Uusperhekuvio rakenteilla ja nyt hiukan hirvittää: naisystäväni lapset viihtyvät kanssani paremmin kuin biologisen isänsä kanssa.
Mitäs nyt tehdään? En haluaisi asettaa lapsia omituisen valinnan tilanteeseen siitä, kenen luona he haluavat viettää aikaansa. Lasten biologinen isä voi tarjota heille hyvinvointia roppakaupalla enemmän kuin minä, mutta pulma tulee siitä, että lapset haluavat hyvää vointia ja siinä he tarttuvat minuun mielummin kuin oikeaan isäänsä.
Jotta tilanne olisi varmasti riittävän hankala, omat lapseni haluaisivat tavata minua useammin kuin tapaamisoikeus määrittää ja vasta toinen on sen ikäinen, että hänen mielipidettään on kuultava oikeudessa... ja juuri se "ali-ikäinen" varsinkin kaipaa enemmän yhteistä aikaa.
Tunaroin aikanaan siinä, että suostuin antamaan lasten äidille yksinhuoltajuuden ja tyydyin pelkkään tapaamisoikeuteen. Siihen oli silloin muka järkisyynsä, mutta asiat saivat odottamattomia käänteitä ja silloinen vuosien takainen realiteettiasetelma heitti häränpyllyä parissa vuodessa. EU prkl...
Nyt on bisnekset pantu pakettiin ja yrittäjyys tauolle - eli ei se elinkeinoni "ostaminen" erotilantessa toiminutkaan. Noo.. toimi se sikäli, että täydellisen talouskatastrofin sijaan lankesi kohdalle vain ihan tavallinen bankrotti.. kaik män, mutta ei tullut velkakierrettä.
Olisiko jollakulla kokeneella sanoa hyvää opastusta siihen, miten vältän joutumasta napit vastakkain lapsipuolteni isän kanssa?!
Mitä voi tehdä tapaamisoikeuden laajentamiseksi omiin lapsiini? Onko vain odotettava, että nuorempikin tulee kuultavaan ikään?
Mitäs nyt tehdään? En haluaisi asettaa lapsia omituisen valinnan tilanteeseen siitä, kenen luona he haluavat viettää aikaansa. Lasten biologinen isä voi tarjota heille hyvinvointia roppakaupalla enemmän kuin minä, mutta pulma tulee siitä, että lapset haluavat hyvää vointia ja siinä he tarttuvat minuun mielummin kuin oikeaan isäänsä.
Jotta tilanne olisi varmasti riittävän hankala, omat lapseni haluaisivat tavata minua useammin kuin tapaamisoikeus määrittää ja vasta toinen on sen ikäinen, että hänen mielipidettään on kuultava oikeudessa... ja juuri se "ali-ikäinen" varsinkin kaipaa enemmän yhteistä aikaa.
Tunaroin aikanaan siinä, että suostuin antamaan lasten äidille yksinhuoltajuuden ja tyydyin pelkkään tapaamisoikeuteen. Siihen oli silloin muka järkisyynsä, mutta asiat saivat odottamattomia käänteitä ja silloinen vuosien takainen realiteettiasetelma heitti häränpyllyä parissa vuodessa. EU prkl...
Nyt on bisnekset pantu pakettiin ja yrittäjyys tauolle - eli ei se elinkeinoni "ostaminen" erotilantessa toiminutkaan. Noo.. toimi se sikäli, että täydellisen talouskatastrofin sijaan lankesi kohdalle vain ihan tavallinen bankrotti.. kaik män, mutta ei tullut velkakierrettä.
Olisiko jollakulla kokeneella sanoa hyvää opastusta siihen, miten vältän joutumasta napit vastakkain lapsipuolteni isän kanssa?!
Mitä voi tehdä tapaamisoikeuden laajentamiseksi omiin lapsiini? Onko vain odotettava, että nuorempikin tulee kuultavaan ikään?
Vastaukset 12
Vanhimmat
omassa asiassi käänny lastenvalvojan puoleen, kysele sieltä, mitä pitää tehä.
Toisesta asiasta en osaa sanoa muuta kuin yritä pitää lasten kanssa korrektit välit, älä vietä liikaa aikaasi toisen lapsien kanssa. Omat lapset kärsivät siitä. (kokemusta on)
Vai lastenvalvojan? Koskas siltä suunnalta on isälle neuvoja tai apua alkanut saada? Tietäsit vaan, mikä taistelu käytiin, että on edes tämänkin verran tapaamisoikeuksia vahvistettuna :(
Paljonko on paljon? Eli kuinka seurustelen yh-äidin kanssa viettämättä aikaa myös hänen lastensa kanssa? Tässä ollaan edetty jo satunnaista treffailua vakiintuneempaan tilanteeseen. Ei kuulu lähiajan suunnitelmiin siirtää stereoita saman katon alle, mutta aika paljon sitä yhteistä aikaa on.
