksia. Psykiatrit on sairainta mitä tiedän. Ensin lääketiede vahingoittaa potilaita, sitten alkaa armoton gaslightaus ettei vahinkoa ole tapahtunut eikä siihen tietenkään potilas mitenkään reagoikaan kun on paska olo ja seuraava hoidon vaihe on armoton sedatointi ja lääkkeitä lääkkeiden haittoihin. Kun potilas on lopulta hermoraunio niin se on vain potilaan sairaus. En tiedä mitään niin sairasta alaa kuin psykiatria.

        Ei se ole tiedettä että esim lääkkeiden haittatutkimus ja pitkäaikaistutkimus ontuu. Ja räiskitään lääkkeitä päällekkäin joita on tutkittu vielä vähemmän kuin vähän yhtä lääkettä pitkän ajan käytön osalta. Ei kukaan, ei kukaan ollut tutkinut mitä hermostolleni ja aivoille teki vieroitus, uusia lääkkeitä vieroituksen puhkaisemaan unettomuuteen, ja siitä lääkkeestä seurasi ahdistusta ja pahan olon lisääntymistä ja lopulta kärsin ekstrapyramidaalioireista ja käytin polyfarmasiaa lääkkeen haittoihin. Tuo on puoskarointia isolla P:llä.

        Sedaatio ei ole hoitoa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko mielestäsi hyvä kumauttaa jollekin aivotärähdys ja neurologisia ongelmia jos hänellä on "sairaita ajatuksia"?

        On muuten helvetin sairasta itsessään nähdä jotkut ajatukset sairaina ajatuksina jotka pitää - poistaa -. Psykiatria onkin sairasta.

        Oikea tie on oppia ymmärtämään ajatuksiaan, ei lamata ajatuksiaan. Psykiatriassa lamataan, sedatoidaan, leikataan tunteita. Se ei ole minua varten.

        Lobotomiakin aikanaan perustui tällaiseen oppiin ajattelun tukahduttamisesta. Ei se ihme ole että avoimen dialogin eläköitymistulokset on parempia jos meillä on noin sairaita psykiatreja kuin tuolla osastolla jotka näkee sen ettei ihminen voi ajatella ja kärsii lääkkeiden puhkaisemista kognition ongelmista hyödyllisenä vaikutuksena.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lobotomiakin aikanaan perustui tällaiseen oppiin ajattelun tukahduttamisesta. Ei se ihme ole että avoimen dialogin eläköitymistulokset on parempia jos meillä on noin sairaita psykiatreja kuin tuolla osastolla jotka näkee sen ettei ihminen voi ajatella ja kärsii lääkkeiden puhkaisemista kognition ongelmista hyödyllisenä vaikutuksena.

        Ja yksi sairain asia on se että osa psykiatreista luulee hoitavansa ihmisten aivoja hyödyllisesti esim neurolepteillä kun nehän on neuroprotektiivisiä. Kaikki apinatutkimuksetkin on näyttäneet että ne kutistaa aivoja. Jatkuvassa sedaatiossa ei ole mitään neuroprotektiivistä. Taistelin aivoterveyteni parempaan jamaan psykiatrian vahingoittaessa minua terveellisellä elämällä ja aineiden purulla. Neurotoksisuutta ei koskaan kukaan puoskari tule myöntämään mutta tiedän että psykiatriset aineet on neurotoksisia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja yksi sairain asia on se että osa psykiatreista luulee hoitavansa ihmisten aivoja hyödyllisesti esim neurolepteillä kun nehän on neuroprotektiivisiä. Kaikki apinatutkimuksetkin on näyttäneet että ne kutistaa aivoja. Jatkuvassa sedaatiossa ei ole mitään neuroprotektiivistä. Taistelin aivoterveyteni parempaan jamaan psykiatrian vahingoittaessa minua terveellisellä elämällä ja aineiden purulla. Neurotoksisuutta ei koskaan kukaan puoskari tule myöntämään mutta tiedän että psykiatriset aineet on neurotoksisia.

        Miksi edelleen vatvot kaikkia noita ikäviä asioita, jos ne ovat kohdallasi jo takana päin ?
        Varmasti olisi parempi olla, kun et miettisi ja pyörittelisi mielessäsi noin paljoa kaikkea, mikä on tuntunut pahalta.
        Oletko tullut sellaista koskaan ajatelleeksi ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko mielestäsi hyvä kumauttaa jollekin aivotärähdys ja neurologisia ongelmia jos hänellä on "sairaita ajatuksia"?

        On muuten helvetin sairasta itsessään nähdä jotkut ajatukset sairaina ajatuksina jotka pitää - poistaa -. Psykiatria onkin sairasta.

        Oikea tie on oppia ymmärtämään ajatuksiaan, ei lamata ajatuksiaan. Psykiatriassa lamataan, sedatoidaan, leikataan tunteita. Se ei ole minua varten.

        Oisko se ollu vähän sellanen ansa tyhmille. Kas kun se että kuvittelee että joku voisi lukea ajatuksia on vähä niinku sairas.

        Ihmiselle riittää että oppii ettei lähde toteuttamaan tai muuten manifestoimaan niitä tyhmimpiä ajatuspieruja mikä päähän tulee. Ei edes anonyymiteetin turvin.

