Lääkkeetön elämä on mahdollinen Keroputaan hoitomallissa

Sähköhoitoon pääsee helposti

Ja sähköhoito on lääkkeetöntä

Anonyymi kirjoitti:

Sähköhoitoon pääsee helposti

Ja sähköhoito on lääkkeetöntä

Sekin tarvitsee lähetteen ja potilaan halun kokeilla sitä.

4) Vaikka mallia on jonkinverran tutkittu, ja sen tulokset ovat lupaavia, niin tällähetkellä ei tiedetä, onko psykoosisairaan toimintakyvyn paraneminen todellista, vai onko se vain omasiten ja läheisten toimintakykyä joka siirretään potilaalle ja rasittaa vain omaisia entisestään.

Anonyymi kirjoitti:

4) Vaikka mallia on jonkinverran tutkittu, ja sen tulokset ovat lupaavia, niin tällähetkellä ei tiedetä, onko psykoosisairaan toimintakyvyn paraneminen todellista, vai onko se vain omasiten ja läheisten toimintakykyä joka siirretään potilaalle ja rasittaa vain omaisia entisestään.

Lue lisää

Siis mitä tarkoitetaan sillä, että toiselta ihmiseltä siirrettäisiin toimintakykyä toiselle ?
Sellainen on mahdotonta.
Ei edes sairaalle pysty siirtämään terveeltä ihmiseltä toimintakykyä.
Eri asia sitten, jos läheiset ja omaiset toimivat sairaan puolesta, hoitavat hänen asioitaan, tms.

Anonyymi kirjoitti:

4) Vaikka mallia on jonkinverran tutkittu, ja sen tulokset ovat lupaavia, niin tällähetkellä ei tiedetä, onko psykoosisairaan toimintakyvyn paraneminen todellista, vai onko se vain omasiten ja läheisten toimintakykyä joka siirretään potilaalle ja rasittaa vain omaisia entisestään.

Lue lisää

Mistäköhän sylttytehtaasta neropatti olet tuollaisen argumentin apinoinut? Jos hoitotulosten mukaan potilaista valtaosa (eivät siis heidän läheisensä) ovat työelämässä ja opiskelemassa 5 vuoden seurantajaksolla, ja työkyvyttömyyseläkeläisiä on puolet verrattuna käypä hoitoon 20 vuoden seurantajaksolla, niin miten ihmeessä tämä voisi heijastaa omaisten ja läheisten omaa toimintakykyä, eikä potilaan omaa? Eivät he opiskele tai tee työtä potilaan puolesta. Huomaa, ettet ole oikeasti itse lukenut niitä vuosikymmenien aikana julkaistuja, lukemattomia seurantatutkimuksia sekä rekisteripohjaisia tutkimuksia aiheesta, vaan olet kopioinut muualta argumentteja, joita et edes itse täysin käsitä.

Pikemminkin tavanomaiset psykoosisairaiden toipumista kuvaavat mittarit ovat sellaisia, että ne eivät välttämättä heijasta ihmisen todellista koettua toimintakykyä eivätkä elämänlaatua -esimerkiksi lääkekokeissa käytetty PANSS-skaala. Nimenomaan objektiivisilla, toimintakykyä mittaavilla ulottuvuksilla avoimen dialogin malli on huomattavasti parempi kuin tavanomainen, ja koska se vähentää rajusti laitoshoitoa ja työkyvyttömyyseläkkeitä, se on myös huomattavasti halvempi. Totta koska sitä ei Suomessa ole haluttu tutkia sen laajemmin, niint tutkimusnäyttöä ei ole niin runsaasti.

Anonyymi kirjoitti:

Mistäköhän sylttytehtaasta neropatti olet tuollaisen argumentin apinoinut? Jos hoitotulosten mukaan potilaista valtaosa (eivät siis heidän läheisensä) ovat työelämässä ja opiskelemassa 5 vuoden seurantajaksolla, ja työkyvyttömyyseläkeläisiä on puolet verrattuna käypä hoitoon 20 vuoden seurantajaksolla, niin miten ihmeessä tämä voisi heijastaa omaisten ja läheisten omaa toimintakykyä, eikä potilaan omaa? Eivät he opiskele tai tee työtä potilaan puolesta. Huomaa, ettet ole oikeasti itse lukenut niitä vuosikymmenien aikana julkaistuja, lukemattomia seurantatutkimuksia sekä rekisteripohjaisia tutkimuksia aiheesta, vaan olet kopioinut muualta argumentteja, joita et edes itse täysin käsitä.

Pikemminkin tavanomaiset psykoosisairaiden toipumista kuvaavat mittarit ovat sellaisia, että ne eivät välttämättä heijasta ihmisen todellista koettua toimintakykyä eivätkä elämänlaatua -esimerkiksi lääkekokeissa käytetty PANSS-skaala. Nimenomaan objektiivisilla, toimintakykyä mittaavilla ulottuvuksilla avoimen dialogin malli on huomattavasti parempi kuin tavanomainen, ja koska se vähentää rajusti laitoshoitoa ja työkyvyttömyyseläkkeitä, se on myös huomattavasti halvempi. Totta koska sitä ei Suomessa ole haluttu tutkia sen laajemmin, niint tutkimusnäyttöä ei ole niin runsaasti.

Lue lisää

Niin no tarviiko tähän enää mitään sanoa? Eiköhän se omaisten jaksamisen huoli ole ihan aiheellista, jos se asenne heitä kohtaan on tuo mitä esität?

Anonyymi kirjoitti:

Niin no tarviiko tähän enää mitään sanoa? Eiköhän se omaisten jaksamisen huoli ole ihan aiheellista, jos se asenne heitä kohtaan on tuo mitä esität?

En ymmärrä miten oikein luit tuon kommentin. Verkostokeskeinen lähestymistapa korostaa sosiaalisten verkostojen voimavaroja siksi, koska ihminen on sosiaalinen eläin ja riippuvainen toisista ihmisistä. Pidän läheisten jaksamista ja vointia tärkeänä asiana, koska se heijastuu potilaan vointiin. Läheisten vointi ei kuitenkaan ole vastemuuttuja, joita tutkimuksissa mitataan.

Työssäkäynti, työkyvyttömyyseläke, opiskelijastatus ovat useimmiten viranomaisten antamia statuksia ihmisille, jotka käyvät töissä, saavat työkyvyttömyyseläkettä tai opiskelevat päätoimisesti. Ihminen voi myös itse kertoa käyvänsä töissä, jos arvioi lähtenvänsä säännöllisest työhön liittyvään atkiviteettiin ja saavansa siitä palkkaa. Tällaisissa mittareissa ei viitata sanallakaan siihen, käykö läheinen töissä, onko hän opiskelija tai työkyvytön. Niitä ei voi sotkea keskenään.

Ne ovat vähemmän subjektiivisia tulkintoja ihmisen toimintakyvystä kuin esimerkiksi se, onko ihminen PANSS-skaalaalla psykiatrin tulkinna mukan kohtuuttoman vetäytynyt, ahdistunut, innostunut, harhaluuloinen, vihamielinen, epäileväinen, masentunut, syyllisyydentuntoinen jne. Sillä ei välttämättä pitkällä aikavälillä ole mitään tekemistä sen kanssa, pärjääkö ihminen elämässään, käykö hän töissä, onko hänellä kavereita, löytääkö hän elämäänsä merkitystä. Sillä ei ole myöskään mitään valtavaa merkitystä yhteiskunnan näkökulmasta, uskooko ihminen vaikkapa telepatiaan vai ei ja pitääkö psykiatri uskomusta mahdottomana. Veronmaksajien luulisi kiinnostuvan enemmän siitä, vähentääkö hoito menoja vai lisääkö se niitä. Jos mikä tahansa biologinen hoito olisi edes yksittäisessä kokeellisessa ei-satunnaistetussa tutkimuksessa vähentänyt uusien skitsofreniadiagnoosien määrää 90 %, niin uskoakseni tutkimusrahoitusta ja innokkuutta olisi Suomen rajojen sisäpuoeltakin tulvinut ovista ja ikkunoista.

On noloa biologisesti orientoituneelle psykiatrialle, jos pelkällä keskutelulla ja avoimella verkostokeskeisellä lähestymistavalla saadaan huomattavasti parempia hoitotuloksia vähemmillä resursseilla, kuin loputtomalla aivoja sotkevilla lääkekoktaileilla. Senhän takia sitä ei ole haluttu erityisemmin tutkia, se uhkaa psykiatrian valta-asemaa ja ihmisten maailmankuvaa sekä lääkeyhtiöiden intressejä. Samasta syystä esim. Soteria -projekti Yhdysvalloissa hiipui vähin äänin 1980-luvulla, vaikka silläkin saatiin hyviä hoitotuloksia skitsofrenian hoidossa.

Anonyymi kirjoitti:

En ymmärrä miten oikein luit tuon kommentin. Verkostokeskeinen lähestymistapa korostaa sosiaalisten verkostojen voimavaroja siksi, koska ihminen on sosiaalinen eläin ja riippuvainen toisista ihmisistä. Pidän läheisten jaksamista ja vointia tärkeänä asiana, koska se heijastuu potilaan vointiin. Läheisten vointi ei kuitenkaan ole vastemuuttuja, joita tutkimuksissa mitataan.

Työssäkäynti, työkyvyttömyyseläke, opiskelijastatus ovat useimmiten viranomaisten antamia statuksia ihmisille, jotka käyvät töissä, saavat työkyvyttömyyseläkettä tai opiskelevat päätoimisesti. Ihminen voi myös itse kertoa käyvänsä töissä, jos arvioi lähtenvänsä säännöllisest työhön liittyvään atkiviteettiin ja saavansa siitä palkkaa. Tällaisissa mittareissa ei viitata sanallakaan siihen, käykö läheinen töissä, onko hän opiskelija tai työkyvytön. Niitä ei voi sotkea keskenään.

Ne ovat vähemmän subjektiivisia tulkintoja ihmisen toimintakyvystä kuin esimerkiksi se, onko ihminen PANSS-skaalaalla psykiatrin tulkinna mukan kohtuuttoman vetäytynyt, ahdistunut, innostunut, harhaluuloinen, vihamielinen, epäileväinen, masentunut, syyllisyydentuntoinen jne. Sillä ei välttämättä pitkällä aikavälillä ole mitään tekemistä sen kanssa, pärjääkö ihminen elämässään, käykö hän töissä, onko hänellä kavereita, löytääkö hän elämäänsä merkitystä. Sillä ei ole myöskään mitään valtavaa merkitystä yhteiskunnan näkökulmasta, uskooko ihminen vaikkapa telepatiaan vai ei ja pitääkö psykiatri uskomusta mahdottomana. Veronmaksajien luulisi kiinnostuvan enemmän siitä, vähentääkö hoito menoja vai lisääkö se niitä. Jos mikä tahansa biologinen hoito olisi edes yksittäisessä kokeellisessa ei-satunnaistetussa tutkimuksessa vähentänyt uusien skitsofreniadiagnoosien määrää 90 %, niin uskoakseni tutkimusrahoitusta ja innokkuutta olisi Suomen rajojen sisäpuoeltakin tulvinut ovista ja ikkunoista.

On noloa biologisesti orientoituneelle psykiatrialle, jos pelkällä keskutelulla ja avoimella verkostokeskeisellä lähestymistavalla saadaan huomattavasti parempia hoitotuloksia vähemmillä resursseilla, kuin loputtomalla aivoja sotkevilla lääkekoktaileilla. Senhän takia sitä ei ole haluttu erityisemmin tutkia, se uhkaa psykiatrian valta-asemaa ja ihmisten maailmankuvaa sekä lääkeyhtiöiden intressejä. Samasta syystä esim. Soteria -projekti Yhdysvalloissa hiipui vähin äänin 1980-luvulla, vaikka silläkin saatiin hyviä hoitotuloksia skitsofrenian hoidossa.

Lue lisää

Ihan nyt tarkennuksena, että luuletko, että se on jotenkin läheisiltä pois jos ihminen paranee ja pääsee kouluun tai töihin? Luuletko että läheiset nakkaavat paskaakaan, tapahtuuko se ihmeparaneminen voodoo nukeilla tai vain järkeä puhumalla?

Ei se ole se ongelma.

Koeta hyvä ihminen ajatella asioita joskus muualtakin, kuin sen sairaan ihmisen näkökulmasta.

Mitä suomalaiseen yhteiskuntaan tulee, niin sen suurimpia ongelmia tällähetkellä on hyvinvointialueiden verotusoikeuden puuttuminen, ja se ettei ennaltaehkäisy ole lakisääteinen terveyspalvelu. Mutta niistä lienee turha puhua tällä foorumilla, kun ne ei oikeastaan liity lääkehaittauskontoon mitenkään.

Googlen mukaan suomessa on joku soteria toimija? Minä lottoan, että et ole mennyt sinne, samasta syystä, kun et mene keroputaallekkaan. Heti kun sinä itse tajuat sen että miksi sinä et ole niihin hakeutunut hoitoon, sinä tajuat mikä siinä koko konseptissa on vikana.

Eikä siinä vielä kaikki. Menestys on paras tapa "kostaa" todista, että olet älykkäämpi kuin kukaan muu suomessa. Sitten kun sinä ratkaiset sen ongelman, että miksi sinä et itse hakeudu näihin parempiin hoitoihin vaikka niitä on olemassa, niin maailmassa ei varmaan mitään muuta hoitoa tarjotakkaan, kuin avoimen dialogin mallia.

Anonyymi kirjoitti:

Ihan nyt tarkennuksena, että luuletko, että se on jotenkin läheisiltä pois jos ihminen paranee ja pääsee kouluun tai töihin? Luuletko että läheiset nakkaavat paskaakaan, tapahtuuko se ihmeparaneminen voodoo nukeilla tai vain järkeä puhumalla?