Mitä tarkoitat sanomalla "korrektit välit"? Meinaatko, että pitäisi suhtautua jotenkin viileästi uusiin perheenjäseniin, ettei omat lapset tulisi mustasukkaiseksi? Entäs, kun tapaamisoikeuksien ehdot tekevät "pakolla" sen tilanteen, että omia lapsiani nään silloin tällöin ja "uuden onnen" lapset vastaavasti ovat isällään vain pienen osan ajasta?
kusiseen pikkaan ittes ajanu. Enpä ossaa tuohon enää mitään sanoa.
Lapset kuitenkin ovat mustasukkaisia isästään/äidistään, muista se.
Ehkä kun aikaa kuluu, niin löydät kultaisen keskitien jota kulkea.
Lastenvalvojan pitää suhtautua tasapuolisesti kumpaankin vanhempaan, mutta käytäntö taitaa olla toinen.
J
Miten voi aikuisten ihmisten elämä olla noin vaikeata ja maalaisjärki hukassa?
Meillä ei kukaan koskaan ole rajoitellut entisten lasten vierailuja. Tapaamiset oli sovittu paperilla, mutta paperit on papereita!
Minua ei häirinneet ex-lapset, pelkkää rahanmenoa ne tiesivät, kun olivat jo niin isoja - so what? Mieheen "seotessani" tiesin, että lapset tulevat mukaan pakettiin.
Samoin oman tytön kanssa, en tykkää lapsen isästä, mutta se on minun mielipiteeni. Tyttö tykkää isästä ja uudesta avosta. Torstaina lähti isälleen, ja maanantaina tulee kotiin.
Miksi kaiken pitää olla niin hankalaa, lapsethan siitä kärsivät eniten? Mikä pirun tarve vanhemmilla on "omistaa" lapset ja saada kaikki asiat rullaamaan oman mielensä mukaan?
Jos naisystäväsi lapset viihtyvät kanssasi ja ovat oman kantansa asiassa näin ilmaisseet, niin mikä itse asiassa on ongelma joka hirvittää? Tunnetko huonoa omaatuntoa, kun olet heidän kanssaan? Ikävöitkö omia lapsiasi juuri silloin? Miksi napit menisivät ex-miehen kanssa vastakkain - tarviiko siitä välittää? Jos olet ajatellut - et lähiaikoina - mutta kuitenkin siirtää stereot saman katon alle, niin kaikki lapset ovat kanssanne tavalla tai toisella koko loppuikänne. Ja koko loppuikäsikö olet ajatellut potea huonoa omaatuntoa - jaksatko varmasti. Ei ehkä ole reilua myöskään nykyiselle naisystävällesi, eikä etenkään yhdellekään lapsista. Kaikki tarvitsevat joko reilua yhdessäoloa tasavertaisina silloin kun sen aika on tai sitten aiheutat vain pahaa mieltä kaikille. Ihan varma voit olla että ilman "lapsiriitoja" ei uusioperheissä selvitä, kaikilla meillä on historiansa pelissä mukana. Jossain vaiheessa vaan ehkä tarvitsee tehdä pesäero kaikkeen entiseen - sitä kun ei enää ole.
ja muuta naisesi luokse, mene naimisiin se antaa turvaa ja jatkuvuutta. Kyllä lapset, sekä itsetehdyt, että naisesi lapset oloutuvat tilanteeseen aika nopeasti. Kun asut heidän kanssaan niin se tuo kokonaisuuden tunteen kaikille ja omien lastesi epävarmuus ja mahdollinen toivo takaisintulemisestasi selkiytyy. He ymmärtävät ajanmyötä, että paluuta ei ole, mutta tämä järjestely on turvallisempi kuin "irrallaan" olo.
Uusiolasten isän kanssa asiat on varmaankin sovittavissa, jos lapset saavat asiassaan puhua.
Kokemusta on (7 lasta yhteensä) välillä aika pirullisia, mutta pääasiassa lähes ihmismäisiä (niinkuin minä ja vaimoni) Hyvää kesää.
En voi enempää olla samaa mieltä! Yhteensä 4 lasta 13-20 v ja samat ajatukset! Omien kanssa murkut jo murkkuiltu ja uusioiden murkut meneillään vielä koko soppaan mausteeksi :=)
Ei hirvitä - kunhan tuumin miten paskamaiselta lasten oikeasta isästä tuntuu. En epäile hetkeäkään, etteivätkö tenavat kerro biologiselle isälleen, miten kivaa on äidin uuden kanssa, kun...
