Mieheni on valmis lupaamaan, että hän joskus lupaa, että menemme naimisiin. Hän ei kuitenkaan voi vielä luvata, että menemme naimisiin, eli siis kihlautua. Mistä ihmeestä tässä on kyse?? Mitä tästä pitäisi ymmärtää? Mitä voi olla siinä välillä, kun voi luvata, että voi luvata, mutta ei voi luvata suoraan? Mitähäh? Eikä kysymys tosiaan ole mistään sellaisesta, että yrittää toppuutella minua, jotta saisi hienon kosinnan järjestettyä, eijei. Olen hämilläni.
lupauksen lupaaminen?
olen hämilläni
91160
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Voisin hyvin samaistua mieheesi tässä... Itsekkin olen varma siitä että haluan miesystäväni kanssa olla yhdessä hamaan tulevaisuuteen, mutta en todellakaan olisi vielä valmis kihlautumaan. Saattaa kuulostaa todella oudolta..
Itselläni syyt ovat edellisessä suhteessa, olen siis ollut aiemmin sekä kihloissa että naimisissa. Periaatteenani on aina ollut että kerran menen naimisiin enkä eroa, mutta toisimpa kävi. Nyt olen vastoin kaikkia periaatteitani alkanut kuitenkin harkitsemaan että voisin ehkä joskus tulevaisuudessa vielä mennä naimisiin.
Tässä vaiheessa voisin todellakin luvata että joskus lupaan kihlautua, mutta hetki ei tunnu oikealta. Eikä kyse ole todellakaan siitä että en rakastaisi nykyistä miesystävääni, päin vastoin mitään tällaista en ole tuntenut koskaan ennen!!
Todennäköisesti miehesi on yhtä hämillään kuin sinäkin, ehkä kyse on vain siitä että ei vielä halua ottaa ratkaisevaa askelta. En kuitenkaan sanoisi että miehesi ei sinusta välitä kun on kuitenkin jo lupauksen lupauksen antanut 8)
Vähän aikaa kun antaa vielä kulua niin kyllä kaikki varmasti järjestyy parhain päin!
En edelleenkään ymmärrä, mitä on lupauksen lupauksen ja itse lupauksen välissä? Miksi luvata antaa lupaus, jos sitä lupauksen antamista pitää vielä miettiä?
Vastauksesi antoi kuitenkin hieman uutta näkökulmaa, kiitos. Miehellä on takana vähemmän vapaaehtoinen kiristyskihlaus, ja siksi hän iskee jarrut pohjaan joka kerta, jos asiasta puhun. Ymmärrän kyllä hänen tunteensa, mutta niistä olisi syytä päästä yli. En aio pysyä naimattomana ikuisesti vain siksi, että miehellä on joku teinikihlaus vuosien takaa mennyt pipariksi. Jos (!) se on ainoa syy, sille pitäisi tehdä jotain.
Mutta mistäpä minä tiedän mikä se syy on, kun sitä ei minulle kerrota? "En minä tiiä!"
Olisin eri mieltä. Meillä on näemmä aivan eri ajattelutapa ja logiikka!
Et ole mielestäni varma. Koska et ole valmis ja epäröit. Ja kerrotkin että vain harkitset, että voisit "EHKÄ" joskus mennä naimisiin. Et voi varmaksi luvata kihlautua joskus? Eli et ole varma lupaatko joskus luvata. Jos olisit voisit jo nyt luvata! Siksi sinun pitäisi sanoa se EHKÄ. Eikä että lupaan tehdä jotakin. (Lupaaminenkin on siis jonkin asian tekemistä) Minusta se on aivan samanlainen lupaus kun, että lupaisit mennä naimisiin. Lupaat luvata sen joskus tehdä! Tässähän menee itsekkin kohta sekaisin...
Miksi ei voi mennä kihloihin sitten joskus jos ja kun on valmis. Ei kai sellaisia esilupauksia tarvitse tehdä. Sillä ei ole kuitenkaan merkitystä.
Jos lupaa harkita asiaa tms. niin se on eri asia. Tai sanoo, että olen melko varma tms.