Ei se ole se ongelma.

Koeta hyvä ihminen ajatella asioita joskus muualtakin, kuin sen sairaan ihmisen näkökulmasta.

Mitä suomalaiseen yhteiskuntaan tulee, niin sen suurimpia ongelmia tällähetkellä on hyvinvointialueiden verotusoikeuden puuttuminen, ja se ettei ennaltaehkäisy ole lakisääteinen terveyspalvelu. Mutta niistä lienee turha puhua tällä foorumilla, kun ne ei oikeastaan liity lääkehaittauskontoon mitenkään.

Googlen mukaan suomessa on joku soteria toimija? Minä lottoan, että et ole mennyt sinne, samasta syystä, kun et mene keroputaallekkaan. Heti kun sinä itse tajuat sen että miksi sinä et ole niihin hakeutunut hoitoon, sinä tajuat mikä siinä koko konseptissa on vikana.

Eikä siinä vielä kaikki. Menestys on paras tapa "kostaa" todista, että olet älykkäämpi kuin kukaan muu suomessa. Sitten kun sinä ratkaiset sen ongelman, että miksi sinä et itse hakeudu näihin parempiin hoitoihin vaikka niitä on olemassa, niin maailmassa ei varmaan mitään muuta hoitoa tarjotakkaan, kuin avoimen dialogin mallia.

Lue lisää

Eräs tuttuni joka asuu siellä suunnassa kävi Keroputaan mallin hoidossa. En tajua mitä tarkoitat "miksi sinä et ole niihin hakeutunut hoitoon". Moni ei ole mennyt näihin hoitoon koska ei ole tiennyt näiden olemassaolosta ja yleisesti ruukataan mennä oman paikkakunnan hoitoon eikä lähteä ajamaan satoja kilometrejä muualle hoitopaikkoihin jonka olemassaolo selvenee vasta alkaessa selvitellä lääkeharmeja ja törmätessä tällaiseen konseptiin.

Itsehän en mene koskaan enää mihinkään osasto-olosuhteisiin hoitoon muutenkaan eikä sille tarvetta ole enää lääkkeistä luopuessa jolloin ei tule vieroitusheittelyitä eikä harmeja. Tuntee itsensä paremmin. Ainoa pelkoni on vanhuudessa esim dementian vuoksi hoitoon joutuminen koska aivojani on sotkittu sen verran että sain aika pahoja kognitiivisia häiriöitä ja aivosumua niiden seurauksena mikä ei tehnyt aivoilleni mitään hyvää ja pelkään että harmit voi korostua iän myötä.. Hermostossani menee sähkövirtamainen väreily edelleen ja kehossani on neuropaattisia tuntemuksia kun ilmeisesti edelleen joku hakee paikkaansa eikä olo ole vieläkään 100 prosenttinen kun aivot kävi pyörremyrskyn liikalääkinnän ja harmin seurauksena.

Olenkin päättänyt ainakin henk koht että ennemmin kuin joudun koskaan mihinkään esim jonain höppänänä vanhuksena jossa minulle syötettäisiin aineita mitä en siedä, otan itseni päiviltä jos tulisi esim dementiadiagnoos ennen kuin joutuisin vajaavaltaiseksi ja esim joku alkaisi syöttämään minulle enää mitään. Olen nuo mömmöt jo elämässäni syönyt ja riskit hyvinvoinnin romahtamiselle niiden seurauksena olisi niin isot että ei juuri vaihtoehtoja olisi. En haluaisi olla dementikkohöppänä jolla on esim ekstrapyramidaalioireita joidenkin hoidettavana jotka ei ymmärrä mitä kidutusta kävin läpi

Anonyymi kirjoitti:

Eräs tuttuni joka asuu siellä suunnassa kävi Keroputaan mallin hoidossa. En tajua mitä tarkoitat "miksi sinä et ole niihin hakeutunut hoitoon". Moni ei ole mennyt näihin hoitoon koska ei ole tiennyt näiden olemassaolosta ja yleisesti ruukataan mennä oman paikkakunnan hoitoon eikä lähteä ajamaan satoja kilometrejä muualle hoitopaikkoihin jonka olemassaolo selvenee vasta alkaessa selvitellä lääkeharmeja ja törmätessä tällaiseen konseptiin.

Itsehän en mene koskaan enää mihinkään osasto-olosuhteisiin hoitoon muutenkaan eikä sille tarvetta ole enää lääkkeistä luopuessa jolloin ei tule vieroitusheittelyitä eikä harmeja. Tuntee itsensä paremmin. Ainoa pelkoni on vanhuudessa esim dementian vuoksi hoitoon joutuminen koska aivojani on sotkittu sen verran että sain aika pahoja kognitiivisia häiriöitä ja aivosumua niiden seurauksena mikä ei tehnyt aivoilleni mitään hyvää ja pelkään että harmit voi korostua iän myötä.. Hermostossani menee sähkövirtamainen väreily edelleen ja kehossani on neuropaattisia tuntemuksia kun ilmeisesti edelleen joku hakee paikkaansa eikä olo ole vieläkään 100 prosenttinen kun aivot kävi pyörremyrskyn liikalääkinnän ja harmin seurauksena.

Olenkin päättänyt ainakin henk koht että ennemmin kuin joudun koskaan mihinkään esim jonain höppänänä vanhuksena jossa minulle syötettäisiin aineita mitä en siedä, otan itseni päiviltä jos tulisi esim dementiadiagnoos ennen kuin joutuisin vajaavaltaiseksi ja esim joku alkaisi syöttämään minulle enää mitään. Olen nuo mömmöt jo elämässäni syönyt ja riskit hyvinvoinnin romahtamiselle niiden seurauksena olisi niin isot että ei juuri vaihtoehtoja olisi. En haluaisi olla dementikkohöppänä jolla on esim ekstrapyramidaalioireita joidenkin hoidettavana jotka ei ymmärrä mitä kidutusta kävin läpi

Lue lisää

Ei ongelma ole mikään rahoitusoikeuden puuttuminen. Ongelma on biologisen psykiatrian opit. Ei se auta vaikka kuinka lapioitaisiin rahaa jos hoito ei ole riittävän holistista ja on diagnoosi ja lääkekeskeistä. Pahimmillaanhan psykiatria alkaisi syöttää vielä matalammalla kynnyksellä ihmisille aineita.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ongelma ole mikään rahoitusoikeuden puuttuminen. Ongelma on biologisen psykiatrian opit. Ei se auta vaikka kuinka lapioitaisiin rahaa jos hoito ei ole riittävän holistista ja on diagnoosi ja lääkekeskeistä. Pahimmillaanhan psykiatria alkaisi syöttää vielä matalammalla kynnyksellä ihmisille aineita.

Lue lisää

On se hoitoa saavastakin kiinni, onko hoidosta mitään hyötyä, on se ihan millaista hoitoa tahansa.
Joidenkin voi olla vaikea ottaa hoitoa vastaan, kun eivät tunnista tarvitsevansa sitä.
Mitä enemmän ihminen itse osallistuu omaan hoitoonsa, ja on halu toipua/parantua, niin silloin toimii lähes mikä hoitomalli vaan, kunhan se on hoitoa. Toki ei pelkkä lääkitys hoida ongelmaa pois.
Onko siinä jotain eroa, keskusteleeko ammattilaisen kanssa Keroputaalla vai Uudellamaalla, tai missä ikinä ? Jos haluaa esim, keskustelemalla apua, ja on valmis itsekin jotain tekemään, niin kai se on sama, missä se keskustelu tapahtuu, jos on ammattilainen apuna.

Anonyymi kirjoitti:

Eräs tuttuni joka asuu siellä suunnassa kävi Keroputaan mallin hoidossa. En tajua mitä tarkoitat "miksi sinä et ole niihin hakeutunut hoitoon". Moni ei ole mennyt näihin hoitoon koska ei ole tiennyt näiden olemassaolosta ja yleisesti ruukataan mennä oman paikkakunnan hoitoon eikä lähteä ajamaan satoja kilometrejä muualle hoitopaikkoihin jonka olemassaolo selvenee vasta alkaessa selvitellä lääkeharmeja ja törmätessä tällaiseen konseptiin.

Itsehän en mene koskaan enää mihinkään osasto-olosuhteisiin hoitoon muutenkaan eikä sille tarvetta ole enää lääkkeistä luopuessa jolloin ei tule vieroitusheittelyitä eikä harmeja. Tuntee itsensä paremmin. Ainoa pelkoni on vanhuudessa esim dementian vuoksi hoitoon joutuminen koska aivojani on sotkittu sen verran että sain aika pahoja kognitiivisia häiriöitä ja aivosumua niiden seurauksena mikä ei tehnyt aivoilleni mitään hyvää ja pelkään että harmit voi korostua iän myötä.. Hermostossani menee sähkövirtamainen väreily edelleen ja kehossani on neuropaattisia tuntemuksia kun ilmeisesti edelleen joku hakee paikkaansa eikä olo ole vieläkään 100 prosenttinen kun aivot kävi pyörremyrskyn liikalääkinnän ja harmin seurauksena.

Olenkin päättänyt ainakin henk koht että ennemmin kuin joudun koskaan mihinkään esim jonain höppänänä vanhuksena jossa minulle syötettäisiin aineita mitä en siedä, otan itseni päiviltä jos tulisi esim dementiadiagnoos ennen kuin joutuisin vajaavaltaiseksi ja esim joku alkaisi syöttämään minulle enää mitään. Olen nuo mömmöt jo elämässäni syönyt ja riskit hyvinvoinnin romahtamiselle niiden seurauksena olisi niin isot että ei juuri vaihtoehtoja olisi. En haluaisi olla dementikkohöppänä jolla on esim ekstrapyramidaalioireita joidenkin hoidettavana jotka ei ymmärrä mitä kidutusta kävin läpi

Lue lisää

Sulle voisi sopia sellainen elämänvaihe, että otat lattialle huopia, sohvatyynyn, tavallisen tyynyn, pitkän unilelu, lämpimät sukat ja tosi kevyet ja rennot päivävaatteet ja otat viereen älypuhelimen radiolähetykset, esimerkiksi internetissä on osoitteita, joilla on suomalaisia radiokanavia. Sitten vain makaat 24/7 siinä ja kuuntelet radiota niin paljon kuin jaksat. On hauska kiinnostua niistä asioista. Kerrostalon hiljaisuusaikana voit kuunnella halutessasi tosi pienellä äänenvoimakkuudella. Pyydä tarvittaessa lupaa kuunteluun paremman olon perusteella, se pitää onnellisempana ja mielenkiintoa yllä. Keskity vain radioon, älä muuhun. Ajattele tarvittaessa jääväsi oikeasti loppuelämäksesi siihen lattialle radion kanssa. Eihän se lääke koskaan ollut niin paha asia, että kuolema olisi parempi. Kyllä ne oireet menevät sinulta ohi ja tulee vielä paljon hienoja ja upeita päiviä. Sinulla on valtavan hyvä mielikuvitus ja paljon enemmän elämässäsi kuin tavallisilla ihmisillä. Nauti niistä hetkistä kaikesta valtavan hyvästä, se ei ole ikuista vaan aivot muuttuvat pätkittäin normaalille tasolle. Ei entiselleen niin hyviksi, mutta edelleen sanoisin kuitenkin, että tavallisia ihmisiä paremmat ja älykkäämmät ne ovat. Keskity siihen radioon äläkä jää murehtimaan ongelmia elämässä. Ne eivät katoa mihinkään ja voit ajatella, että ratkaiset ne ongelmat myöhemmin, kun olet viisaampi etkä niin impulsiivinen. Sellaisen asian pohdinta vaatii aikaa ja sinulla on elämässäsi siihen ikään vielä pitkä aika. Elämä on parempi kuin kuolema, vaikka se olisi vain lattialla radion kuuntelua. Silloin alusta ei ole liian kova ja rauhoittuminen oman elämän pariin on paljon helpompaa kuin pystyasennossa. Voi myös nukkua, se parantaa aivoja. Suihku ja hampaiden pesu joka päivä ovat tosi tärkeät. Riittävä neste täytyy muistaa myös. Suihku on juuri tehokas terveenä pysymiseen ja hampaat on ehdottomasti muistettava pestä joka päivä. Näin ohitat vaikeammat ajat elämässä leikiten. Toimii! Paljon mielenkiintoa sinulle radio-ohjelmien pariin. Ylen kanavat ovat parhaimpia. Ei telkkua, radio on makoiluun paljon parempi kun telkkua pitää tuijottaa kyljellään aina. On muuten ihanan rentoa ja helpottavaa elämää. Love it!

