Yksi Lestijoki-lehden tämänpäiväisistä tekstaripalstan viesteistä johdatti minut kurkistamaan tänne, ja tämähän on täsmälleen se mitä arvelin.
Sylttytehdas. Panettelun hautomo. Myrkkymalja.
Valitettavasti on ihmisiä, jotka voimaantuvat - suorastaan ilahtuen innostuvat ilkeilystä. Elinehto tähän pieneen, mutta sitäkin äänekkäämpään kuppikuntaan kuuluville on keksiä joku näppärä solvaus ja mitä henkilökohtaisempi se on, sitä herkullisemmalta se maistuu. Täältä loskaämpäristä ja myös muilta vastaavilta ruokintapaikoilta he löytävät jokapäiväisen ravintonsa.
Sylttytehtaan aktiivit ovat syvästi vakuuttuneita siitä, että jonkin yhteisön tai yksittäisen henkilön tekemisen tavassa ja aikaansaannoksissa on jotakin pahasti pielessä. Aina. He uskovat, että vain heidän päissään asustaa kirkas äly, jonka avulla nämä suuret vääryydet paljastuvat. Ammattivalittajan päivä on erittäin onnistunut, jos hän on onnistunut keksimään vähintään yhden uuden epäkohdan, josta hänen pyhä velvollisuutensa on sylttytehtaalla raportoida. Tyydytystä hänelle tuottaa myös aiemmin esitettyjen pötypuheiden elättäminen, joko omien tai toisten. Juoruilusta ja ilkeilystä elävä voimaantuu tonkiessaan hengenheimolaistensa tuotoksia ja niitähän tällä tunkiolla piisaa.
Kuinka suhtautua valittajien synkkään lahkoon kuuluviin kanssaihmisiin?
Siinäpä vasta tuhannen taalan kysymys! Sylttytehtaan tuotannosta vastaavien ja tuotannosta nauttivien kanssa tulee parhaiten toimeen, jos heidän faktojen valeasuun kömpelösti naamioituihin kehnolaatuisiin mielipiteisiin kritiikittä uskoo. Tätä strategiaa ei kuitenkaan älyllisesti rehellinen ihminen voi ottaa käyttöön.
Toinen vaihtoehto on olla lainkaan reagoimatta tai ”vai niin” -tyyppisesti kuitata sylttytehtaan tuotos. Ajankäytön optimoinnin ja mielenrauhan säilyttämisen näkökulmista tämä on usein viisainta. Kuten vanha kansa tiesi sanoa: ”Puhuminen on hopeaa, vaikeneminen kultaa”.
On kuitenkin myös kolmas vaihtoehto. Korostan, että sitä tulee käyttää hyvin harkiten. Tähän asti ajatukseni juoksua seurannut saattaa arvata, että siihen minä kuitenkin pohdinnan jälkeen olen päätynyt.
Vanha sananlasku kertoo, että ”vaikeneminen on myöntymisen merkki”. Sylttytehtaan tuotosten hiljainen hyväksyminen on surullisen yleistä. Huomattavan harvinaista on avata suunsa ja rakentavan kriittisesti haastaa tehtaan tuotokset. Vielä harvinaisempaa on kyseenalaistaa tehtaan tarkoitus ja olemassaolo. Kukapa uskaltaa häiritä kivaa tunnelmaa?
Joskus on kuitenkin moraalinen velvollisuus toimia. Elämä tuo eteen tilanteita, joissa on väärin vaieta. Totuuden puhuminen voi satuttaa, mutta joissakin tapauksissa totuus johtaa välittömään silmien avautumiseen ja ajattelun avartumiseen. Useimmiten herääminen kuitenkin kestää kauemmin, mutta kokemukseni valossa elämä on kärsivällinen opettaja. Ikävä kyllä on myös tapauksia, joissa sylttytehtaan aktiivi tai yleisön jäsen on sitä hautaan saakka.
Suuntaan tämän viestin erityisesti sinulle, joka olet hieman arka ottamaan kantaa. Sinulle on luonteenomaista vaieta, vaikka sisäinen ääni kuiskaa toista. Pysyt vaiti, vaikka ajattelet puheenaolevasta asiasta avarasti. Sinulle minä sanon: jos aina vaikenee, antaa valheelle kodin.
