Leo heräilee viimein, kello näyttää 9.
Stina istuu hänen oikealla puolellaan matolla
mokkahapsutakki ja kireät vaaleansiniset farkut yllään. Leo mittailee Stinan sulavia kätösiä, ja noita kauniita hopeisia rannekoruja, jotka pilkottavat mokkatakin hihoista valmiina lumoamaan uhrinsa. Pian nuo kädet ojentuvat jonnekin ja vääntävät käsiraudat järkyttyneen Leon avuttomiin ranteisiin. Leo nostetaan
istuma-asentoon.
Hänen vasemmalla puolella Noora kyykistelee
musta hame ja beatlesin valkoinen paita yllään hyräillen jotain kuuluisaa popkappaletta
Hänelläkin on paljon hopeisia rannekoruja, ja paljon erilaisia arvokkaita, huolellisesti valittuja sormuksia, jotka sulautuvat voimakkaasti hänen muutenkin siron uhkeisiin kätöisiinsä. Leo katselee hänen käsiään
henkeä haukkoen. Nooran kädet ovat varmasti kauneimmat, mitä naisella voi olla,
Leo tuumii itsekseen.
Pienen jutustelun jälkeen Noora kaappaa Leon oikean ja Stina vasemman käden niin, että Leon kädet menevät solmuun. He upottavat kiiltävät kyntensä Leon paljisiin käsivarsiin. Leo sätkii silkasta tuskasta ja kynnenpainaumien alta alkaa tosissaan tulla vertakin.
-Mitä se poju täällä mesoaa? kuuluu
nuoren naisen ääni, kun tummatukkainen Henna kopistelee huoneeseen mukanaan kaksi avattua anjovispurkkia. -Sinulla on varmasti nälkä, kun huudat noin. Hän asettuu Leon taakse ja gagittaa hänen suunsa avokämmenellään, kunnes tytöt lopettavat kynnenpainamisen. -Minun händgägini on tämän kyläpahasen tehokkain.
-Ei ole nälkä. Olen ihan kylläinen. Leo änkyttää epätoivoisesti, kun Henna ottaa kätensä pois Leon suulta.
-Siististi poju, Stina komentaa ystävällisesti, mutta Leo ei tee elettäkään.
Heti perään tuntematon nuori nainen
putkahtaa huoneeseen. Hänellä on pitkä nahkatakki, mustat alushousut ja pitkävartiset mokkakengät. Hänen ihonsa on samalla hyvin nuorekkaan, mutta rohtuneen oloinen. Hän ei ole vanha tai luotaantyöntevä millään tavoin. Vaaleat hiukset ja siniset silmät täydentävät toisiaan ja hänen katseensa on vedenseisova, neitseellinen, tyyni. Hänen kasvonsa on kapeat ja hän on normaalia vaikkakin hieman laihempi, mutta silti
hyvänoloinen naaraskissa.
-Heipsis. Olen Maria. Minä tulen tuolta naapurikaupungista. Kuulin sukulaisiltasi, että sinä pidät kalaruoasta ja siksi päätin tulla varmistamaan, että saat ansaitsemasi ravinnon ajallaan.
-En minä halua syödä kalaa, varsinkaan anjoviksia, Leo änkyttää.
-Äläpäs valehtele, Maria sanoo ja provosoi hänet syömään purkista yhden kalan. Osa liemistä menee hänen kaula-aukosta sisään.
-Lisää anjoviksia tuolle porsaalle. Noora huudahtaa vahingoniloisesti.
Leo alkaa vastustella, mutta Stina tulee
istumaan hänen vatsansa päälle. Noora ja Henna
nostavat hieman hänen päätään, avaavat hänen suunsa puristamalla tämän poskia riittävästi yhteen. Henna ottaa Leoa toisella kädellä hiuksista, Noora nenästä. Näin suu pysyy varmasti auki ja aloillaan. Stina puristaa nyt Leoa voimakkaasti nänneistä tai kurkusta aina samaan aikaan kun Maria pudottaa anjoviksen hänen suuaukostaan sisään. Ensimmäisen purkillisen jälkeen Leo oksentaa, mutta se ei haittaa meininkiä. Leo joutuu syömään ja oksentamaan toisenkin purkin, syömään lopulta oksennuksiaan ja sietämään liemen anjovishajut vaatteillaan. Lopulta tytöt luovuttavat ja alkavat keskustella omista asioistaan keskenään.
Pienen kuiskuttelun jälkeen Noora nostaa
Leon hiuksista polvilleen ja pitää seisoaltaan häntä aloillaan.
