Mikä on SAK/SDP -parin tulevaisuus?

Muistatteko, kun ay-liike teki vallankaappauksen SDP:ssä? Jutta Urpílainen kammettiin puheenjohtajan pallilta ja entinen lakkokenraali Pro:n laittomasta lakosta tuomittu Antti Rinne valittiin tilalle. Oliko se SDP:n juurikulttuurin ilmenevä vai ohimenevä ilmiö? Voittiko siinä ideologia järjen? Antoiko se mahdollisuuden toisen työväenpuolueeksi julistautuneen, Perussuomalaisten kasvulle? Persut on kasvanut. Nyt osa on palannut takaisin SDP:n kannattajiksi. Valheet erehdyttää, voisi sanoa.

SDP on lakkoliike. Siitä puolue ei pääse mihinkään. IAU:n taustoja selvitettäessä SDP:n leimaa ei voi olla näkemättä. SDP on lakkoliike.

SDP:n oppositiopolitiikka järjestämällä SAK:n käsipuolessa poliittisia lakkoja, on vahingollista Suomen taloudelle ja suomalaisille. SAK:n ja SDP:n yhteinen tanssi on liian paksua monelle suomalaiselle. Sen takia SDP:n kannatus tulee keskipitkällä ja pitkällä tähtäimellä laskemaan. Tuleeko SDP:stä keskikastin 10%:n puolue jää nähtäväksi. Ja milloin se tapahtuu? Tapahtuuko se jo Tytti Tuppuraisen ja Antti Lindtmanin aikana? Tytti Tuppurainen julkisesti liputtaa toverien ja sosialismin punaista väriä. Sen kuulee hänen puheissaan ja huulissaankin siitä muistuttaa. Toverit, tavarits.

Onko tulevaisuus sosialismiin uskovien maailma? On tai ei, niin liian moni ei tiedä, että SDP on sosialistinen puolue. Parempi vaihtoehto ei tule heti mieleen, mutta sosialismia karttavalle se voisi olla Kristillisdemokraatit, puolue, jonka perusta on kristilliset arvot, lähimmäisestä välittäminen ja rehellisyys. Luottamus kasvaa rehellisyydestä.

SAK:n ja SDP:n yhteinen tanssi on osoittatunut tanssilattian valloittamisyritykseksi, jossa kyynärpäätaktiikalla pyörähdellään ja kolhitaan muita tanssijoita kylkiin ja välillä päähän. Välillä muita tanssijoita salaa kampitetaan. Onko se demokratiaa vai minä, minä, minä -kratiaa? Perustulain mukaan Suomi on kansanvalta ja demokratia.

Emme tarvitse puolueita, emmekä populistisia poliitikkoja. Tarvitsemme tervettä järkeä päästöksentekoon ja vastuunottoa vastuunpakoilun ja muiden syyttelyn sijaan. Yhdessä rakentaminen on eri asia kuin vastakkainasettelu.

Kun SDP edustaa vastakkainasettelua, niin miten puolue voisi olla hyvinvointivaltion johdossa? Suomen hyvinvointi perustuu yritysten tarjoamiin työpaikkoihin, yritysten ja yrityksissä töissä olevien maksamiin veroihin. Niillä kustannetaan hyvinvointipalvelut ja maksetaan julkisen puolen palkat. Eläkeläiset ovat kerryttäneet tulonsa myös noilla rahoilla. Voiko yritysvastaisella SDP/SAK-parilla olla oikeutus tulevaisuuteen, koska heidän toimensa nakertavat ja yrittävät poliittisilla ja esimerkiksi meneillään olevilla IAU:n lakoilla nakertaa hyvinvoinnin perustaa? Minä, minä, minä -politiikka ei ole tervetullut. Se ei ole Suomen juttu.