Terve. Tultiin ulkomailta ja asutaan vuokralla, mutta ei kauaa. Katastrofiuhasta (se hintojen rommaus) huolimatta uskomme omaan talouteen ja aioimme ostaa asunnon. Pankki tarjoaa 350 ke lainaa ja vähän on tullut säästettyä. Perheen bruttotulot on 11000 e / kk. Kuulostaako siltä, että uskaltaa ottaa lainan vaiko pitääkö tinkiä tasosta...? Olemme siis päättäneet ostaa eikä meinata, vuokralla asuminen ei vetele!
paljonko lainaa
ostan kohta
182654
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Älä puhu paskaa, ei kenelläkää suomalaisella tuollaisia tuloja ole.
siis mun tulot 6500 e ja vaimon 4500 e eli yhteensä 11000e. aika yleistä, tässä puhutaan ihan normaalipalkoista. ei provo ihan oikeasti kiinnostaa millaisilla tuloilla ihmiset ottavat lainaa. tämä 350 ke lainaa on siis reilusti yli suosituksen eli 2 kertaa vuotuiset bruttotulot on maksimilainamäärä!
Kupla pihisee jo.
Jos teidän tulot ovat 11.000 euroa kuussa niin tuskin teidän täältä palstalta tarvitsee tulla kyselemään pankkilainasta.
Onko rommaus tuttu termi jo ulkomaillakin? Taisit muuten olla viime yön Haaparannan putkassa . . .
Äkkiseltään kuulostaa isoilta summilta, mutta eihän tuo nyt aivan tavaton lainasumma/ bruttotulot ole. Laskeskelin tuossa, että meidän vertailukelpoiset nettotulomme ovat n. 4000 euroa kuukaudessa, kun provon esittäjällä ne olisivat siis noin 5500 eur.
niin ja meillä lainaa yhteensä siis 250 tuhatta, eli suhteessa saman verran kuin kysyjä aikoo ottaa. Meillä velkapotti siis noin 3,3 vuoden bruttotulojen verran
joo en ehkä ihan noin paljon ottaisi, ja tuollaisen lainan vakuuksiakin pitää jo olla aika paljon, vähintäänkin 500 ke:n taloa varten siis 150 ke omaa rahaa.
noilla bruttotuloilla tosiaan jää tassuun 5500 e kuussa, ja 350 ke lainan kuukausikulut voisi olla esim. korkoa ehkä 900 kuussa ja 20 vuoden lyhennyksillä ehkä noin 1200 kuussa, eli hoitokulut 2000 euroa. jää 3500, josta pitäisi maksaa vielä yhtiövastike/talon hoitokulu (500?), auto (400?), joten teille jäisi käyttöön muuhun 2500. Jos sillä haluatte elää ja harrastaa, niin ok, mutta itse yrittäisin selvitä puolta pienemmällä lainalla.
meillä tulot noin 10500 brutto, lainaa 125 ke, asunnon arvo noin 400 ke. ei suuria taloudellisia ongelmia, mutta ihan hirveän leveästi ei voi elää silti. yksi auto, sekin todella vanha, ei kalliita harrastuksia. toisaalta käteistä tileillä ehkä 15 ke koko ajan, ei kulutusluottoja, ja ehkä 30 ke sijoituksia. mitenkään rikkaita ei siis olla, mutta säästäväisiä ehkä. parhaillaan pohditaan, uskaltaako laittaa tonnin kesälomamatkaan.
Tienataan semmoset 21 000 euroa bruttona, mutta ajetaan vanhalla ladan rämällä. Ei ne suuret tulot vaan pienet menot.
no jopas teillä on kallista/pihiä elämää, jos ette pysty harrastamaan tai ajamaan uudella autolla noin hyvillä tuloilla (>5000/kk netto) ja kun lainaakin on varsin maltillisesti.
meillä nettotulot on nelisen tonnia kuukaudessa, ja lainanhoitokulut 1900 e/kk josta koron osuus 600 e. pari tonnia kuussa riittää mainiosti hyvään ja pihistelemättömään elintasoon, silti säästöön lyhennykset mukaanlaskien jää 18 TEUR vuodessa. lapsia tms. meillä ei tosin ole sillä olemme varsin nuori pariskunta.
järjetöntä sen sijaan mielestäni sitoa koko omaisuutensa omaan asuntoonsa, se on suuri riski jos mikä
Mahtaa olla elämänne muutenkin aika "jännittävää" ja täynnä uusia haasteita ja virikkeitä ;) Ihan hirvittää moinen hurjastelu. Mistähän löytäisi ihmisille vähän sitä tervettä itsetuntoa, seikkailuhalua ja kykyä päättää asioistaan ilman että pienintäkin 100 euron hankintaa varten kysellään netissä ihmisiltä "vinkkejä ja mielipiteitä"?
Itsellä nettotulot 3000 ja 200 tonttua lainaa. Lainanlyhennyksen ja elämisen jälkeen jää tonnin verran ylimääräistä joka kuukausi ja sillä pärjätään aivan nyvin. Käydään vuoden parin välein etelässä parin viikon reissussa kahden lapsen kanssa. Auto on tosin jo 5 vuotta vanha ja pian sekin pitää vaihtaa tuoreempaan.
