aistinautinnot

>>
Oliko Siddharthalla tavallaan etulyöntiasema muihin nähden, koska hänellä oli mahdollisuus kokea enemmän aistinautintoja kuin muilla?
>>

Maailma on täynnä rikkaita, jotka ovat loppujen lopuksi köyhiä. Heillä on aistinautintoja ja rahaa, millä hankkia niitä, muttei kuitenkaan kykyä nauttia niistä.

Gautaman vanhemmille ennustettiin että heidän pojastaan tulee suuri johtaja ja hallitsija jos hän ei vain saa nähdä yhtään kärsimystä. Mikäli näin käy, niin hänestä tulee suuri opettaja.

Gautaman vanhemmat halusivat hänestä hallitsijan, eivätkä opettajaa, joten he varjelivat poikaansa kaikelta kärsimykseltä. Se ei kuitenkaan onnistunut.

Kärsimys sai Gautaman nähtemään kotoaan ja etsimään sille syytä sekä mahdollisuutta voittaa kärsimys. Pitkän matkan tehtyään hän oivalsi että kärsimys johtuu elämänjanosta. Halusta ja himosta. Kiinnymme tavaroihin ja asioihin, mitä emme kuitenkaan kykene pitämään. Tässä on suurta viisautta, mikä ei lähtenyt lainkaan siitä, että Gautamalla oli näitä maallisia aistimuksia kyllästymiseen asti, vaan oivalluksesta ettei näitä aistimuksia voi pitää mukanaan, vaan niistä täytyy päästää irti, koska muutoin ne aiheuttavat menettämisen muodossa kärsimystä.

Vaikka uskonnolliselta vakaumukseltani olen ns. Kristitty, niin katson näissä Gautaman sanoissa olevan suurta viisautta ja todellisuuden oivaltamista:)

Niin kauan kuin kuvittelee, että onni löytyy nautinnoista, vauraudesta, sosiaalisesta asemasta tms, sitä tavoittelee nautintoja, vaurautta, sosiaalista asemaa tms.

Nyhjä-buddhalaiset eivät yleensä pysty luopumaan samsarasta juuri siksi, että he kuvittelevat onnen olevan tavoiteltavissa... Ja nirvana kun ei ilmene jos samsaraan takertuu ja sitä hamuaa, joten kyllä se vanha kunnon Shakkis oli kieltämättä aika hyvässä "asemassa". Etten sanoisi: palatsista lähtiessään hän oli jo luopunut samsarasta.