Inframarkkinat vaikuttaa enemmän suljetun sisäpiirin kokoontumiselta kuin avoimelta alan foorumilta. Tunnelma muistutti tapahtumaa, jonka järjestelyissä oli enemmän painoarvoa sillä, kuka kuuluu 'piiriin' kuin sillä, kuka tuo oikeasti uusia näkökulmia tai ratkaisuja alan ongelmiin. Puheenvuorot olivat täynnä tuttuja nimiä ja tuttua sanomaa – aivan kuin kyseessä olisi vuosittainen raportointitilaisuus omalle verkostolle, ei yleisölle.
Eikä voi olla huomaamatta, että moni lavalle päästetty taho oli jollain tavalla 'kytköksissä' toisiinsa – yritysten, hankkeiden tai päätöksenteon taustalla. Vaikutelma oli selvä: tietyt nimet pyörittävät tätä kenttää, ja jos et ole osa tuota verkkoa, olet ulkopuolinen. Rakentava kriittisyys puuttui täysin, ja monelle jäi fiilis, että koko tapahtuma on järjestetty enemmän valvomattomien suhteiden ylläpitämiseksi kuin alan kehittämiseksi.
Oli vaikea välttää ajatusta, että paikalla ei oltu oppimassa tai haastamassa mitään – vaan näyttämässä naamaa, vahvistamassa valta-asemia ja sopimassa tulevista kuvioista kulissien takana. Jos tällainen toiminta tapahtuisi toisella alalla, sitä kutsuttaisiin muilla nimillä kuin seminaariksi. Yleisölle tarjottiin pintakiiltoa – todellisuus jäi verhon taakse.
Ja tätäkö meidän infra-ala tarvitsee – lisää kabinettivetoisuutta ja näennäiskeskustelua? Samaan aikaan kentällä painitaan budjettien, aikataulujen ja kestävyyden kanssa – mutta näissä piireissä se ei tunnu kiinnostavan ketään.
Eikä voi olla huomaamatta, että moni lavalle päästetty taho oli jollain tavalla 'kytköksissä' toisiinsa – yritysten, hankkeiden tai päätöksenteon taustalla. Vaikutelma oli selvä: tietyt nimet pyörittävät tätä kenttää, ja jos et ole osa tuota verkkoa, olet ulkopuolinen. Rakentava kriittisyys puuttui täysin, ja monelle jäi fiilis, että koko tapahtuma on järjestetty enemmän valvomattomien suhteiden ylläpitämiseksi kuin alan kehittämiseksi.
Oli vaikea välttää ajatusta, että paikalla ei oltu oppimassa tai haastamassa mitään – vaan näyttämässä naamaa, vahvistamassa valta-asemia ja sopimassa tulevista kuvioista kulissien takana. Jos tällainen toiminta tapahtuisi toisella alalla, sitä kutsuttaisiin muilla nimillä kuin seminaariksi. Yleisölle tarjottiin pintakiiltoa – todellisuus jäi verhon taakse.
Ja tätäkö meidän infra-ala tarvitsee – lisää kabinettivetoisuutta ja näennäiskeskustelua? Samaan aikaan kentällä painitaan budjettien, aikataulujen ja kestävyyden kanssa – mutta näissä piireissä se ei tunnu kiinnostavan ketään.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.