Jos jotakin ärsyttää kopsaus hesarista niin ohita. Minusta aihe oli niin arkinen ja mielenkiintoinen että siirrän tähän otsikon:
"Lemmikki tuo onnea saman verran kuin puoliso"
Otsikon ja jutun mukaan näin on, lemmikki ohittaa jopa ystävät. Minulle aivan käsittämätön väite. Ei ainakaan se elukka olisi kanssani onnellinen koska en pysty, kuten moni muu, näkemään mitä lemmikki milloinkin tahtoo. Miten minä sitten voisin itse olla? Ehkä nyt ruoan tarpeen ymmärtäisin mutten muuta.
Samoin oli puhumaton parkuva lapsi aikanaan, häntä kannettiin, paapottiin ja syötettiin yön tunteina ja parku vain jatkuu. Itsellä koko ajan surullinen jopa tuskainen olo, kun ei osannut auttaa. Jos läheinen kärsii, niin minäkin.
Huomattavasti helpompi ja selvempi on hoitaa jos selkeästi kertoo mistä kenkä puristaa, oli kyseessä sitten lapsi, lemmikki tai kanssaeläjä.
Ja onnen koen itse jos saan hoidettavani edes tyytyväiseksi. Vannoudun siis vakaasti parisuhteen puoleen lemmikin sijasta. Elämä on silloin paljon selkeämpää. Otan vastaan riidat, erot ja sovinnot mutta toisen tunteista ja tarpeista tietämättömyys on minulle piina. Mites sinä?
"Lemmikki tuo onnea saman verran kuin puoliso"
Otsikon ja jutun mukaan näin on, lemmikki ohittaa jopa ystävät. Minulle aivan käsittämätön väite. Ei ainakaan se elukka olisi kanssani onnellinen koska en pysty, kuten moni muu, näkemään mitä lemmikki milloinkin tahtoo. Miten minä sitten voisin itse olla? Ehkä nyt ruoan tarpeen ymmärtäisin mutten muuta.
Samoin oli puhumaton parkuva lapsi aikanaan, häntä kannettiin, paapottiin ja syötettiin yön tunteina ja parku vain jatkuu. Itsellä koko ajan surullinen jopa tuskainen olo, kun ei osannut auttaa. Jos läheinen kärsii, niin minäkin.
Huomattavasti helpompi ja selvempi on hoitaa jos selkeästi kertoo mistä kenkä puristaa, oli kyseessä sitten lapsi, lemmikki tai kanssaeläjä.
Ja onnen koen itse jos saan hoidettavani edes tyytyväiseksi. Vannoudun siis vakaasti parisuhteen puoleen lemmikin sijasta. Elämä on silloin paljon selkeämpää. Otan vastaan riidat, erot ja sovinnot mutta toisen tunteista ja tarpeista tietämättömyys on minulle piina. Mites sinä?
Vastaukset 85
Vanhimmat
Lemmikki voi olla hyvin tärkeä, mut eri lailla kuin puoliso luultavasti kuitenkin.
En kuuna päivänä vaihtaisi puolisoa, mouruavaan kattiin tai räksyttävään piskiin.
Tuo on aivan ehdottomasti paras lause tämän asian tiimoilta!
Niiinkö? Joillakinhan on koira tai katti juuri sen takia, etteivät suin surminkaan ottaisi mouruavaa ja räksyttävää paria elämäänsä.
Joo: "mee kauppaan, pese lattiat, tiskaa, hakkaa matot, älä kaiva nenääsi"...jne. jne.
Noinhan se on ohjeistettava, jos aikuinen ihminen ei itse osaa, hokaa, tiedä, taida ... Hah.
Nalkutus on kauhea tapa, tuhoaa kaiken.
Siis miten paras lause. Ei edes tiedä kissoista sen vertaa ettei ne mourua. Olen työssäni huomannut. Että kaikki ne hoitajat joilla oli kissa tai koira. Kotona olivat hyvin empaattisia
Mutta kissan vihaajista ei voi sanoa samaa
Minulla on ollut koko aikuis elämääni ajan niin koiria kun kissojakin ja on ne vaan mukavia kavereita .
