Hyväkskäytetäänkö mua?

Haluaisin kuulla teiltä mielipidettä asiaan. Olen pyöritellyt yksin ja oon ihan sekasin. Hyväkskäyttääkö mun musiikkiopiston opettaja Susanna (nimi muutettu) mua seksuaalisesti saadakseen huomioo/tietääkseen olevansa edelleen viehättävä/haluttava?

Taustaa. Susanna on 52v (synt. 1973) naisopettaja, itse olen 22v tyttö (synt. 2002).
Olen ollut Susannan oppilaana vuodesta 2011. Soitan poikkihuilua. Olen saanut kaikki tutkinnot läpi ja olen syventävissä.


Lähetään siitä.
Et mähän oon ollu ihastunu Susannaan jo vuosia....
Tunteet alko sillo kait 2017.
Susanna sai tietää 2019. Se on varma.
Lesboudesta kerroin 2020.
Seksuaalisuus kunnolla alko heräillä 2021. Aloin haaveilla seksistä..
Ei hätää. Halusin suojella Susannaa enkä tehny mitään.
Susanna ties alusta asti, et aloin seksualisoida ja haaveilla.....
Jäin paristi kiinni tuijottamasta rintojaan.....
Noh. Tää seuraava on voinu olla sattumaa. Meillä oli tunnit Mustikkamaan koululla. Ala-aste.
Matalat pöydät. Susannalla aika avoin tyyli.
Miettikääpä, mitä avoimelle paidalle käy, kun kumartuu matalalle pöydälle..... Näin kaula-aukostaan sisään.....
Sillon viel 18v:nä en tajunnu kunnolla säännöstellä tunteita ja käytin sitä hyödyks.

Se on siltä ajalta ainoo. Kait.
Sekalaisesti meni nää 4v.
Mä kattelin ja haaveilin.
Ikinä Susanna ei ottanu asiaa puheeks mun kanssa.
Karoliinan (mun ystävä) sanoin meillä oli norsu/mammutti huoneessa, josta kumpikin ties, muttei jaksanu nostaa pöydälle.
Se ois kyl ollu Susannan velvollisuus. Asettaa rajat. Suojella itteään ja mua.
Mut joo, voi mennä viel ystävyyteen ja siihen, et olin nuori. Et ei nostettu.

Noh. Sit päästään tähän vuoteen.
Ite tajusin, et se on väärin seksualisoida opettajaa.
Joten aloin asettaa itelleni rajoja. Ei menny pariakaan viikkoa, niin alko taas olla avoimempaa paitaa ja lähempänä mua.
Ja samalla mä pääsin jääkauteen. Susanna ei enää kunnolla auta tai tue mua henkisesti.
Jos kerron huolista, passiivis-aggressiivista käytöstä.
Pääsiäisen aikaan kun kerroin äitin ja Olavin (miehensä) tilanteesta (eromietteet), tuumaus oli "ootko jo itkeny tarpeeks? Meidän pitäis soittaa....".
Karoliina oli mukana tunnilla ja sano, et ois tehny mieli huutaa. Onneks ei huutanu.

Pari viikkoa ennen tota oli hyvin hämmentävä hetki...... Tosin! Se voi vielä olla ihan harmiton!
Annoin Susannalle nuottitehtävän.
Päivänsäde ja menninkäinen piti vaihtaa ryhmässä soitettavaan/toimivaan muotoon.
Ei se tunti ton tehtävän kanssa kestäny ku 1h 12min. Toi tehtävä ite oli noin 45-50min....
Luokassa on 3 pöytää. Susanna ei tarttennu mua tai soitinta. Silti tuli läheisimmälle pöydälle. Avonaisella paidalla. Koko 45min.....
Yritin pitää itelläni rajoja, olla reagoimatta ja kattomatta. Silti mul on täl hetkel kattava tieto ja pystyisin kertoo rintojensa koon yms.....

Ystävänpäivänä annoin lahjan.
Susanna tutki lahjaa ihan normisti, mut aika nopsaa laitto pois ja sano "nyt hali, hali,hali!".
Joo, saatto olla yli-iloa lahjasta, mut hämmentävää. Ei oo ikinä sanoilla hakenu....


Mä olin opetellu hieroo Karoliinaa varten.
Karoliina oli kerran tunnilla (22.4.) ja kysy:
- Alina on opetellu hieroo. Saako hieroo sua?
Susanna suostu.
Voi olla vilpitöntä!


28.4. Tunnilla Susannalla oli spagettiolkaiminen toppi. Järkikin jo sanoo, mitä niille olkaimille tapahtuu hieronnassa. Mun onneks sillon ei ehitty. Korostan, saatto olla lämmön takia!

6.5. Tunnilla oli sit hieronta. Musta näky, et jännitin ja tunteita kävi. Tärisin koko ajan. Taistelin impulssien kanssa. Kyllä. Olisin halunnu hyväillä Susannaa......
Lopuks annoin kuitenkin yhen impulssin läpi ja silitin hiuksiaan.....
Heti sen jälkeen Susanna sanoo "voitais tehä tästä tapa! Päätetään joka tunti hierontaan!".
Voi olla edelleen ystävyyttä, vaikka opettaja-oppilas rajat ylittääkin.

Ja nyt kesällä on ollu hirveen jäätävä, jos oon laittanu viestiä. Karoliinan kuolemaankaan ei reagoinu juurikaan...... Ei kysyny,miltä tuntuu. Ei lohdutellu. Koko viestinvaihto oli 5 viestiä kokonaisuudessaan.



Muutenkin halien kanssa meil on oma politiikka. Susanna sanonu:
"Kysymättömät halit on aitoja, jos kysytään, halaa vaan hyvästä tavasta. Ei tarkota sitä oikeesti."

Arvaa vaan, kun ton jälkeen Maria (toinen ystäväni) kysy:
"Saaks sua halata?".......
Hetkellisesti iski tunteisiin, mut äkkiä näin, et Maria oli kyl tosissaan ja välitti aidosti.


Korostan edelleen, et voi olla ystävyyttä, väärin koottuja paloja, väärinkäsityksiä tai muuta. Mut hämmentävää toi ainakin on ollu. Varsinkin jääkausi, kun menis aikalailla yhteen ton mun omien rajojen laittamisen kanssa.

Äiti sanoo, että Susanna kompensoi vaan pituuttaan (on 149cm) tuomalla naisellisuuttaan esiin. Mut mä oikeesti pelkään, mitä tässä vielä tulee, jos mulla jatkuu näin vahvat impulssit.... Joudun joka viikko taistella tahtoa vastaan...