Rikollisille

Hyvät Suomen rikolliset,

Kirjoitan teille tuntemattomana, mutta ihmisenä ihmiselle.

Jokainen meistä kantaa mukanaan tarinaa, jota toiset eivät näe. Joku on kasvanut ilman turvaa, toinen on oppinut selviytymään tavoilla, joita yhteiskunta ei hyväksy. Jollekin rikos on ollut pakon sanelemaa, toiselle kapinaa tai hetken hairahdus. Se ei tee teosta oikeaa, mutta se tekee teistä ihmisiä – ja ihmisyys on enemmän kuin yksittäiset teot.

Tämä ei ole kirje anteeksiantamisesta eikä tuomitsemisesta. Tämä on yritys kohdata teidät ilman halveksuntaa, mutta myös ilman romantisointia. Rikokset satuttavat. Ne murentavat luottamusta, rikkovat toisten elämää, joskus peruuttamattomasti. Uhrien ääniä ei voi eikä saa sivuuttaa.

Mutta samalla on totta, että ihminen voi muuttua. Voi pysähtyä ja kysyä: Haluanko jatkaa näin? Muutos ei ole helppoa. Se voi vaatia vuosia, nöyryyttä, katumusta ja epäonnistumisia. Mutta se on mahdollista.

Toivon, että edes yksi teistä tämän luettuaan pysähtyy. Miettii, millainen elämä olisi, jos ei enää tarvitsisi pelätä, paeta, valehdella tai satuttaa. Miettii, millainen ihminen voisi olla, jos alkaisi rakentaa, ei repiä. Ei muiden vuoksi – vaan itsensä vuoksi.

Suomessa on olemassa tukea niille, jotka haluavat uuden alun. On rikosseuraamuslaitos, kuntoutusohjelmia, järjestöjä ja yksittäisiä ihmisiä, jotka haluavat auttaa. Mutta ensimmäinen askel lähtee aina sisältä: halusta tulla paremmaksi.

Ihmisarvo ei katoa rikoksen myötä, mutta sen voi joutua ansaitsemaan takaisin teoillaan. Uudelleen ja uudelleen.