Ja kaikilla ystävillänikin on myös lemmikkejä
Kiva niitä on seurata .Kyllä lemmikkeihin kiintyy todella .
Joten ei ole kenenkään oikeus tuomita. Toisten ihmisten elämää
Yksikin sanoi ettei vaihtaisi puolisoaan. Mouruavaan kissaansa . Kukaan ei ole vaatimassakaan vaihtokauppoja, ainoastaan sen että ne joilla on lemmikkejä, nauttkoon niistä
vain toinen kissa/ koira ihminen tietää miten tärkeä lemmikki on ihmisille joilla on kissa tai koira.
"Nalkutus" on suora seuraus sille, että toinen ei kuuntele. Seinille on ikävä puhua ja tilanne stanan surullinen, kun toisen puoliskon pitäisi olla aikuinen.
Ratkaisu on nähtävä, oivallettava.
Naiset ja miehetkin osaa
Minä en ”nalkuttanut” entiselle miehelleni, joka ei koskaan tehnyt yhtäkään kotityötä. Juomisen kun aloitti, niin syytti minua alkoholismistaan; kun siivosin ja pesin pyykkiä😂
Luin hiljan jostain sellaisen jutun, että osa mieähistä jää pojiksi. Ts. aikuiseksi kasvamista ei tapahdu. Jos 'aikuinen' ihminen ei tajua / keksi, miksi toinen nalkuttaa tms. jatkuvaa muistuttamista, niin se on suora kertomus siitä, että kasvu on kesken.
Keskenkasvuinen, vaikka aikuisen ikäinen.
Hyvä huomio!
Sanoinkin aina entisestä miehestäni puhuttaessa; että lapsi lapsien joukossa.
Lapsiahan miehet, siksi Dannykin viihtyy lähes lapsenikäisen kanssa eikä oman ikäisen......
Hänestä et voi sanoa juuta etkä jaata, ellet tunne hänen henkilökohtaisia tapojaan ja toimiaan parisuhteessa ja muutenkin. Kommenttisi kertoo aivan muusta kuin Dannystä.
Mieti itse....!
Kyllä se olet sinä, jonka mietintä on vallan väärillä urilla. Ko. tyypin suhteet eivät kuulu sinun(kaan) arvioitaviksesi yhtään eikä ollenkaan.
" Samoin oli puhumaton parkuva lapsi aikanaan, häntä kannettiin, paapottiin ja syötettiin yön tunteina ja parku vain jatkuu. Itsellä koko ajan surullinen jopa tuskainen olo, kun ei osannut auttaa. Jos läheinen kärsii, niin minäkin. "
Siinä sinä ihan itse kerrot, miksi "lapsi" parkui. Kun vauva ei osaa eikä tiedä vielä mitään muuta, niiin hän aistii. Ts. hän vaistosi sinun tilasi ja vastasi siihen itkulla. Mitenkäs muuten. Omat lapseni eivät itkeneet öisin, eivät juuri päivisinkään.
Olettaisin, että eläinten kanssa on vähän sama asia. Homma on vaistonvaraista ja sitä varten ihmisille on annettu aistit.
Joo meitä kärsiviä jossain tilassa olevia äitejä onkin sitten pirusti. Oon kuullu.
Niiin metkaa kuin se omasta mielestäni onkin, niiin kyllä äideissäkin on paljon 'pallon' hukanneita. Yleisemmin lienevät isiä, joilla ei oikein luonnolliset vietit ja vaistot tahdo toimia.
Vauva vaistoaa pelon ja hermostuneisuuden. Miksi pelätä ja hermostua, kun tietää, mitä vauva tarvitsee ja miten hänet saa tyytyväiseksi. Sori, että en ummarra.
Kysyin isompana mitähän hän mahtoi parkua. Hän: Tuskin mitään vakavaa, kunhan huusin. Hän suoritti ylemmän korkeakoulututkinnon, on vaativassa hyväpalkkaisessa hommassa ja itse hyvä äiti. Niin että ei mitään hätää enkä onneksi mitään vakavaa virhettä tehnyt.