        Suomessa ei olisi yhtään palkattua psykiatria jos sairaalle ihmiselle riittäisi, että hulluttelee metsässä, mutta joku siinä sairaudessa vaan pakottaa ihmisen itsekriminoimaan itsensä eikä ne hölmöt mölyt pysy mahassa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        lääkkeet ei paranna mitään sairautta, ikinä
        ne vaann peittää oireita

        Tämä on yleensä totta.


    • Anonyymi

      Psykiatrian näkemys mt-diagnosoiduista on usein aika kapea. Siellä tarjotaan näkemykseksi, että mt-sairas on aina sairas, eikä mitään muuta. Mt-potilas nähdään systeemissä vain ja ainoastaan sairaana yksilönä.

      Ja kaikeksi avuksi, tueksi ja hoidoksi tarjotaan sairaudesta ja sosioekonomisesta asemasta riippuen yleensä vain diagnoosit ja lääkitykset. That`s it! Siinä siis kaikki.

      Psykiatrian mielestä ainoa oikea totuus on se, että mt-diagnosoidun, etenkin siis skitsofreniadiagnoosin saaneiden tulisi käyttää heille määrättyä lääkitystä koko loppuelämän ajan, huolimatta kaikista yksilölle kenties tulevista terveyshaitoista ja uusista lisäsairauksista.

      Parantavatko esim. neuroleptit todella yksilön elämänlaatua? Rohkenen oman kokemukseni perusteella kyseenalaistaa tämän "totuuden". Omalla kohdallani neuroleptien käyttö johti vain uusiin lisäsairauksiin ja ikäviin kokemuksiin.

      • Anonyymi

        neuroleptit sellaisille jotka sairautensa takia niitä todlela tarvitsee,
        ei "unilääkkeeksi" eikä lääkekokeiluihin että jos nyt vaikka auttaisi tai mitä tekisi,
        todetaan ensin se sairaus ja sitten lääkitään, ei toisinpäin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        neuroleptit sellaisille jotka sairautensa takia niitä todlela tarvitsee,
        ei "unilääkkeeksi" eikä lääkekokeiluihin että jos nyt vaikka auttaisi tai mitä tekisi,
        todetaan ensin se sairaus ja sitten lääkitään, ei toisinpäin.

        Jos et satu tietämään, niin kyllä neuroleptejä on määrätty ihan vaan uniongelmienkin takia.
        Nimenomaan kokeiluun, olisiko niistä apua.


    • Anonyymi

      Olin aikoinaan pitkäaikaisessa pakkohoidossa, enkä sieltä olisi päässyt pois ennen kuin tulin kuntoon.
      Pakkohan ammattilaisten on nähdä, että potilas/ihminen toipuu, joskus jopa paranee.
      Laitoshoitoonkin jäisi tosi paljon porukkaa loppuelämäksi, jos heidän toipumistaan ei huomattaisi, jos heitä pidettäisiin jatkuvasti sairaina.
      Se, etä on diagnoosi, ei tarkoita, että ihminen olisi se diagnoosinsa.
      Myös joidenkin vuosien avohoitokontaktin jälkeen avohoitonikin päättyi hoitotahon suunnalta, katsoivat etten enää tarvitse hoitoa.
      Kyllä ne ammattilaisetkin jotain huomaavat, eivät he olisi työssään, jos eivät sitä osaisi hoitaa.

      Pakko myöntää, että kauan sitten kun psykiatrian rattaisiin jouduin, ja siellä ollessanikin, olin aika lailla eri mieltä silloin, olinhan huonossa kunnossa psyykkisesti. Olin ehkä jopa hoitovastainen, varmaan myös sairaudentunnoton, tai oikeastaan en välittänyt mistään mitään, vähiten itsestäni ja elämästäni.
      Päästyäni sieltä pohjalta huomasin katsantokannassani aika isojakin muutoksia. Ja tiedän kyllä, mikä sai niitä muutoksia aikaan. Jo pelkästään sen takia en rupea pahalla tavalla haukkumaan psykiatriaa, vaikka olihan siellä jotain huonojakin juttuja.
      Ja toki ajattelen, jos niitä vuosia ajattelen, niin mieluummin kaikkia niitä positiivisia asioita, joita vuosien varrella oli. Jos olisin jäänyt jumiin ikäviin kokemuksiin, ei mieleni ja mielialanikaan kovin hyvä olisi.
      Toki me kaikki koemme asiat juuri omalla tavallamme, itseä ei voi verrata muihin, tai päinvastoin.

      • Anonyymi

        Nykyään kyllä osastolta laitetaan paljo porukkaa pois vaikka ei ole kuntoon tullutkaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nykyään kyllä osastolta laitetaan paljo porukkaa pois vaikka ei ole kuntoon tullutkaan.

        Tämäkin on kyllä totta, puolikuntoisena usein kotiutetaan.
        Se altistaa siihen, että voi olla hyvin pian osastolla uudestaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämäkin on kyllä totta, puolikuntoisena usein kotiutetaan.
        Se altistaa siihen, että voi olla hyvin pian osastolla uudestaan.