-gs
Sylttytehdas. Panettelun hautomo. Myrkkymalja.
Valitettavasti on ihmisiä, jotka voimaantuvat - suorastaan ilahtuen innostuvat ilkeilystä. Elinehto tähän pieneen, mutta sitäkin äänekkäämpään kuppikuntaan kuuluville on keksiä joku näppärä solvaus ja mitä henkilökohtaisempi se on, sitä herkullisemmalta se maistuu. Täältä loskaämpäristä ja myös muilta vastaavilta ruokintapaikoilta he löytävät jokapäiväisen ravintonsa.
Sylttytehtaan aktiivit ovat syvästi vakuuttuneita siitä, että jonkin yhteisön tai yksittäisen henkilön tekemisen tavassa ja aikaansaannoksissa on jotakin pahasti pielessä. Aina. He uskovat, että vain heidän päissään asustaa kirkas äly, jonka avulla nämä suuret vääryydet paljastuvat. Ammattivalittajan päivä on erittäin onnistunut, jos hän on onnistunut keksimään vähintään yhden uuden epäkohdan, josta hänen pyhä velvollisuutensa on sylttytehtaalla raportoida. Tyydytystä hänelle tuottaa myös aiemmin esitettyjen pötypuheiden elättäminen, joko omien tai toisten. Juoruilusta ja ilkeilystä elävä voimaantuu tonkiessaan hengenheimolaistensa tuotoksia ja niitähän tällä tunkiolla piisaa.
Kuinka suhtautua valittajien synkkään lahkoon kuuluviin kanssaihmisiin?
Siinäpä vasta tuhannen taalan kysymys! Sylttytehtaan tuotannosta vastaavien ja tuotannosta nauttivien kanssa tulee parhaiten toimeen, jos heidän faktojen valeasuun kömpelösti naamioituihin kehnolaatuisiin mielipiteisiin kritiikittä uskoo. Tätä strategiaa ei kuitenkaan älyllisesti rehellinen ihminen voi ottaa käyttöön.
Toinen vaihtoehto on olla lainkaan reagoimatta tai ”vai niin” -tyyppisesti kuitata sylttytehtaan tuotos. Ajankäytön optimoinnin ja mielenrauhan säilyttämisen näkökulmista tämä on usein viisainta. Kuten vanha kansa tiesi sanoa: ”Puhuminen on hopeaa, vaikeneminen kultaa”.
On kuitenkin myös kolmas vaihtoehto. Korostan, että sitä tulee käyttää hyvin harkiten. Tähän asti ajatukseni juoksua seurannut saattaa arvata, että siihen minä kuitenkin pohdinnan jälkeen olen päätynyt.
Vanha sananlasku kertoo, että ”vaikeneminen on myöntymisen merkki”. Sylttytehtaan tuotosten hiljainen hyväksyminen on surullisen yleistä. Huomattavan harvinaista on avata suunsa ja rakentavan kriittisesti haastaa tehtaan tuotokset. Vielä harvinaisempaa on kyseenalaistaa tehtaan tarkoitus ja olemassaolo. Kukapa uskaltaa häiritä kivaa tunnelmaa?
Joskus on kuitenkin moraalinen velvollisuus toimia. Elämä tuo eteen tilanteita, joissa on väärin vaieta. Totuuden puhuminen voi satuttaa, mutta joissakin tapauksissa totuus johtaa välittömään silmien avautumiseen ja ajattelun avartumiseen. Useimmiten herääminen kuitenkin kestää kauemmin, mutta kokemukseni valossa elämä on kärsivällinen opettaja. Ikävä kyllä on myös tapauksia, joissa sylttytehtaan aktiivi tai yleisön jäsen on sitä hautaan saakka.
Suuntaan tämän viestin erityisesti sinulle, joka olet hieman arka ottamaan kantaa. Sinulle on luonteenomaista vaieta, vaikka sisäinen ääni kuiskaa toista. Pysyt vaiti, vaikka ajattelet puheenaolevasta asiasta avarasti. Sinulle minä sanon: jos aina vaikenee, antaa valheelle kodin.