Siis kummankin lupauksen luulisi olevan yhtä sitova. Mutta ilmeisesti ne ei sinulle ja alkuperäisen kysyjän miehelle ole? Koska uskallat ja olet valmis antamaan toisen lupauksen, mutta et toista?
Lupaus on minusta aina lupaus! Ei niitä ole eritasoisia...
Mä olen aina ollut sitä mieltä, että menen kihloihin vasta sitten kun tiedän varmasti että mennään naimisiin. Siis naimisiin vuoden sisällä kihlautumisesta.
Ehkä miehesi ei vielä ole valmis naimisiin, siksi ei ole vielä sinua sormustanut. Voi olla että hänellä on sama periaate...
Olemme keskustelleet tästä. Molemmat ovat samaa mieltä siitä, että kun kihlaudutaan, se todellakin tarkoittaa että ollaan menossa naimisiin, ilman mitään jossittelua. Meillä ei kuitenkaan ole mitään aikarajoja, ei miehellä ainakaan. Minusta tuon sopimuksen voi tehdä sitten kun on varma, että naimisiin mennään, mutta en näe mitään aikarajoja tarpeelliseksi. Minä tiedän nyt, että haluan mieheni kanssa naimisiin, mutta tiedän myös, että jos (!) haluamme "keskihienot" juhlat, se ei olisi mahdollista pariin vuoteen. Sitä en vielä tiedä millaiset häät haluamme, ei ole tullut mietittyä, koska se ei ole keskeistä. Mutta mielestäni itse tapahtuman kaukaisuus ei estä antamasta lupausta, jos tapahtuma on kuitenkin varmasti tulossa.
Tiedän, että mies ei ajattele "vuoden sisällä naimisiin" -tyylillä, mutta kiitoksia näkökulmasta! Kihloihin pitääkin mennä vasta sitten kun on valmis naimisiin, kihlaus EI ole harkinta-aikaa, mutta jos käytäntö menee poikkiteloin järjestelyjen kanssa, ei ole pakko heti alttarille juosta...
Tajusitkohan? Selitin huonosti.
Tuo on minustakin aivan hölmöä. Miksi ihmeessä luvataan luvata jotain? Lupaan nyt, että 3 päivän päästä lupaan imuroida sitten joskus (tai voi sanoa jo tarkan ajankin). Menee 3 päivää ja lupaa, että lupaan imuroida viikon päästä ja sitten viikon päästä imuroi. Ihan hyvin olisi heti voinut luvata imuroida... Tai lupaan, että joskus lupaan kastella talviturkkini. Aivan eri asioita, mutta sama periaate.
Minusta "lupaus luvata" (huh!) on jo lupaus mennä naimisiin. Jos kerta se lupaus siitä lupauksesta on annettu niin siihenhän sitten joskus päädytään. Yhtä varma lupaushan sekin on? Jos mies ei ole varma hänen ei pitäisi luvata luvata! Hän voisi sanoa, että "ehkä" tms.
Jos hän on valmis ja tietää haluavansa kanssasi naimisiin niin voisitte mennä kihloihin jo nyt. Koskahan se "joskus" muuten on?
Jos miehesi lupa ajotain muuta niin lupaako hän aina ensiksi luvata...?
Ihme pelleilyä... Mitähäh? Sanoisin minäkin!
Yritäppä tiedustella vielä miehen aivoituksia, että mitä tuo oikein tarkoittaa...
Sitähän kyllä näemmä tapahtuu paljon, että pariskunta yhdessä sopii koska menevät kihloihin. Hekin lupaavat luvata mennä naimisiin. Koska kihlaus on lupaus naimisiin menemisestä. Mutta se usein johtunee siitä, että haluavat tietyn päivän kihlauspäiväksi. Vaikka "teknisesti" he ovat jo kihloissa kun ovat asiasta sopineet.
Tuokin on hassua, mutta ehkä kuitenkin eri asia kun teidän tapauksessa.
Sinähän voisit vähän kiusata miestä ja sanoa, että kai voit ilmoittaa ilouutisen muille? Että aiotte mennä naimisiin? Että menette sitten joskus sen jälkeen kun mies on luvannut (niin ja sinäkin tietysti).
Puit ajatukseni loistavasti sanoiksi =) Otan aiheen uudestaan keskusteltavaksi tässä joskus sopivassa tilanteessa...