Anonyymi kirjoitti:

Sulle voisi sopia sellainen elämänvaihe, että otat lattialle huopia, sohvatyynyn, tavallisen tyynyn, pitkän unilelu, lämpimät sukat ja tosi kevyet ja rennot päivävaatteet ja otat viereen älypuhelimen radiolähetykset, esimerkiksi internetissä on osoitteita, joilla on suomalaisia radiokanavia. Sitten vain makaat 24/7 siinä ja kuuntelet radiota niin paljon kuin jaksat. On hauska kiinnostua niistä asioista. Kerrostalon hiljaisuusaikana voit kuunnella halutessasi tosi pienellä äänenvoimakkuudella. Pyydä tarvittaessa lupaa kuunteluun paremman olon perusteella, se pitää onnellisempana ja mielenkiintoa yllä. Keskity vain radioon, älä muuhun. Ajattele tarvittaessa jääväsi oikeasti loppuelämäksesi siihen lattialle radion kanssa. Eihän se lääke koskaan ollut niin paha asia, että kuolema olisi parempi. Kyllä ne oireet menevät sinulta ohi ja tulee vielä paljon hienoja ja upeita päiviä. Sinulla on valtavan hyvä mielikuvitus ja paljon enemmän elämässäsi kuin tavallisilla ihmisillä. Nauti niistä hetkistä kaikesta valtavan hyvästä, se ei ole ikuista vaan aivot muuttuvat pätkittäin normaalille tasolle. Ei entiselleen niin hyviksi, mutta edelleen sanoisin kuitenkin, että tavallisia ihmisiä paremmat ja älykkäämmät ne ovat. Keskity siihen radioon äläkä jää murehtimaan ongelmia elämässä. Ne eivät katoa mihinkään ja voit ajatella, että ratkaiset ne ongelmat myöhemmin, kun olet viisaampi etkä niin impulsiivinen. Sellaisen asian pohdinta vaatii aikaa ja sinulla on elämässäsi siihen ikään vielä pitkä aika. Elämä on parempi kuin kuolema, vaikka se olisi vain lattialla radion kuuntelua. Silloin alusta ei ole liian kova ja rauhoittuminen oman elämän pariin on paljon helpompaa kuin pystyasennossa. Voi myös nukkua, se parantaa aivoja. Suihku ja hampaiden pesu joka päivä ovat tosi tärkeät. Riittävä neste täytyy muistaa myös. Suihku on juuri tehokas terveenä pysymiseen ja hampaat on ehdottomasti muistettava pestä joka päivä. Näin ohitat vaikeammat ajat elämässä leikiten. Toimii! Paljon mielenkiintoa sinulle radio-ohjelmien pariin. Ylen kanavat ovat parhaimpia. Ei telkkua, radio on makoiluun paljon parempi kun telkkua pitää tuijottaa kyljellään aina. On muuten ihanan rentoa ja helpottavaa elämää. Love it!

Lue lisää

Ai niin ja makuupussi myös siihen lattialle. Allakin voi olla huopa tai pari, kainaloonkin joskus yksi pehmoinen. Niitä on ohuita tai paksumpia pehmeitä, isoista kaupoista löytyy. Makuupusseja on eri kokoisia, laaja on varmasti passeli. Kotona riittää kesämakuupussi, edullisiakin versioita löytyy. Makuuasennossa elämä näyttää oikeasti ihanasti valoisammat puolensa. Siinä tulee niin onnelliseksi. Parantaa loistavan hyvin. Tuuletusta voi harrastaa makuuhuoneensa tai kotiinsa raittiin ilman puolesta, mutta välillä ikkunat kiinni omassa pesässä pysyttelykin on hauskaa.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ongelma ole mikään rahoitusoikeuden puuttuminen. Ongelma on biologisen psykiatrian opit. Ei se auta vaikka kuinka lapioitaisiin rahaa jos hoito ei ole riittävän holistista ja on diagnoosi ja lääkekeskeistä. Pahimmillaanhan psykiatria alkaisi syöttää vielä matalammalla kynnyksellä ihmisille aineita.

Lue lisää

Verotusoikeudesta pitää ymmärtää se, että se ei ole sama asia kuin verojen korottaminen, tai mielenterveyshoidon rahoituksen nostaminen euroopassa vallitsevalle tasolle, vaikka se voi välillisesti johtaa siihen.

Verotusoikeudessa puhutaan siitä, että kenellä on valta ja erityisesti se vastuu selittää veronmakajalle, että heidän verorahojaan käytetään tehokkaasti. Nykyisessä rahoitusmallissa tämä ei toteudu.

Toisin kuin tällä foorumilla jatkuvasti väitetään, niin veronmaksajan etu ei ole se, että rahaa käytetään johonkin tehottomiin lääkkeisiin tai hoihoihin. Eli siinä mielessä keskustelu verotusoikeudesta on tällä foorumilla enempi sellainen ansa tyhmille. Enkä usko että lääkehaittauskovainen siihen kykenee.

Anonyymi kirjoitti:

Verotusoikeudesta pitää ymmärtää se, että se ei ole sama asia kuin verojen korottaminen, tai mielenterveyshoidon rahoituksen nostaminen euroopassa vallitsevalle tasolle, vaikka se voi välillisesti johtaa siihen.

Verotusoikeudessa puhutaan siitä, että kenellä on valta ja erityisesti se vastuu selittää veronmakajalle, että heidän verorahojaan käytetään tehokkaasti. Nykyisessä rahoitusmallissa tämä ei toteudu.

Toisin kuin tällä foorumilla jatkuvasti väitetään, niin veronmaksajan etu ei ole se, että rahaa käytetään johonkin tehottomiin lääkkeisiin tai hoihoihin. Eli siinä mielessä keskustelu verotusoikeudesta on tällä foorumilla enempi sellainen ansa tyhmille. Enkä usko että lääkehaittauskovainen siihen kykenee.

Lue lisää

Mitä tarkoittaa "lääkehaittauskovainen"?

Anonyymi kirjoitti:

Sulle voisi sopia sellainen elämänvaihe, että otat lattialle huopia, sohvatyynyn, tavallisen tyynyn, pitkän unilelu, lämpimät sukat ja tosi kevyet ja rennot päivävaatteet ja otat viereen älypuhelimen radiolähetykset, esimerkiksi internetissä on osoitteita, joilla on suomalaisia radiokanavia. Sitten vain makaat 24/7 siinä ja kuuntelet radiota niin paljon kuin jaksat. On hauska kiinnostua niistä asioista. Kerrostalon hiljaisuusaikana voit kuunnella halutessasi tosi pienellä äänenvoimakkuudella. Pyydä tarvittaessa lupaa kuunteluun paremman olon perusteella, se pitää onnellisempana ja mielenkiintoa yllä. Keskity vain radioon, älä muuhun. Ajattele tarvittaessa jääväsi oikeasti loppuelämäksesi siihen lattialle radion kanssa. Eihän se lääke koskaan ollut niin paha asia, että kuolema olisi parempi. Kyllä ne oireet menevät sinulta ohi ja tulee vielä paljon hienoja ja upeita päiviä. Sinulla on valtavan hyvä mielikuvitus ja paljon enemmän elämässäsi kuin tavallisilla ihmisillä. Nauti niistä hetkistä kaikesta valtavan hyvästä, se ei ole ikuista vaan aivot muuttuvat pätkittäin normaalille tasolle. Ei entiselleen niin hyviksi, mutta edelleen sanoisin kuitenkin, että tavallisia ihmisiä paremmat ja älykkäämmät ne ovat. Keskity siihen radioon äläkä jää murehtimaan ongelmia elämässä. Ne eivät katoa mihinkään ja voit ajatella, että ratkaiset ne ongelmat myöhemmin, kun olet viisaampi etkä niin impulsiivinen. Sellaisen asian pohdinta vaatii aikaa ja sinulla on elämässäsi siihen ikään vielä pitkä aika. Elämä on parempi kuin kuolema, vaikka se olisi vain lattialla radion kuuntelua. Silloin alusta ei ole liian kova ja rauhoittuminen oman elämän pariin on paljon helpompaa kuin pystyasennossa. Voi myös nukkua, se parantaa aivoja. Suihku ja hampaiden pesu joka päivä ovat tosi tärkeät. Riittävä neste täytyy muistaa myös. Suihku on juuri tehokas terveenä pysymiseen ja hampaat on ehdottomasti muistettava pestä joka päivä. Näin ohitat vaikeammat ajat elämässä leikiten. Toimii! Paljon mielenkiintoa sinulle radio-ohjelmien pariin. Ylen kanavat ovat parhaimpia. Ei telkkua, radio on makoiluun paljon parempi kun telkkua pitää tuijottaa kyljellään aina. On muuten ihanan rentoa ja helpottavaa elämää. Love it!

Lue lisää

"Eihän se lääke koskaan ollut niin paha asia, että kuolema olisi parempi. Kyllä ne oireet menevät sinulta ohi ja tulee vielä paljon hienoja ja upeita päiviä. "

Kyllä kuolema olisi parempi kuin ekstrapyramidaalioireet enää koskaan. Suosittelen sinulle niiden kokeilemista niin voi ehkä perspektiivi muuttua. Siksi kutsun itseäni psykiatrian selviytyjäksi. Selvisin psykiatriasta.

Anonyymi kirjoitti:

"Eihän se lääke koskaan ollut niin paha asia, että kuolema olisi parempi. Kyllä ne oireet menevät sinulta ohi ja tulee vielä paljon hienoja ja upeita päiviä. "

Kyllä kuolema olisi parempi kuin ekstrapyramidaalioireet enää koskaan. Suosittelen sinulle niiden kokeilemista niin voi ehkä perspektiivi muuttua. Siksi kutsun itseäni psykiatrian selviytyjäksi. Selvisin psykiatriasta.

Lue lisää

PSSD ei ole ainakaan vielä parantunut eikä neuropaattiset oireetkaan.

Anonyymi kirjoitti:

PSSD ei ole ainakaan vielä parantunut eikä neuropaattiset oireetkaan.

Ei se varmaan veronmaksajan etu ole että ensin syötettiin aineita, sitten määrättiin aineiden haittoihin hoitoja ja sitten terapiaa kun on kärsinyt ainehaitoista ja informaation puutteesta aineisiin liittyen. Tietenkin sivuuttaen aineilla tehty tuho. #Informed consent

Anonyymi kirjoitti:

On se hoitoa saavastakin kiinni, onko hoidosta mitään hyötyä, on se ihan millaista hoitoa tahansa.
Joidenkin voi olla vaikea ottaa hoitoa vastaan, kun eivät tunnista tarvitsevansa sitä.
Mitä enemmän ihminen itse osallistuu omaan hoitoonsa, ja on halu toipua/parantua, niin silloin toimii lähes mikä hoitomalli vaan, kunhan se on hoitoa. Toki ei pelkkä lääkitys hoida ongelmaa pois.
Onko siinä jotain eroa, keskusteleeko ammattilaisen kanssa Keroputaalla vai Uudellamaalla, tai missä ikinä ? Jos haluaa esim, keskustelemalla apua, ja on valmis itsekin jotain tekemään, niin kai se on sama, missä se keskustelu tapahtuu, jos on ammattilainen apuna.

Lue lisää

Väärin. Keroputaan tulokset ovat parempia siksi koska paradigma on holistisempi esim ensipsykooseissa huomioiden esim sosiaalisen ympäristön paremmin. Normaalihoitomallissa paradigma on biologisen paradigman mukainen ja Suomen käypähoitosuositus lääkekeskeinen masennuksen hoidossa. Hoitotavalla ja paradigmoilla ja esim lääkärin käsityksellä informoidun suostumuksen antamisesta on suuri merkitys toipumisessa ja miten ihminen ongelmansa määrittelee. Vaikka jotkut leimaavat psykiatri Peter Bregginin huuhaaksi, hän sanoo hyvin, nyky-aikana psykiatrille meneminen voi olla yksi vaarallisimmista asioista mitä voi tehdä. Ja se on totta.

Anonyymi kirjoitti:

Väärin. Keroputaan tulokset ovat parempia siksi koska paradigma on holistisempi esim ensipsykooseissa huomioiden esim sosiaalisen ympäristön paremmin. Normaalihoitomallissa paradigma on biologisen paradigman mukainen ja Suomen käypähoitosuositus lääkekeskeinen masennuksen hoidossa. Hoitotavalla ja paradigmoilla ja esim lääkärin käsityksellä informoidun suostumuksen antamisesta on suuri merkitys toipumisessa ja miten ihminen ongelmansa määrittelee. Vaikka jotkut leimaavat psykiatri Peter Bregginin huuhaaksi, hän sanoo hyvin, nyky-aikana psykiatrille meneminen voi olla yksi vaarallisimmista asioista mitä voi tehdä. Ja se on totta.

Lue lisää

Eli keroputaan malli toimii sen takia paremmin, kun se hoitovastuu on enemmän omaisilla, ja ne piut paut välittää mistään informoiduista suostumuksista, vaan sanoovat vaan ihmiselle, että älä oo tommonen, tee itelles jotaki.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä tarkoittaa "lääkehaittauskovainen"?

Lääkehaitta uskovainen.

1. Uskoo että yliluonnolliseen, eli bigfarma teorioihin, eikä siihen että oikeasti joku voi olla sairas ja tarvitsee lääkettä.

2. Pyhyyden kokemus, eli kuvittelee olevansa niin paljon "parempi" kuin muut, lampaat jotka vielä syövät lääkkeitä.

3. Rituaalit ja riitit. Käy harva se päivä vahvistamassa omaa vahvistusharhaansa muiden lääkehaitta uskovaisten kanssa, esimerkiksi foorumeilla.

4. Myytit ja kertomukset. Väitetään hoidosta jopa matemaattisesti täysin mahdottomia väitteitä.

5 Moraali ja säädökset. Täysin kaksinaamainen ihminen, jonka moraali vaihtuu useammin kuin sukat, sen mukaan puhuuko hän hoitajista vai itsestään.

JNE JNE

Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että hän käy läpi verotusoikeutta ja veronmaksajien etua omien lääkehaittojensa kautta.

Anonyymi kirjoitti:

Lääkehaitta uskovainen.

1. Uskoo että yliluonnolliseen, eli bigfarma teorioihin, eikä siihen että oikeasti joku voi olla sairas ja tarvitsee lääkettä.

2. Pyhyyden kokemus, eli kuvittelee olevansa niin paljon "parempi" kuin muut, lampaat jotka vielä syövät lääkkeitä.

3. Rituaalit ja riitit. Käy harva se päivä vahvistamassa omaa vahvistusharhaansa muiden lääkehaitta uskovaisten kanssa, esimerkiksi foorumeilla.

4. Myytit ja kertomukset. Väitetään hoidosta jopa matemaattisesti täysin mahdottomia väitteitä.

5 Moraali ja säädökset. Täysin kaksinaamainen ihminen, jonka moraali vaihtuu useammin kuin sukat, sen mukaan puhuuko hän hoitajista vai itsestään.