En. Tunnen sääliä.
En sen erityisemmin juuri silloin. Oikeastaan päinvastoin; pidän perhe-elämästä ja lapsiperheen arjesta. Nämä yksinäiset päivät ovat vittumaisia ja varsinaista tyhjäkäyntiä.
Napit menevät vastakkain, koska edustamme lähes äärimmäistä arvoasetelmien vastakohtaisuutta. Minua henkilökohtaisesti se ei liikauta tippaakaan, mutta ajattelen lapsia. Välitän siitä, että pienet eivät joutuisi kohtuuttoman ristiriitaiseen tilanteeseen.
On sitä pesäeroakin mietitty: jos olisi kyse pelkästään lapsista, adoptio olisi selkeä vaihtoehto. Nyt vaan on niin, että kyse on myös siitä, miten sovitetaan yhteen kahden perheenpuolikkaan toimeentulo ja asuinpaikka. 140 km ei ole aivan pieni pähkinä purtavaksi. Ehkäpä pitää myydä koko roska sekä siellä että täällä ja muuttaa kokonaan uudelle paikkakunnalle, jossa MOLEMMILLE löytyy töitä... ja se ei ole pieni pulma lainkaan, sillä me emme kumpikaan suostu muuttamaan takaisin pääkaupunkiseudulle.
Hauskat jutut :)
Sanotko sinä eropaperit käteen saaneelle, että naimisiin meno antaa turvaa? Eron takia yrityksensä realisoinut ei nyt aivan ensitöikseen vakuutu.
Se, mitä sanot oloutumisesta, pitänee paikkansa useissa tapauksissa, mutta ei meillä. Olen tehnyt lapsilleni täysin yksiselitteisen selväksi, että en "tule takaisin". Minä en koskaan mihinkään lähtenytkään, vaan jäin sinne, missä yhteinen kotimme oli - lasten äidille se ruoho viheriöi... Mitä irrallaan oloon tulee, voin helposti kuvitella, miltä lapsista tuntuu kuskailla muuttokuormia milloin minnekin.
Hmh! Pirullisista kokemuksista ei tule puutetta olemaan, jos uusiolasteni isä soveltaa minuun samaa linjaa kuin ex-vaimoonsa. Toki maailmaan törkypuheita ja sivistymätöntä käytöstä mahtuu, mutta enpä liiemmin sitä laatua likelleni kaipaa. Meneehän ne sähköpostit ja tekstiviestit viihteenä aikansa, mutta pysyvä saastevyöry kotiin ei isommin naurata.
Kiitos. Tässä meni kesäloma mukavasti, kun ensin olin viikon uuden perheeni kanssa (naisystäväni) mökillä ja sitten biologisten lasteni kanssa toisen viikon kotona.
Hyvät kelit ja ainoa miinus oli se, että teki niin PERKELEEN KIPEÄÄ viedä lapset asfalttislummiin täältä rantamaisemasta.
Jos naisystäväsi lapset viihtyvät kanssasi ja ovat oman kantansa asiassa näin ilmaisseet, niin mikä itse asiassa on ongelma joka hirvittää? Tunnetko huonoa omaatuntoa, kun olet heidän kanssaan? Ikävöitkö omia lapsiasi juuri silloin? Miksi napit menisivät ex-miehen kanssa vastakkain - tarviiko siitä välittää? Jos olet ajatellut - et lähiaikoina - mutta kuitenkin siirtää stereot saman katon alle, niin kaikki lapset ovat kanssanne tavalla tai toisella koko loppuikänne. Ja koko loppuikäsikö olet ajatellut potea huonoa omaatuntoa - jaksatko varmasti. Ei ehkä ole reilua myöskään nykyiselle naisystävällesi, eikä etenkään yhdellekään lapsista. Kaikki tarvitsevat joko reilua yhdessäoloa tasavertaisina silloin kun sen aika on tai sitten aiheutat vain pahaa mieltä kaikille. Ihan varma voit olla että ilman "lapsiriitoja" ei uusioperheissä selvitä, kaikilla meillä on historiansa pelissä mukana. Jossain vaiheessa vaan ehkä tarvitsee tehdä pesäero kaikkeen entiseen - sitä kun ei enää ole.