        En minä ainakaan ollut osastolla kohta uudelleen.Sitä paitsi en kyllä olisi osasto-olosuhteissa kuntoutunut yhtään parempaan kuntoon.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En minä ainakaan ollut osastolla kohta uudelleen.Sitä paitsi en kyllä olisi osasto-olosuhteissa kuntoutunut yhtään parempaan kuntoon.

        En tarkoittanutkaan juuri sinua, ihan vain yleisesti mainitsin tuon asian.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämäkin on kyllä totta, puolikuntoisena usein kotiutetaan.
        Se altistaa siihen, että voi olla hyvin pian osastolla uudestaan.

        Yleistämistä. Näin ei käy, tai todellakaan tule tapahtumaan jokaisen mt-diagnosoidun kohdalla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yleistämistä. Näin ei käy, tai todellakaan tule tapahtumaan jokaisen mt-diagnosoidun kohdalla.

        Yleisesti esitetty mielipide on eri asia kuin yleistäminen jotain ihmisryhmää, tms. kohtaan.


    • Anonyymi

      Joku ei ymmärrä, miten me jotkut kehumme psykiatreja ja lääkkeitä. Onhan minullakin ollut pari huonoakin kontaktia lääkäreissä, mutta muuten on ollut vallan hyviä kontakteja.
      Minua taas ihmetyttää se valtava potilaiden kiinnittyminen hoitoihin ja lääkäreihin. Odotetaan heiltä jotain enemmän.
      Olen uskossa ja minulla on oikeita kontakteja veljiin seurakunnassa. Uskon Raamattuun Jumalan Sanana. Pahimpinakin aikoina, jolloin halusin tuhota itseni, minun aamuni olivat ihania. On ihanaa aloittaa päivä Jumalan Sanalla. Silloin päivä alkaa hyvin. Tietysti silloin, kun oli töissä, tuli monenlaista tunnetta. En itsekään aina ollut niin kärsivällinen. Sitten kun tuli viikonloppu, niin se ikäänkuin jysähti. Sai perata viikon asioita pois. Sitten taas koki rauhaa.

      • Anonyymi

        On ihan täysin ymmärrettävää että lääkäreiltä odottaa parempaa heidän antamassa informaatiossa lääkkeisiin liittyen. Muuten en odota psykiatreilta enempää kuin ehkä se että he raapustelee lausuntoja ja täyttää systeemin diagnoosipakkomiellettä ja kylvää psykoaktiivisia pillereitä. En tiedä onko odotukset enää kovat? Liekö ne koskaan olleetkaan kovat... Liikaa luotin lääkäreihin ennen, nykyään en.


    • Anonyymi

      Siis aitoa välittämistä olet ollut vailla . Ja kutsut lääkkeitä myrkyiksi ja kunniasi kolahtaa diagnoosi. , joka ei ole mitenkään alentava kenenkään sivistyneen ihmisen mielestä,
      Ja siten valitsit sen paremman elämän , miksi yleensä menit edes psykiatrille . Omaa erinomaisuuttaaiko pönkittämään.
      Ei ne kuule diagnoosia anna turhan päälle . Siis sinäkö, olisit jokin poikkeus jolle ei kelpaa diagnoosi joka tehdään monen muun potilaan kohdalla .
      Koskaan en ole edes kuullut että,sanoisivat edes sanaa mielisairas , vaikka monta huonosti voivaa ollaan ohjattu psykiatriselle osastolle . Mikä siinä diagnoosissa on niin vialla että,se ottaa sinun kunniasi niin kovasti. Sadoilla ihmisillä on terveyden kanssa vaikeuksia , miten ihmeessä kuvittelet että juuri sinä olisit jotenkin; erikois tapaus sairautesi kanssa ,
      Ne muut tulevat terveeksi lääkityksen avulla , ja viis veisaavat minkä niminen diagnoosi heillä on, he ovat vaan tyytyväisiä että kykenevät tuntea taas elävänsä normaalia elämää . Joten miksi edes kirjoitit palstalle, vaivaako sinua kuitenkin Ja todistelet itsellesi että voit hyvin. Joten elä valintasi kanssa mutta älä levitä väärää tietoa asioista netissä esim lääkityksestä. Sillä ,ota huomioon että palstalla saattaa olla herkkiä ihmisiä jotka eivät ole ” valinneet” sinun valintasi , vaan luottavat hoitoonsa ja tulevat voimaan sen avulla paremmin . Ja jatka sinä ihan rauhassa vaan valintasi kanssa se on sinun valintasi ! Jollain toisella on elämä hieman toisin ja heidän ei tarvitsisi koskaan tuntea olevansa jotenkin huonompia ihmisiä siksi että syövät lääkkeitä .

      • Anonyymi

        En ole yhtä kuin diagnoosini. Enkä tee sillä yhtään mitään. Nk. en tee niillä minulle aikoinaan määrätyillä lääkkeilläkään. Enkä voinut niillä sinun niin kehumillasi lääkkeillä yhtään sen paremmin.

        Pari asiaa on pakko korjata. En kuvittele, enkä ole ketään sen älykkäämpi, enkä parempi. Enkä taatusti ole koskaan kuvitellut olevani muita ylempänä. Jätän sne persoonallisuushäiriön muille. Joten luonnehdintasi minusta menee aika pahasti pieleen. Mutta en ajattele olevani parempi ihminen, kun olen lopettanut lääkkeiden käytön. Enkä silloin kun käytin niitä lääkkeitä ajatellut olevani muita huonompi. Se ei ollut se syy, miksi lopetin lääkitykset.