JNE JNE

Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että hän käy läpi verotusoikeutta ja veronmaksajien etua omien lääkehaittojensa kautta.

Lue lisää

Mitä on big pharma teoriat? Itse luen vain kriittisten psykiatrien ja muiden ammattilaisten kirjoituksia tieteellisten tutkimusten pohjalta ja raakaa faktaa lääkeyhtiöiden toiminnasta. En mitään big pharma salaliittoteorioita.
En kuvittele olevani parempi kuin muut. Lääkkeitä voi syödä mutta se ei silti poista sitä että nykyhoitoa voi ja pitäisi kehittää ja ottaa huomioon ihmisten kokemat lääkeharmit.
Informaation tuomista potilaalle pitäisi kehittää.
Miten se ei ole vahvistusharhaa että käyt jossain klubitalolla joidenkin kanssa jotka tuskin käyvät edes töissä tai ovat välttämättä monikaan kuntoutuneet jotka vannoo lääkkeiden nimiin? Ymmärrän täysin että on ihmisiä ketkä hyötyy psykoaktiivisista aineista. Ainahan kautta historian joku on hyötynyt psykoaktiivisista aineista. Tosin nykyään niitä määrätään 1/5 nuorista naisista.
Mitkä väitteet ovat matemaattisesti täysin mahdottomia?

Anonyymi kirjoitti:

PSSD ei ole ainakaan vielä parantunut eikä neuropaattiset oireetkaan.

Minulla ei helpotu neuropaattiset oireet ikinä, monihermosairaus tuli ilmeisimmin lääkitysten seurauksena.
Sairaus ainoastaan pahenee ajan myötä, hermosto rappeutuu pikkuhiljaa.
Elämä kuitenkin jatkuu, siltä tuntuu, kun psyyke on jo paremmassa kunnossa, se auttaa jaksamaan.

Anonyymi kirjoitti:

Lääkehaitta uskovainen.

1. Uskoo että yliluonnolliseen, eli bigfarma teorioihin, eikä siihen että oikeasti joku voi olla sairas ja tarvitsee lääkettä.

2. Pyhyyden kokemus, eli kuvittelee olevansa niin paljon "parempi" kuin muut, lampaat jotka vielä syövät lääkkeitä.

3. Rituaalit ja riitit. Käy harva se päivä vahvistamassa omaa vahvistusharhaansa muiden lääkehaitta uskovaisten kanssa, esimerkiksi foorumeilla.

4. Myytit ja kertomukset. Väitetään hoidosta jopa matemaattisesti täysin mahdottomia väitteitä.

5 Moraali ja säädökset. Täysin kaksinaamainen ihminen, jonka moraali vaihtuu useammin kuin sukat, sen mukaan puhuuko hän hoitajista vai itsestään.

JNE JNE

Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että hän käy läpi verotusoikeutta ja veronmaksajien etua omien lääkehaittojensa kautta.

Lue lisää

Ihmiset syövät lääkkeitä, lampaat eivät.

Anonyymi kirjoitti:

Ihan nyt tarkennuksena, että luuletko, että se on jotenkin läheisiltä pois jos ihminen paranee ja pääsee kouluun tai töihin? Luuletko että läheiset nakkaavat paskaakaan, tapahtuuko se ihmeparaneminen voodoo nukeilla tai vain järkeä puhumalla?

Ei se ole se ongelma.

Koeta hyvä ihminen ajatella asioita joskus muualtakin, kuin sen sairaan ihmisen näkökulmasta.

Mitä suomalaiseen yhteiskuntaan tulee, niin sen suurimpia ongelmia tällähetkellä on hyvinvointialueiden verotusoikeuden puuttuminen, ja se ettei ennaltaehkäisy ole lakisääteinen terveyspalvelu. Mutta niistä lienee turha puhua tällä foorumilla, kun ne ei oikeastaan liity lääkehaittauskontoon mitenkään.

Googlen mukaan suomessa on joku soteria toimija? Minä lottoan, että et ole mennyt sinne, samasta syystä, kun et mene keroputaallekkaan. Heti kun sinä itse tajuat sen että miksi sinä et ole niihin hakeutunut hoitoon, sinä tajuat mikä siinä koko konseptissa on vikana.

Eikä siinä vielä kaikki. Menestys on paras tapa "kostaa" todista, että olet älykkäämpi kuin kukaan muu suomessa. Sitten kun sinä ratkaiset sen ongelman, että miksi sinä et itse hakeudu näihin parempiin hoitoihin vaikka niitä on olemassa, niin maailmassa ei varmaan mitään muuta hoitoa tarjotakkaan, kuin avoimen dialogin mallia.

Lue lisää

Argumentoin seuraavaa väitettä vastaan: "vaikka mallia on jonkinverran tutkittu, ja sen tulokset ovat lupaavia, niin tällähetkellä ei tiedetä, onko psykoosisairaan toimintakyvyn paraneminen todellista, vai onko se vain omasiten ja läheisten toimintakykyä joka siirretään potilaalle ja rasittaa vain omaisia entisestään."

->tämän argumentin esittäjä ei ymmärrä, miten tutkimuksissa tutkitaan hoidon vaikuttavuutta. Se todellakin tiedetään, onko psykoosisairaan toimintakyky psykoosissairaan toimintakykyä, jos toimintakykyä mitataan sillä, pystyykö hän päätoimiseen opiskeluun tai työssäkäyntiin. Väitin, että tällaisen argumentin esittäjä ei ole lukenut avointa dialogia käsitteleviä tutkimuksia, joita on Suomessa julkaistu vuosikymmenien ajan lukuisia. Lueppa esimerkiski aluksi avoimen tieteen mukaisesti kaiklle saatavilla oleva 19 vuotta käsittävä rekisteripohjainen kohorrittutkimus The family-oriented open dialogue approach in the treatment of first-episode psychosis: Nineteen-year outcomes ja kerro, miten siinä mittaan hoidon tuloksellisuutta ja voisiko sen sotkea omaisten toimintakykyyn.

Anonyymi kirjoitti:

Argumentoin seuraavaa väitettä vastaan: "vaikka mallia on jonkinverran tutkittu, ja sen tulokset ovat lupaavia, niin tällähetkellä ei tiedetä, onko psykoosisairaan toimintakyvyn paraneminen todellista, vai onko se vain omasiten ja läheisten toimintakykyä joka siirretään potilaalle ja rasittaa vain omaisia entisestään."

->tämän argumentin esittäjä ei ymmärrä, miten tutkimuksissa tutkitaan hoidon vaikuttavuutta. Se todellakin tiedetään, onko psykoosisairaan toimintakyky psykoosissairaan toimintakykyä, jos toimintakykyä mitataan sillä, pystyykö hän päätoimiseen opiskeluun tai työssäkäyntiin. Väitin, että tällaisen argumentin esittäjä ei ole lukenut avointa dialogia käsitteleviä tutkimuksia, joita on Suomessa julkaistu vuosikymmenien ajan lukuisia. Lueppa esimerkiski aluksi avoimen tieteen mukaisesti kaiklle saatavilla oleva 19 vuotta käsittävä rekisteripohjainen kohorrittutkimus The family-oriented open dialogue approach in the treatment of first-episode psychosis: Nineteen-year outcomes ja kerro, miten siinä mittaan hoidon tuloksellisuutta ja voisiko sen sotkea omaisten toimintakykyyn.

Lue lisää

Toimintakykyä ei voi siirtää kenellekään ihmiseltä toiselle ihmiselle.
Toisen ihmisen puolesta toki voidaan toimia, se on eri asia kuin toimintakyvyn siirto.

Anonyymi kirjoitti:

Toimintakykyä ei voi siirtää kenellekään ihmiseltä toiselle ihmiselle.
Toisen ihmisen puolesta toki voidaan toimia, se on eri asia kuin toimintakyvyn siirto.

Ai neurolepteistäkö sitä toimintakykyä saa? Itselläni oli niin pahoja ajattelun vaikeuksia neurolepteissä etten kyennyt toimimaan. Lääkkeettömänä käyn töissä.

Anonyymi kirjoitti:

Ai neurolepteistäkö sitä toimintakykyä saa? Itselläni oli niin pahoja ajattelun vaikeuksia neurolepteissä etten kyennyt toimimaan. Lääkkeettömänä käyn töissä.

Ja se oli neuroleptien aiheuttamaa koska lääkepurku korjasi asiaa melko nopealla aikavälillä.

Anonyymi kirjoitti:

Ihmiset syövät lääkkeitä, lampaat eivät.

Lampaat märehtii itse. Ihminen märehtii suoli kaksneljässä.

Anonyymi kirjoitti:

Ai neurolepteistäkö sitä toimintakykyä saa? Itselläni oli niin pahoja ajattelun vaikeuksia neurolepteissä etten kyennyt toimimaan. Lääkkeettömänä käyn töissä.

Enhän ole noin väittänyt.
Mainitsin ainoastaan, että toimintakykyä ei voi siirtää ihmiseltä toiselle.
Luetun ymmärtäminen voisi helpottaa kirjoitetun tekstin ymmärtämistä.

Anonyymi kirjoitti:

Ai neurolepteistäkö sitä toimintakykyä saa? Itselläni oli niin pahoja ajattelun vaikeuksia neurolepteissä etten kyennyt toimimaan. Lääkkeettömänä käyn töissä.

Sitten vielä kysellään, että mitä se lääkehaitta uskovaisuus on.

Anonyymi kirjoitti:

Enhän ole noin väittänyt.
Mainitsin ainoastaan, että toimintakykyä ei voi siirtää ihmiseltä toiselle.
Luetun ymmärtäminen voisi helpottaa kirjoitetun tekstin ymmärtämistä.

Lue lisää

No kaksi hoitomallia on, keroputaan, mitä kritisoit ja yleinen hoitomalli jossa biologinen paradigma pillereineen on vahvasti läsnä. Täten tuo ei ole kaukaahaettu. Yhdelle tutulle on määrätty neuroleptejä toimintakykyä tukemaan mutta pitemmällä aikavälillä asia ei ole tainnut mennä ihan niin lääkkeen harmien vuoksi.

Anonyymi kirjoitti:

No kaksi hoitomallia on, keroputaan, mitä kritisoit ja yleinen hoitomalli jossa biologinen paradigma pillereineen on vahvasti läsnä. Täten tuo ei ole kaukaahaettu. Yhdelle tutulle on määrätty neuroleptejä toimintakykyä tukemaan mutta pitemmällä aikavälillä asia ei ole tainnut mennä ihan niin lääkkeen harmien vuoksi.

Lue lisää

Nyt haukut väärää puuta. Minä en ole kritisoinut Keroputaan hoitomallia. Se on ollut joku muu tällä palstalla.

Anonyymi kirjoitti:

Argumentoin seuraavaa väitettä vastaan: "vaikka mallia on jonkinverran tutkittu, ja sen tulokset ovat lupaavia, niin tällähetkellä ei tiedetä, onko psykoosisairaan toimintakyvyn paraneminen todellista, vai onko se vain omasiten ja läheisten toimintakykyä joka siirretään potilaalle ja rasittaa vain omaisia entisestään."

->tämän argumentin esittäjä ei ymmärrä, miten tutkimuksissa tutkitaan hoidon vaikuttavuutta. Se todellakin tiedetään, onko psykoosisairaan toimintakyky psykoosissairaan toimintakykyä, jos toimintakykyä mitataan sillä, pystyykö hän päätoimiseen opiskeluun tai työssäkäyntiin. Väitin, että tällaisen argumentin esittäjä ei ole lukenut avointa dialogia käsitteleviä tutkimuksia, joita on Suomessa julkaistu vuosikymmenien ajan lukuisia. Lueppa esimerkiski aluksi avoimen tieteen mukaisesti kaiklle saatavilla oleva 19 vuotta käsittävä rekisteripohjainen kohorrittutkimus The family-oriented open dialogue approach in the treatment of first-episode psychosis: Nineteen-year outcomes ja kerro, miten siinä mittaan hoidon tuloksellisuutta ja voisiko sen sotkea omaisten toimintakykyyn.

Lue lisää

Ketä kiinnostaa, ne skitsofreenikot jotka sanoo aprillia ja painuu takasi töihin.

Miksi omaisten pitäisi hoitaa ne agresiiviset pahnan pohjimmaiset joille se dialogi ei mene jakeluun?

Anonyymi kirjoitti:

Mitä tarkoittaa "lääkehaittauskovainen"?

Lääkehaittauskovainen on lyhykäisyydessään ihminen joka kääntää keskustelun ennemmin tai myöhemmin lääkehaittoihin, ymmärtämättä sitä, että mihin lääkkeitä on edes alunperin tarvittu.

Ja millä tavalla tämä liittyy aiheeseen?

Siksikö että pitää vaan päästä vänkäämään, terapiasta, jolla ei voi parantaa narsismia tai psykoosisairautta, riippumatta siitä, että ottaako ihminen vastaan muita hoitoja oli ne sitten nimetty keroputaan malliksi tai ei? Tai että älyääkö ihminen itse hakeutua sinne terapiaan, jos kuvittelee siitä hyötyvänsä?

Ylipäätään montako kertaa ketjussaan tämä asia pitää käydä läpi? Mikä siinä on niin vaikeaa hyväksyä?

Anonyymi kirjoitti:

Ja millä tavalla tämä liittyy aiheeseen?

Siksikö että pitää vaan päästä vänkäämään, terapiasta, jolla ei voi parantaa narsismia tai psykoosisairautta, riippumatta siitä, että ottaako ihminen vastaan muita hoitoja oli ne sitten nimetty keroputaan malliksi tai ei? Tai että älyääkö ihminen itse hakeutua sinne terapiaan, jos kuvittelee siitä hyötyvänsä?

