Hyvät Suomen rikolliset,
Kirjoitan teille tuntemattomana, mutta ihmisenä ihmiselle.
Jokainen meistä kantaa mukanaan tarinaa, jota toiset eivät näe. Joku on kasvanut ilman turvaa, toinen on oppinut selviytymään tavoilla, joita yhteiskunta ei hyväksy. Jollekin rikos on ollut pakon sanelemaa, toiselle kapinaa tai hetken hairahdus. Se ei tee teosta oikeaa, mutta se tekee teistä ihmisiä – ja ihmisyys on enemmän kuin yksittäiset teot.
Tämä ei ole kirje anteeksiantamisesta eikä tuomitsemisesta. Tämä on yritys kohdata teidät ilman halveksuntaa, mutta myös ilman romantisointia. Rikokset satuttavat. Ne murentavat luottamusta, rikkovat toisten elämää, joskus peruuttamattomasti. Uhrien ääniä ei voi eikä saa sivuuttaa.
Mutta samalla on totta, että ihminen voi muuttua. Voi pysähtyä ja kysyä: Haluanko jatkaa näin? Muutos ei ole helppoa. Se voi vaatia vuosia, nöyryyttä, katumusta ja epäonnistumisia. Mutta se on mahdollista.
Toivon, että edes yksi teistä tämän luettuaan pysähtyy. Miettii, millainen elämä olisi, jos ei enää tarvitsisi pelätä, paeta, valehdella tai satuttaa. Miettii, millainen ihminen voisi olla, jos alkaisi rakentaa, ei repiä. Ei muiden vuoksi – vaan itsensä vuoksi.
Suomessa on olemassa tukea niille, jotka haluavat uuden alun. On rikosseuraamuslaitos, kuntoutusohjelmia, järjestöjä ja yksittäisiä ihmisiä, jotka haluavat auttaa. Mutta ensimmäinen askel lähtee aina sisältä: halusta tulla paremmaksi.
Ihmisarvo ei katoa rikoksen myötä, mutta sen voi joutua ansaitsemaan takaisin teoillaan. Uudelleen ja uudelleen.
Kirjoitan teille tuntemattomana, mutta ihmisenä ihmiselle.
Jokainen meistä kantaa mukanaan tarinaa, jota toiset eivät näe. Joku on kasvanut ilman turvaa, toinen on oppinut selviytymään tavoilla, joita yhteiskunta ei hyväksy. Jollekin rikos on ollut pakon sanelemaa, toiselle kapinaa tai hetken hairahdus. Se ei tee teosta oikeaa, mutta se tekee teistä ihmisiä – ja ihmisyys on enemmän kuin yksittäiset teot.
Tämä ei ole kirje anteeksiantamisesta eikä tuomitsemisesta. Tämä on yritys kohdata teidät ilman halveksuntaa, mutta myös ilman romantisointia. Rikokset satuttavat. Ne murentavat luottamusta, rikkovat toisten elämää, joskus peruuttamattomasti. Uhrien ääniä ei voi eikä saa sivuuttaa.
Mutta samalla on totta, että ihminen voi muuttua. Voi pysähtyä ja kysyä: Haluanko jatkaa näin? Muutos ei ole helppoa. Se voi vaatia vuosia, nöyryyttä, katumusta ja epäonnistumisia. Mutta se on mahdollista.
Toivon, että edes yksi teistä tämän luettuaan pysähtyy. Miettii, millainen elämä olisi, jos ei enää tarvitsisi pelätä, paeta, valehdella tai satuttaa. Miettii, millainen ihminen voisi olla, jos alkaisi rakentaa, ei repiä. Ei muiden vuoksi – vaan itsensä vuoksi.
Suomessa on olemassa tukea niille, jotka haluavat uuden alun. On rikosseuraamuslaitos, kuntoutusohjelmia, järjestöjä ja yksittäisiä ihmisiä, jotka haluavat auttaa. Mutta ensimmäinen askel lähtee aina sisältä: halusta tulla paremmaksi.
Ihmisarvo ei katoa rikoksen myötä, mutta sen voi joutua ansaitsemaan takaisin teoillaan. Uudelleen ja uudelleen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Suurin osa "Rikollisista" -on Matu/Mamu ja Paperittomia-Paskiaisia - !
Jos olisi ollu tiukempi kontrolli ja olis käännytetty takaisin -olis tilanne parempi
- Mutta - SDP ja ÄäriVasemmisto ja MYRKYN-Vihreät -HAALASI- kaikki jotka oli tulossa Suomeen - siis - Tappajat / Raiskaajat / Rosvot - jne ;
- SYYLLISIÄ- Vankiloiden täyttymiseen "Rikollisilla" -on Vain ja Ainoastaan ;
SDP ja ÄäriVasemmisto ja MYRKYN-Vihreät -puolueet - ! ( nuo -SAASTAT- )
🤍🤗🤍😊🤍
Kiitos sinulle aloittaja!
Olet ottanut tärkeän asian esille ja haluat ystävällisesti auttaa.
Olet syvällinen ja ymmärrät ihmismieltä, yrität auttaa.
Valitettavasti tähänastinen sinulle vastaaja ei ymmärrä.
Olen itse huomannut, että 10 käskyä todella toimivat.
Kun ei valehtele, ei varasta ja ei tee muutenkaan vastoin käskyjä, niin ei tarvitse milloinkaan joutua lain kouriin ja voi nukkua puhtain mielin.
Kaikilla on vaikeuksia ja koettelemuksia, mutta ne opettavat ihmistä.