ei ollut haaveiluun aikaa tuolla Unholanniemellä jos sitä siinä mielessä olisi osannut haaveillakaan, vaan kiireesti riensin "savupirtille", joka oli joskus Raja-Karjalasta siirretty. Sisällä oli mallia vanhasta asumistavasta, mutta se ei siihen aikaan kiinnostanut. Taisinpa vain kerran poiketa, ehkä pirtti ja sellaisessa asuminen oli vielä niin monen vanhan ihmisen mielessä, etteivät he tahtoneet enää jälkipolvelle esitellä. Mutta nyt ei sellaista ole edes esiteltävänä.
Savupirtin läheisyydessä oli Sortavalan hyppyrimäki. Siellä sen ajan tunnetut Sortavalalaiset mäkimiehet, Lingvistin Leevi ja Lemmetyiset pääsivät tuon nykyaikana suositun urheilulajin makuun.En usko, että moni suomalainen jaksaa muistaa Lahden MM-kisoissa 30-luvun lopulla (tai Lahden kisoissa) kun Sortavalan poika Leevi Lingvist hyppäsi ensimmäisen hyppynsä pitkälle, mutta kaatui! Sanoivat Leevin isän rikkoneen tuolinsa kun kuuli radiosta tuon hypyn selostuksen.
Sieltä mäestä mekin imimme innostuksemme talvisin. Kuka oli Paavo Nuotio, kuka Leevi ja joku sanoi. "nyt hyppää Lippo lemmetyinen!" Koulukavereissani oli jo silloin muutamia huimapäitä jotka uskalsivat hypätä Sortavalan mäestä. Savikkomaan Otto oli sellainen kaveri ja muuten niin hiljainen ja rauhallinen Lauri Jaatinen uskaltautui moiseen. Molemmat ovat jo siirtyneet tuonpuoleisiin. Mäkiennätys mäessä taisi olla alle 40 metriä. Meille vähemmän taitaville ja aremmille mäenlaskijoille riitti se, että laskimme korkeintaan mäen alastulorinteen ja sekin antoi mahtavan kyydin ja oudon tunteen vatsanpohjassa.
Vielä talviurheilusta ja sen aikaisesta urheilusta puhuttaessa emme voi sivuuttaa emmekä unohtaa slalomia, jonka toi Sortavalaan voimistelunopettaja, muutamaa kuukautta sitten 90 vuotta täyttänyt Tauno Juurtola. Siinä tenniskentän ja lotta-kahvilan välillä olivat ensimmäiset kilpailut.
Hyppyrimäestä palaan vielä vähän matkaa savupirtille päin ja ja alan nousta kohti Kuhavuoren huippua. Betoniportaita myöden matka onnistuu helposti. Ensimmäiseltä lepotasanteelta näen vielä hyvin laululavalle. Ja taas eteenpäin. Poikkean vähän syrjemmällä olevalle vesitornille josta on mainio näköala kaupunkiin. Vesisäiliö ei ole nykyaikainen, sienimäinen torni vaan vaatimattoman näköinen, kaiteella varustettu tasanne, jonka alla sijaitsee säiliö.
Säiliön tai säiliöiden suuruudesta en ole koskaan kuullut mainittavan, mutta tiedän, että vesi tulee säiliöön Helmijärvestä. Se sijaitsee noin 5 km päässä kaupungista, Anjalan kylän takana.
Vesi oli ennen sotia kirkasta ja maukasta ilman puhdistusta ja se virtasi pumppaamatta vesisäiliöön! Samoin vesi saatiin pumppaamatta myös 30 metriä torin pinnasta ylöspäin eli sen ajan korkeimpaankin rakennukseen saatiin vesi vaivatta tulemaan. Tässä lähellä on myös näkötorni, joka oli rakennettu vuosisadan alussa.
Me vanhemmat sortavalalaiset muistamme hyvin Puolustusvoimien filmikatsauksen Jatkosodan aikana kun filmissä näytettiin kuinka Tyttökoulun rakennusta tulitettiin suorasuuntaus tykillä Ei vielä Talvisodan aikana olisi voinut kuvitellakaan, että näin joskus tapahtuisi, mutta se oli tosiasia.