Ylipäätään montako kertaa ketjussaan tämä asia pitää käydä läpi? Mikä siinä on niin vaikeaa hyväksyä?

Lue lisää

Ongelmahan on ettei sitä ees saa vaikka haluiskin. Ei se välttämättä psranna, mutta voisi auttaa kossain määrin monia.

Terapia on kuitenkin lääkkeetön muoto ja lääkkeiden sijaan vähän käytetty.

Anonyymi kirjoitti:

Ongelmahan on ettei sitä ees saa vaikka haluiskin. Ei se välttämättä psranna, mutta voisi auttaa kossain määrin monia.

Terapia on kuitenkin lääkkeetön muoto ja lääkkeiden sijaan vähän käytetty.

Lue lisää

Mitä sie taas höpötät?

Jos ihminen ei osaa ostaa maitopurkkia, tai terapiaa, niin joutaaki johonki edunvalvontaan.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä sie taas höpötät?

Jos ihminen ei osaa ostaa maitopurkkia, tai terapiaa, niin joutaaki johonki edunvalvontaan.

Kaikilla ei ole varaa yksityiseen terapiaan, ja julkisen puolen kautta on jokseenkin vaikeahkoa päästä, kun pitää hakea Kelan tukemaa, eikä se Kelakaan sitä kaikille myönnä.
Tämäkin on karvas totuus, että turhaa se on halveerata yhtään ketään, maitopurkkien ostoista tai muustakaan.

Anonyymi kirjoitti:

Ja millä tavalla tämä liittyy aiheeseen?

Siksikö että pitää vaan päästä vänkäämään, terapiasta, jolla ei voi parantaa narsismia tai psykoosisairautta, riippumatta siitä, että ottaako ihminen vastaan muita hoitoja oli ne sitten nimetty keroputaan malliksi tai ei? Tai että älyääkö ihminen itse hakeutua sinne terapiaan, jos kuvittelee siitä hyötyvänsä?

Ylipäätään montako kertaa ketjussaan tämä asia pitää käydä läpi? Mikä siinä on niin vaikeaa hyväksyä?

Lue lisää

Ymmärrän että sinulla on itselläsi jokin obsessio psykoosisairauksiin ja narsismiin,mutta käsittääkseni narsistisen persoonallisuushäiriödiagnoosin saanut voi hyötyä terapiasta oireisiinsa ja tietäen psykiatristen sairauden reliabiliteetin, en näe mitään syytä miksei ns. psykoosisairas mitä tämä ikinä tarkoittaakaan voi hyötyä terapiasta tai jopa parantua ns. psykoosisairaudestaan. Katsos kun se psykoosisairaus voi todellisuudessa olla

- seurausta erilaisilla kemikaaleilla pelleilemisestä
- trauma

jne joka psykiatrialla on pakkomielle nähdä jonain neurodegeneratiivisena sairautena johon ei mikään auta.

Anonyymi kirjoitti:

Kaikilla ei ole varaa yksityiseen terapiaan, ja julkisen puolen kautta on jokseenkin vaikeahkoa päästä, kun pitää hakea Kelan tukemaa, eikä se Kelakaan sitä kaikille myönnä.
Tämäkin on karvas totuus, että turhaa se on halveerata yhtään ketään, maitopurkkien ostoista tai muustakaan.

Lue lisää

Kelan tuella ei pääse ja kaikilla ei varaa=terapiaa ei siis pääse vaikka haluaisikin

Normihoidolla voisi käsittää avohoidon ja osastolla tapahtuvan hoidon, molemmat lääkityksineen.
Terapia on jo vähän enemmän kuin pelkkää normihoitoa. Terapiaa ei yleensä anneta sairaalaosastolla, eikä psykiatrian poliklinikalla, jossa taas voi saada keskusteluapua, hoitajan kanssa.
Terapiaan on yleensä hakeuduttava erikseen, lähetteen toki voi saada sieltä poliklinikalta.

Anonyymi kirjoitti:

Ymmärrän että sinulla on itselläsi jokin obsessio psykoosisairauksiin ja narsismiin,mutta käsittääkseni narsistisen persoonallisuushäiriödiagnoosin saanut voi hyötyä terapiasta oireisiinsa ja tietäen psykiatristen sairauden reliabiliteetin, en näe mitään syytä miksei ns. psykoosisairas mitä tämä ikinä tarkoittaakaan voi hyötyä terapiasta tai jopa parantua ns. psykoosisairaudestaan. Katsos kun se psykoosisairaus voi todellisuudessa olla

- seurausta erilaisilla kemikaaleilla pelleilemisestä
- trauma

jne joka psykiatrialla on pakkomielle nähdä jonain neurodegeneratiivisena sairautena johon ei mikään auta.

Lue lisää

On kyllä pakko sanoa, että joillain voi valitettavasti olla myös pakkomielle, ettei mikään apu, jota yritetään antaa, tahdokaan kelvata. Yritetään vaan laittaa vastaan, että ammattilaiset on sitä ja tätä...,. syvältä sieltä jostain... ja täysin väärässä, lääkkeet on yhtä syvältä... ja niissä on pelkkiä haittoja, jne. jne.
Eikä tästä kannata kenenkään vetää herneitä nenään, en tarkoita tätä kenellekään henkilökohtaisesti.
Uskallan jopa sanoa, että olin itse sairauteni alkuvuosina juuri tuollainen, mitä kuvailin, koska olin todella huonossa kunnossa psyykkisesti.
Omalla kohdalla asennoituminen ja ajatusmaailma, suhtautuminen kaikkeen muuttui paljon, kun aloin toipumaan. Eniten taisi auttaa se, kun onnistuin tutustumaan itseeni, ja opin pärjäämään itseni kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Normihoidolla voisi käsittää avohoidon ja osastolla tapahtuvan hoidon, molemmat lääkityksineen.
Terapia on jo vähän enemmän kuin pelkkää normihoitoa. Terapiaa ei yleensä anneta sairaalaosastolla, eikä psykiatrian poliklinikalla, jossa taas voi saada keskusteluapua, hoitajan kanssa.
Terapiaan on yleensä hakeuduttava erikseen, lähetteen toki voi saada sieltä poliklinikalta.

Lue lisää

osastohoito=lääkkeitä ja sormien pyöritystä (Oma kokemus anoreksian takia nuorena osastolla, siellä ei syömishäiriöön paljoa muuta saanut tukea)

Avohoitokin on lääkkeitä ja keskustelu hoitajan kanssa kerran kuussa eli jotain muutakin kaipaisi hoito kuin lääkkeitä+tätä

Anonyymi kirjoitti:

osastohoito=lääkkeitä ja sormien pyöritystä (Oma kokemus anoreksian takia nuorena osastolla, siellä ei syömishäiriöön paljoa muuta saanut tukea)

Avohoitokin on lääkkeitä ja keskustelu hoitajan kanssa kerran kuussa eli jotain muutakin kaipaisi hoito kuin lääkkeitä tätä

Lue lisää

Oletko miettinyt mitään tekemistä itsellesi ?
On olemassa jotain vertaistukipaikkoja, joissa voi tavata samanlaisista ongelmista kärsiviä ihmisiä, on mielenterveysyhdistyksiä, joissa on yhteistä toimintaa.
Iästä riippuen, myös nuorille ja nuorille aikuisille on omia paikkoja, toimintaa.

Anonyymi kirjoitti:

Kaikilla ei ole varaa yksityiseen terapiaan, ja julkisen puolen kautta on jokseenkin vaikeahkoa päästä, kun pitää hakea Kelan tukemaa, eikä se Kelakaan sitä kaikille myönnä.
Tämäkin on karvas totuus, että turhaa se on halveerata yhtään ketään, maitopurkkien ostoista tai muustakaan.

Lue lisää

Kaikilla ei ole myöskään varaa ostaa loputtomasti maitoa. Itseasiassa jopa rikkaimmatkin ihmiset joutuvat tekemään elämässään valintoja.

Ei tällä foorumilla montaa vuotta tarvitse ammattimaisesti vängätä, kun laskee ne digilaitteiden hinnat, nettimaksut ja mahdolliset turvapaketit, niin niiden hinnalla menee läpi jo useammankin ratkaisukeskeisen lyhytterapian.

Tämäkin on karvas totuus.

Anonyymi kirjoitti:

Kaikilla ei ole myöskään varaa ostaa loputtomasti maitoa. Itseasiassa jopa rikkaimmatkin ihmiset joutuvat tekemään elämässään valintoja.

Ei tällä foorumilla montaa vuotta tarvitse ammattimaisesti vängätä, kun laskee ne digilaitteiden hinnat, nettimaksut ja mahdolliset turvapaketit, niin niiden hinnalla menee läpi jo useammankin ratkaisukeskeisen lyhytterapian.

Tämäkin on karvas totuus.

Lue lisää

Pärjääkö millä tavalla nykypäivänä ilman nettiä ?
Kenties vielä mahdollista, vaikka vaikeaa se varmaan olisi.

Anonyymi kirjoitti:

Ymmärrän että sinulla on itselläsi jokin obsessio psykoosisairauksiin ja narsismiin,mutta käsittääkseni narsistisen persoonallisuushäiriödiagnoosin saanut voi hyötyä terapiasta oireisiinsa ja tietäen psykiatristen sairauden reliabiliteetin, en näe mitään syytä miksei ns. psykoosisairas mitä tämä ikinä tarkoittaakaan voi hyötyä terapiasta tai jopa parantua ns. psykoosisairaudestaan. Katsos kun se psykoosisairaus voi todellisuudessa olla

- seurausta erilaisilla kemikaaleilla pelleilemisestä
- trauma

jne joka psykiatrialla on pakkomielle nähdä jonain neurodegeneratiivisena sairautena johon ei mikään auta.

Lue lisää

Jokainen narsisti, tai psykoosisairas voi ihan itse mennä sinne terapiaan, parantua ja todistaa minun olevan väärässä.

Siihenasti se totuus ei lähde mihinkään, millään jossittelulla tai mutkuttelulla.

Katsos kun se itseään viattomana pitävä ihminen ei voi matkustaa keroputaalle, tai edes terapiaan vaan syyttelee traumoja ja erilaisia kemikaaleja.

Anonyymi kirjoitti:

Oletko miettinyt mitään tekemistä itsellesi ?
On olemassa jotain vertaistukipaikkoja, joissa voi tavata samanlaisista ongelmista kärsiviä ihmisiä, on mielenterveysyhdistyksiä, joissa on yhteistä toimintaa.
Iästä riippuen, myös nuorille ja nuorille aikuisille on omia paikkoja, toimintaa.

Lue lisää

Noita pitäis hoitotahon järjestää, toki osasin itse päästyäny ulos etsiä apua muualta

Osastolla oli se tekemisen ongelma, että ainakin omana aikana ei kännyköitä.yms edes ollut tai saanut pitää. Tästä toki 10v jo aikaa mutta perus ongelma lienee sama eli hoito lääkkeitä eikä oikein muuta. Toimii toki osalle, mutta anoreksiaan ei oikein toimi

Anonyymi kirjoitti:

Noita pitäis hoitotahon järjestää, toki osasin itse päästyäny ulos etsiä apua muualta

Osastolla oli se tekemisen ongelma, että ainakin omana aikana ei kännyköitä.yms edes ollut tai saanut pitää. Tästä toki 10v jo aikaa mutta perus ongelma lienee sama eli hoito lääkkeitä eikä oikein muuta. Toimii toki osalle, mutta anoreksiaan ei oikein toimi

Lue lisää

Osaatko sanoa, mikä juuri sinua auttaisi ?
Eli millaista apua ja tukea haluaisit ?

Anonyymi kirjoitti:

Kelan tuella ei pääse ja kaikilla ei varaa=terapiaa ei siis pääse vaikka haluaisikin

Tätäkin foorumia voisi käyttää vertaistukeen ja vinnkkien jakamiseen siihen, että miten sitä kelan tukea siihen terapiaan haetaan.

Sen sijaan täällä vain syytellään ja valitetaan. Haluatko kertoa miksi näipäin?

Anonyymi kirjoitti:

Osaatko sanoa, mikä juuri sinua auttaisi ?
Eli millaista apua ja tukea haluaisit ?

Nyt en enään tartte kun sain apua muualta, mutta silloinkun olin osastolla...Julkisen varassa jos olisin niin vieläkin olisi anoreksia

Noh terapia olis voinu anoreksiaan auttaa ja hoitohenkilökunta joka empaattosempi. Llin kuitenkin tuolloin teini joka pelkäsi koko paikkaa

Anonyymi kirjoitti:

Noita pitäis hoitotahon järjestää, toki osasin itse päästyäny ulos etsiä apua muualta

Osastolla oli se tekemisen ongelma, että ainakin omana aikana ei kännyköitä.yms edes ollut tai saanut pitää. Tästä toki 10v jo aikaa mutta perus ongelma lienee sama eli hoito lääkkeitä eikä oikein muuta. Toimii toki osalle, mutta anoreksiaan ei oikein toimi

Lue lisää

Erilaisia vertaisryhmiä on ollut jo ainakin jostain kahdeksankymmentäluvulta lähtien. Sekä miekkarin itsensä järjestäminä, kuin myös vapaaehtois yhdistysten toimintana.

Eli ongelma ei ole se etteikö niitä olisi, vaan se että ihmisen pitää itsensä sinne älytä mennä, koska se ei ole mitään pakkohoitoa.

Anonyymi kirjoitti:

Erilaisia vertaisryhmiä on ollut jo ainakin jostain kahdeksankymmentäluvulta lähtien. Sekä miekkarin itsensä järjestäminä, kuin myös vapaaehtois yhdistysten toimintana.

Eli ongelma ei ole se etteikö niitä olisi, vaan se että ihmisen pitää itsensä sinne älytä mennä, koska se ei ole mitään pakkohoitoa.

