Usko minua.
Jos tulet raskaaksi ja et halua pitää lastasi, niin tee aborrti. Niin tekevät muutkin, tuhannet suomalaiset naiset. Lapsen antaminen adoptioon ei ole mitenkään jalo teko. Sukulaissijoitus tms. on paljon parempi. Et välttämättä näe lastasi enää koskaan, eikä adoptioperhe välttämättä ole se ihanneperhe, johon kuvittelet lapsesi päätyvän.
Tiedän tämän, koska olen itsekin adoptoitu aikuinen.
Olen elänyt viinanhouruisen "äpäräpennun" lapsuuden maaseudulla ilman perheen ulkopuolista tukea ja ilman minkäänlaista rakkautta - päin vastoin! Kunnon kansalaisen maineessa olevan "tekoiskän" nyrkki ei ole rakkautta!
Yleensä pyritään antamaan liian siloiteltu kuva näistä adoptiohaluisista pareista. Eivät he ole mitään pyhimyksiä, vaikka lupailtais kuinka rakastavilla vanhemmilla ja "kasvua tukevalla ympäristöllä".
Miten muuten pystyisitte selittämään sen, että minut on otettu huostaan silloin aikoinaan nimenomaan ADOPTIOVANHEMMILTANI, joiden olisi pitänyt olla kunnollisia!?! Ja nämä rakkaat adoptiovanhemmat puolestaan mollasivat biovanhempiani, vaikka tuskin heistä mitään sen kummempaa tiesivätkään. Parhaatkin puhujat!
Jos tulet raskaaksi ja et halua pitää lastasi, niin tee aborrti. Niin tekevät muutkin, tuhannet suomalaiset naiset. Lapsen antaminen adoptioon ei ole mitenkään jalo teko. Sukulaissijoitus tms. on paljon parempi. Et välttämättä näe lastasi enää koskaan, eikä adoptioperhe välttämättä ole se ihanneperhe, johon kuvittelet lapsesi päätyvän.
Tiedän tämän, koska olen itsekin adoptoitu aikuinen.
Olen elänyt viinanhouruisen "äpäräpennun" lapsuuden maaseudulla ilman perheen ulkopuolista tukea ja ilman minkäänlaista rakkautta - päin vastoin! Kunnon kansalaisen maineessa olevan "tekoiskän" nyrkki ei ole rakkautta!
Yleensä pyritään antamaan liian siloiteltu kuva näistä adoptiohaluisista pareista. Eivät he ole mitään pyhimyksiä, vaikka lupailtais kuinka rakastavilla vanhemmilla ja "kasvua tukevalla ympäristöllä".
Miten muuten pystyisitte selittämään sen, että minut on otettu huostaan silloin aikoinaan nimenomaan ADOPTIOVANHEMMILTANI, joiden olisi pitänyt olla kunnollisia!?! Ja nämä rakkaat adoptiovanhemmat puolestaan mollasivat biovanhempiani, vaikka tuskin heistä mitään sen kummempaa tiesivätkään. Parhaatkin puhujat!
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mina taas ajattelen naisesta joka minut on synnyttynyt etta han on minun sankarini, ei tahnyt aborttia, joka varmasti on se helpoin vaihtoehto vaan synnytti minut. Jos han, 16 vuotias tytto, olisi minut kasvattanut, en varmasti olisi saanut tallaista elamaa joka minulla on. Joten kiitos "aiti" ette minusta luopunut liian aikaisin.
Itse olen onnellinen että minut on lapsena annettu/otettu pois, sain mitä ihanimman ja rakastavan kodin, rakastavat vanhemmat. Olen kyllä nähnyt biologiset vanhempani myös, enkä tuomitse heitä siitä etteivät kyenneet pitää minua. Olen kiitollinen että he aikoinaan päättivät kuitenkin pitää minut, antoivat minulle mahdollisuuden. En tuomitse myöskään vanhempia, jotka päätyvät aborttiin, asiat eivät aina ole niin mustavalkoisia ja jokainen tekee omat ratkaisunsa.
