Taivaalta putoilevia kiviä?
Ihmiskunnalla on vielä lähihistoriassa ollut vaikeuksia uskoa, että taivaalta tulee kiviä. Eräs presidentti kutsui geologeja seonneeksi, ennemmin kuin suostui uskomaan.
Panttilainaamo- ohjelman panttilainaamoon tuotiin metallisen näköinen murikka, jonka tuojan suvussa se oli kulkenut ja sen uskottiin olevan meteori.
Asiantuntija vahvisti että kyseessä oli 19,7 kiloa painava meteori kuuluisalta Argentiinan Campo Del Cielo, "Taivaan kenttä"- nimen saaneelta putoamisalueelta, jonne rojahti kymmeniä, jopa satoja tonneja vastaavaa kiveä 2200-2700 eaa.
Kyseiset meteorit ovat 90% rautaa ja 10% nikkeliä.
Alkuperäiset asukkaat kutsuivat meteoriittien putoamisaluetta nimellä Piguem Nonraltá, jonka espanjalaiset käänsivät Campo del Cieloksi eli Taivaan aukioksi tai Taivaan kentäksi. Monissa alueen myyteissä kerrotaan törmäyksestä, ja joissakin vanhoissa uskomuksissa meteoriittia pidetään osana Aurinkoa.
Vaikka alkuperäisasukkaat vaikuttavat tietäneen, että meteoriitti oli peräisin Maan ulkopuolelta, eurooppalaisten oli pitkän aikaa vaikea uskoa taivaalta putoaviin kiviin, rautakappaleista puhumattakaan.
Vuonna 1794 fyysikko Ernst Chladni julkaisi teoksen, jossa hän ehdotti meteoriittien olevan peräisin avaruudesta. Hän epäröi teoksen julkaisua, koska tiesi kyseenalaistavansa vuosituhansien aikana vakiintuneen näkemyksen, jonka mukaan avaruudessa ei ole muita pienkappaleita kuin Kuu.
Chladnin onneksi 1790-luvulla nähtiin useita meteoriittiputoamisia, jotka vahvistivat hänen teoriaansa, mutta hän ei käynyt putoamisalueilla tai haastatellut silminnäkijöitä. Yleisesti ajatus taivaalta putoilevista kivistä koettiin edelleen epäuskottavana.
Koska Maapallo on käynyt läpi suuria mullistuksia kallioperää myöten, Maan pintaan osuneet meteoriitit ovat vanhimpia kappaleita, joihin ihminen voi koskea.
Suomessa jääkaudet ovat tehneet tepposiaan ja meiltä ei löydy niin helposti meteoreja, muita kuin jääkauden jälkeen pudonneita. Meillä ei myöskään ole ehjänä dinosaurusten fossiileja samasta syystä, vaikka muutoin olisikin.
https://blogs.helsinki.fi/hym-kuukauden-esine/2022/10/26/taivaallinen-tulokas-observatorion-meteoriitti/
Siitä ei siis ole kuin parisataa vuotta, kun vielä jopa osalla tiedemiehiä oli vaikeuksia uskoa taivaalta tulevan kiveä ja metallia.
Mutta esimerkiksi Tutankhamonin haudasta löydetty tikari oli tutkimusten mukaan tehty meteorin metallista.
Monella on tänä päivänä vaikeuksia vielä uskoa siihen että taivaalta voi tulla myös jonkun toisen teknologisen sivilisaation laitteita. Itse uskon toisiin ulottuvuuksiin ja aikaan, myös "kvanttiloikkiin", en suoranaiseen avaruusmatkailuun.
Ihmiskunnalla on vielä lähihistoriassa ollut vaikeuksia uskoa, että taivaalta tulee kiviä. Eräs presidentti kutsui geologeja seonneeksi, ennemmin kuin suostui uskomaan.
Panttilainaamo- ohjelman panttilainaamoon tuotiin metallisen näköinen murikka, jonka tuojan suvussa se oli kulkenut ja sen uskottiin olevan meteori.
Asiantuntija vahvisti että kyseessä oli 19,7 kiloa painava meteori kuuluisalta Argentiinan Campo Del Cielo, "Taivaan kenttä"- nimen saaneelta putoamisalueelta, jonne rojahti kymmeniä, jopa satoja tonneja vastaavaa kiveä 2200-2700 eaa.
Kyseiset meteorit ovat 90% rautaa ja 10% nikkeliä.
Alkuperäiset asukkaat kutsuivat meteoriittien putoamisaluetta nimellä Piguem Nonraltá, jonka espanjalaiset käänsivät Campo del Cieloksi eli Taivaan aukioksi tai Taivaan kentäksi. Monissa alueen myyteissä kerrotaan törmäyksestä, ja joissakin vanhoissa uskomuksissa meteoriittia pidetään osana Aurinkoa.
Vaikka alkuperäisasukkaat vaikuttavat tietäneen, että meteoriitti oli peräisin Maan ulkopuolelta, eurooppalaisten oli pitkän aikaa vaikea uskoa taivaalta putoaviin kiviin, rautakappaleista puhumattakaan.
Vuonna 1794 fyysikko Ernst Chladni julkaisi teoksen, jossa hän ehdotti meteoriittien olevan peräisin avaruudesta. Hän epäröi teoksen julkaisua, koska tiesi kyseenalaistavansa vuosituhansien aikana vakiintuneen näkemyksen, jonka mukaan avaruudessa ei ole muita pienkappaleita kuin Kuu.
Chladnin onneksi 1790-luvulla nähtiin useita meteoriittiputoamisia, jotka vahvistivat hänen teoriaansa, mutta hän ei käynyt putoamisalueilla tai haastatellut silminnäkijöitä. Yleisesti ajatus taivaalta putoilevista kivistä koettiin edelleen epäuskottavana.
Koska Maapallo on käynyt läpi suuria mullistuksia kallioperää myöten, Maan pintaan osuneet meteoriitit ovat vanhimpia kappaleita, joihin ihminen voi koskea.
Suomessa jääkaudet ovat tehneet tepposiaan ja meiltä ei löydy niin helposti meteoreja, muita kuin jääkauden jälkeen pudonneita. Meillä ei myöskään ole ehjänä dinosaurusten fossiileja samasta syystä, vaikka muutoin olisikin.
https://blogs.helsinki.fi/hym-kuukauden-esine/2022/10/26/taivaallinen-tulokas-observatorion-meteoriitti/
Siitä ei siis ole kuin parisataa vuotta, kun vielä jopa osalla tiedemiehiä oli vaikeuksia uskoa taivaalta tulevan kiveä ja metallia.
Mutta esimerkiksi Tutankhamonin haudasta löydetty tikari oli tutkimusten mukaan tehty meteorin metallista.
Monella on tänä päivänä vaikeuksia vielä uskoa siihen että taivaalta voi tulla myös jonkun toisen teknologisen sivilisaation laitteita. Itse uskon toisiin ulottuvuuksiin ja aikaan, myös "kvanttiloikkiin", en suoranaiseen avaruusmatkailuun.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Niin, eläimiä on täällä ollut satoja miljoonia vuosia ja ihminenkin eri muodoissaan miljoonia vuosia, niin mitä on tapahtunut nyt sitten reilussa sadassa vuodessa kun tuli tämä teknologian vallankumous ja tiedon aikakausi luulojen päälle ja mitä enemmän tiedetään, sitä enemmän on uusia kysymyksiä ilmassa. Nämä uudet kysymykset on vaikeampia kuin kysymys siitä että onko taivaalla muutakin matskua kuin maapallo ja kuu.