        Enkä ole levittänyt mitään valheita, tai väärää tietoa. Olen kertonut kokemuksistani ihan suoraan ja rehellisesti. Jotkut eivät siitä pidä. Joka tapauksessa olen kirjoittanut totta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En ole yhtä kuin diagnoosini. Enkä tee sillä yhtään mitään. Nk. en tee niillä minulle aikoinaan määrätyillä lääkkeilläkään. Enkä voinut niillä sinun niin kehumillasi lääkkeillä yhtään sen paremmin.

        Pari asiaa on pakko korjata. En kuvittele, enkä ole ketään sen älykkäämpi, enkä parempi. Enkä taatusti ole koskaan kuvitellut olevani muita ylempänä. Jätän sne persoonallisuushäiriön muille. Joten luonnehdintasi minusta menee aika pahasti pieleen. Mutta en ajattele olevani parempi ihminen, kun olen lopettanut lääkkeiden käytön. Enkä silloin kun käytin niitä lääkkeitä ajatellut olevani muita huonompi. Se ei ollut se syy, miksi lopetin lääkitykset.

        Enkä ole levittänyt mitään valheita, tai väärää tietoa. Olen kertonut kokemuksistani ihan suoraan ja rehellisesti. Jotkut eivät siitä pidä. Joka tapauksessa olen kirjoittanut totta.

        Olet kirjoittanut siitä, miten itse asian koit. Eipä siihen kukaan voi mitään sanoa, jokaisella on omat kokemuksensa, eikä muiden kokemuksia tulisi vähätellä, tai muutenkaan rumasti arvostella.


      • Anonyymi

        Sano niille herkille, etteivät usko kaikkea.
        Mitään, mitä lukee netistä, ei saa uskoa. Se tarkoittaa, että saa uskoa virallisia sivuja. Ei saa uskoa faktoina mielipiteitä (ellei tunne aihepiiriä). Pitää tarkistaa, onko juttu totta, ennen kuin uskoo.
        Lääkkeitä ei saa lopettaa omin päin. Pitää jutella lääkärin kanssa. Pitää etsiä lääkäri tai hoitaja, joka suostuu yhteistyöhön, jos oma kieltää ja tiedät olevasi oikeassa.
        Sairautta ja terveyttä ei voi valita. Mutta on myös lääkkeetöntä hoitoa ja se sopii joillekin.
        Moni sairaus myös helpottaa iän myötä, kun hormonintuotanto tasoittuu. Siitä voi tulla harha, että kaikki hoito on ollut turhaa, kun pärjää sittenkin ilman lääkkeitä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sano niille herkille, etteivät usko kaikkea.
        Mitään, mitä lukee netistä, ei saa uskoa. Se tarkoittaa, että saa uskoa virallisia sivuja. Ei saa uskoa faktoina mielipiteitä (ellei tunne aihepiiriä). Pitää tarkistaa, onko juttu totta, ennen kuin uskoo.
        Lääkkeitä ei saa lopettaa omin päin. Pitää jutella lääkärin kanssa. Pitää etsiä lääkäri tai hoitaja, joka suostuu yhteistyöhön, jos oma kieltää ja tiedät olevasi oikeassa.
        Sairautta ja terveyttä ei voi valita. Mutta on myös lääkkeetöntä hoitoa ja se sopii joillekin.
        Moni sairaus myös helpottaa iän myötä, kun hormonintuotanto tasoittuu. Siitä voi tulla harha, että kaikki hoito on ollut turhaa, kun pärjää sittenkin ilman lääkkeitä.

        Miten sanot aikuiselle ihmiselle, mitä pitäisi tehdä ja mitä ei ? Mihin uskoa, mihin ei ?
        Olkoon se jokaisen oma asia, sekä toki ammattilaisten, jos sinne asti mennään.


      • Anonyymi

        Vai että kaikki muut tulee terveiksi lääkitysten avulla. XD Anna mun nauraa. Katso niitä eläkelukemia. Katso vain huvikseen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sano niille herkille, etteivät usko kaikkea.
        Mitään, mitä lukee netistä, ei saa uskoa. Se tarkoittaa, että saa uskoa virallisia sivuja. Ei saa uskoa faktoina mielipiteitä (ellei tunne aihepiiriä). Pitää tarkistaa, onko juttu totta, ennen kuin uskoo.
        Lääkkeitä ei saa lopettaa omin päin. Pitää jutella lääkärin kanssa. Pitää etsiä lääkäri tai hoitaja, joka suostuu yhteistyöhön, jos oma kieltää ja tiedät olevasi oikeassa.
        Sairautta ja terveyttä ei voi valita. Mutta on myös lääkkeetöntä hoitoa ja se sopii joillekin.
        Moni sairaus myös helpottaa iän myötä, kun hormonintuotanto tasoittuu. Siitä voi tulla harha, että kaikki hoito on ollut turhaa, kun pärjää sittenkin ilman lääkkeitä.