Stina, Henna ja Maria asettuvat riviin
Leon etupuolelle. Stina asettaa kuin kiusallaan kämmenensä pahaa aavistavan Leon poskelle yli puoleksi minuutiksi. Leo vapisee ja tärisee. Sitten hän alkaakin läimäytellä kevyesti molemmilla käsillä hänen poskiaan. Läimäytykset ovat miltei kivuttoman keveitä, eikä Stinan sormissa ole sormuksiakaan. Tovin jatkettuaan Stina lopettaa läimäyttelyn ja asettuu istumaan Leon viereen.
Samalla kun Henna sormuksineen asetuu Leon eteen ja alkaa läimäytellä tätä vähän ankarammin, alkaa Sina hieroa Leon penistä housujen päältä. Henna läimäyttelee pojua huolettomasti ympäri naamaa kuin ei mitään. Posket soivat. Leo on kuitenkin salaa kiitollinen siitä, ettei tytöt ole yhtä hyviä läimimään kuin hänen hiustuppoaan pitelevä Noora.
Lopulta olisi tuon uuden tulokkaan, Marian vuoro läimäytellä. Teatraalisesti Maria ilmoittaa kuitenkin, ettei hänellä ole aikaa pikkuankkojen taputtelemiseen.
Leo katselee häntä punastuneena. Maria katselee häntä takaisin vieno hymy kasvoillaan. Sitten hän ottaa vauhtia ja potkaisee Leoa palleille. Leo kiljaisee ja kaatuu lattialle. Noora kaatuu Leon mukana ja kierii hetken matkaa, edelleen tukasta kiinni pitäen.
-Se olen minä Noora, sanoo. Huone on pimentynyt, ja muut tytöt tuntuvat poistuneen.
Samassa Nooran avokämmen paiskautuu Leon kasvoille. Suunnaton viiltävä tuska täyttää Leon pään. Hänen siittimensä kohoaa, mutta siitä huolimatta ohimoihin sattuu.
-Näe unta hopeakoruistani. Ja käsistäni.
Kukaan meistä ei ole äitisi.
Stina istuu hänen oikealla puolellaan matolla
mokkahapsutakki ja kireät vaaleansiniset farkut yllään. Leo mittailee Stinan sulavia kätösiä, ja noita kauniita hopeisia rannekoruja, jotka pilkottavat mokkatakin hihoista valmiina lumoamaan uhrinsa. Pian nuo kädet ojentuvat jonnekin ja vääntävät käsiraudat järkyttyneen Leon avuttomiin ranteisiin. Leo nostetaan
istuma-asentoon.
Hänen vasemmalla puolella Noora kyykistelee
musta hame ja beatlesin valkoinen paita yllään hyräillen jotain kuuluisaa popkappaletta
Hänelläkin on paljon hopeisia rannekoruja, ja paljon erilaisia arvokkaita, huolellisesti valittuja sormuksia, jotka sulautuvat voimakkaasti hänen muutenkin siron uhkeisiin kätöisiinsä. Leo katselee hänen käsiään
henkeä haukkoen. Nooran kädet ovat varmasti kauneimmat, mitä naisella voi olla,
Leo tuumii itsekseen.
Pienen jutustelun jälkeen Noora kaappaa Leon oikean ja Stina vasemman käden niin, että Leon kädet menevät solmuun. He upottavat kiiltävät kyntensä Leon paljisiin käsivarsiin. Leo sätkii silkasta tuskasta ja kynnenpainaumien alta alkaa tosissaan tulla vertakin.
-Mitä se poju täällä mesoaa? kuuluu
nuoren naisen ääni, kun tummatukkainen Henna kopistelee huoneeseen mukanaan kaksi avattua anjovispurkkia. -Sinulla on varmasti nälkä, kun huudat noin. Hän asettuu Leon taakse ja gagittaa hänen suunsa avokämmenellään, kunnes tytöt lopettavat kynnenpainamisen. -Minun händgägini on tämän kyläpahasen tehokkain.
-Ei ole nälkä. Olen ihan kylläinen. Leo änkyttää epätoivoisesti, kun Henna ottaa kätensä pois Leon suulta.
-Siististi poju, Stina komentaa ystävällisesti, mutta Leo ei tee elettäkään.
Heti perään tuntematon nuori nainen
putkahtaa huoneeseen. Hänellä on pitkä nahkatakki, mustat alushousut ja pitkävartiset mokkakengät. Hänen ihonsa on samalla hyvin nuorekkaan, mutta rohtuneen oloinen. Hän ei ole vanha tai luotaantyöntevä millään tavoin. Vaaleat hiukset ja siniset silmät täydentävät toisiaan ja hänen katseensa on vedenseisova, neitseellinen, tyyni. Hänen kasvonsa on kapeat ja hän on normaalia vaikkakin hieman laihempi, mutta silti
hyvänoloinen naaraskissa.
