Miksiköhän minun pitikään tuo rietastelurunokin kirjoittaa.Kuin yö päivästä, kuu maasta, musta valkoisesta, poikkeaa tuo runo minun elämästäni.
Saanen kuitenkin elää mielikuvituksissani, runoissani. En halua,ehkä en osaakaan,kuvata arkiharmaalla vaan voimakkain värein, "sanan säilä" terävänä säihkyen,voimakkain liikkein, pahaa ja rumaa tuhoten, kauneutta kuitenkin haluaisin luoda niin sanoilla kuin kuvillakin.
Saanen kuitenkin elää mielikuvituksissani, runoissani. En halua,ehkä en osaakaan,kuvata arkiharmaalla vaan voimakkain värein, "sanan säilä" terävänä säihkyen,voimakkain liikkein, pahaa ja rumaa tuhoten, kauneutta kuitenkin haluaisin luoda niin sanoilla kuin kuvillakin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
haluaisin minäkin luoda.
Vuosia sitten yksi työtovereistani antoi minulle tämän runon. Poljin silloin oravanpyörässä niin työssä kuin yksityiselämässänikin. Oli KEVÄT. Tämä runo auttoi silloin sen huomaamaan. Josko auttaisi sinuakin, ystäväni 65 huomaamaan, miten luonto puhuu omalla kielellään YHTEYDESTA meille kaikille ...
KIELI
Kirjoittanut Hermann Hesse
Aurinko puhuu valollaan,
väreillään kukka, tuoksumalla,
pilvillään ilma, sateellaan ja lumellaan.
Näin kaikkiallla maailman pyhäkössä on pyrkimys sammumaton
ilmoille murtaa mykkä aine,
eleiden, äänen, värin paine.
Taiteiden lähde kumpuaa
ikuisten aikain kokemusta.
Henkeä, sanaa ilmoitusta
maailma esiin ponnistaa.
Elämä kaipaa yhä kieltä,
luvut ja viivat, värit, sävelet
manaavat julki mykät syvyydet,
kruunaavat kirkkaammaksi niiden mieltä.
Runossa, kukan hehkussa
sisäänpäin kasvaa luomakunta
ja näkee aina uutta unta,
aloittaa aina alusta.
Aina kun sana säveliksi saa
ja syntyy laulu, taide puhkeaa,
se antaa hahmoin lukemattomin
maailman tarkoituksen takaisin.
Jokainen laulu, kirja maalaus
on aina salaisuuden paljastus,
tuhannes, yhä uusi yritys
tavoittaa elämäämme ykseys.
Vain tähän suureen ykseyteen
runous kutsuu, musiikki,
vilkaisu peiliin riittäisi
sen spektrin ymmärtämiseen.
Se mikä meidät sekavana kohtaa,
runossa hiljaa selkiää:
pilvestä sataa, kukka hohtaa,
ja mykkä puhuu, kuuro ymmärtää.
Kauneutta sanoilla ja kuvilla
Sinulle Ystäväni 65
Lähettää
Frederiikka
omisin itsellenikin - se oli aito ja koskettava.
Kiitos jälleen kerran Frederiikka.