Ikävää että olet kokenut elämässäsi vaikeuksia, mutta kuka ei...Toivon että olet nyt löytänyt paikan elämässäsi, kaikkea hyvää sinulle.
ma pyydan teilta apua...
oon kauhistunu kun oon lukenu nait juttui taalt. ma oon adoptoitu tyttonen ja oon tal hetkel vaihtarina. ensimmaista kertaa taal vaihtarina oon tajunnu millast on elaa oikeas ja onnellises perhees. vaikken oo vaihtariperheen biologinen lapsi niin oon kokenu rakkautta ja hyvaksyntaa omana itsenani ja ilman syyllistamista. mun vaihtariperheelle oon ekaa kertaa kertonu kotiongelmista ja he auttoi mut terapiaan ja tekemisiin toisten adoptoitujen kanssa. ekaa kertaa elamas oon tutustunu toisiin ja kuullu toisten tarinoita. oollaan myos tavattu birthmothereita ja kuultu heidan nakemyksia ja saatu kysya heilta asioit.
ma en haluu palata suomeen... en ainakaan adoptio "aidin" luo... jos suomeen palaan niin haluun tavata mun omat vanhemmat... ma oon nyt 16vee... oon puhunu taalla karkaamisesta mun bestikselle en vaihtariperheelle...
mut adoptoitiin vauvana. ei oo sisaruksii. vanhemmat on lapsettomii ja "aiti" ei voi saada lapsii. kun olin 5vee niin adoptioporukat eros :( tykkasin isasta mut isalla oli ollut pari vuotta toinen nainen, joka oli raskaana... jain "aidin" luo asumaan ja mun mielesta siita asti asiat menny pain p....ta.. "aiti" esti mua pitamasta isaan yhteytta. isalla nyt 3 lasta. "aidille" tuli uusia miehia jotka ei pitanyt musta. kun ekan kerran halusin tietaa oikeista vanhemmista niin "aiti" sai raivarin... siita lahtien meilla mennyt huonosti. "aiti" hokee et on tehnyt kaikkensa mun eteen. en ma haluu sen kaikkea!!! kertokaa pliis mita ma voin tehda??? mun pitais tulla Suomeen neljan viikon paasta.. ma en haluu.. haluisin karata taalla... jos tuun Suomeen en halua asua "aidin" kanssa. mihin voin menna? en uskalla kertoo naista vaihtariperheelle... Suosittelen kaikille adoptiolapsille vaihto-oppilaaksi lahtemista. se on avannu mun silmat!!!!
tai PELAn toimistoon?Voisitko puhua adoptio,tai bioäitisi kanssa?Kyllä asiat aina jollainlailla loksahtavat paikoilleen.Voimia sinulle.
voisko joku kertoo mika on PELA? enta sosku.. mihin pitais soittaa, jos soskuun soittaa? voisko laittaa mailii? biologisesta aidista en tieda mitaan.. enka tieda mista saisin tietoo. en kylla ulkomailta voi hanelle ekaa kertaa soittaa. adoptioaidille en pysty puhumaan tammosesta. se alkais raivota :((((((
PELA on PelastakaaLapset,tai PESUE puh no 09 6981846 sieltä voit kysyä myös biovanhemmistasi,mutta en tiedä onko ikäraja 18v,ennen kun kertovat vanhemmistasi.Sosku on sosiaalivirasto sieltä lastensuojelu.Riippuu missä kaupungissa asut,niin sen alueen virastoon.Numerotiedustelusta saat numeroa ja osoitteen.
ma menin tanaan terapeutin luo ja se pysty ottaa mut vaikkei mulla ollu aikaa. sit ma itkin vaan ja just ja just pystyin kerttoon tasta. ensin se epaili et en vaan haluis lahtee taalta! mut onneks oon kertonu sille adoptioaidista aiemmin. terapeutti oli IHANA! se keksi et me voidaan ottaa yhteys mun adoptioisaan... mua jannittaa koska isa on pitany muhun yhteytta monta vuotta vaan jouluna ja synttarina. keskiviikkona mun vaihtariporukat, terapeutti ja mina tavataa yhdessa... mua vahan havettaa vaivata niita :( sit pohtitaan mita tehdaan.................
vastaan mitä saat,kyse on sinun elämästäsi,ja siitä että sinulla on hyvä olla.Toivon sinulle kaikkea hyvää elämäntaipaleellesi.
Hei! Jos Suomessa asiat eivät suju adoptioäitisi kanssa niin nuorten turvakodin pitäisi ainakin olla oikea paikka Sinulle. Koska olet vasta 16 vuotias niin voit ottaa yhteyttä myös oppilaitoksesi terveydenhoitajaan / koulukuraattoriin yms.(osa töissä myös kesällä). Älä ainakaan jää yksin!
hei.. eilen oltiin terapeutin luona mun hostvanhempien kanssa. mua havetti toooooosi paljon. itkinkin. aiti oli ihana ja halas. terapeutti ja hostvanhemmat teki mun adoptioisalle sahkopostin jossa ne kertoi tilanteesta. ma lahetin isalle oman mailin. tanaan soiteltiin adoptioisan kanssa nelja kertaa!!!!! ma puhuin adoptioisan kanssa ja hostisa puhui adoptioisan kanssa. sit isa oli soittanu adoptio"aidille" ma en oo "aidin" kanssa puhunut pariin kuukauteen. adoptioisa tulee mua vastaan lentokentalle "aiti ei tule. ja en mene adoptio"aidin" luo asumaan. menen ehka mun kummitadille aluksi. han on kiva ja isan sisko. haluan loytaa mun birthmother.