Eihän tässä nyt vakavista virheistä kyse ollutkaan, vaan siitä, miksi ihmiset estävät väärillä jutuilla oikeita asioita. Miksi pelätä ja hermostua ja tartuttaa ne pilttiinkin, kun toisin toimimalla olisi rauha maassa ja hyvä tahto heidän kesken. Olisit vaikka laulanut.
Uskoitko, että vauvasi olisi aikuisena muistanut mitä hän rääkyi, koska "hän suoritti
ylemmän korkeakoulutkinnonkin ja on vaativassa ja hyväpalkkaisessa
hommassa ja itse äiti ?"
Pääsitpä kehumaan. Se kai oli olennasinta ?
En edes kertonut kaikkea mitä hän on saavuttanut. Tarkoitin että ei ainakaan traumoja ole siitä vauvaiästä tullut. Miten muuten saat negatiiviseksi sen että nuori äiti on huolestunut kun vauva itkee. Luulisi sen olevan luonnollista. Välinpitämättömyys ei kuulu luonteenpiirteisiini. Olen useiden äitien kanssa keskustellut siitä kun lapsi itkee, eikä siihen auta mikään. Tätä lasta yhdessä isän kanssa kannettiin pitkin yötä eri asennoissa, soitettiin rauhoittavaa musiikkia, isä keksi rauhallisia leikkejä, silitettiin keskellämme parisängyssä. Minä olin sentään äitiysvapaalla mutta isä oli tietenkin töissä, silmät ristissä aamuin lähti.
Ilkeys se sinua riivaa väittelyssäni. Hyvä jos olet omat lapsesi rauhallisesti kasvattanut ja varmaan heistäkin on hyviä tullut. Kaikkea hyvää sinulle.
Palstalla on traumoja, se näkyy jankutuksena mm. politiikasta.
"Omat lapseni eivät itkeneet öisin, eivät juuri päivisinkään."
Ei kai sellainen ole normaaliakaan. Viittaa jo autismiin.
Koliikkivauvaan ei virrenveisuut auta. Turha lässytystä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Koliikki
Tämä vauvana parkunut lapseni on reilu 40nen, hän ei jankuta tällä palstalla.
Ei. Koliikkivauvaa hoidetaan aivan toisin. Vaikkapa vyöhyketerapialla. En tiedä, auttaisiko lässytys.
Normaaleita ovat molemmat ja terveitä. Esikoinen tosin kovan alun jälkeen. Lääkärien ennustukset olivat huonoja, mutta toisin kävi; onni oli matkassa. Miksi lapsi itkisi, jos ei ole mitään aihetta eikä hätää?
Vyöhyketerapialla?
No siinäpä lisää lässytystä.
Huutaminen vahvistaa niitten keuhkoja.
Ihan nappiin tuo sinun n kirjoituksesi lapsi vaistoaa epävarman ihmisen. Ja parkuu
Minun lapseni eivät myöskään ole valvottaneet öisin itkemällä vaan ovat nukkuneeet yönsä,
Jokainen normaali pikkuvauva herää yölläkin haluamaan syömistä
Eikä herää. Tai jos herätä, niiin kaikki eivät paru. Jälkeläiseni ovat - ja olivat - normaaleita.
Ei ollenkaan eikä lainkaan. Tiedä enemmän, luulet vähemmän. Kannattaa tutustua aiheeseen, jos kantti kestää ja ahtaat rajat antavat myöten.
Siitä huolimatta, että esikoiseni ei 'huutanut' eli itkenyt lapsena juurikaan, niiin hän kouluaikoinaan soitti myös saksofonia. Jotta "keuhkoja" löytyy, olettaisin.
Saivarteleva ja pienistä isoja vääntävä kommentti.
Luonto ajaa tikanpojankin puuhun, on vanha sanonta.