Lue lisää

Kerro miten teini menee? Ei ne välttämättä osaa ja mun aikana ei noista kukaan puhunut mitää. Ja joo Oulu kyseessä

Anonyymi kirjoitti:

Nyt en enään tartte kun sain apua muualta, mutta silloinkun olin osastolla...Julkisen varassa jos olisin niin vieläkin olisi anoreksia

Noh terapia olis voinu anoreksiaan auttaa ja hoitohenkilökunta joka empaattosempi. Llin kuitenkin tuolloin teini joka pelkäsi koko paikkaa

Lue lisää

Jos olet saanut avun muualta ja voit paremmin, hyvä niin.
Älä jää miettimään niitä menneitä aikoja ja tapahtumia, esim. huonoa osastokokemusta.
Sehän on kuitenkin jo taakse jäänyttä.
Keskity tähän hetkeen ja itseesi. Jos pyörittelet mielessäsi vanhoja ikäviä juttuja, vaikuttaa se ikävästi tähän nykyhetkeenkin.
Ole tyytyväinen, että nyt on paremmin kuin aiemmin.

Anonyymi kirjoitti:

Kerro miten teini menee? Ei ne välttämättä osaa ja mun aikana ei noista kukaan puhunut mitää. Ja joo Oulu kyseessä

Kahdeksankymmentäluvulla piti vielä osata soittaa puhelimella, kun oli enempi sellaisia suljettuja ryhmiä. Nykyisin riittää kun osaa vain mennä, kun kaikki toimii avoimin ovin ja matalan kynnyksen periaatteella.

Enkä vielä sellasta kouluu ole nähny, missä ei olis joku kukkahattutäti ollu näistä kertomassa, tai etteikö siellä koulun ilmotustaululla ole jotain suoraa puhelinnumeroa, tai QR koodia millä saa yhteyden.

Pikkasen pitää olla kuuhelo, jos tästäkin ongelmasta pitää syytellä muita.

Anonyymi kirjoitti:

Kahdeksankymmentäluvulla piti vielä osata soittaa puhelimella, kun oli enempi sellaisia suljettuja ryhmiä. Nykyisin riittää kun osaa vain mennä, kun kaikki toimii avoimin ovin ja matalan kynnyksen periaatteella.

Enkä vielä sellasta kouluu ole nähny, missä ei olis joku kukkahattutäti ollu näistä kertomassa, tai etteikö siellä koulun ilmotustaululla ole jotain suoraa puhelinnumeroa, tai QR koodia millä saa yhteyden.

Pikkasen pitää olla kuuhelo, jos tästäkin ongelmasta pitää syytellä muita.

Lue lisää

Jaa-a. En tiedä nykyhetkestä, oma osasto aika oli 2010-luvulla eli tosi sitten. Silloin ainakaan Oulussa ei tosiaan kukaan mistään ryhmistä puhunut minulle tai kellekkään. Nykyhetkestä en tiedä miten 13-16 vuotiaille annetaan apua. Ainakaan mun aikana ei näin toimittu. Hyväkun hoitohenkilökunta edes välitti kuunnella

Nykyisin joo koulussa on, eri asia sitten kuinka tehokasta se on. En ainakaan mitä itse nähnyt oleta noiden kovin hyvin anoreksiaan auttavan...

Anonyymi kirjoitti:

Jaa-a. En tiedä nykyhetkestä, oma osasto aika oli 2010-luvulla eli tosi sitten. Silloin ainakaan Oulussa ei tosiaan kukaan mistään ryhmistä puhunut minulle tai kellekkään. Nykyhetkestä en tiedä miten 13-16 vuotiaille annetaan apua. Ainakaan mun aikana ei näin toimittu. Hyväkun hoitohenkilökunta edes välitti kuunnella

Nykyisin joo koulussa on, eri asia sitten kuinka tehokasta se on. En ainakaan mitä itse nähnyt oleta noiden kovin hyvin anoreksiaan auttavan...

Lue lisää

jaa. Oulu on noin viisi kertaa isompi kuin tämä kyläpahanen missä minä asustelen, ja täälläkin niitä vaihtoehtoja löytyy, niin kuulostaa taas vähän sellaiselta uhriutumiselta.

Anonyymi kirjoitti:

jaa. Oulu on noin viisi kertaa isompi kuin tämä kyläpahanen missä minä asustelen, ja täälläkin niitä vaihtoehtoja löytyy, niin kuulostaa taas vähän sellaiselta uhriutumiselta.

Lue lisää

Ei se ole uhriutumista vaan oma kokemukseni Oulusta. Ehkäpä Oulussa vain huonompi henkilökunta silloinkuin itse olin? En toki tiedä nykyaikaa, mutta vähän epäilen muutosta. En tosin enään asu siellä vaan Helsingissä enkä ole mt palveluiden asiakas enään.

Mun anoreksia korjaantu yksityisen kautta, joka tosin vaati perinnön saannin. Kaikilla ei ole rahaa ja tää mun pointti olikin, julkisen pitäisi taata se apu kaikille. Ja oma kokemukseni on ettei osastolla osata kohdata nuoria lainkaan eikä syömishäiriöstä kärsiviä. Ja jos näitä ei osata niin mitem sitten ne muut psykoosisairaudet?

Anonyymi kirjoitti:

Nyt en enään tartte kun sain apua muualta, mutta silloinkun olin osastolla...Julkisen varassa jos olisin niin vieläkin olisi anoreksia

Noh terapia olis voinu anoreksiaan auttaa ja hoitohenkilökunta joka empaattosempi. Llin kuitenkin tuolloin teini joka pelkäsi koko paikkaa

Lue lisää

Pelkääminen on ihan luonnollista, mutta onko se perusteltua, tai onko se automaattisesti sen pelottavan asian vika?

Anonyymi kirjoitti:

Jaa-a. En tiedä nykyhetkestä, oma osasto aika oli 2010-luvulla eli tosi sitten. Silloin ainakaan Oulussa ei tosiaan kukaan mistään ryhmistä puhunut minulle tai kellekkään. Nykyhetkestä en tiedä miten 13-16 vuotiaille annetaan apua. Ainakaan mun aikana ei näin toimittu. Hyväkun hoitohenkilökunta edes välitti kuunnella

Nykyisin joo koulussa on, eri asia sitten kuinka tehokasta se on. En ainakaan mitä itse nähnyt oleta noiden kovin hyvin anoreksiaan auttavan...

Lue lisää

Kummastippa on asiat taantunut internetin myötä sitten 80. Luvun. Eihän vaan ole uusavuttomuutta?

Anonyymi kirjoitti:

Kummastippa on asiat taantunut internetin myötä sitten 80. Luvun. Eihän vaan ole uusavuttomuutta?

Vaikea tietää asioita joita ei kukaan kerro. Mulla ei edes ollut älykännyä vielä tuohon aikaan, ihan nokia oli.

Osaisitko ite tehä veroilmoituksen jos kukaan ei siitä sano sulle etkä tiedä sen olemassa olosta? Tuskin.

Ja pelko on tosiaan vähän vaikea juttu, ei varsinaisesti kenenkään vika suoraan. Olisin ehkä toivonut omana aikana enennän empatiaa, tosin nyt aikuisena tajuan resurssipulan.

Anonyymi kirjoitti:

Vaikea tietää asioita joita ei kukaan kerro. Mulla ei edes ollut älykännyä vielä tuohon aikaan, ihan nokia oli.

Osaisitko ite tehä veroilmoituksen jos kukaan ei siitä sano sulle etkä tiedä sen olemassa olosta? Tuskin.

Ja pelko on tosiaan vähän vaikea juttu, ei varsinaisesti kenenkään vika suoraan. Olisin ehkä toivonut omana aikana enennän empatiaa, tosin nyt aikuisena tajuan resurssipulan.

Lue lisää

Älä anna lapsuuden ja nuoruuden määrittää aikuisuuttasi.
Tee elämästäsi omannäköisesi, koskaan ei ole myöhäistä.

Anonyymi kirjoitti:

Älä anna lapsuuden ja nuoruuden määrittää aikuisuuttasi.
Tee elämästäsi omannäköisesi, koskaan ei ole myöhäistä.

Asiat on tosiaan nyt paremmin :) kerroin vain omat kokemukseni osastolta. Oulu oli kamala paikka. Kaikinpuolin.

Anonyymi kirjoitti:

Vaikea tietää asioita joita ei kukaan kerro. Mulla ei edes ollut älykännyä vielä tuohon aikaan, ihan nokia oli.

Osaisitko ite tehä veroilmoituksen jos kukaan ei siitä sano sulle etkä tiedä sen olemassa olosta? Tuskin.

Ja pelko on tosiaan vähän vaikea juttu, ei varsinaisesti kenenkään vika suoraan. Olisin ehkä toivonut omana aikana enennän empatiaa, tosin nyt aikuisena tajuan resurssipulan.

Lue lisää

En nyt puhu taaskaan kenestäkään henkilökohtaisesti, mutta teini ikään kuuluu sellainen teini angsti, vaikka teinille kuinka kerrotaan, että mitä pitää tehdä, niin teini haluaa opiskella kaiken aina kantapään kautta.

* vuosituhanteen vaihteessa jo jokaisessa koulussa ja kirjastossa oli tietokoneet joilla pääsi nettiin.

Anonyymi kirjoitti:

En nyt puhu taaskaan kenestäkään henkilökohtaisesti, mutta teini ikään kuuluu sellainen teini angsti, vaikka teinille kuinka kerrotaan, että mitä pitää tehdä, niin teini haluaa opiskella kaiken aina kantapään kautta.

* vuosituhanteen vaihteessa jo jokaisessa koulussa ja kirjastossa oli tietokoneet joilla pääsi nettiin.

Lue lisää

Niihän se kuuluu. Myönnetään. Meilläkin oli ala-asteella tietokoneet, niillä vaan ei oikein tehty mitään kun opet ei osannu (Jotain 2009-10 yms) joten lähinnä pelattiin sim cityä. Nyt näin 23v taas havainnut saman, meillä oli lukiossakin opettajia jotka just ja just osaa käyttää konetta. (Tää siis helsingissä). Tietty nää opet on niitä hieman vanhempia, mutta pelkkä tietokone ei takaa mitään.

Ja joo, teineillä omat jutut. Ei voida myös kieltää ettei osastoilla olisi huonoa henkilökuntaa. Ouluhan on päässyt uutisiinkin useasti tästä samasta syystä. Siellä ei näköjään asiat ole sitten omien aikojen yhtään muuttunut mihinkään (tässä nyt vanhempi juttu vuodelta 2023: https://yle.fi/a/74-20030459 )

Samainen osasto vielä millä ite olin aikoinaan...

Anonyymi kirjoitti:

Kaikilla ei ole varaa yksityiseen terapiaan, ja julkisen puolen kautta on jokseenkin vaikeahkoa päästä, kun pitää hakea Kelan tukemaa, eikä se Kelakaan sitä kaikille myönnä.
Tämäkin on karvas totuus, että turhaa se on halveerata yhtään ketään, maitopurkkien ostoista tai muustakaan.

Lue lisää

Vaikka kelan tuen saa, niin ihmisen pitää silti haluta sitä terapiaa ja omaa parantumistaan niin paljon että siihen on valmis panostamaan myös omaa rahaa.

Anonyymi kirjoitti:

Ymmärrän että sinulla on itselläsi jokin obsessio psykoosisairauksiin ja narsismiin,mutta käsittääkseni narsistisen persoonallisuushäiriödiagnoosin saanut voi hyötyä terapiasta oireisiinsa ja tietäen psykiatristen sairauden reliabiliteetin, en näe mitään syytä miksei ns. psykoosisairas mitä tämä ikinä tarkoittaakaan voi hyötyä terapiasta tai jopa parantua ns. psykoosisairaudestaan. Katsos kun se psykoosisairaus voi todellisuudessa olla

- seurausta erilaisilla kemikaaleilla pelleilemisestä
- trauma

jne joka psykiatrialla on pakkomielle nähdä jonain neurodegeneratiivisena sairautena johon ei mikään auta.

Lue lisää

Lyhykäisesti sanottuna Narsistit ja tavallaan myös skitsofreenikot hakevat terapiasta vain työkaluja sille omalle narsismilleen. Sen sijaan että työstäisivät terapiassa sitä omaa sairauttaan.

Anonyymi kirjoitti:

Lyhykäisesti sanottuna Narsistit ja tavallaan myös skitsofreenikot hakevat terapiasta vain työkaluja sille omalle narsismilleen. Sen sijaan että työstäisivät terapiassa sitä omaa sairauttaan.

Lue lisää

Kovin huonokuntoinen ihminen ei edes pääse terapiaan.
Ja kyllä terapeutti varmaan osaa nähdä, millainen ihminen terapiaa tulee hakemaan, ja olisiko siitä hänelle hyötyä.

Niin, ja joillain on sitten ihan oikea skitsofrenia, mikä tarvitsee lääkityksen, että ihminen pystyy elämään edes joten kuten. Lääkkeet auttaa ehkä eniten oireisiin, joillain ne pitää pahimmat harhat poissa.
Itsereflektio ja itsehoidollinen toiminta ei ihan kaikilta skitsofreenikoilta onnistu, ikävä kyllä.
Sehän olisikin upeaa, jos se olisi noin helppoa, olisi vähemmän skitsofreenikoita.

Anonyymi kirjoitti:

Niin, ja joillain on sitten ihan oikea skitsofrenia, mikä tarvitsee lääkityksen, että ihminen pystyy elämään edes joten kuten. Lääkkeet auttaa ehkä eniten oireisiin, joillain ne pitää pahimmat harhat poissa.
Itsereflektio ja itsehoidollinen toiminta ei ihan kaikilta skitsofreenikoilta onnistu, ikävä kyllä.
Sehän olisikin upeaa, jos se olisi noin helppoa, olisi vähemmän skitsofreenikoita.

