Yleistä oikeuslähteistä ja oikeudellisesta informaatiosta

Oikeuslähteet-tietopaketti > Yleistä oikeuslähteistä ja oikeudellisesta informaatiosta


Yleistä oikeuslähteistä ja oikeudellisesta informaatiosta

Oikeudellinen ratkaisutoiminta ja oikeustiede perustuvat oikeuslähteisiin ja niiden asianmukaiseen käyttöön. Oikeuslähde on juridisen päätöksenteon perustana viranomaisten toiminnassa, tuomioistuimissa ja oikeustieteellisessä tutkimuksessa.

Oikeuslähdeoppi ohjaa oikeuslähteiden käyttöä. Oikeuslähdeopissa määritellään, mitä oikeuslähteitä on käytettävä tai on sallittua käyttää ja mikä on oikeuslähteiden painoarvo ja keskinäinen etusijajärjestys. Oikeuslähdeopin mukaan esimerkiksi alemman asteinen säädös ei saa olla ristiriidassa ylemmän asteisen säädöksen kanssa.


​Laki

Keskeisin oikeuslähde Suomessa on laki. Tuomioistuinten ratkaisujen ja viranomaisten päätösten ja toiminnan on aina perustuttava lakiin. Tämä ns. lakisidonnaisuuden periaatteesta on kirjattu Suomessa perustuslain 2.3 §:ään (yleinen lakisidonnaisuuden periaate) ja 8 §:ään (rikosoikeudellinen laillisuusperiaate). Lainsäädännön ensisijaisuus oikeuslähteenä on kirjattu myös tuomioistuinlain 9 luvun 1 §:ään, jonka mukaan tuomaria sitoo ratkaisutoiminnassa vain laki.

Kansallisen lainsäädännön lisäksi oikeudellisessa ratkaisutoiminnassa tulisi noudattaa myös Euroopan unionin oikeutta ja niitä kansainvälisen oikeuden pakottavia normeja joihin Suomi on sitoutunut.


​Esityöt, oikeuskäytäntö ja muut oikeuslähteet

Lainsäädännön lisäksi tärkeitä oikeuslähteitä ovat lainsäätäjän tarkoitus ja kansallisten tuomioistuinten ratkaisukäytäntö.

Lainsäätäjän tarkoitus käy parhaiten esille lain valmisteluasiakirjoista, kuten komiteanmietinnöistä, työryhmäraporteista, hallituksen esityksistä ja eduskunnan valiokuntamietinnöistä. Oikeuskäytännön asema oikeuslähteenä perustuu ajatukseen siitä, että aiempaa ratkaisukäytäntöä vastaava tapaus ratkaistaan samalla tavalla. Oikeuskäytännön osalta eniten painoarvoa on ylimpien tuomioistuinten, eli korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden, ratkaisukäytännöllä.

Oikeudellisessa ratkaisutoiminnassa ja tulkinnassa on mahdollista hyödyntää myös muita oikeuslähteitä. Näiden oikeuslähteiden joukko on dynaamisempi ja painoarvo tilannekohtainen. Muita oikeuslähteitä ovat esimerkiksi tietyllä alalla vakiintuneet tavat ja menettelyt, oikeuskirjallisuus, oikeusvertailevat argumentit sekä käytännölliset, eettiset ja moraaliset argumentit.


​Oikeudelliset informaatiolähteet

Oikeudellinen informaatio on oikeudesta, oikeudellisesta toiminnasta ja oikeusinstituutioista kertovaa informaatiota kaikissa eri muodoissaan. Tiedonhakija saa tietoa oikeuslähteiden sisällöstä erilaisista informaatiolähteistä. Oikeudelliset informaatiolähteet ovat konkreettisia yleensä tekstimuotoisia dokumentteja, kuten lakikirjoja tai valiokuntien mietintöjä, jotka antavat tietoa jonkin oikeuslähteen sisällöstä. Oikeudelliset informaatiolähteet voivat olla painetussa tai sähköisessä muodossa.

Oikeustiede on tavanomaista enemmän informaatiosta riippuva ala ja tämän takia luotettavien informaatiolähteiden tuntemus on oikeustieteessä erittäin tärkeää.

Eduskunnan kirjaston kokoelmissa on laajasti saatavilla oikeudellisia informaatiolähteitä sekä painetussa että sähköisessä muodossa. Tarjoamme myös koulutusta ja neuvontaa informaatiolähteiden käytössä. Halutessa voi varata ajan myös henkilökohtaiseen tiedonhaun opastukseen.


Lähde:
https://www.eduskunta.fi/FI/naineduskuntatoimii/kirjasto/aineistot/kotimainen_oikeus/kotimaiset-oikeuslahteet/Sivut/Yleista-oikeuslahteista-ja-oikeudellisesta-informaatiosta.aspx


Hyvä tietää nämäkin asiat.