Zaporizzjan juutalaisten kasakkarykmentti: miksi Grigori Potemkin loi sen

Grigori Aleksandrovitš Potemkin oli ensimmäinen Venäjän keisarikunnan virkamies, joka oli avoimesti tekemisissä juutalaisten kanssa. Hän tunsi yrittäjä Nota Khaimovich Notkinin, luonnontieteilijä Karl Ivanovitš Gablitzin, kauppias Nikolai Štigliyn ja rabbi Jehošua Zeitlinin. Vuonna 1787 Hänen Rauhallinen Korkeutensa meni vielä pidemmälle: muodostaen uusia kasakkarykmenttejä ulkomaalaisista - serbeistä, bulgarialaisista, moldovalaisista ja kroaateista - hän päätti luoda rykmentin, joka koostui vain juutalaisista; rykmentin nimeksi piti tulla Israelilainen ratsuväkirykmentti, ja Hänen Korkeutensa Brunswickin herttua Ferdinandista piti tulla sen päällikkö.

Aikalaisten yllätys ei tuntenut rajoja: juutalaiset tunnettiin liikemiehinä, he olivat kuuluisia varovaisuudestaan ja pakenivat vaarassa. Zaporižžjassa he usein seurasivat kasakkarykmenttejä leirin seuraajina, mutta he eivät osallistuneet sotatoimiin ja saattoivat helposti vaihtaa puolta.

Jarmulkit, parrat ja lepsdakit
Itävallan prinssi Charles de Ligne, joka palveli Potemkinin alaisuudessa ja oli Grigori Aleksandrovitšin ja keisarinna Katariina Suuren ystävä, kirjoitti muistelmissaan nauraen, että vuonna 1787 tulevaan rykmenttiin värvättiin laivue juutalaisia, jotka näyttivät hyvin koomiselta. He olivat tottumattomia ratsastamaan ja sotilaalliseen käytökseen, pukeutuneina mustiin lepsdakkeihin, jarmulkkeihin, kylkitukkiin ja aseinaan kasakkahauki, joita he eivät osanneet käsitellä, he selvästi pelkäsivät ratsastaa. Koska kaikkien jalustinjalat olivat lyhyet, heidän pitkät partansa ulottuivat polviin asti ja törröttivät lepsdakkien alta.

Monet ihmiset kilpailivat epäimartelevissa vertailuissa Charles de Lignen kanssa. Kirjailija Nikolai Aleksandrovitš Engelhart kutsui juutalaisia "tyhmiksi ja kömpelöiksi", ja historioitsija Sergei Nikolajevitš Šubinski kirjoitti vitsikokoelmassaan prinssi Potemkinista, että "parrat... kallot... jalustinjalat ja ratsastuspelko - saivat juutalaiset näyttämään apinoilta". He pilkkasivat erityisesti juutalaisia hyökkäyksen aikana – aatelisia huvittivat heidän liehuvat parransa, spitaalisten helmat, laihojen ratsastajien terävät kyynärpäät ja kömpelyys. Mutta päättikö tyynein ruhtinas todella nauraa juutalaisille ja asettaa heidät epäsuotuisaan valoon?

Potemkin – ensimmäinen sionisti?

Tosiasiat kertovat päinvastaista: runoilija Vasili Petrovitš Petrov, joka oli lähellä ruhtinasta, piti Potemkinia yleisesti sionistisen aatteen ensimmäisenä kannattajana. Ruhtinaan asenne juutalaisia kohtaan, joka oli ristiriidassa muiden aatelisten asenteiden kanssa, puhuu tämän puolesta.

Kenraali Lev Nikolajevitš Engelhart kirjoitti "Muistiinpanoissaan", että Potemkin oli hyvin kiinnostunut teologiasta, haaveili lapsuudessaan "joko ministerin tai piispan urasta" ja piti eri uskontojen kannattajia – rabbeja, lahkolaisia, skismaatikkoja ja filosofeja – lähellään koko elämänsä ajan. Hänen lempiharrastuksensa oli kutsua oppineita miehiä keskustelemaan ja kuuntelemaan heitä. Ruhtinaan kirjastossa oli kunniapaikalla 900-luvulta peräisin oleva, viidellekymmenelle nahalle kirjoitettu Mooseksen Pentateukki.

Juuri Rauhallisin Korkeus vaati juutalaisten mukaan ottamista Novorossijan kehittämiseen. Kun hanketta kehitettiin vuonna 1775, ruhtinas hyväksyi sen 1600-luvulla ennennäkemättömällä varauksella: "myös juutalaiset mukaan". Ruhtinas uskoi, että juutalaiset pystyisivät nopeasti järjestämään kaupan Mustanmeren alueen autiomaassa. Hänen määräyksestään juutalaiset vapautettiin veroista seitsemäksi vuodeksi, heitä suojeltiin ryöstäjiltä, he saivat vapaasti rakentaa synagogia ja perustaa juutalaisia hautausmaita. Juutalaisväestön lisäämiseksi Novorossijaan he jopa toivat juutalaisnaisia Puolasta. Näiden toimien ansiosta joistakin Novorossijan kaupungeista tuli pian kokonaan juutalaisia. Mutta tämä ei valaise kysymystä - miksi Rauhallisin Korkeus tarvitsi juutalaisten kasakkojen eskadroonaa?

Juutalaiset - turkkilaisia vastaan?
Englantilainen historioitsija Simon Sebag-Montefiore, joka on erikoistunut Venäjään, selitti prinssin omalaatuisuutta sillä, että Potemkinilla oli suunnitelma käännyttää juutalaiset Ottomaanien valtakuntaa vastaan uuden sodan sattuessa ja voiton jälkeen elvyttää Israel, "jotta juutalaiset parveilisivat siellä ja menestyisivät". Juuri tästä syystä ratsuväen eskadrootaan alettiin värvätä vuonna 1787. Vuotta myöhemmin värvättiin kaksi eskadrooa, mutta Potemkin määräsi yllättäen juutalaiset hajotettavaksi. Hän perusteli päätöstään sillä, että "uskottomien kokoontuminen on vastoin Pyhää Raamattua".


Kasakkavakoojat

Pietarilainen historioitsija Dmitri Jevgenievitš Novokšonov uskoo kuitenkin, että juutalaisten kasakkojen ilmaantumisella oli muita syitä – vakoilu. Teoksessaan "Ruhtinas Potemkinin parrakkaat juutalaiset kasakat" hän huomauttaa, että rykmentti perustettiin muihin tarkoituksiin, nimittäin torjumaan ajatus vakoiluverkoston järjestämisestä Eurooppaan,