mun tarinani

lonely kirjoitti:

huoh,,, saan kiittää onnea, että helvetillinen viides luokka on takana! tosin, ei enää huvitttaisi mennä kuudennellekkaan. joka ainoa päivä mua sorrettiin, itkin yksin vessassa ja muut haukkui vitun porukolliks ku tulin ulos... sitten ne olikin opettajan puhuttelussa, jonka jälkeen mua haukuttiin lapselliseks juorukelloks ja syyttivät mua, että niitten vanhemmat rankaisee niitä mun takia. ja sitten sain koko luokan vihat niskaani... upo-uudet kenkäni oli työnnetty tyttöjen vessan sideroskikseen ja pulpetissa oli ilkeitä lappuja, joiden mukaan mä olin saatanan kätyri ja lesbohuora, joka täyttää rintansa pumpulilla... vois keksiä jotain muuta! no niin hän ne keksikin. teki mulle elämänkerran, joka mukaan mä olin seurustellut oman äitini kanssa ja mulla oli kalu. vanhemmat ties jo, ja opettajakin, mutta ne ei vaan lopettanut. kunnes eräänä päivänä tulin ruokalasta ja kiipesin portaat ylös... siellä seisoi pääkiusaajani, joka oli luokan suosituin tyttö. se oli siinä. yksin. se pysäytti mut ja sanoi, että se pyytää anteeksi mut sen on pakko tehä tämä, koska se vihaa mua niin paljon. se veti mua täysillä turpaan, sylki naamaan, repi hiuksista. mä huusin apua. sitten mä läppäsin sitä ja se kaatui kaidetta vasten ja itki. opettaja tuli ylös portaita näki, kun kiusaaja makasi kaidetta vasten ja mä olin vielä kaikesta mukiloinnista huolimatta tolpillani. kiusaaja sopersi, että `` toi löi mua``. mä yritin selittää, ja näyttää mun haavaa huulessa, mutta mut vietiin reksin kansliaan ja sain kuulla kunniani. se lähetti lapun mun vanhemmille, sain jälki-istuntoa ja pitkänpitkän kuulustelun. loppujen lopuksi kukaan koulussa ei uskonut mua. samana päivänä kävelin kahden tunnin jälkkärin päätteeksi kotiin, ja näin kiusaajani porukoineen. jos tuo alhainen olento olisi ollut yksin, olisin sanonut suorat sanat, mutta kun ei ollut, päätin vain olla hiljaa ja katsoa maahan kävelessä. tytöt kaatoivat mut sanaakaan sanomatta, ja jättivt siihen. silmälasini olivat menneet riiki ja ranteeseen sattui ( kävi ilmi, että se oli nyrjähtänyt ) sitten vasta muut uskoivat totuuden ja laittivat syyn kiusaajani niskoille. tätä hän ei tietenkään voinut sietää ja työnsi minut kaiteen yli koulun käytävällä. ja putosi vahingossa itsekin. itse selvisin vain aivotärähdyksellä. mutta kiusaajani kuoli. tämä ei muuta käsitystäni hänestä. tunnen sääliä omaisia kohtaan, mutta en ikinä kirjoita hänelle muistokorttia jossa lukee: tulen kaipaamaan sinua...

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä