Uimataitoa

Yhteiskuntamme on kuin Lahnajärven pajatso nuoruudessani. Sieltä tuli aina rahaa kuin laittoi pajatsoon 20 pennin kolikon. Sillä erolla, että yhteiskunnan pajatso toimii ruikuttamalla, omaa rahaa ei tarvitse laittaa.

Kesän uimataitoruikutuksen huipun esitti YLE, joka väitti, että uimataito muuttuu varakkaiden etuoikeudeksi.

Omassa nuoruudessani kaikki koulun lapset osasivat uida, vaikkei mitään uimakouluja ollut. Eikä uimahallejakaan eikä maauimaloita. Eikä uimavalvojia. Mentiin uimaan jokaiseen jokeen, lampeen ja järveen, joita kunnassa oli. Järvissä käytiin harvemmin, koska niihin oli matkaa toistakymmentä kilometriä, joka survottiin polkupyörillä.

Perheellämme oli käytössä tämän päivän dollari päivässä, mikä ei enää ole köyhyyden mittari. Nykyisin raja on 1,90 dollaria. Jota vähemmän tänään rahaa ei ole köyhimmälläkään suomalaisella.

Ruikutuksella on tarkoituksensa. Yhteiskunta tulee kaatamaan uimaopetukseen satoja miljoonia euroja ja eri tahot jo kuolaavat kieli pitkällä näitä rahoja. Ongelmaa ei kuitenkaan rahalla ratkaista.

Uimataidottomien osuus on kasvanut maahanmuuttajien vyöryn myötä. He vaativat saada uida vaatteet päällä, ilman saunassa ja suihkussa käyntiä ja vielä siten, että naiset uivat omilla vuoroillaan. Koulujen uimaopetukseen ei voi osallistua, koska uskonto ei salli. Näitä ongelmia ei poisteta, vaikka uimaopetukseen laitettaisiin miljardi lisää rahaa.

Kaikki tietävät, miten tämä asia korjataan. Mutta tosiasioista ei osaa puhua eikä kirjoittaa.