        "Moni sairaus myös helpottaa iän myötä, kun hormonintuotanto tasoittuu. Siitä voi tulla harha, että kaikki hoito on ollut turhaa, kun pärjää sittenkin ilman lääkkeitä."

        Hormonitoiminta tasoittuu. Voisiko olla kuule että vain yksinkertaisesti ihminen kehittää resilienssiä ja oppii selviytymiskeinoja. Se mitään hormoneihin liity välttämättä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vai että kaikki muut tulee terveiksi lääkitysten avulla. XD Anna mun nauraa. Katso niitä eläkelukemia. Katso vain huvikseen.

        Uskoisin niin, kun ihminen sairastuu psyykkisesti, hänelle määrätään sairauslomaa ja lääkkeitä, jos hän ei saa ongelmiaan hoidettua/hoidatettua, sairauslomaa ja lääkitystä jatketaan, joudutaan jatkamaan ajallisesti ihan liian pitkään.
        Kun aikaa kuluu, on aina hankalampaa päästä takaisin sinne työelämään, ja siinä kohtaa tulee sitten se eläke vastaan, kun ei enää kykene töihin.
        Etenkin jos ihminen lääkitään liian " tuhdisti", ei se edistä työkykyyn palautumista millään tavalla, päinvastoin, enimmäkseen siitä on haittaa.
        Pahimmassa tapauksessa, jos elämä ja eläminen alkaa olemaan lääkittynä turhan tasapaksua, mikään ei oikein tunnu miltään, voi tulla jotain liitännäisongelmia mukaan kuvioihin, yhtenä pahana esim. alkoholi, ehkä muutkin päihteet.
        Yritä siinä sitten palautua takaisin työelämää jatkavaksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Moni sairaus myös helpottaa iän myötä, kun hormonintuotanto tasoittuu. Siitä voi tulla harha, että kaikki hoito on ollut turhaa, kun pärjää sittenkin ilman lääkkeitä."

        Hormonitoiminta tasoittuu. Voisiko olla kuule että vain yksinkertaisesti ihminen kehittää resilienssiä ja oppii selviytymiskeinoja. Se mitään hormoneihin liity välttämättä.

        Minulla laittoi yksi vanha neurolepti aikoinaan prolaktiinihormonituotannon sekaisin.
        Rinnoista tuli maitoa niin kauan kun sitä lääkettä käytin, useita vuosia jopa.
        Hormonitasapaino palautui kun lääkitys lopetettiin.
        Muista hormoneista en tiedä mitään, sotkeeko niitä vai ei.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sano niille herkille, etteivät usko kaikkea.
        Mitään, mitä lukee netistä, ei saa uskoa. Se tarkoittaa, että saa uskoa virallisia sivuja. Ei saa uskoa faktoina mielipiteitä (ellei tunne aihepiiriä). Pitää tarkistaa, onko juttu totta, ennen kuin uskoo.
        Lääkkeitä ei saa lopettaa omin päin. Pitää jutella lääkärin kanssa. Pitää etsiä lääkäri tai hoitaja, joka suostuu yhteistyöhön, jos oma kieltää ja tiedät olevasi oikeassa.
        Sairautta ja terveyttä ei voi valita. Mutta on myös lääkkeetöntä hoitoa ja se sopii joillekin.
        Moni sairaus myös helpottaa iän myötä, kun hormonintuotanto tasoittuu. Siitä voi tulla harha, että kaikki hoito on ollut turhaa, kun pärjää sittenkin ilman lääkkeitä.

        Eihän niitä lääkkeitä saisi lopettaa omin päin.
        Olisin varmaan syönyt turhaa lääkkeitä jo yli 10vuotta jos en niitä olisi lopettanut ominpäin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vai että kaikki muut tulee terveiksi lääkitysten avulla. XD Anna mun nauraa. Katso niitä eläkelukemia. Katso vain huvikseen.

        Miksi kuvittelet, että muut ihmiset vastaanottavat hoitoa? Joskus mukaanlukien myös lääkket. Siksikö että he ovat tyhmempiä kuin sinä?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eihän niitä lääkkeitä saisi lopettaa omin päin.
        Olisin varmaan syönyt turhaa lääkkeitä jo yli 10vuotta jos en niitä olisi lopettanut ominpäin.

        Eihän niitä saisi, ei.
        Itsekin lopetin omin päin, koska lääkärit eivät siihen suostuneet.
        Puolikkaalla lauseella " uhattiin " jopa pakkohoidolla, kun kerroin lopettaneeni lääkityksen.
        Lääkäri oli kyllä sitten kirjoittanut, että pakkohoidon kriteerit eivät täyttyneet käynnin yhteydessä.
        Ja tuostakin on aikaa jo yli kymmenen vuotta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi kuvittelet, että muut ihmiset vastaanottavat hoitoa? Joskus mukaanlukien myös lääkket. Siksikö että he ovat tyhmempiä kuin sinä?

