Digitaalikamera

Olen harrastanut valokuvausta takavuosina järjestelmäkameralla, saloihin syventyen (kehitellyt itse mv-filmit ja kuvat sekä diakuvausta).

Ostin melko hyvän digikameran (Epson 300Z) muutama kuukausi sitten. Tulee hyviä otoksia, laatuun ja monikäyttöisyyteen olen todella tyytyväinen. Filmikameran käyttäjäksi en enää palaa vaikka omistankin niitä kaksi (Leica ja Pentax). Filmipuolella vaikeaa on kontrastin hallinta, samoin suodattimien (kuvien värit on mitä sattuu). Digipuolella niitä voi melkoisesti säätää asettamalla valkobalanssin kuvattaessa kohdalleen tai korjata arviolta jälkikäteen.

Mutta digikamerat häviää järjestelmälle ainakin toistaiseksi nopeudessa. Digi on aina myöhässä yllättävissä tilanteissa.

On henkilökohtainen seikka mitä tarkoittaa "kohtuullinen" hinta.

Tällaiseen kysymykseen ei voi vastata kyllä tai ei, vaan vastaus riippuu siitä, mitä tarkoitetaan järjestelmäkameran tasoisella digikameralla ja mikä on kohtuullinen hinta.

Digikamerat voi jakaa monella tavalla. Jaan tässä ne näppäilykameroihin, hyviin harrastelijakameroihin, puoliammattilaiskameroihin ja ammattilaiskameroihin. Jako on kuin veteen piirretty viiva. Hyvillä harrastelijakameroille on tyypillistä täydelliset käsisäädöt, mahdollisuus käyttää ulkoista salamaa, riittävä zoomi, linssissä kierteet … monella tavalla nämä ovat järjestelmäkameran kaltaisia. Puoliammattilaiskameroissa on vankempi rakenne ja me ovat yksisilmäisiä peilikameroita. Ammattilasikameroissa, joista halvat mallit on oikeasti tarkoitettu harrastajille, on mahdollisuus vaihtaa objektiiveja ja niiden kennokoko on suurempi. Hyvän harrastelijadigin voi saada 500 eurolla (esimerkiksi Olympus 2100 UZ), puoliammattilaskameroita on vähän tarjolla ja niiden hinta on 1500 euron pahemmalla puolella. Digijärkkärit maksavat pari tuhatta tai enemmän. "Oikeat" ammattilaiskamerat maksavat noin 10 tuhatta ilman objektiiveja.

Meillä on Olympus 2100 UZ ja Minoltan Dimage 7. Ostamisen jälkeen hajotin 20 vuotiaan järjestelmäkameramme demonstraatiovälineeksi. Seuraavassa vertaan kameroitamme järjestelmäkameroihin.


Linssit

Näkyvin ero ammattilaiskameroihin on kiinteä objektiivi. Digien objektiivit ovat sellaisia, joihin useimpien järjestelmäkameroiden käyttäjillä ei ole varaa. Ne voidaan tehdä selvästi edullisemmin, sillä digien kennot, "filmit", ovat paljon pienempiä kuin järjestelmäkameroissa. Dimage 7 objektiivissa on 16 linssiä 13 ryhmässä, f/2.8-3.5, polttoväli 7-5,2 mm (vastaa kinokoossa 28-200 mm) . UZilla 13 linssiä 10 ryhmässä, f/2.8-3.5, polttoväli 7-70 mm (vastaa kinokoossa 38-380 mm). Valitettavasti digien linssit häviävät valovoimassa kinofilmien normaalilinsseille.



Aukot

Usein kuulee väitettävän, että digitaalikameroissa ei ole syvyysterävyyttä, koska pienin aukko on alle 10. Pieni kenno ja linssi aiheuttaa suuremman syvyysterävyyden kuin kinokameroilla. Yleensä digien syväterävyys vastaa noin 5 aukkoa pienempää kinokokoa (f/2.8 vastaa f/16 ja f/8 f/45). Ongelma on pikemminkin päinvastainen, sillä syvyysterävyydestä ei pääse tarvittaessa eroon muuta kuin tietokoneella.

Digikameroihin ei voi tehdä kovin pieniä aukkoja, sillä valontaipumisen takia kuvasta tulisi epätarkka. Yhden pisteen mittaamiseen digikameroissa on ylensä alle 10 mikrometriä leveä "ikkuna" (punaisen valon aallonpituus taitaa olla 0,6 mikrometriä!).


Suljinajat

Digikameroilla ei voi valottaa pitkään, joten niitä ei voi käyttää esimerkiksi tähtikuvauksiin (Dimagella pisin aika 30 s ja UZilla 16 s). Lyhin suljinaika vastaa meidän ikivanhan järkkärin tasoa (Dimage 1/2000 s ja UZ 1/800 s). Parempiin minulla ei ole tarvetta.


