Politiikan moraali ja puoluevalinta

Minun puoluevalinnalla on minimivaatimus: politiikan pitää olla toteutettavissa myös silloin, kun kaikki kannattavat puoluetta.

Se tarkoittaa sitä, että puolueen julkistamat tavoitteet eivät ole mahdottomia ja/tai ristiriidassa sen kanssa, että puolue saisi yksin päättää kaikesta.

Yleensä lupauksia annetaan varsin löyhästi, mutta harvoin kerrotaan, mitä niiden toteuttaminen tarkoittaa maksupuolella. Kaikki kuitenkin tietävät, ettei ilmaisia lounaita ole.

Velan ottaminen ja veron kiristykset ovat sama asia koska velka muuttuu veroiksi tulevaisuudessa ainakin korkojen osalta. Koska pankkitoiminta on kannattavaa, lähes aina omilla tuloilla maksaminen on pankkien voittojen verran halvempaa kuin velalla eläminen. Se ei riipu poliittisesta vakaumuksesta vaan tosiasia oikealta vasemmalle.

On toki olemassa investointeja, jotka tuottavat enemmän voittoa kuin korot ovat ja sellaiseen kannattaa käyttää rahaa. Yleensä politiikassa investointi ei kuitenkaan tarkoita sijoittamista vaan rahan käyttöä ilman, että sitä koskaan sa tuloina takaisin. Koulutus on poikkeus, muttei mikä tahansa koulutus eli yliopiston kannattavuudella ei voi perustella yksisarvisten hoitokoulutusta tai salsakursseja.

Eli valitsemani puolueen pitää pystyä hoitamaan sekä menot, että tulot uskottavasti.
Tulot ovat politiikassa verotuloja ja käytännössä tehtyä työtä. Valitsemani puolueen pitää pystyä perustelemaan uskottavasti, että heidän tavoitteiden toteuttaminen on mahdollinen kerätyillä verotuloilla ihan maailman tappiin asti.

Minimivaatimuksen täyttäminen voi perustua vain siihen, että ihmiset tekevät tarpeeksi tuottavaa työtä niin, ettei eletä velalla vaan keskimäärin omillaan. Jos jätetään väkivallan käyttäminen pois keinovalikoimasta, niin ihmisten pitää haluta tehdä töitä. Töiden pitää olla sellaisia, että ne tuottavat tarpeeksi ja työtunteja pitää olla riittävästi.

Monesti vaalilupaukset ovat kuitenkin päinvastaisia. Työn tekoa luvataan vähentää tai keventää ja silti rahaa luvataan käyttää enemmän palveluihin. Ehkä niin voi tehdä, mutta kukaan ei ole näyttänyt laskelmia.

Ihan ensimmäiseksi epäilen sitä, että tuottavuutta voisi lisätä samalla vähentäen työntekoa. Jos se olisi mahdollista, yritykset olisivat tehneet sen jo koska se antaisi suunnatonta kilpailuetua muihin nähden. Vaikka esimerkiksi neljän päivän viikosta maksettaisiin saman verran kuin viiden, niin säästöjä tulisi sivukuluissa kuten siivouksessa, sähköissä jne.

Verojen korottaminen olisi triviaaliratkaisu kaikkiin rahaan liittyviin ongelmiin. Se toimii vain tiettyyn rajaan asti, jonka jälkeen verotulot vähenevät, vaikka verotus kiristyy. Meillä ollaan jo nyt siinä, ettei lääkäreiden kannata tehdä viittä päivää viikossa töitä koska viidennestä päivästä ei jää verojen jälkeen rahaa käteen. Se on ongelma myös muilla aloilla etenkin, kun koulutuksesta saatava hyöty pienenee ja investoinnin arvo heikkenee peräti 20% saman tien.

Verotuksen kiristyminen vaikuttaa myös siihen, että koviten verotetut, eli ne, joihin on eniten laitettu rahaa, muuttavat toiseen maahan. Myös suorittava työ siirtyy muualla siinä määrin, kuin se on mahdollista. Yritykset lähtevät ja viimeinen sammuttaa valot.

Talous on monimutkainen asia, mutta jos sen hoitaminen on puolueen ohjelmassa jätetty muille, niin puolue ei ole vakavasti otettava,