-Heipsis. Olen Maria. Minä tulen tuolta naapurikaupungista. Kuulin sukulaisiltasi, että sinä pidät kalaruoasta ja siksi päätin tulla varmistamaan, että saat ansaitsemasi ravinnon ajallaan.
-En minä halua syödä kalaa, varsinkaan anjoviksia, Leo änkyttää.
-Äläpäs valehtele, Maria sanoo ja provosoi hänet syömään purkista yhden kalan. Osa liemistä menee hänen kaula-aukosta sisään.
-Lisää anjoviksia tuolle porsaalle. Noora huudahtaa vahingoniloisesti.
Leo alkaa vastustella, mutta Stina tulee
istumaan hänen vatsansa päälle. Noora ja Henna
nostavat hieman hänen päätään, avaavat hänen suunsa puristamalla tämän poskia riittävästi yhteen. Henna ottaa Leoa toisella kädellä hiuksista, Noora nenästä. Näin suu pysyy varmasti auki ja aloillaan. Stina puristaa nyt Leoa voimakkaasti nänneistä tai kurkusta aina samaan aikaan kun Maria pudottaa anjoviksen hänen suuaukostaan sisään. Ensimmäisen purkillisen jälkeen Leo oksentaa, mutta se ei haittaa meininkiä. Leo joutuu syömään ja oksentamaan toisenkin purkin, syömään lopulta oksennuksiaan ja sietämään liemen anjovishajut vaatteillaan. Lopulta tytöt luovuttavat ja alkavat keskustella omista asioistaan keskenään.
Pienen kuiskuttelun jälkeen Noora nostaa
Leon hiuksista polvilleen ja pitää seisoaltaan häntä aloillaan.
Stina, Henna ja Maria asettuvat riviin
Leon etupuolelle. Stina asettaa kuin kiusallaan kämmenensä pahaa aavistavan Leon poskelle yli puoleksi minuutiksi. Leo vapisee ja tärisee. Sitten hän alkaakin läimäytellä kevyesti molemmilla käsillä hänen poskiaan. Läimäytykset ovat miltei kivuttoman keveitä, eikä Stinan sormissa ole sormuksiakaan. Tovin jatkettuaan Stina lopettaa läimäyttelyn ja asettuu istumaan Leon viereen.
Samalla kun Henna sormuksineen asetuu Leon eteen ja alkaa läimäytellä tätä vähän ankarammin, alkaa Sina hieroa Leon penistä housujen päältä. Henna läimäyttelee pojua huolettomasti ympäri naamaa kuin ei mitään. Posket soivat. Leo on kuitenkin salaa kiitollinen siitä, ettei tytöt ole yhtä hyviä läimimään kuin hänen hiustuppoaan pitelevä Noora.
Lopulta olisi tuon uuden tulokkaan, Marian vuoro läimäytellä. Teatraalisesti Maria ilmoittaa kuitenkin, ettei hänellä ole aikaa pikkuankkojen taputtelemiseen.
Leo katselee häntä punastuneena. Maria katselee häntä takaisin vieno hymy kasvoillaan. Sitten hän ottaa vauhtia ja potkaisee Leoa palleille. Leo kiljaisee ja kaatuu lattialle. Noora kaatuu Leon mukana ja kierii hetken matkaa, edelleen tukasta kiinni pitäen.
-Se olen minä Noora, sanoo. Huone on pimentynyt, ja muut tytöt tuntuvat poistuneen.
Samassa Nooran avokämmen paiskautuu Leon kasvoille. Suunnaton viiltävä tuska täyttää Leon pään. Hänen siittimensä kohoaa, mutta siitä huolimatta ohimoihin sattuu.
-Näe unta hopeakoruistani. Ja käsistäni.
Kukaan meistä ei ole äitisi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vit TU et sä oot sairas! Ihan suljetun osaston kamaa!
Ah, Real female domination arrived at
suomi24.fi. Young, good-looking women leading
the bastard boý with very sharp discipline. That's what real domination would appear as its best. I've been under luxus female domination for last 13 years, and as a male masochist I can describe my darkest desires and feelings without feeling shame about being judged by some regular, rare countrymen who experienced nothing
like this.
Ride on... Ride on... Ride on ...
Hyviä tarinoita, tuollaisiahan ilmaisulla Kinky pääasiassa tarkoitetaankin. Mutta onneksi vain kuvitelmaa, sillä jos tämä olisi todellista, olisi tämä vakava pahoinpitely.
Yksia asia vaan jäytää: huonot otsikot! Voitko yrittää parannella niitä? Pyydän tätä, koska ystäväni ja minä usein ilmaisemme mielipiteemme tarinasta jo otsikon perusteella. Jos otsikko on päin persettä, on turha edes lukea sitä - vai?
Onnea kuitenkin, ja jatka näitä kirjoituksiasi =)