Mä näköjään olen neuvoton myös tämän rakkineen kanssa, kun pääsi jäämään tuo kopypaste tuonne viestin loppuun... :P
Jos kerran lasten isä on jo jäänyt kakara-asteelle, niin voi herranjestas, sitäkö tässä tarvii sääliä!? Lapset (kaikki) ovat jo nyt kohtuuttoman ristiriitaisessa tilanteessa - kahdesta eronneesta perheestä on tullut neljä henkistä taistelutannerta. Mikään ei saa minua muuttamaan mieltäni siitä että eronneillekin perheille yhdessä asuminen antaa turvaa, jos ei muusta niin irrallaan olemisen tuntemuksesta. Lastesi muuttokuormien kantamista ei yhteen muuttaminenkaan poista, mutta viimeisimpien tutkimusten mukaan muuttokuormalapsia se ei loppujen lopuksi ole "paljoa haitannut". Tärkeintä on siltikin ollut saada olla molempien vanhempien kanssa (näin lyhyesti ja yksinkertaisesti ja yleistäen:) Kaikkien suruja ei voi surra, ei lastenkaan. Tehkää vaan rohkeasti joku päätös miten yhdessä etenette ja ottakaa riski. Jos ei mitään uskalla ja jää vellomaan menneeseen tai jonnekin sille välille, ei voi mitään saadakaan. Montako elämää meinaat saada. Kuvittele miten pirullisia kokemuksia voi syntyä tilanteesta, jossa mies on tuoreehko leski (alaikäiset lapset), nainen vasta eronnut (lapset täysi-ikäisiä). Hyvää lomanjatkoa.
"Olisiko jollakulla kokeneella sanoa hyvää opastusta siihen, miten vältän joutumasta napit vastakkain lapsipuolteni isän kanssa?!"
Naisena minulla ei tietenkään ole kokemusta tällaisesta, mutta äitipuolena voisin ehkä antaa ihan yleispäteviä vinkkejä...
Älä turhaan pode huonoa omaatuntoa siitä, että naisystäväsi lapset viihtyvät kanssasi, se on vain hyvä asia.
Jos lapsipuoltesi isä on fiksu aikuinen ihminen, niin hän kyllä ymmärtää ettet ole isän paikkaa viemässä näiden lasten elämässä. Muista kertoa tämä myös lapsille, äläkä koskaan sano heidän kuultensa mitään pahaa heidän isästään. Jos hyvää et voi sanoa, älä sano mitään :)Vältä parhaasi mukaan tilanteita, joissa olisitte verrattavina sinä ja isä. Tämä puolikkaana vanhempana olo on sellaista varovaista tunnustelua ainakin aluksi. Ajan kanssa asiat yleensä lähtevät rullaamaan ihan hyvin, joten älä ota turhia paineita :)
"Mitä voi tehdä tapaamisoikeuden laajentamiseksi omiin lapsiini? Onko vain odotettava, että nuorempikin tulee kuultavaan ikään?"
Et ilmeisesti voi neuvotella ex-vaimosi kanssa asiasta? Jos näin on, niin anna lastenvalvojalle vielä yksi tilaisuus. Jos se ei onnistu, niin vaihtoehtoina on odotella nuoremman iän lisääntymistä tai viedä asia oikeuteen ja vaatia muutoksia tapaamissopimukseen. Asianajaja osaisi kertoa onko sinulla perusteita siihen. Oikeusaputoimistosta löytyy apua, joka ei maksa maltaita.
Toivotan sinulle onnea uusperhe-elämään ja toivon, että saat omien lastesi tapaamiset järjestymään.
...vaan kun ei.
En täällä olisi mitään kyselemässä, jos asioita voisi hoitaa aikuiseen tapaan neuvotellen ja keskustellen.
Tässä olisikin hyvät neuvot tarpeen, miten menetellä tilanteessa, jossa toisena osapuolena on mies, joka on jäänyt täysin kakaramaiselle asteelle. Täytyy myöntää, että biologisten lasteni äiti ei myöskään ole niitä kaikkein keskustelukykyisimpiä. Hänen kanssaan voi sopia mitä tahansa, mihin ei liity tunnetekijää, mutta sitten ei tule keskustelusta mitään, kun pitäisi pystyä ottamaan huomioon tois(t)en ihmisen tunteet. Aleksitymia, olettaisin.
Montakohan mahdollisuutta lastenvalvojalle pitää antaa? Tässä on jo "tapeltu" niin paljon, että eiköhän ne mahdollisuudet ole jo käytetty. Mikäli lasteni äitikin!!! ei olisi asettunut vastahankaan virkakoneistoa vastaan, minä tuskin saisin tavata lapsiani lainkaan. On näes paikallisella sossutoimella sellainen asenne, että isä on vain kävelevä rahamassi, jonka ainoa tehtävä on maksaa lapsista maksimaalinen määrä rahaa ja muuten pysyä mahdollisimman kaukana lapsistaan. Turussa tällaista kuulemma harjoitetaan MYÖS, mutta osataan sitä muuallakin :(
Pahus, kun tuli huonosti kalaa - pakko lähteä lasten kanssa käymään marketissa ruokaostoksilla. Muuten menee ihan mukavasti.