Filmi ja kenno

Filmin ja kennon herkkyyksien suhteeksi saadaan melkein mitä halutaan. Brad Templeton arvioi kinofilmin vastaavan 20 Mpikseliä, maaliskuun Imaging News antaa kinofilmin skannaamalla saaduiksi todellisiksi arvoiksi korkeintaan 2000 x 1350. (Filmin herkkyys 1700 dpi, josta skannerilla saa korkeintaan 1400 dpi). Teoreettisena filmin tarkkuutena voisi pitää hopeasuolan kidekokoa, joka herkässä filmissä on 0,004 mm (Mittasin koon Michael Langfordin Advanced photographyn kuvasta 4.2) eli 6400 dpi. Filmistä skannatut pisteet sisältävät tiedon vihreän, punaisen ja keltaisen värin määrästä ja digikamrat vain tietävät yhden värikomponentin arvon (Tämän takia Dimagen mustavalkoinen raw-kuva voidaan muuttaa värikuvaksi). Minulle ei ole tullut tilannetta, jossa UZin 2 Mpikseliä ei olisi riittänyt.

Filmien herkkyysalue on parempi. Digeissä on yleensä jotain ISO 80-800 väliltä (Dimage 100-800 ISO, UZ 100-400 ISO). Kennon herkkyyttä ei toki oikeasti voi säätää vaan "herkkyys" saadaan lisäämällä vahvistusta (ja kohinaa).

Järkkärin kanssa joutuu leikkimään suotimien kanssa. Digikamerat mittaavat valkotasapainon ja saavat yleensä varsin oikeat arvot. Dimagen voi kalibroida ottamalla kuvan valkoisesta pinnasta, jolloin vallitsevan valon värilämpötila on oikein. KIKKA: Kaikilla digikameroilla voi kuvata valkoisen paperin ja muokata sen kuvasta valkean kuvankäsittelyohjelmalla. Samanlaisella muokkauksella pitäisi saada muidenkin kuvien värit kuntoon.


Nopeus

Automaattitarkennuksella digikamera on h i d a s. Käsitarkennuksella oleellista eroa ei ole.


Koko

Digikamerat ovat yleensä pienempiä kuin järjestelmäkamerat. Parhaat kuvat saa mukana olevalla kameralla. Keveys on hyvä ominaisuus kun kameraa kantaa koko päivän, mutta kevyt kamera tärähtää helpommin kuvatessa. Massa on yksi syy, miksi mietin Oly E-10 ostamista.


Epäreilua vertaamista

Yleensä halutaan saada tämä tai tuo kamera paremmaksi. Digikamera häviää, jos sen kuvia verrataan filmiin. Ero pienenee olennaisesti, jos mukaan otetaan objektiivit ja kutistuu lisää, jos filmistä (puhumattakaan paperikuvista) skannataan tiedosto.

Kameroita ei voi verrata hankintahintojen mukaan, sillä digeillä kuvaaminen ei juurikaan maksa. UZi on ollut paljon kavereilla lainassa ja sillä on otettu varmaan 10 000 kuvaa. Vaikka sen hintaan laskettaisiin ulkoinen salama, jalusta, suotimet, sen takia ostetut ohjelmat … yhdelle kuvalle tulisi hinnaksi alle 30 senttiä. Yleensä digikamerat lisäävät kuvaamista rutkasti.

Digikameroiden hyvien lisäominaisuuksia on turha painottaa. Filmikameroilla ei saa tehtyä helposti panoraamoja, mutta kuka niitä edes kaipasi ennen digikameroita. Digien hyvät makro-ominaisuudet on kiva lisä, mutta pääosa kuvista otetaan edelleenkin lapsista ja lemmikkieläimistä (ja digeilla makrolla kukista).


Minun mielestäni

Pitkässä juoksussa digitaalikamerat syrjäyttävät kinofilmin ja ehkä keskikoon kamerat, mutta on vaikea kuvitella, että laakafilmin voisi korvata digitaalisella perällä.

Olen harrastanut valokuvausta vajaan vuoden. Harrastus alkoi, kun ostin ensimmäisen OMAN digitaalikameran. Tänä aikana olen käyttänyt reilusti yli 5000 euroa kuvaamiseen. Tällä rahalla ei saa kunnollista digitaalista järjestelmää, jossa on rungon lisäksi tarpeellinen määrä objektiiveja, ulkoinen salama, lankalaukaisin, jalusta jne. Tilanne olisi aivan toinen, jos kaapista löytyisi linssit. Minulle sopisi paremmin puoliammattilaiskamera, jonka sisälle ei mene pölyä.

Heimo