Mieleeni tuli tällainen runo, joka ei toki ole tarkalleen omaelämäkerrallinen vaan yleisempi, runomuotoinen "matkakuvaus".
Matka
Paljon elämän matkaa tein minäkin,
ajan kulussa - liikenteessä,
selän aavimman myrskyssä purjehdin,
väliin kahlasin rantaveessä.
Olin vaudissa suurimman valtatien,
kaasu pohjassa kaahaten,
sitten varjoissa synkimpäin polkujen,
maassa,mudassa ryömien.
Olin huipuilla korkeimpain vuorien
ilon keskellä - nauraen
sitten laaksoissa syvimpäin,synkimpäin
yönvarjoissa itkien.
Kohta päättyy matkani elämän
taivallukseni,retkeni oma
siitä kerroin mä vähän teillekin
runomitalla kuvattuna.
Matka
Paljon elämän matkaa tein minäkin,
ajan kulussa - liikenteessä,
selän aavimman myrskyssä purjehdin,
väliin kahlasin rantaveessä.
Olin vaudissa suurimman valtatien,
kaasu pohjassa kaahaten,
sitten varjoissa synkimpäin polkujen,
maassa,mudassa ryömien.
Olin huipuilla korkeimpain vuorien
ilon keskellä - nauraen
sitten laaksoissa syvimpäin,synkimpäin
yönvarjoissa itkien.
Kohta päättyy matkani elämän
taivallukseni,retkeni oma
siitä kerroin mä vähän teillekin
runomitalla kuvattuna.
Vastaukset 1
Vanhimmat
mutta pidin siitä.
Ei siis syytä harmituksiin. Anna runoratsusi laukata vaan!
Sitä odottaa
Frederiikka