Nuorena kiertäisin kone- ja metallialan kaukaa

Kone- ja metallialahan on mädäntymispisteen saavuttanut kusipaska cocktail, joka sinun odotetaan juovan hymy huulilla, samalla vielä ylistävän tämän taivaallisen drinkin makua ja vielä kerjäävän sitä polvillasi lisää. Työssä ei ole sinällään mitään vikaa, mutta kaikki muut ilmiöt pilaavat alan. Kun on yhdessä pajassa tai tehtaassa kuluttanut haalarinpersausta, niin voi sanoa nähneensä ne kaikki. Ilmiöt ovat aika universaaleja ja helposti nähtävissä. Vahvuus ja laajuus toki vaihtelee, mutta silti ne on helppo havaita joka paikassa.

Silmiinpistävin seikka on varmasti valtava eriarvoisuuden kuilu samassa asemassa oleville työntekijöille. Tämän voisi vaikka tiivistää niin, että toiselle annetaan piirustus ja käsketään tehdä piirustuksen mukainen kappale tietyssä ajassa. Toiselle annetaan kappale ja käsketään tehdä piirustus sen jälkeen, kun kappale on ehkä joskus valmis. Tämä pätee kaikkeen. Yleisistä käytännöistä, talon sääntöihin, kaikki vaihtelee henkilön mukaan. Suoraan sanottuna helvetin räikeää suosimista ja muutenkin aika helvetin häiriintynyttä meininkiä monella eri tasolla.

Metalliteollisuuden hyvä maine, jolla muuten vieläkin kalastellaan ihmisiä alalle, jonkinlaisena solidaaristen & oikeudenmukaisten iloisten rautakouraveikkojen lintukotona on pitkälti niiden vanhojen ja suurten ikäpolvien luoma, jotka ovat lähes kaikki eläköityneet. Heidän mukanaan meni se maailmakin. 2000-luvun alussa rahdattiin jo puolalaisia jarruttamaan palkkatason nousua ja rikkomaan työntekijöiden yhtenäisyyttä. Nykypäivänä tuodaan jo ympäri maailmaa työntekijöitä. Teollisuuden palkkataso on umpisurkea ja se menee tulevaisuudessa vain alaspäin. Tämä hallituskausi jälleen hyvä esimerkki, että ei se meno ainakaan tulevaisuudessa tule paremmaksi muuttumaan.

Metalliteollisuudessa tuli paljon hyviäkin tyyppejä vastaan ja jäi monia hyviä muistoja. Helvetin mukavia ja hauskoja ihmisiä tuli kohdattua runsaasti. Tapasi oikeasti älykkäitäkin ihmisiä, joilla oli jonkinlainen terve itsekunnioitus ja terve pää harteillaan. Mutta kyllä sinne sekaan on eksynyt aivan liian paljon sosiopaatteja, epätoivoisia mielistelijöitä, kaksinaamaisia valehtelijoita, epäkiitollisia persereikiä, alkoholisteja, vanhoja koulukiusaajia, paskanjauhajia ym. luonnehäiriöisiä ihmisiä, joista hyvin moni on valmis tekemään mitä tahansa säilyttääkseen työpaikkansa, turvatakseen sosiaalisen asemansa tai vaikka edetäkseen urallaan. Käytännössä vaikka oman mummon kaula vedetään ruosteisella partaterällä auki, jos tilanne sitä vaatii tai pomo käskee. Jonkinlainen kyvyttömyys tuntea häpeää, tuntui puuttuvan aika monelta. Viidakon lait monessa paikassa, vaikka muuta voidaan pinnalle projisoidakin.

Osaamista, koulutusta, työkokemusta ja tulosta tärkeämpää tuntui olevan olla oikealla ihmiselle sukua tai oikean ihmisen kanssa kaveri. Käytännössä ei pidä edes osata tehdä mitään, koska työt voidaan aina delegoida niille, jotka ne osaavat tehdä. Jollain tasolla sosiaalinen seurustelukulttuuri tuntui syrjäyttäneen ammatillisen osaamisen. Eletään jonkinlaisessa oudossa kuplassa, jota kukaan ei halua puhkaista. Hyvillä puhelahjoilla ja taipuisalla selkärangalla pääsee pitkälle, jos vain kehtaa. Lattiasta kattoon järjetön määrä turhia positioita ja keksittyjä asemia "oikeille ihmisille". Hyvän, osaavan ja tehokkaan työntekijän palkka tuntui olevan vain lisää töitä tehtäväksi. Tavallaan tuossa maailmassa saa rangaistuksen osaamisesta ja pätevyydestä, koska se johtaa pidemmässä juoksussa vain suurempaan työmäärään ja usein laajempaan vastuualueeseen samalla palkalla.