        Voihan niitä vastaanottaa mutta eri asia sitten kannattaako aina vastaanottaa sellaisena mitä se psykiatria usein on. Jos käy fantsusti vaikka yksityisellä psykiatrilla joka auttaa pikakaistalla terapiaan ja löytää mukavan terapeutin niin mikäs se siinä. Ehkä elämänikin olisi ollut erilaista jos näin olisin tehnyt lääkkeiden sijaan. Julkinen ei ollut kovin kaksinen hoitopaikka. Ja löytää jonkun vastuullisen lääkärin joka määrää aineita lyhyeksi aikaa kunnon informaatiolla.. Tosin itse olisin halunnut kokeilla watchful waiting linjaa enkä kokeilla lääkkeitä niin nopeaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voihan niitä vastaanottaa mutta eri asia sitten kannattaako aina vastaanottaa sellaisena mitä se psykiatria usein on. Jos käy fantsusti vaikka yksityisellä psykiatrilla joka auttaa pikakaistalla terapiaan ja löytää mukavan terapeutin niin mikäs se siinä. Ehkä elämänikin olisi ollut erilaista jos näin olisin tehnyt lääkkeiden sijaan. Julkinen ei ollut kovin kaksinen hoitopaikka. Ja löytää jonkun vastuullisen lääkärin joka määrää aineita lyhyeksi aikaa kunnon informaatiolla.. Tosin itse olisin halunnut kokeilla watchful waiting linjaa enkä kokeilla lääkkeitä niin nopeaa.

        Onko terapeutin mukavuus tärkeämpää, kuin se että saa käsiteltyä omat ongelmansa?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi kuvittelet, että muut ihmiset vastaanottavat hoitoa? Joskus mukaanlukien myös lääkket. Siksikö että he ovat tyhmempiä kuin sinä?

        Sinä itse ajattelet ilmeisesti olevasi muita älykkäämpi, koska ihailet psykiatriaa ja siellä toimivia ja puolustelet ja mainostat täällä lääkkeiden käyttöä?

        Tiedätkö, että muodostettu mielipide, vakaumus, opiskelu, tai ideologia ei vielä riitä sitä todistamaan, että se olisi pitäisi paikkansa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinä itse ajattelet ilmeisesti olevasi muita älykkäämpi, koska ihailet psykiatriaa ja siellä toimivia ja puolustelet ja mainostat täällä lääkkeiden käyttöä?

        Tiedätkö, että muodostettu mielipide, vakaumus, opiskelu, tai ideologia ei vielä riitä sitä todistamaan, että se olisi pitäisi paikkansa.

        Suo nyt hänellekin tuoda esiin oma mielipiteensä, kuten itsekin tuot.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinä itse ajattelet ilmeisesti olevasi muita älykkäämpi, koska ihailet psykiatriaa ja siellä toimivia ja puolustelet ja mainostat täällä lääkkeiden käyttöä?

        Tiedätkö, että muodostettu mielipide, vakaumus, opiskelu, tai ideologia ei vielä riitä sitä todistamaan, että se olisi pitäisi paikkansa.

        Entä jos lukusit sen kommentin oikein ajatuksen kanssa. Siinä puhutaan enemmän parviälystä, kuin sen kommentoijan itsensä älystä.

        Miksi tämä mainittu parviäly ei toimi, koska se on niin naurettavaa?

        Haluatko kehittää salaliittoteorioita vai solvata sitä heidän älyään? Joku muu ylläri teoria jota en älykkyydelläni osaa arvata?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Entä jos lukusit sen kommentin oikein ajatuksen kanssa. Siinä puhutaan enemmän parviälystä, kuin sen kommentoijan itsensä älystä.

        Miksi tämä mainittu parviäly ei toimi, koska se on niin naurettavaa?

        Haluatko kehittää salaliittoteorioita vai solvata sitä heidän älyään? Joku muu ylläri teoria jota en älykkyydelläni osaa arvata?

        Oletatko, että ne "jotkut hoitonsa mukisematta vastaanottavat" menevät oikeasti vapaaehtoisesti ja omasta tahdosta hoitoon? Sinne ei mennä, vaan yleensä joudutaan lääkärin tekemän M1- lähetteen ajamana.

        Potilas oppii hyvin nopeasti, että mikä on pelin nimi ja henki, ja miten pitää toimia. Eli hyväksyä sairaan ihmisen rooli, hyväksyä hänelle jo etukäteen asenteellisesti annetut diagnoosit, ja mielivaltaiset lääkemääräykset. Kyse on näytellystä teatterista, johon pitää osallistua.

        Muuten on pakkohoidossa vielä pidempään ja joutuu systeemissä olevien noitavainon ja ajojahdin kohteeksi. Ymmärsitkö? Kyse ei ole pohjimmiltaan siitä, että he olisivat hoitomyöntyväisiä, vaan heillä ei ole mitään muita vaihtoehtoja. No joo, ehkä joukossa on muutama, jotka uskovat voivansa paremmin. Mutta se perustuu plaseboilmiöön.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oletatko, että ne "jotkut hoitonsa mukisematta vastaanottavat" menevät oikeasti vapaaehtoisesti ja omasta tahdosta hoitoon? Sinne ei mennä, vaan yleensä joudutaan lääkärin tekemän M1- lähetteen ajamana.

        Potilas oppii hyvin nopeasti, että mikä on pelin nimi ja henki, ja miten pitää toimia. Eli hyväksyä sairaan ihmisen rooli, hyväksyä hänelle jo etukäteen asenteellisesti annetut diagnoosit, ja mielivaltaiset lääkemääräykset. Kyse on näytellystä teatterista, johon pitää osallistua.

