NOVELLI*MY LIFE

Mä katselin ikkunasta pihalle ja mietin mun elämääni.Se tuntui tällä hetkellä aika kurjalta.Mä huomasin mun parhaan ystävän perheen auton meidän pihassa käynnissä.Juoksin ovelle ennemmin kuin Tiia ehti soittaa ovikelloa ja avasin Tiialle oven.
-Sä et voi tehdä tätä mulle!Mä en anna sulle ikinä anteeksi!Sanoin Tiialle ja halasin häntä.Mä tunsin silmiäni ja kurkkuani kuumottavan, mutta sen verran yritin kovaa esittää, että en ala itkemään.
-Sä tiedät, että mä en haluaisi muuttaa!Meidän asunto jää vain meille pieneksi.Sun pitää tulla käymässä meillä usein.Mun tulee sua ikävä.Mun oma lasienkeli.Nähdään...Nää oli Tiian viimeiset sanat mulle ja nekin oli valetta.Mä aloin miettiin meidän ystävyyttä uudestaan jalopulta ajattelin, että Tiia saa jäädä ja niin Milla astui kuvioihin...

-Vittu mua ottaa päähän toi maikka!Mehän vain läheteltiin paperilappusia luokassa, ja jouduttiin sen takia pihalle sieltä.Milla sanoi mulle virnistäen.
-Elämä on.No saadaampahan ainakin jutella rauhassa.Niin tuleeko Mika sinne mökille meidän kanssa?Jos tulee niin hankkikaa yöksi teidän huoneen oveen sitten äänenvaimennin.
-Haista nyt pjaska.Tulee se ja mikke kanssa.Olkaa tekin sitten hiljaa.Ei mitään ylimääräisiä ääniä.
-Mä en ees tiedä kuka se mikke on!Kellot soi kotiin.Tuu meille tänään niin nähdään sitten?Moikka.
-Joo mä tuun.Moikka.

Kotona:
Mä istuin mun koulupöydällä ja katsoin ulos ikkunasta.Mun pöydällä oli Tiialta saama kirje.Mä näin kirjeen ja tunsin kyynelien jo polttelevan kasvojani.Yritin pidätellä itkua, mutta lopulta annoin sen vain tulla.Mä olin kestänyt ihan liikaa 13 vuotiaaksi.Vielä, kun joutuisin menemeen mökille ja, kun näen siellä Tiian niin musta tuntuu, että mä romahdan kohta.Musta tuntuu siltä jo nyt.Kohta lasienkeli murenee lause lauseelta tässä sitä ikuisessa piinaavassa elämässä...jatkuu jos lukijat niin haluaa.=)