Lue lisää

Niinno se riippuu myös mihin narratiiviin ns skitsofreenikko on iskostettu. Jos näet että sinulla on aivosairaus ja vedät kemikaaleja vaikka vointi on huonontunut niillä, etkä lopeta päihteidenkäyttöäsi niin kai sellaisen ennuste on huonompi kuin ihmisellä jolla on enemmän keinoja, ei käytä päihteitä ja näkee ongelmiensa ratkaisun holistisemmin. Ei identifioidu vahvasti diagnoosiinsa. Moniin turhaan valetaan pelkoa lääkelopetuksesta ja vieroitusta ei tehdä riittävän varoen

Anonyymi kirjoitti:

Niinno se riippuu myös mihin narratiiviin ns skitsofreenikko on iskostettu. Jos näet että sinulla on aivosairaus ja vedät kemikaaleja vaikka vointi on huonontunut niillä, etkä lopeta päihteidenkäyttöäsi niin kai sellaisen ennuste on huonompi kuin ihmisellä jolla on enemmän keinoja, ei käytä päihteitä ja näkee ongelmiensa ratkaisun holistisemmin. Ei identifioidu vahvasti diagnoosiinsa. Moniin turhaan valetaan pelkoa lääkelopetuksesta ja vieroitusta ei tehdä riittävän varoen

Lue lisää

No ulkoapäinhän se narratiivi joutuu tulemaan, jos se oma narratiivi on niin sairas, ettei sillä pärjää yhteiskunnassa.

Anonyymi kirjoitti:

No ulkoapäinhän se narratiivi joutuu tulemaan, jos se oma narratiivi on niin sairas, ettei sillä pärjää yhteiskunnassa.

Annettu narratiivi voi silti olla haitallinen ja uskoisin että kriittisyys ja kyseenalaistaminen voi myös auttaa ihmistä toipumisen ja toimintakyvyn tiellä.

Anonyymi kirjoitti:

Annettu narratiivi voi silti olla haitallinen ja uskoisin että kriittisyys ja kyseenalaistaminen voi myös auttaa ihmistä toipumisen ja toimintakyvyn tiellä.

Vaikka sanottaisiin, että olet/olen sairas, niin ei itse ole pakko ajatella niin, ei tarvitse asettua siihen sairaan " rooliin ".
On joskus kyllä käynyt niinkin päin, että ihminen on ollut tyytyväinen saatuaan diagnoosin, se on jollain tavalla helpottanut, kun itsellä on tiedossa, mikä on pielessä/vialla.
Riippuen täysin ihmisestä, hyvin on yksilöllistä.
Itsellänikin on kaksi diagnoosia, mutta yritän elellä sen verran normaalia elämää, mitä elän. Oikeastaan en edes yritä, vaan elän.
Minulla on diagnoosit, minä en ole ne diagnoosit.

Miksi ihminen ei voisi haluta parantua niin paljon, että se toimisi kaupallisesti, niin kuin norjassa?

Anonyymi kirjoitti:

Miksi ihminen ei voisi haluta parantua niin paljon, että se toimisi kaupallisesti, niin kuin norjassa?

Ei voi haluta parantua, kun ei käsitä olevansa sairaskaan.

Anonyymi kirjoitti:

Ei voi haluta parantua, kun ei käsitä olevansa sairaskaan.

Tästähän se lähtee. Toipuminen ja mahdollisesti jopa parantuminen alkaa siitä, kun ymmärtää oman tilanteensa.

Kahdella kaverillani oli aikoinaan Klotsapiinin annostus 900 mg vuorokaudessa.
Kuulosti ihan järkyttävältä määrältä. Ja kyllä sen kavereista näkikin, olivat aika lailla " pihalla ".

Minulla joka olin jo kokenut lääkkeistä haittaa psykiatri pumppasi neuroleptejä maksimiannokseen. Se johti siihen että iltaisin sain kamalia ahdistavia oloja kun oli ekstrapyramidaalioireita ja halusin päästä nahoistani. Käytännössä olo oli että pää sammui mutta kehoa oli pakko liikuttaa. Hakkasin nyrkkiä seinään niin että se oli verinen selvitäkseni tuosta olosta. Odotin osastolla tunnin tuskissani unilääkettä jotta oloni rauhoittuisi. Minua kidutettiin hoidossa.

Myöhemmin sain diagnoosin harmeista, en enää käyttänyt neuroleptejä enää koskaan ja hoidin itseäni kuntoon.

En koskaan aiemmin sietänyt esim masennuslääkkeissä isompaa annosta. Se teki minut turraksi, apaattiseksi ja välinpitämättömämmäksi elämästä sekä leikkasi seksuaalisuuden kokonaan. Zyprexa taas tappoi minut sisältä täysin, leikkasi kaikki endorfiinit, vaikeutti ajattelua, pakotti minut udun keskelle. Psykiatria on väkivaltaista ja traumat säilyy kehossa.

Anonyymi kirjoitti:

Minulla joka olin jo kokenut lääkkeistä haittaa psykiatri pumppasi neuroleptejä maksimiannokseen. Se johti siihen että iltaisin sain kamalia ahdistavia oloja kun oli ekstrapyramidaalioireita ja halusin päästä nahoistani. Käytännössä olo oli että pää sammui mutta kehoa oli pakko liikuttaa. Hakkasin nyrkkiä seinään niin että se oli verinen selvitäkseni tuosta olosta. Odotin osastolla tunnin tuskissani unilääkettä jotta oloni rauhoittuisi. Minua kidutettiin hoidossa.

Myöhemmin sain diagnoosin harmeista, en enää käyttänyt neuroleptejä enää koskaan ja hoidin itseäni kuntoon.

En koskaan aiemmin sietänyt esim masennuslääkkeissä isompaa annosta. Se teki minut turraksi, apaattiseksi ja välinpitämättömämmäksi elämästä sekä leikkasi seksuaalisuuden kokonaan. Zyprexa taas tappoi minut sisältä täysin, leikkasi kaikki endorfiinit, vaikeutti ajattelua, pakotti minut udun keskelle. Psykiatria on väkivaltaista ja traumat säilyy kehossa.

Lue lisää

Ja todellakin lääkeannokset ovat psykiatriassa liian isoja. Sehän on selvää.
Pienemmille naisille ja isommille miehille samat annokset. Metabolisoinnista viis.

Anonyymi kirjoitti:

Ja todellakin lääkeannokset ovat psykiatriassa liian isoja. Sehän on selvää.
Pienemmille naisille ja isommille miehille samat annokset. Metabolisoinnista viis.

Lääkkeen määrään vaikuttaa tietysti lääkkeen tarve. Iso mies voi tarvita sitä vähemmän, kuin pieni nainen.

Anonyymi kirjoitti:

Lääkkeen määrään vaikuttaa tietysti lääkkeen tarve. Iso mies voi tarvita sitä vähemmän, kuin pieni nainen.

Haittariskit ovat aina suurempia, mitä isompi annos lääkkeitä on.

Anonyymi kirjoitti:

Minulla joka olin jo kokenut lääkkeistä haittaa psykiatri pumppasi neuroleptejä maksimiannokseen. Se johti siihen että iltaisin sain kamalia ahdistavia oloja kun oli ekstrapyramidaalioireita ja halusin päästä nahoistani. Käytännössä olo oli että pää sammui mutta kehoa oli pakko liikuttaa. Hakkasin nyrkkiä seinään niin että se oli verinen selvitäkseni tuosta olosta. Odotin osastolla tunnin tuskissani unilääkettä jotta oloni rauhoittuisi. Minua kidutettiin hoidossa.

Myöhemmin sain diagnoosin harmeista, en enää käyttänyt neuroleptejä enää koskaan ja hoidin itseäni kuntoon.

En koskaan aiemmin sietänyt esim masennuslääkkeissä isompaa annosta. Se teki minut turraksi, apaattiseksi ja välinpitämättömämmäksi elämästä sekä leikkasi seksuaalisuuden kokonaan. Zyprexa taas tappoi minut sisältä täysin, leikkasi kaikki endorfiinit, vaikeutti ajattelua, pakotti minut udun keskelle. Psykiatria on väkivaltaista ja traumat säilyy kehossa.

Lue lisää

On aika outoa, kuinka toiset traumatisoituvat psykiatriasta, ja toiset taas eivät.
Olisi kamalan mielenkiintoista tietää, mistä sellainen johtuu.

Anonyymi kirjoitti:

On aika outoa, kuinka toiset traumatisoituvat psykiatriasta, ja toiset taas eivät.
Olisi kamalan mielenkiintoista tietää, mistä sellainen johtuu.

Ehkäpä kaikki eivät saa samantasoista harmia. Jos olisit saanut samantasoista harmia, ehkä sinäkin olisit traumatisoitunut.

Anonyymi kirjoitti:

Ehkäpä kaikki eivät saa samantasoista harmia. Jos olisit saanut samantasoista harmia, ehkä sinäkin olisit traumatisoitunut.

Jaa millä mittaat harmia?

Itse olen menettänyt omasta mielestäni koko normaalin elämän lapsena tapahtuneen hoitovirheen vuoksi.

Silti voin hyväksyä sen että hoito ei ole täydellistä, eikä minulla ole tarvetta haukkua hoitojärjestelmää siitä, että se yrittää parhaansa mukaan hoitaa.

Anonyymi kirjoitti:

On aika outoa, kuinka toiset traumatisoituvat psykiatriasta, ja toiset taas eivät.
Olisi kamalan mielenkiintoista tietää, mistä sellainen johtuu.

Osa ihmisistä on niin tillin tallin kun päätyyvät hoitoon, että se todellisuus vaan traumatisoi ne.

Anonyymi kirjoitti:

Osa ihmisistä on niin tillin tallin kun päätyyvät hoitoon, että se todellisuus vaan traumatisoi ne.

Olen itsekin ollut aikoinaan hoitoon mennessä tillin tallin, useampaankin kertaan.
Siltikin uskallan väittää, että psykiatrian avulla tulin loppujen lopuksi parempaan kuntoon.
Toki sen eteen oli tehtävä valtavasti myös itse työtä.
On sitä harmiakin tullut koettua, lääkevaihdokset, annosten nostot, lääkkeiden lopetukset, yhdessä paikassa henkilökunnalta todella törkeää käytöstä kaikkia osaston potilaita kohtaan. Paljon hyviä, mutta myös huonoja kokemuksia. Sekä myös jäljelle jääneet haitat, kognitiiviset ongelmat, hermostosairaus.
Nämä ovat olleet osa minun elämääni, ja sen kanssa minun on pärjättävä. Eniten lohduttaa, että ne ajat ovat takanapäin. Oma ajatukseni on aina ollut, että ei tätä päivää kannata pilata eilisellä.
Itse en ole, eikä moni muukaan, traumatisoituvaa tyyppiä.
Toki ymmärrän, että joillekin voi traumoja jäädäkin, en siihen pysty ottamaan kantaa, ikäväähän se on.

Anonyymi kirjoitti:

Osa ihmisistä on niin tillin tallin kun päätyyvät hoitoon, että se todellisuus vaan traumatisoi ne.

Lääkehaitat ainakin traumatisoi minut.

Anonyymi kirjoitti:

Jaa millä mittaat harmia?

Itse olen menettänyt omasta mielestäni koko normaalin elämän lapsena tapahtuneen hoitovirheen vuoksi.

Silti voin hyväksyä sen että hoito ei ole täydellistä, eikä minulla ole tarvetta haukkua hoitojärjestelmää siitä, että se yrittää parhaansa mukaan hoitaa.

Lue lisää

No itse koin että kiduin siis ihan konkreettisesti tunsin loppuvaiheessa hoidon kidutuksena kun söin lääkkeitä mitä en sietänyt mutta psykiatri vain tunki lisää. Haitat aikaansai itsemurha-ajatuksia. Miksi vertaat omaa kokemustasi toisten kokemuksiin?

Anonyymi kirjoitti:

No itse koin että kiduin siis ihan konkreettisesti tunsin loppuvaiheessa hoidon kidutuksena kun söin lääkkeitä mitä en sietänyt mutta psykiatri vain tunki lisää. Haitat aikaansai itsemurha-ajatuksia. Miksi vertaat omaa kokemustasi toisten kokemuksiin?