        Muuten on pakkohoidossa vielä pidempään ja joutuu systeemissä olevien noitavainon ja ajojahdin kohteeksi. Ymmärsitkö? Kyse ei ole pohjimmiltaan siitä, että he olisivat hoitomyöntyväisiä, vaan heillä ei ole mitään muita vaihtoehtoja. No joo, ehkä joukossa on muutama, jotka uskovat voivansa paremmin. Mutta se perustuu plaseboilmiöön.

        En ole tuo edellinen kommentoija, mutta minä oletan ja tiedän, että monet menevät ihan vapaaehtoisesti hoitoon, jopa itse hakeutuvat sinne.
        Itsekin vuosia sitten hain itse apua, koska olin vaikeassa elämäntilanteessa ja psyykekin heilahteli edestakaisin.
        En ole tarvinnut enää vuosikausiin hoitoa, mutta senkin tiedän, jos tulisi uudestaan psyykkisiä ongelmia, hakisin kyllä apua psykiatrian puolelta, vaikka sieltä ei kaikki muistot niin hyviä olekaan.
        Yksin en jäisi mahdollisten ongelmieni kanssa, sen opin jo kauan sitten, ettei se kannata.
        Eikä se paremmin voiminen ole välttämättä kiinni siitä, uskooko voivansa paremmin, ihminen pystyy aivan hyvin ihan oikeastikin voimaan paremmin. Enimmäkseen tosin he, jotka haluavat voida paremmin, ja ottavat tosissaan avun vastaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oletatko, että ne "jotkut hoitonsa mukisematta vastaanottavat" menevät oikeasti vapaaehtoisesti ja omasta tahdosta hoitoon? Sinne ei mennä, vaan yleensä joudutaan lääkärin tekemän M1- lähetteen ajamana.

        Potilas oppii hyvin nopeasti, että mikä on pelin nimi ja henki, ja miten pitää toimia. Eli hyväksyä sairaan ihmisen rooli, hyväksyä hänelle jo etukäteen asenteellisesti annetut diagnoosit, ja mielivaltaiset lääkemääräykset. Kyse on näytellystä teatterista, johon pitää osallistua.

        Muuten on pakkohoidossa vielä pidempään ja joutuu systeemissä olevien noitavainon ja ajojahdin kohteeksi. Ymmärsitkö? Kyse ei ole pohjimmiltaan siitä, että he olisivat hoitomyöntyväisiä, vaan heillä ei ole mitään muita vaihtoehtoja. No joo, ehkä joukossa on muutama, jotka uskovat voivansa paremmin. Mutta se perustuu plaseboilmiöön.

        Ihminen joka oppii nopeasti ei joudu mihinkään tahdonvastaiseen hoitoon.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihminen joka oppii nopeasti ei joudu mihinkään tahdonvastaiseen hoitoon.

        Niin, oppii mitä ?
        Elämää ei opi nopeasti, koko elinikä on opettelemista.


    • Anonyymi

      Iha oikkeen teit PÄIVÄN TIMANTTI: Kuoleminen voi maksaa kymmeniätuhansia, eikä ole sama, missä päin Suomea kuolee.

      • Anonyymi

        Itse en kuolemani hintaa ajattele, koska en ole enää sitten maksamassa siitä mitään.
        Jälkeläisiäkään ei ole, niin ei jää heidän tehtäväkseen.
        Ei tosin ole omaisuuttakaan.


    • Anonyymi

      Teit hyvän valinnan! Onneksi tiesit näistä asioista ajoissa, ennen kuin teit virhettä. Toivon hyvää oloa sinulle.

      • Anonyymi

        Nimenomaan. Psyykenlääkkeet lopettaessaan jotkut saattavat saada takaisin seksuaalisuuden, tunteitansa, kognitiotansa, hahmotuskykyään ja kaikenlaista henkistä staminaa ja energisyyttä. Toki pitää kitua vieroitusoireet eka jotka voi olla pitkittyneitä. Joillekin voi jäädä harmia eikä kaikkea takaisin saa

        Silloin kyse nimenomaan voi olla siitä että valitsee elämän turrutuksen sijaan. Valitsee tuntea, ehkä myös negatiivisia tunteita enemmän mutta tuntea ylipäätään.

        https://www.newyorker.com/magazine/2019/04/08/the-challenge-of-going-off-psychiatric-drugs


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nimenomaan. Psyykenlääkkeet lopettaessaan jotkut saattavat saada takaisin seksuaalisuuden, tunteitansa, kognitiotansa, hahmotuskykyään ja kaikenlaista henkistä staminaa ja energisyyttä. Toki pitää kitua vieroitusoireet eka jotka voi olla pitkittyneitä. Joillekin voi jäädä harmia eikä kaikkea takaisin saa

        Silloin kyse nimenomaan voi olla siitä että valitsee elämän turrutuksen sijaan. Valitsee tuntea, ehkä myös negatiivisia tunteita enemmän mutta tuntea ylipäätään.

        https://www.newyorker.com/magazine/2019/04/08/the-challenge-of-going-off-psychiatric-drugs