Kuule murrosikä on useimmilla hankala riippumatta siitä kasvaako oikeiden vai kasvattivanhempien kanssa. Ota tyttö nyt vaan rauhallisesti ja järkevästi. Teet itsestäsi hölmön, jos teet Suomeen paluustasi tuommoisen draaman.
sydän sanoo.mutta älä polta siltoja takanasi.Sinulla on oikeus nähdä bioäitisi,mutta älä adoptio äitiäsikään unohda.Mitä sitten elämässäsi tuleekin eteen,niin kaikkea hyvää sinulle toivon.
sun viestista oli mulle kovasti "apua". mista sa voit tietaa millasia ongelmia mulla on ja miksen haluisi palata suomeen???? voi etta miten arsyttaa tommoset "kuule murrosika sita ja tata". voisin kirjottaa vainka kuinka paljon siita miten kamalaa elama kaikkeen tyytymattoman kasvattiaidin kanssa on. han on pettynyt elamaansa (nain sanoi adoptioisa) ja senkylla saa muut tuntea...
hei parempaa kuuluu!!!! adoptioisa tulee siis hakemaan mut lentoasemalta. isa on hoitanut asian adoptio"aidin" kanssa eika mun tarvitse olla haneen yhteydessa ennen suomeen tuloa eika heti sen jalkeen. isa on jarkanny mun asumisen syksyksi ainakin. isan kanssa mennaan hakemaan mun kamat "aidin" luota ja isa lupas ettei mun tartte jatkaa lukiossa. uskalsin vasta nyt kertoa isalle miten paskasti lukiossa on mennyt ja miten monta hylsyy sain kursseista. "aiti" ei tieda... ma meen syksyksi toihin isan tutun firmaan ja meen jollekin ammattipsykologille. isa lahetti mulle kuvia sen perheesta ja puhuin sen vaimon kanssa myos puhelimessa. en ole sita vaimoa nahnyt kuin pari kertaa mut se tuntuu kivalta. lapset on ihania penskoja mut en oikein tieda onko ne mun sisaruksii vai ei..?? onko ees isa mun isa? se tuntuu enemman vaikka kummisedalta... isa on soittanu jollekin adoptiotyontekijalle ja selvittanyt juttui. ma saan kuulemma jotain tietoi mut et mun pitais jutella adoptio"aidinkin" kans... pelottaa suomeen tulo mut kai se on vaan pakko... miks sa kirjoitit, että mutta ala adoptio aitiasikaan unohda?????? Take care!
Hei,
minä olin vahinkolapsi 60-luvulla. Äitini yritti saada abortin, mutta lääkäri kielsi sen. Laki antoi siihen silloin oikeuden. Äitini yritti sitten aborttia itse, mutta ei onnistunut. Mummo hoiti minua ensimmäiset elinvuoteni, mutta jouduin lopulta äidilleni. Olin aina äidin kaveri. Matkustelimme yhdessä, ja matkoilla hän laittoi minut aikuisten miesten käytettäväksi jo 12-vuotiaasta. Äitini valehteli, että olin hänen siskonsa. Äitini oli muutamia vuosia naimisissa ja sain pikkusiskon ja pikkuveljen. Minä hoidin sisarukseni ja yhdessä tiemme kaikki perheen muutkin työt. Äiti oli 'surkea reppana', joka uhkaili itsemurhalla, koska olimme kuulemma niin kamalia hänelle ja olimme tuhonneet hänen elämänsä. Nyt minulla on itselläni perhe ja lapsia. Mieheni ja lapseni käyvät joskus tapaamassa äitiäni, mutta minä teen parhaani välttääkseni häntä. Monet eivät ymmärrä sitä, ettei voi sietää omaa äitiään. Äitimyytti on typerä. On hyviä äitejä ja on hirviöäitejä, ja elämää voi elää, vaikka olisi sattunut syntymään hirviöäidistä. En ole koskaan kaivannut eutanasiaa itselleni. Ei elämän tarvitse kokonaan tuhoutua kamalista omista vanhemmista tai ottovanhemmista.
Törmäsin taas yhteen hienoon adoptiotarinaan http://www.kaksplus.fi/keskustelu/?mode=viewtopic&pid=2077819