Jos korot nousee 10 prosenttia ja pysyy siellä niin sitten laitetaan vaikka kämppä myyntiin. Mutta se on sen ajan murhe. Jos ei niin sitten se on joskus oma. Jos olisimme vuokralla niin se olisi sama kuin elinikäinen laina ilman mahdollisuutta koskaan saada asuntoa omakseen. Kerranhan täällä vaan eletään ja kun lähdön aika koittaa ei täältä paljon mukaan oteta.
Kiitos kysymästä, uusia haasteita ja virikkeitä on elämässämme yllin kyllin.
Kyse on kai loppujen lopuksi arvoista, siitä mitä itsekukin elämältään haluaa ja mikä tekee elämisestä arvokasta ja onnellista.
Runsas kulutus ei voi olla itseisarvo, ei myöskään mahdollisimman uudella autolla ajaminen.
Kaiken ajankäytön ei tarvitse maksaa rahaa, vaikka joskus se on välttämätöntä.
Jos itsetehtyä omaisuutta on yhteensä melkein puoli miljoonaa ja velkaa 125 ke, on varmaan turha tulla puhumaan itsetunnon puutteesta ja kyvyttömyydestä valistuneiden päätösten tekemiseen. Ei sillä, että varallisuus jotenkin mittaisi kyvykkyyttä tai itsetuntoa, mutta ei se sitä varmaan heikennäkään.
Kukin tehköön niin kuin haluaa, mutta jos joku kysyy neuvoja, niin vastaan omista lähtökohdistani.
Ja jos Q:n tilannetta saa arvioida, niin noilla nettotuloilla en olisi ottanut enkä pankkiirina ehkä edes suosittanut noin isoa lainaa. Tonni kuussa lainanjälkeiseen elämiseen ei mielestäni riitä jännittävän elämän viettoon. Toisaalta, jos te tuolla sapluunalla olette elämäänne tyytyväisiä, niin sehän on hienoa.
Etenkin suurissa vaikeasti myytävissä omakotitaloissa levääpä varallisuus on usein näennäistä kun likviditeetti on niin heikko tai jopa olematon.
Hyvänä nyrkkisääntönä voisi mielestäni pitää että koko bruttovarallisuudesta max 30% olisi sidottu omassa käytössä olevaan asuntoon. Meillä Suomessahan tuo %-osuus on perinteisesti ollut n. 80%, useissa tapauksissa käytännössä pyöreät 100%.
Luonnollisestikaan bruttovarallisuuteen ei tule laskea mukaan esim. autoa tai irtaimistoa.
Tuo on hyvä suositus. Laskin juuri paljonko itsellä jakauma ja päädyin tuloksiin:
- Asunto 38%
- Kesämökki 15%
- Metsää 22%
- Kaavoitettuja järvenrantatontteja 20%
- Osakkeet ja rahastot 8%
Asunnon arvoa suhteellisesti voisi vielä hieman paletissa kyllä pienentää.
Tuo on kyllä erittäin totta. Tuolla tavalla ajateltuna nimittäin on sekin etu, että muut sijoitukset hiljakseen maksavat pois mahdollista asuntolainaa.
Helsingissä asuminen on niin kallista, että lainanhoitokulut helposti syövät sijoitusvarallisuuteen laitettavat rahat. Siksikin on mielestäni erittäin tärkeää jättää lainanhoidon ja asumisen jälkeiseen aikaan riittävästi löysää.
Tuo 30 % tarkoittaisi sitä, että helsinkiläisen perheasunnon (400 ke) lisäksi olisi muuta sijoitusta noin 1 miljoona. Aika kova haaste, mutta ehkä se sieltä tulee ajan kanssa.
Tämähän lyö tietysti korville niitä, joiden mielestä on tärkeää ajaa koko ajan uudella autolla, mutta kuten todettu, kukin elää kuten haluaa.
Minun mielestäni se tarkoittaa lähinnä sitä, että helsinkiläiset perheasunnot ovat ylihintaisia, ja että niitä ostavat ihmiset joilla ei ole niihin oikeasti varaa. Millieuron omaisuudesta voisin laittaa 400 tonnia asuntoon, vähemmällä omaisuudella tyydyn halvempaan.
100 neliön rivarikämpän vuokra täällä pk-seudulla on helposti 1000-1100 euroa. Joten miksi asua sellaisessa vuokralla kun samalla kuukausittaisella menoerällä sitä voi maksaa pikku hiljaa itselleen sen sijaan että maksaisi vuokranantajalle? Tonni kuussa jäisi vuokralla asuessakin vuokran, laskujen ja muiden pakollisten menojen jälkeen joten se siitä.
Ja jos vaikka katsoo tuon palstan etusivun bannerin takaa vuokrakämppiä niin 80 neliön kerrostalokolmion vuokra esimerkiksi Espoon Leppävaarassa saattaa olla 950 euroa ja kyseessä on vielä kämppä jonka asukasvalinnoissa noudatetaan tulo- ja varallisuusrajoja ts. tarkastetaan että asukaskandidaatti ei ole turhan hyvätuloinen. Hauska oravanpyörä: joku maksaa pakosta sikahintaista vuokraa asumisestaan koska pankin mukaan hänen tulonsa eivät riitä samansuuruiseen kuukausittaiseen lainaerään.