        Itse kävin läpi tämän, mutta alkoholisoiduin. En voi kiistää etteikö alkoholi olisi auttanut tässä. On vielä läpikäytävää elämää edessäni ilman alkoholia tai edes kahvia. Todellinen ihminen tulee sieltä saasteen alta esiin, kun vain malttaa kestää, eikä anna menneen viedä itseään murheen siiville.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nimenomaan. Psyykenlääkkeet lopettaessaan jotkut saattavat saada takaisin seksuaalisuuden, tunteitansa, kognitiotansa, hahmotuskykyään ja kaikenlaista henkistä staminaa ja energisyyttä. Toki pitää kitua vieroitusoireet eka jotka voi olla pitkittyneitä. Joillekin voi jäädä harmia eikä kaikkea takaisin saa

        Silloin kyse nimenomaan voi olla siitä että valitsee elämän turrutuksen sijaan. Valitsee tuntea, ehkä myös negatiivisia tunteita enemmän mutta tuntea ylipäätään.

        https://www.newyorker.com/magazine/2019/04/08/the-challenge-of-going-off-psychiatric-drugs

        Käytin erilaisia lääkkeitä reilut 20 vuotta.
        Hitaasti isoin osa laskettiin alas, viimeisen neuroleptin lopettelin itse hitaasti vähentämällä.
        Jos tuosta tunteiden palautumisesta puhutaan, niin voin kertoa, että ainakin omalla kohdallani oli hienoa, kun aloin tuntemaan kaikkia erilaisia tunteita. Enhän ollut lääkittynä osannut kuin itkeä tai nauraa, välillä edes syytä ymmärtämättä.
        Kun tunteet palasivat, se oli jopa aika hämmentävää, olivathan ne olleet todella pitkään tukahduksissa.
        Ja jokainen tunne oikeasti tuntui voimakkaasti, jotkut jopa todella hyvältä. Ikävät ja huonot tunteetkin oli helpompi käsitellä, kun en ollut enää lääketokkurassa.
        En enää mistään hinnasta haluaisi, että tunteeni katoaisivat uudelleen, on se sen verran arvokas voimavara.


    • Anonyymi

      Suomen psykiatria on läpeensä paska. Muuta amerikkaan, englantiin, venäjälle, saksaan, grönlantiin, italiaan, kreikkaan. Saat ehkä parempaa hoitoa ilman myrkkyjä. Täällä täysin työhönsä kyllästyneet keski-ikäiset happamat naiset keski-vartalonsa kanssa tuo sulle myrkkyjä, työltä välttyäkseen. Ja lääkkeillä pilataan täysin työstä kiinnostuneet nuoret ihmiset. Äidin "lääkkeiden", alkoholin, kofeiniin, nikotiinin, puhumattakaan mistään pahemmasta käyttö vaikuttaa myös tulevaan lapseen. Kahvi taukokin on hyväksi Nääs kuten suomen paskimmassa kaupungissa sanotaan. Se on Nääs työltävälttyvien kaupunki. Ota kymmenen päivää ilmaan mitään, minä lupaan sen auttavan.

      • Anonyymi

        Jos ihmisellä on käsittelemättömiä psyykkisiä ongelmia, ei muuttamisesta paljon hyötyä ole.
        Se oma psyyke kun muuttaa samaan paikkaan, minne sen psyyken omistava ihminenkin.
        Omaa itseään ei pysty pakenemaan.


    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ikävöin sinua kokoyön!

      En halua odottaa, että voisin näyttää sinulle kuinka paljon rakastan sinua. Toivon, että uskot, että olen varsin hullun
      Ikävä
      61
      4128
    2. KALAJOEN UIMAVALVONTA

      https://www.kalajokiseutu.fi/artikkeli/ei-tulisi-mieleenkaan-jattaa-pienta-yksinaan-hiekkasarkkien-valvomattomalla-uimar
      Kalajoki
      106
      2605
    3. Jos sinä olisit pyrkimässä elämääni takaisin

      Arvelisin sen johtuvan siitä, että olisit taas polttanut jonkun sillan takanasi. Ei taida löytyä enää kyliltä naista, jo
      Tunteet
      45
      2162
    4. Älä mahdollisesti ota itseesi

      En voinut tietää. Sitäpaitsi.. niin
      Ikävä
      24
      1823
    5. Kadonnut poika hukkunut lietteeseen mitä kalajoella nyt on?

      Jätelautta ajautunut merelle ja lapsi uponnut jätelautan alle?
      Kalajoki
      28
      1769
    6. Ota nainen yhteyttä ja tee Tikusta asiaa?

      Niin sitten minä teen Takusta asiaa.
      Ikävä
      28
      1546
    7. Joku hukkui Hyrynsalmella?

      Oliko mökkiläinen taas?
      Hyrynsalmi
      16
      1335
    8. Mitä sinä mietit

      Mies?
      Ikävä
      112
      1181
    9. Metsästysmökki

      Metsästyskortti saapui. Lisäksi metsästysmökki varata!
      Kuhmo
      31
      1168
    10. Hukkuneet pojat kalajoella pakolaisia?

      Eivät osanneet suomea nimittäin.
      Maailman menoa
      51
      1128
    Aihe