Muuta ei luontokappale tarvitsekaan, mut ihmisellä on muutakin kuin vaistot.
Se on varmaa.
Vai sanottaisiinko niiin, että ihmisellä pitäisi olla "muutakin kuin vaistot". Tosin nykyihminen on hukannut myös ne.
On jäljellä vielä ihmisiä, joita ei some ole tuhonnut kokonaan, niitä jotka liikkuvat tuijottamatta kädessä pitämäänsä i-padia.
No onneksi heitäkin vielä on, jotka katselevat mieluummin ympärilleen kuin jotain ruutua.
Kahdessakymmenessä viidessä vuodessa 35 ihmisen kuolemaa koiran takia.
Viimeisin kolmekuukautisen vauvan.
Ei ikinä rakkia.
Ne on tietyt rodut ehkä.
Koira ei ole 'rakki'.
No mikäs se rakki sitten on?
Rakki" on suomen kieltä ja tarkoittaa koiraa, usein halventavassa merkityksessä. Se voi viitata myös sekarotuiseen koiraan tai erääseen purjehdustermiin, puntarihaarukkaan. Sana on lainaa ruotsin kielestä, jossa se alun perin tarkoitti pientä koiraa ilman negatiivista sävyä.
Nykyään "rakki" on usein halventava ilmaus koiralle, erityisesti jos sen ulkonäkö tai käytös on kyseenalaista.
Ihmisen kimppuun käyminen pureminen on tuota rakin käytöstä.
Hullut naisoletetut noita riskejä hinkuvat.
Koira on koira.
Piski, puudeli, koiruus, haukku ...
Ja yksi vaarallisimmista eläimistä Suomessa. Puremavammoja ihmisille tuottava "ihanuus"
23.1.2014 15:12
•
Päivitetty 27.1.2014 15:39
Vaikeasti hallittavat koirat ovat surmanneet Suomessa toistakymmentä ihmistä ja lukemattomia muita koiria viime vuosina. Koirien hyökkäykset ovat aiheuttaneet myös pysyviä fyysisiä ja henkisiä vammoja lukemattomille ihmisille.
Vaikeasti hallittavia tai vaarallisia koiria on Suomessa rekisteröity jo noin 8 000. Niitä voivat omistaa ketkä tahansa. Omistajien taustoja ei tutkita eikä heiltä vaadita mitään erillistä koulutusta, vaikka rodut on alun perin kasvatettu vartiointiin, puolustukseen tai saalistukseen.
Lainasitko väärää kommenttia vastaukseesi?
Sitä sattuu.
Pidän koirista, koira on ollut aina osa elämää. Olin ollut jo vuoden verran leskimies, kun koiranikin kuoli ja ajattelin, että vielä uusi koirakin aikanaan tulee. Mutta sittenpä ilmestyi elämään uusi naisystävä ja häneen päätin panostaa kaiken mahdollisen, yrittäen välttää entisen suhteen virheet. Nyt on pari ihanaa vuotta takana onnellista parisuhdetta, johon ei enää koiraa mahdu.
Moni ottaa kissan sentakia, et sitä voi pitää ilman jatkuvaa ulkoilua, tässä kaupungissa kissatalo antaakin kissan vain ns. sisäkissaksi.
Ymmärsin jutun niin, että yksinäiselle lemmikki tuo onnea ja uskon,
että niin on. Ehkä oli vähän liikaa verrata lemmikkiä puolisoon,
mutta ehkä se tuo saman onnen määrän läheisyydellään.
Onhan se elävä olento. Esimerkiksi koirat ovat hyvin herkkiä myötäelämään emäntänsä tai isäntänsä tunteita.
Ottaisin jonkun sopivankokoisen ja luonteisen koiran, mutta olen liian vanha.
Kuka siitä huolehtisi, kun minä kupsahdan enkä muutenkaan
pysty huolehtimaan siitä. Koira tarvitsee paljon liikuntaa ja olen sitä paitsi
mukavuudenhaluinen. En halua pakkasaamuina lähteä ulos koiraa
viemään tarpeilleen.