-gs
Vastaukset 16
Vanhimmat
Nythän on varsinaisesta viisauden graalin maljasta ammennettua tekstiä. Kaikki emme elä samassa todellisuudessa, siksi täällä on monenlaista tekstiä. Sekin pitää hyväksyä.
Toki todella ala arvoista yleistämistä ja maalittamista myös. Tällä hetkellä yksi maalittaja taitaa olla osastolla ilman puhelinta kun sen juttuja ei oo näkyny.
Hyviä pointteja sillä tarkennuksella, että sylttytehtaan tuotoksia ei pidä hyväksyä. Ammattivalittajien ilkeilyjä ei tule hyväksyä. Pötypuheiden viljelyä ei tule hyväksyä.
Ootko ajatellu hommata apua itelles?
https://mieli.fi/tukea-ja-apua/kriisipuhelin/
https://www.mielenterveystalo.fi/fi/f20-skitsofrenia
Vai niin.
Sillä kuten aloituksessa totesin:
"Toinen vaihtoehto on olla lainkaan reagoimatta tai ”vai niin” -tyyppisesti kuitata sylttytehtaan tuotos. Ajankäytön optimoinnin ja mielenrauhan säilyttämisen näkökulmista tämä on usein viisainta."
Toki on se kolmas vaihtoehto. Avataan tämän verran: kyllä elämä opettaa ja vieläpä kärsivällinen opettaja on se, elämä itse. Onnea ja menetystä opintoihin! <3
Samaa asiaa käsitellä tässä kirjoituksessa:
" Juorujen prosessi tuntuu etenevän aina samalla tavalla: tekopyhyys aloittaa juorun, joka leviää ja lopulta päätyy naiivin ihmisen korviin. Naiivi ihminen uskoo kaiken, mitään kyseenalaistamatta. Juorujen epidemia päättyy vasta, kun ne kulkeutuvat älykkään ihmisen korviin. Älykkään ihmisen korvat eivät kiinnitä huomiota asioihin, joissa ei ole järkeä.
Vuonna 1947 julkaistussa Gordon Allportin kirjassa The Psychology of Rumours (“Juorujen psykologia”) todetaan jotakin mielenkiintoista: juoruilla pyritään luomaa yhteenkuuluvuutta ihmisryhmien keskuudessa ja ottamaan kantaa asioihin. Samaan aikaan käytös tuottaa iloa, vapauttaa enforfiineja ja torjuu stressiä. "
Tämä niin totta. Onneksi viisaana en usko mitään kuulopuheita. Enkä vaivaudu hölynpölyyn aikaani käyttämään. Säälin näitä muiden juoruista kiinnostuneita, keksittyjä tarinoita uskovat ja keksivät jokainen vähän lisää tarinaan.
Entisenä Kannuslaisensa häpeä seurata tätä omaan elämäänsä katkeroituneiden junttien kateellista panettelua. Ei ole ikävä sinne pershikiään.
Kannus on täynä kehareita.
Pienempi ongelma tuo juoruaminen on, mitä salassa tapahtuva perheväkivalta
Onko tällaisesta tietoa?
Tee nimetön huoli ilmoitus, täällä kirjoittelu ei vie asiaasi eteenpäin.
Kannus on täynnä vain sairaita ihmiskohtaloita.
Sairas kaupunki ja Valtakatu kuolee. Säälin näitä ihmisiä, vääräuskoiset R yhdistyksen ihmiset tuhosivat paikkakunnan. Jumala rankaisee.
Ei kaikki Ry:llä ole vääräuskoisia. Ne ovat jotka haluavat hyötyä uskonnon varjolla
Kun lukee tätä palstaa niin ei ole ikävä Ksnnuksen varsin negatiiviseen ympäristöön, toki tätä palstaa kommentoivat vain omaan elämäänsä katkeroituneet, kateelliset luuserit. Hankkikaa elämä tai muuttakaa ajatusmallianne positiivisemmaksi ettei kuole koko kylä.
Entäs kun näillä on se elämä siinä, että haukkuu ja arvostelee muita ihmisiä