Kun olin rintamaveteraanien tilaisuudessa 18.3.1987, niin siellä kertoi Kuokkaniemeltä syntyisin oleva veteraani (Reino Kupiainen)kuinka heidän tykki oli juuri se, jota kuvattiin tulittamassa Tyttökoulun rakennusta. Kun sitten olimme veteraanimatkalla (18.8.91) niin Reino halusi käydä tuolla Kuhavuorella katsomassa entistä tykistöasemaan.
Savupirtin läheisyydessä oli Sortavalan hyppyrimäki. Siellä sen ajan tunnetut Sortavalalaiset mäkimiehet, Lingvistin Leevi ja Lemmetyiset pääsivät tuon nykyaikana suositun urheilulajin makuun.En usko, että moni suomalainen jaksaa muistaa Lahden MM-kisoissa 30-luvun lopulla (tai Lahden kisoissa) kun Sortavalan poika Leevi Lingvist hyppäsi ensimmäisen hyppynsä pitkälle, mutta kaatui! Sanoivat Leevin isän rikkoneen tuolinsa kun kuuli radiosta tuon hypyn selostuksen.
Sieltä mäestä mekin imimme innostuksemme talvisin. Kuka oli Paavo Nuotio, kuka Leevi ja joku sanoi. "nyt hyppää Lippo lemmetyinen!" Koulukavereissani oli jo silloin muutamia huimapäitä jotka uskalsivat hypätä Sortavalan mäestä. Savikkomaan Otto oli sellainen kaveri ja muuten niin hiljainen ja rauhallinen Lauri Jaatinen uskaltautui moiseen. Molemmat ovat jo siirtyneet tuonpuoleisiin. Mäkiennätys mäessä taisi olla alle 40 metriä. Meille vähemmän taitaville ja aremmille mäenlaskijoille riitti se, että laskimme korkeintaan mäen alastulorinteen ja sekin antoi mahtavan kyydin ja oudon tunteen vatsanpohjassa.
Vielä talviurheilusta ja sen aikaisesta urheilusta puhuttaessa emme voi sivuuttaa emmekä unohtaa slalomia, jonka toi Sortavalaan voimistelunopettaja, muutamaa kuukautta sitten 90 vuotta täyttänyt Tauno Juurtola. Siinä tenniskentän ja lotta-kahvilan välillä olivat ensimmäiset kilpailut.
Hyppyrimäestä palaan vielä vähän matkaa savupirtille päin ja ja alan nousta kohti Kuhavuoren huippua. Betoniportaita myöden matka onnistuu helposti. Ensimmäiseltä lepotasanteelta näen vielä hyvin laululavalle. Ja taas eteenpäin. Poikkean vähän syrjemmällä olevalle vesitornille josta on mainio näköala kaupunkiin. Vesisäiliö ei ole nykyaikainen, sienimäinen torni vaan vaatimattoman näköinen, kaiteella varustettu tasanne, jonka alla sijaitsee säiliö.
Säiliön tai säiliöiden suuruudesta en ole koskaan kuullut mainittavan, mutta tiedän, että vesi tulee säiliöön Helmijärvestä. Se sijaitsee noin 5 km päässä kaupungista, Anjalan kylän takana.
Vesi oli ennen sotia kirkasta ja maukasta ilman puhdistusta ja se virtasi pumppaamatta vesisäiliöön! Samoin vesi saatiin pumppaamatta myös 30 metriä torin pinnasta ylöspäin eli sen ajan korkeimpaankin rakennukseen saatiin vesi vaivatta tulemaan. Tässä lähellä on myös näkötorni, joka oli rakennettu vuosisadan alussa.
Me vanhemmat sortavalalaiset muistamme hyvin Puolustusvoimien filmikatsauksen Jatkosodan aikana kun filmissä näytettiin kuinka Tyttökoulun rakennusta tulitettiin suorasuuntaus tykillä Ei vielä Talvisodan aikana olisi voinut kuvitellakaan, että näin joskus tapahtuisi, mutta se oli tosiasia.
Kun olin rintamaveteraanien tilaisuudessa 18.3.1987, niin siellä kertoi Kuokkaniemeltä syntyisin oleva veteraani (Reino Kupiainen)kuinka heidän tykki oli juuri se, jota kuvattiin tulittamassa Tyttökoulun rakennusta. Kun sitten olimme veteraanimatkalla (18.8.91) niin Reino halusi käydä tuolla Kuhavuorella katsomassa entistä tykistöasemaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.