Kissa ei ole samalla lailla seurallinen.
Vaimon kuoleman jälkeen elämä muuttui tosi yksinäiseksi, silloin olin haksahtaa koiran ottamiseen, onneksi luovuin. Rivitalossa jossa olisi oma aidattu piha, koiran pitäminen onnistuisi mutta otettava huomioon itsesi ja koiran mahdollinen elinikä.
Olen täysin samaa mieltä kanssasi siitä että parisuhde on minulle ainoa oikea vaihtoehto! Lemmikeistä en ole välittänyt enää sen jälkeen, kun meillä oli koira, kun lapset olivat pieniä ja murrosikäisiä! En tule enää koskaan ottamaan koiraa itselleni, enkä halua enää koskaan asua samassa tilassa minkäänlaisen lemmikin kanssa! Vain ja ainoastaan uuden kumppanin kanssa voin asua yhdessä!
Jätösten kerääminen olisi liian raskasta.
En ole ko. juttua lukenut, mutta minkä käsityksen tuosta nyt saa, niin aikas väkisin keksityltä jutulta taas vaikuttaa. Aivan eri asioita, eihän sitä nyt voi verrata keskenään ihmisen suhdetta lemmikkiinsä, oli se sitten koira, kissa tai mikä ötökkä tahansa, tai toiseen ihmiseen. Toki minä koirista tykkään (rapsuttelen vain muiden koiria), mutta oikeata onnea elämääni tuo vain ja ainoastaan rakas vaimoni.
Tervepäinen kommentti, kiva lukea.
Minä muistan lasten ja lemmikkien hauskat puuhat, jotka vielä nyt vuosikymmenienkin jälkeen nostavat hymyn huulille ja saavat hyvälle tuulelle. Parisuhteista ei voi puhuakaan edes samana päivänä. Eivät herätä mitään muistoja mihinkään suuntaan. Aikansa kutakin!
Ihmissuhteista ja lemmikeistä on mukavia muistoja molemmista, onneksi.
saitko miehesi hyppäämään renkaan läpi?
täh?
Peukuttaisin jos voisin :)))))))
Soisin.
Mikä suhde paras? Ystävyyssuhde minulle, on paljon parempi kuin huono parisuhde. Eipä kait sitä voi yleistää mikä kenellekin on. En ole lukenut hesarin juttua.
Hyvä ja luotettava ystävä on hieno asia, pitäisi olla jokaisella.
Se on jotenkin kummaa, kun nuorilla pareilla ei ole lapsia, vaan lemmikkejä, suomalaiset kuihtuu pois tätä menoa.
Älä huoli,, afrikkalaisia tulee koko ajan tilalle.
Hieman huolestuttaa, myönnän.
Minäkin mietin jossakin elämänvaiheessa koiran ottamista,,mutta se halu hävisi kyllä pian,,kaverin koiran lupauduin ottamaan viikoksi hoitoon hänen reissun ajaksi.
Heti ensimmäisen päivän aamuna lenkillä vastaan tuli naisihminen, jo kaukaa alkoi höpöttämään "Voi kuinka ihana,,saako sitä silittää" ja samontein työnsi kätensä koiraa kohti joka tietenkin puri välittömästi.
"Aijai,,sattuipa kipeetä"seuraava kommenttinsa johon minä: Ei ole minun koira, on vain tilapäisesti minu hoteissani.
En tiedä ottiko tuo ihminen asiasta mitään opikseen.
Koirasta on suuri vastuu aina.
Jos ei ole mitään tekemistä niin kannattaa ottaa koira.
Niin tai matu. Kumpikin yhtä vaarallinen.
Kuulostat vaarallisemmalta. Sulla on ongelma. Selvästi.
Joillakin on päässä yksi asia, joko matu tai persu.
Sit ne paasaa ja riitelee maanisesti toisiaan haukkuen.
Hieman hidasjärkisiä.
Jos vaimo kupsahtaa ennen minua niin kodittoman vanhan piskin otan .-
Gubbe 76
Ota ja omista.