Jo esikoulussa on katsomusopetusta, ja uskontokuntaan kuulumattomille on tarjolla heille tarkoitettua elämänkatsomustietokasvatusta uskontokasvatuksen sijaan.
Peruskoulussahan on sitten elämänkatsomustietoa (ET), joka on katsomuksellisesti sitoutumatonta, tai uskontoa (UE), joka on ns. oman uskonnonopetusta eli luonteeltaan tunnustuksellista vaikka sitä ei enää tunnustukselliseksi sanotakaan.
Uskontokuntaan kuulumattomille uskonto (UE) ei luonnollisesti olisi kuitenkaan "oman uskonnon" opetusta eli oman katsomustaustan mukaista opetusta. Näin ollen lienee luontevaa, että kun kerran joku katsomusaine pitää olla, se on sitten elämänkatomustieto(kasvatus).
Jostain syystä osa uskontokuntaan kuulumattomista vanhemmista kuitenkin arastelee valita ET uskonnon sijaan. Asiaa seurattuani, olen saanut käsityksen, että jotkut perheet pelkäävät jonkinlaista painostusta, mikäli eivät valitse lapselleen uskontoa. Tämä pelko on pääosin aivan turhaa.
Mutta toki joidenkin koulujen opettajien tai rehtorien toiminta nojaa perinteeseen, jossa kaikki tai melkein kaikki olivat uskonnossa. Ja ehkä joku vieläkin pelkää "turhien" ryhmien muodostamista kustannuksellisista syistä. Mutta rehtorien ja päiväkotien johtajien on syytä kunnioittaa lakia ja niin ne yhä paremmin tekevät.
Päiväkotien puolella ei ole ollut selkeää terminologista velvoitetta elämänkatsomustietokasvatukseen, vaikka lakisääteistä uskontokasvatusta on ollutkin. Niinpä huolimatta velvollisuudesta kodin katsomusperinteen kunnioittamiseen jotenkin päiväkodeissa vain on omituisen yleistä, että melkein kaikki lapset ovat uskontokasvatuksessa.. Vanhemmat voivat kyllä ilmoittaa lapsen siitä pois, jollein heille järjestetään luontevasti muuta, kivaa tekemistä.
Olipa päiväkodissa ollut kuinka hyvänsä, esikoulun aloittaminen on siis oikein hyvä paikka siirtyä elämänkatsomustiedon puolelle.
ET on aine, joka on nimenomaan säädetty ja annettu uskontokuntiin kuulumattomille. Miksi ei siis ottasi lapselleen nimenomaan sitä!
Peruskoulussahan on sitten elämänkatsomustietoa (ET), joka on katsomuksellisesti sitoutumatonta, tai uskontoa (UE), joka on ns. oman uskonnonopetusta eli luonteeltaan tunnustuksellista vaikka sitä ei enää tunnustukselliseksi sanotakaan.
Uskontokuntaan kuulumattomille uskonto (UE) ei luonnollisesti olisi kuitenkaan "oman uskonnon" opetusta eli oman katsomustaustan mukaista opetusta. Näin ollen lienee luontevaa, että kun kerran joku katsomusaine pitää olla, se on sitten elämänkatomustieto(kasvatus).
Jostain syystä osa uskontokuntaan kuulumattomista vanhemmista kuitenkin arastelee valita ET uskonnon sijaan. Asiaa seurattuani, olen saanut käsityksen, että jotkut perheet pelkäävät jonkinlaista painostusta, mikäli eivät valitse lapselleen uskontoa. Tämä pelko on pääosin aivan turhaa.
Mutta toki joidenkin koulujen opettajien tai rehtorien toiminta nojaa perinteeseen, jossa kaikki tai melkein kaikki olivat uskonnossa. Ja ehkä joku vieläkin pelkää "turhien" ryhmien muodostamista kustannuksellisista syistä. Mutta rehtorien ja päiväkotien johtajien on syytä kunnioittaa lakia ja niin ne yhä paremmin tekevät.
Päiväkotien puolella ei ole ollut selkeää terminologista velvoitetta elämänkatsomustietokasvatukseen, vaikka lakisääteistä uskontokasvatusta on ollutkin. Niinpä huolimatta velvollisuudesta kodin katsomusperinteen kunnioittamiseen jotenkin päiväkodeissa vain on omituisen yleistä, että melkein kaikki lapset ovat uskontokasvatuksessa.. Vanhemmat voivat kyllä ilmoittaa lapsen siitä pois, jollein heille järjestetään luontevasti muuta, kivaa tekemistä.
Olipa päiväkodissa ollut kuinka hyvänsä, esikoulun aloittaminen on siis oikein hyvä paikka siirtyä elämänkatsomustiedon puolelle.
ET on aine, joka on nimenomaan säädetty ja annettu uskontokuntiin kuulumattomille. Miksi ei siis ottasi lapselleen nimenomaan sitä!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.