Lue lisää

Jos et ole kokenut sitä että unesi on häiriintynyt lääkevieroituksessa, et voi istua paikallaan vaan pakko liikuttaa itseään ekstrapyramidaalioireiden kanssa ja mietit suunnilleen joka hetki päivästä että lähteäkö sillalle hyppäämään vai ei niin ehkä et voi verrata. Ja siis kidut joka hetki. Et voi paeta tuota oloa juuri mihinkään. Samaan aikaan psykiatri tunkee lisää kamaa joka pahentaa oloa . Se on se olo mikä on ajanut ihmisiä itsemurhiin ja uskoisin että ne varoitykset tietyissä lääkepaketeissa saattanee liittyä juuri tuonkaltaisiin olotiloihin. Mikäpäs se nukkuessa ja kun on jotain elämänlaatua. Ainoa syy miksi olen elossa on todennäköisesti että tajusin harmin, sain haittadiagnoosin, asianmukaista hoitoa harmiin. Mutta sitä ennen meni piiiitkiä aikojs ettei harmia otettu vakavasti. Hermostoni oli tuhannen sekaisin kaiken tuon jälkeen ja meni n. kuukausia - vuosi että olotila oli jokseensakin inhimillinen ja vuosia että palautumista harmeista tapahtui kunnolla. Psyykenlääkkeiden puhkaisemista autonomisen hermoston häiriöistä meni vuosia toipua tähän pisteeseen jossa toipuminen eu ole sstaprosenttista

Anonyymi kirjoitti:

Jos et ole kokenut sitä että unesi on häiriintynyt lääkevieroituksessa, et voi istua paikallaan vaan pakko liikuttaa itseään ekstrapyramidaalioireiden kanssa ja mietit suunnilleen joka hetki päivästä että lähteäkö sillalle hyppäämään vai ei niin ehkä et voi verrata. Ja siis kidut joka hetki. Et voi paeta tuota oloa juuri mihinkään. Samaan aikaan psykiatri tunkee lisää kamaa joka pahentaa oloa . Se on se olo mikä on ajanut ihmisiä itsemurhiin ja uskoisin että ne varoitykset tietyissä lääkepaketeissa saattanee liittyä juuri tuonkaltaisiin olotiloihin. Mikäpäs se nukkuessa ja kun on jotain elämänlaatua. Ainoa syy miksi olen elossa on todennäköisesti että tajusin harmin, sain haittadiagnoosin, asianmukaista hoitoa harmiin. Mutta sitä ennen meni piiiitkiä aikojs ettei harmia otettu vakavasti. Hermostoni oli tuhannen sekaisin kaiken tuon jälkeen ja meni n. kuukausia - vuosi että olotila oli jokseensakin inhimillinen ja vuosia että palautumista harmeista tapahtui kunnolla. Psyykenlääkkeiden puhkaisemista autonomisen hermoston häiriöistä meni vuosia toipua tähän pisteeseen jossa toipuminen eu ole sstaprosenttista

Lue lisää

Turvallisuuden tunne kehossa ei enää palaudu tuon jälkeen sataprosenttisesti vaikka tekisi mitä. Lukuisten aineiden purku sekoitti kehoni välittäjäaineet. Meidän kehoa ei ole suunnitelti evoluution valossa moiseen välittäjäaineiden sotkemiseen ja sen seurauksiin. Stressitila kehossa oli lukuisten lääkepurkujen aikana karmea.

Anonyymi kirjoitti:

Lääkehaitat ainakin traumatisoi minut.

Koetko edelleen haittaa lääkityksistä, siis onko sinulla edelleen lääkitys ?
Onko haitta fyysistä vai psyykkistä ?
Jos olet ilman lääkkeitä, ja elämäsi on nyt parempaa, nauti siitä, älä jää kiinni menneeseen.
Varmaan kuka vaan voisi traumatisoitua, jos ei päästäisi koskaan irti menneistä vaikeuksista ja ongelmista.

Anonyymi kirjoitti:

No itse koin että kiduin siis ihan konkreettisesti tunsin loppuvaiheessa hoidon kidutuksena kun söin lääkkeitä mitä en sietänyt mutta psykiatri vain tunki lisää. Haitat aikaansai itsemurha-ajatuksia. Miksi vertaat omaa kokemustasi toisten kokemuksiin?

Lue lisää

Ihmisillä on usein tapana vertailla omia kokemuksiaan muiden kokemuksiin, monissakin asiayhteyksissä. Se ei vain aina ole ihan järkevää, tai ainakin se olisi pystyttävä tekemään ns. terveellä tavalla.

Anonyymi kirjoitti:

Jos et ole kokenut sitä että unesi on häiriintynyt lääkevieroituksessa, et voi istua paikallaan vaan pakko liikuttaa itseään ekstrapyramidaalioireiden kanssa ja mietit suunnilleen joka hetki päivästä että lähteäkö sillalle hyppäämään vai ei niin ehkä et voi verrata. Ja siis kidut joka hetki. Et voi paeta tuota oloa juuri mihinkään. Samaan aikaan psykiatri tunkee lisää kamaa joka pahentaa oloa . Se on se olo mikä on ajanut ihmisiä itsemurhiin ja uskoisin että ne varoitykset tietyissä lääkepaketeissa saattanee liittyä juuri tuonkaltaisiin olotiloihin. Mikäpäs se nukkuessa ja kun on jotain elämänlaatua. Ainoa syy miksi olen elossa on todennäköisesti että tajusin harmin, sain haittadiagnoosin, asianmukaista hoitoa harmiin. Mutta sitä ennen meni piiiitkiä aikojs ettei harmia otettu vakavasti. Hermostoni oli tuhannen sekaisin kaiken tuon jälkeen ja meni n. kuukausia - vuosi että olotila oli jokseensakin inhimillinen ja vuosia että palautumista harmeista tapahtui kunnolla. Psyykenlääkkeiden puhkaisemista autonomisen hermoston häiriöistä meni vuosia toipua tähän pisteeseen jossa toipuminen eu ole sstaprosenttista

Lue lisää

Jos on jo mennyt vuosia, kuten mainitsit, niin miksi edelleen pyörittelet sitä mennyttä aikaa mielessäsi ?
Eikö menneistä olisi hyvä päästää irti, jos se kovin häiritsee tätä hetkeä ? Ja olla vain tyytyväinen siihen, että tilanne on nykyään parempi ( siis jos on ).

Anonyymi kirjoitti:

On aika outoa, kuinka toiset traumatisoituvat psykiatriasta, ja toiset taas eivät.
Olisi kamalan mielenkiintoista tietää, mistä sellainen johtuu.

Psykiatrit vainoavat pahimmin skitsofreniadiagnosoimiaan. Erityisesti jos joutuu rikoksen uhriksi tai johonkin muuhun epätavalliseen elämäntilanteeseen, on vaarassa. Et voi sille mitään vaikka kuinka yrität selviytyä. Psykiatria on usein kuitenkin rikoksista pahin.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatrit vainoavat pahimmin skitsofreniadiagnosoimiaan. Erityisesti jos joutuu rikoksen uhriksi tai johonkin muuhun epätavalliseen elämäntilanteeseen, on vaarassa. Et voi sille mitään vaikka kuinka yrität selviytyä. Psykiatria on usein kuitenkin rikoksista pahin.

Lue lisää

Nyt menee taas puurot ja vellit sekaisin. Silloin kun joutuu rikoksen uhriksi, niin pitää mennä poliisille. Sillä ei ole mtiään tekemistä pyskiatrian kanssa, ellei sitten ihan itse rupea höyrypäissään keksimään niitä rikoksia, silloin on tietysti psykiatriansa ansainnut.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatrit vainoavat pahimmin skitsofreniadiagnosoimiaan. Erityisesti jos joutuu rikoksen uhriksi tai johonkin muuhun epätavalliseen elämäntilanteeseen, on vaarassa. Et voi sille mitään vaikka kuinka yrität selviytyä. Psykiatria on usein kuitenkin rikoksista pahin.

Lue lisää

Ammattilaiset ei oikeasti vainoa, edes sairasta ihmistä.
Skitsofrenian oireistoon kuuluu myös vainoharhaisuus, epämääräiset luulot, jne.
Sen takia taitaa vaan tuntua, että jotenkin vainottaisiin.

Anonyymi kirjoitti:

No itse koin että kiduin siis ihan konkreettisesti tunsin loppuvaiheessa hoidon kidutuksena kun söin lääkkeitä mitä en sietänyt mutta psykiatri vain tunki lisää. Haitat aikaansai itsemurha-ajatuksia. Miksi vertaat omaa kokemustasi toisten kokemuksiin?

Lue lisää

Miksi oletat että oma kitumiskokemuksesi on arvokkaampi kuin muiden kitumiskokemukset, ja siksi määrittäisi sen, että onko hoito hyvää vai huonoa suurimmalle osalle ihmisiä?

Anonyymi kirjoitti:

Turvallisuuden tunne kehossa ei enää palaudu tuon jälkeen sataprosenttisesti vaikka tekisi mitä. Lukuisten aineiden purku sekoitti kehoni välittäjäaineet. Meidän kehoa ei ole suunnitelti evoluution valossa moiseen välittäjäaineiden sotkemiseen ja sen seurauksiin. Stressitila kehossa oli lukuisten lääkepurkujen aikana karmea.

Lue lisää

Turvallisuuden tunne onkin aivoissa, ei kehossa muuten.
Toki aivojen sisältämät tunteet voivat aiheuttaa fyysistäkin haittaa.

Anonyymi kirjoitti:

Turvallisuuden tunne onkin aivoissa, ei kehossa muuten.
Toki aivojen sisältämät tunteet voivat aiheuttaa fyysistäkin haittaa.

Turvallisuuden tunne on autonomisessa hermostossa joka voi jäädä hälytystilaan ainepurkujen ja haittojen seurauksena wsim sympaattinen hermosto voi jäädä kierroksille - olen yrittänyt rauhoittaa tuota mekanismia harjoittamalla kehoa ja aktivoimalla vagushermoa ja parasympaattista hermostoa. Esim traumat mitä lääkehaitat voi aiheuttaa jää kehoon muistijälkinä. Meillä on kehossa flight or fight mekanismi ja voisin väittää että sitä ei ole suunniteltu lääkehaittoja etenkään pitkittyneitä ajatellen. Ne on keholle valtava stressi ja ajaa jatkuvaa stressihormonien eritystä. Esim kun kävin ekstrapyramidaalioireita, lääkkeen aiheuttamia uniongelmia, heräilin adrenaliiniryöppyihin keskellä yörä vieroituksessa, pää sumussa vedin, ja autonominen hermosto oli sekaisin niin väitän että sillä oli merkittävä negatiivinen vaikutus hyvinvointiini.

Uskon että psyykenlääkkeet voi sotkea paljon tärkeitä mekanismeja - esim gaba ja glutamaatti voi mennä epätasapainoon, ja glutamaattia on liikaa. Tuo on toksista keholle ja mahsollisesti myös aivoille.

Kaikki ei ole tahdonalaista. Trauma varsinkaan mikä jää kehoon kidutuksesta mitä välittäjäaineuden sekoittumisesta seuraa. Eteenpäin on menty mutta hermosto on herkempi menemään kierroksille.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi oletat että oma kitumiskokemuksesi on arvokkaampi kuin muiden kitumiskokemukset, ja siksi määrittäisi sen, että onko hoito hyvää vai huonoa suurimmalle osalle ihmisiä?

Lue lisää

Oma kidutuskokemukseni on yhtä merkityksellinen kuin ihmisen joka ei ole kokenut haittaa ja on saanut hyötyä. Enpä mikään uniikki lumihiutale ole haittoineni kun seuraa nykyään lehtikirjoittelua jossa ei informaatiota saaneet ihmiset kärsii dependencestä aineisiinsa ja purkuongelmiin ja nuorilta on kemiallisesti viety seksuaalisuus PSSD:n muodossa

Anonyymi kirjoitti:

Turvallisuuden tunne on autonomisessa hermostossa joka voi jäädä hälytystilaan ainepurkujen ja haittojen seurauksena wsim sympaattinen hermosto voi jäädä kierroksille - olen yrittänyt rauhoittaa tuota mekanismia harjoittamalla kehoa ja aktivoimalla vagushermoa ja parasympaattista hermostoa. Esim traumat mitä lääkehaitat voi aiheuttaa jää kehoon muistijälkinä. Meillä on kehossa flight or fight mekanismi ja voisin väittää että sitä ei ole suunniteltu lääkehaittoja etenkään pitkittyneitä ajatellen. Ne on keholle valtava stressi ja ajaa jatkuvaa stressihormonien eritystä. Esim kun kävin ekstrapyramidaalioireita, lääkkeen aiheuttamia uniongelmia, heräilin adrenaliiniryöppyihin keskellä yörä vieroituksessa, pää sumussa vedin, ja autonominen hermosto oli sekaisin niin väitän että sillä oli merkittävä negatiivinen vaikutus hyvinvointiini.

Uskon että psyykenlääkkeet voi sotkea paljon tärkeitä mekanismeja - esim gaba ja glutamaatti voi mennä epätasapainoon, ja glutamaattia on liikaa. Tuo on toksista keholle ja mahsollisesti myös aivoille.

Kaikki ei ole tahdonalaista. Trauma varsinkaan mikä jää kehoon kidutuksesta mitä välittäjäaineuden sekoittumisesta seuraa. Eteenpäin on menty mutta hermosto on herkempi menemään kierroksille.

Lue lisää

Minulle tuli ilmeisimmin lääkitysten pitkäaikaisen käytön seurauksena ääreishermoston sairaus, joka ei parane ikinä. Jos huonosti käy, se vain pahenee ajan myötä, kuten on jo nytkin vuosien varrella käynyt, mennyt huonommaksi.
Kuitenkaan ole traumatisoitunut millään tavalla. Kai tämä elämä menee näinkin, kun ei muutakaan voi. Tärkeimpänä pidän, että psyykeni olen saanut parempaan kuntoon, mikä luultavasti auttaa kaiken kestämisessä. Jos psyykeni olisi heikommassa kunnossa, en olisi jaksanut tämän hermostovaivan kanssa.
Omalla kohdalla olen huomannut, että oma asennoitumiseni auttaa minua parhaiten.

Anonyymi kirjoitti:

Oma kidutuskokemukseni on yhtä merkityksellinen kuin ihmisen joka ei ole kokenut haittaa ja on saanut hyötyä. Enpä mikään uniikki lumihiutale ole haittoineni kun seuraa nykyään lehtikirjoittelua jossa ei informaatiota saaneet ihmiset kärsii dependencestä aineisiinsa ja purkuongelmiin ja nuorilta on kemiallisesti viety seksuaalisuus PSSD:n muodossa

Lue lisää

Ei kai lääkitysten haitoista ja hyödyistä tarvitse kilpailla ?
Kenen kokemus on merkityksellinen, kenen ei.
Kokemus on eniten merkityksellinen sille kokijalle itselleen.
Jokaiselle kokemus on henkilökohtainen, ei siihen toinen voi mennä sanomaan, ettei se niin olisi tms.

Mitä mainoksia nyt mahdat tarkoittaa ?
Psykiatria ei mainosta hoitojaan missään julkisissa paikoissa.