Meillä on 7 kk ikäinen paimenkoira. Pennun kanssa on muuten mennyt kaikki hyvin, mutta mutta, eräs asia on jäänyt pois kitkemättä ja en tiedä, miten asia korjata. Nimittäin, kun olen koiran kanssa lenkillä, ja koira on narussa, niin kun tapaan jonkun henkilön ja jään hänen kanssaan jutustelemaan, niin ei aikaakaan kun koira alkaa haukkumaan ja komentamaan minua, tarraa jopa käteen kiinni. Ei auta Ei-komento eikä muu kieltäminen, eikä niskavilloisa ottaminen. Mikä neuvoksi?? En tiedä, miten asia korjata, kun normaali kieltäminen ei ole tehonnut. Muuten siis kaikki ok, ja kaikki on mennyt vallan hyvin. Vain tämä häiritsevä komentelu pitäisi saada loppumaan. Auttakkee! Kiitos!
Komentaminen
Mikä neuvoksi
5681
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minä käytän isoa avainnippuani monen ongelman ratkomiseen. Varsinkin ulkona, heti jos alkaa koira vikuroida epäsopivasti tai väärässä tilanteessa, otan avainnipun esiin ja helistelen sitä, koira rauhoittuu yleensä heti, ikään kuin kunnioittaisi sitä nippua.
Pitääkin kokeilla tuota! Aika ajoin kuljen namupalojen kanssa, mutta eipä niitäkään nyt joka kerta taskuun tule otettua, enkä niitten kanssa haluakaan pelata kaiken aikaa. Avainnippu on kyllä tottatosiaan aina matkassa, sitä voisikin kokeilla. Kiitos Bobby vinkistä!
koira komensi koirapuistossa..toi kepin johonkin muutaman metrin päähän ja rupes haukkumaan että tuu hakemaan.
aloin sitte tekemään niin,että laitoin sen aina maahan paikalle,kun haukku, niin pikkuhiljaa se lopetti kun tajus et aina joutuu olla paikalla.. en kyllä tiedä auttaako ku muutenki seisotte paikalla siinä tilantees :)
ja kyseessä myös lähes 7 kk:n ikäinen urospentu. Meillä tosin pentu ei tarraa käteen kiinni, mutta haukkuu ja tempoilee hihnassaan. Vieläkään en ole toimivaa konstia löytänyt,jolla tuon ikävän tavan sais kitkettyä pois. Tuota avainnippu-konstia vois kyllä kokeilla seuraavaksi.
Ainoastaan uuden tehtävän, siksi aikaa kun juttelet jonkun kanssa.
Tuo maahankomentaminen on aivan oiva keino ja sitä kannattaa aivan opettamalla opettaa.
Käskytät sitten lopulta vaan koiran eteesi maahan ja astut siitä rauhallisesti parin askeleen pääshän ja se on "töissä" eli käskyn alla ja odottaa silmät kirkkaina uutta käskyä.
Nuorilla koirilla tätä näkee jatkuvasti, kun ohjaajat antavat pennun/nuoren koiran itse yrittää päättää tekemisiänsä.
Osaahan koirasi olla maassa käskyn alla?
Opetusvaiheessa pieni hetki riittää ja plkkaat sen jollain narupallolla tai vastaavalla antaen sille luoksetulokäskyn ja lenkin jatkamiseksi vapauttavan käskyn.
Paimenkoirille on aika tyypillistä ettei niille todellakaan "riitä" aivan pelkkä seurakoirana oleminen vaan ne silminnähden nauttivat toiminnasta ja vieläpä sellaisesta, jossa ne tasan tietävät tekevänsä "oikein" eikä sen tarvitse stressata pieniä aivojaan turhan vaativilla odotuksilla siitä mitä niiden kuuluisi tehdä.
En hyväksyisi enää kertaakaan pienintäkään haukkumista vaan vaatisin koiralta sitä maahanmenoa ja hetken paikallaoloa, muistaen kuitenkin tarkkailla sen liikehtimisiä jos se aikoo siitä omin luvin nousta, pikkuhiljaa koira oppii odottamaan rauhassa ja stressaamatta ja voit vapauttaa sen sitten ensin luoksesi pallolle ja siitä jatkatte matkaanne.
Jos vapautat sen jatkamaan lenkkiä ilman, että otat luoksetuloa niin epäilempä, että lopuksi se alkaa vaan haluta nousta siitä asennosta ennen vaputuskäskyä ja "tahtojen taistelu" alkaa taasen uudelleen.