Miksi ateistit kehittivät teismit?

Älykkyys tai sen puute; miten vain sen ottaa.

Toinen suuri ateistinen alkuteoriahan, joka oli vielä muutama vuosikymmen sitten (ja jota osa kannatta tänäkin päivänä) kertoo, että toisenlaista tarinaa siitä, että ihmiskunnan alkuhämärä on ollut teismien peittämä. Ja, että erilaisella teknisellä kehityksellä on ollut asiaa, kun vanhakantaisesta ajattelusta on päästy eroon. Ja tämä edistys asioissa itsessään olisi osoitus jumalattoman todellisuuden luonteesta.

Kolmantena vaihtoehtona ateismista ateismin harjoittajien taholta annetun historian tutkimiseen on lausunto: " ateismi ei ole mitään ....", joka on mm. osan palstalla harjoitetuista ateismin muodoista selitys asialle. Eli kieltäytyminen asioista annettujen (ateismin harjoittajien tahoilta kerrottujen) vaihtoehtojen vertailusta.

Neljäntenä seikkana ateismin harjoittamisen alkumuodoista kerrotuista tarinoista voidaan antaa osan ateismin harjoittajien parissa oleva selitys, että ilmiöt ovat ihmiseen evoluution aikana tulleita kykyjä käsitellä asioita, mutta niiden taustalla eivät ole jotkin ateismia harjoittavan yksilön tai jonkin ryhmän tuntemattomat entiteetit. Vaan asioita voidaan harjoittaa entiteetti vapaasti mm. henkisen puolen kehittämiseksi.

Toki on olemassa ateismin motivoiman toiminnan monta muutakin lajia, joita palstalla on tuotu esille. Mutta nyt tarkoitus olisi käsitellä lähinnä ateistisen alkuteorian monimuotoisuutta ja niitä selityksiä, joita nykyisille ateismin muodoille annetaan ateismin parissa, sekä näiden teorioiden katkoskohtia.

Ateismi ei ollut ennen teismiä, vaan teismi (usko jumaluuksiin tai henkiolentoihin) on ihmisyhteisöissä vanhempi ilmiö kuin ateismi (jumaluskon hylkääminen).

Esihistoriallisella ajalla, kymmeniä tuhansia vuosia sitten, ihmisillä oli todennäköisesti jonkinlainen henkiusko, animismi tai esi-uskonto, jossa uskottiin luonnonilmiöiden ja eläinten olevan henkien asuttamia.

Tätä voidaan pitää varhaisena teistisen uskon muotona.

Ensimmäiset suuret teistiset uskonnot (esim. muinaisen Egyptin jumalat, hindulaisuus, Mesopotamian jumaluudet) ilmestyivät jo noin 3000–2000 eaa.

Näissä oli jo rakenteita, rituaaleja ja papistoa.

Ateismia tai kriittistä suhtautumista jumaluskoon alkoi näkyä vasta antiikin Kreikassa (n. 500–400 eaa.), esim. filosofi Diagoras Meliolainen oli yksi varhaisista tunnetuista ateisteista.

Kiinassa ja Intiassa oli myös filosofisia suuntauksia (kuten buddhalaisuus ja jainalaisuus), jotka kyseenalaistivat jumalien merkityksen tai jättivät ne kokonaan sivuun, mutta ne eivät olleet varsinaisesti "ateismia" nykymerkityksessä.

Teismi tuli siis ensin. Ihmisillä oli jumalusko tai henkiusko jo ennen kirjoitettua historiaa. Sitten alkoi kumoaminen.

Ateismi syntyi myöhemmin, kun ihmiset alkoivat kyseenalaistaa näitä uskomuksia filosofisesti ja tieteellisesti. Evoluutiota tämäkin.

Kerrankin LOISTAVA kysymys!

Ateistit tietenkin pitivät suurta hupia siitä, että he saattoivat keksimällä keksiä mahdollisimman absurdeja sääntöjä ja tarkkailla huvittuneina, kuinka uskovaiset ottivat ne vakavasti tuhansien vuosien ajan. He esimerkiksi päättivät, että olisi hauskaa kieltää kankaan, jossa on sekaisin pellavaa ja villaa (5. Moos. 22:11), koska miksipä ei – eihän mikään sano "jumalallinen totuus" kuten tekstiilikoostumuksen moraalinen paino.

He miettivät: entä jos määrättäisiin, että jos veljesi kuolee lapsettomana, sinun on mentävä naimisiin hänen vaimonsa kanssa (5. Moos. 25:5–10)? Aivan loistava tapa aiheuttaa perheriitoja vuosisadoiksi. Ja entäpä rituaalinen puhtaus – pitäisikö naisen kuukautisten aikaan koko yhteisön kohdella häntä saastaisena ja välttää koskemasta? Ehdottomasti! (3. Moos. 15:19–24). Mikään ei herätä kunnioitusta naisia kohtaan kuten jumalallinen kuukautiskammo.

Ateistit naureskelivat keskenään, kuinka he onnistuivat ujuttamaan kokonaisia ruokavaliojärjestelmiä, joissa esimerkiksi merenelävistä kelpaavat vain ne, joilla on sekä evät että suomut (3. Moos. 11:9–12). Ravintolarajoitteita 3000 vuotta ennen allergialistoja – nerokasta.

Kaiken huipuksi he kirjoittivat mukaan käskyn, että joka seitsemäs vuosi maata ei saa viljellä (3. Moos. 25:4), ja jäivät seuraamaan, kuinka ihmiset yrittivät sovittaa talousjärjestelmänsä muinaisen pellonhoitosuunnitelman mukaan. Ja tietenkin sapatti: ei valoa, ei tulta, ei työtä – täydellinen tapa estää ihmiset elämästä lauantaisin. Mikä voisi olla hauskempaa kuin katsella, miten ihmiset rakentavat kokonaisia elämänmuotoja näiden pilan päälle?

Kaiken tämän keskellä ateistit istuivat jossain antiikin kahvilassa, siemaillen viiniä, ja hymähtelivät: "Nämä oikeasti uskoivat tämän."

Missä he ovat, jotka vain hetki sitten kirjoittivat ikiaikaisesta ateismista, joka on ollut aina? Onko nyt kaikki sittenkin teismien luomaa? Eli tieteet ja taiteet kehittyivät teismien kehdossa aikoja ja etäisyyksiä mitattiin ja rakennuksia tehtiin. Josta sitten lopulta kehittyivät nykyiset tieteet ja taiteet?
Vai onko tämän sekunnin ateistinen teoria, että näin ei ollut, vaan ensin tuli salaiset ateistien killat, jotka hoitivat työmaakopeissaan asiat suuren teistisen yleisön tietämättä. Ja sitten luonnontieteitä aloitettiin harjoittamaan jumalattomuuden metodiikkaa sen tuloksiin lisäten, aivan kuin ateismilla olisi jokin suurempi merkitys sen suhteen miten luonto toimii? Mutta, ehkä jokin palstis voi esittää kaiken teoria siitä miten aate toimii ja mikä sen rooli esim. luonnontieteissä tulee esille? Vai ovatko tulokset riippumattomia siitä, mitä aatetta ihmiset harjoittavat? Koska voihan olla, että jossain ihmiset ovat sopineet jostain jotakin keskenään, joka ei perustu faktoihin?