Mietin vain tässä itsekseni, että jos heteroita vierailee tällä kyseisellä palstalla niin voisitteko ystävällisesti vastata asiallisesti kysymykseen: Kuinka usein joudutte pohtimaan seksuaalista suuntautumistanne? En tarkoita tällä kuinka usein vastakkaista sukupuolta haluatte, vaan ihan konkreettisesti kuinka usein joudutte miettimään sitä, että te olette heteroja???
Minä joudun päivittäin pohtimaan käytöstäni, pukeutumistani jne. Ainoastaan jo työni vuoksi. Minun on mahdotonta olla oma ihana itseni asiakkaista johtuen. Joudun jatkuvasti miettimään: "Voi helvetti sentään taas lensi suusta sellainen hinttikommentti, että oksat pois." Tosin saan kaikilta keski-ikäisiltä naisilta pelkkää positiivista palautetta, kun olen niiiin mukava poika... Eli joudun miltei päivittäin ajattelemaan asioita homona, en ihmisenä...
Homot kertoilkaa myös omia kokemuksianne...
Aurinkoista jatkoa aivan kaikille! :)
Minä joudun päivittäin pohtimaan käytöstäni, pukeutumistani jne. Ainoastaan jo työni vuoksi. Minun on mahdotonta olla oma ihana itseni asiakkaista johtuen. Joudun jatkuvasti miettimään: "Voi helvetti sentään taas lensi suusta sellainen hinttikommentti, että oksat pois." Tosin saan kaikilta keski-ikäisiltä naisilta pelkkää positiivista palautetta, kun olen niiiin mukava poika... Eli joudun miltei päivittäin ajattelemaan asioita homona, en ihmisenä...
Homot kertoilkaa myös omia kokemuksianne...
Aurinkoista jatkoa aivan kaikille! :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyllä se niin on että edelleenkin tämä yhteiskunta on kovin pitkälle standardisoitunut varsinkin seksuaalisessa merkityksessä. Usein tämä saattaa sitten mennä siihen pisteeseen, että on homot omassa porukassaan ja muu maailma muualla, mutta entäs jos haluaisikin olla osa tätä maailmaa, olla osa siitä mistä kaikki muutkin meistä erilaiset?
Usein juuri joutuu - kuten edellämainittu totesikin - tarkkailemaan käytöstään, pukeutumistaan yms. että tulisi kaikkien, huom. kaikkien ihmisten kanssa toimeen edes jonkinasteisella tasolla. Valitettavasti olen edelleen pettynyt tämän palstan toimivuuteen, kiitos Suomen homofobisten heteromiesten (ei yleistystä)! Juu, jatkoja kaikille.
Puolin ja toisinhan noita asioita joutuu miettimään. Hoitajana tekisi mieli vastata potilaiden kysymyksiin oikein, mutta heitä suojellakseni annan ympäripyöreitä vast. Minulta usein naispotilaat kysyvät, oletko naimisissa ja onko lapsia. Tekisi mieli vastata, että mies mulla on, muttei meistä kumpikaan sikiä.
Minä tosin olen tyttö ja bi,mutta jos saan vastata minäkin kuitenkin=)
Minä joudun myös ajattelemaan mitä puhun.Tapanani on katsella nättejä tyttöjä kadulla ja joskus unohtuu,että pyörin kavereitteni kanssa,jotka eivät tiedä minusta sitä.Hävettää,että huomaskohan ne.Varsinkin kun meinaan möläytellä tyttöjen ulkonäöstä automaattisesti.En ole viitsinyt kertoa kuin parille läheisimmälle ystävälleni.Yr
itin kerran kertoa eräälle vähemmän hyvälle kaverille,mutta kun huomasin hänen kauhistuvan,piti pyörtää jutut ympäri ja kertoa minun tässä vain teoriassa miettivän,enhän minä nyt oikeasti lesboile...joten en kerro sitä muille kavereilleni,ja samapa tuo, kun en niitä iskisikään, mutta he voisivat alkaa pelkäämään minua, että minä sitten himoitsen kaikkia naisia.Eihän se niin ole!Kurjaa vain, kun ei voi julkisesti olla oma itsensä.
Lääkärisedälle haluan sanoa että olisin kyllä tyytyväinen, jos lääkäri sanoisi olevansa homo. Kahden syyn takia: hienoa että hän on rohkeasti oma itsensä, vaikka on julkisessa työssä ja toiseksi,ei tartte pelätä sen katsovan kroppaani sillä silmällä.Sain kammon, kun teininä olin lääkärissä,niin nuori mieslääkäri halusi kuunnella sydäntäni...ylävartalo paljaaksi täysin ja kopeloi rintojani.teinityttö kun olin,niin olin vain hämilläni enkä tiennyt mitä pitäisi tehdä.Nykyisin jos kävisi noin,niin nostaisin äläkän.
Tsemppiä teille pojille ja koittakaa jaksaa. =)
Joskus multa on lipsahtanut "vau", kun tv:ssä on ollut komeita miehiä. Jos sattuu olemaan väärässä seurassa, niin pitää yrittää hätäisesti keksiä siihen jotain. Menin tiistaina uimahalliin ja jonossa edelläni oli homo, joka laverteli homomaisesti kassatädin kanssa. Kyllä se tuntui pahalta. Vaikka sitä pitää pojista, niin silti haluaisi miesten olevan miehiä. Ainakin puolet homopaikoissa olevista on ihan miehekkäitä, eikä heistä erotu mitään homomaista. Olen monesti sitä ajatellut esim. Hesan paikoissa ja puistoissa,
Tää on tällainen kommentti vaan, älkää ottako sitä koko hollolana. Tuli mieleen "homomaisesti"-sanasta, että eikös se ole ihan luonnollista, että ne homomiehet, jotka on kasvaneet naisten kanssa, ovat naismaisia. Eihän siinä pitäisi mitään outoa olla, pieni lapsihan matkii alitajuisesti lähellään eläviä ihmisiä.
Itse olen ns. miehinen homo. Kasvoin aina matkoilla olleen autoritäärisen isän ja lempeän äidin kanssa. En lirkuttele naisten kanssa, mieluummin ihailen ja vältän heitä. Hyvää kesää vain kaikille! Puistot tuoksuu.
Oon saanu lukea ja kuulla monelta
suunnalta
viime aikoina. Että homoilla (miehillä niin)
ei ole isäasia kunnossa. En usko psykologiaan, mutta ei ollu kyllä mullakaan isää koskaan. Äiti oli, ja se oli kiva, joskus kotona, joskus ei.
...Se, että oletetaan, että homot esim. jotenkin pukeutuu eri tavalla kuin heterot. No, ehkä paremmin sentään :-)
Homona huomaa kyllä olevansa herkkä itsessään sellaisille asioille, joita kukaan muu ei varmaan huomaa. Olin juuri yks päivä kuolla nauruun, kun kaupungilla kaks semmosta mahakasta viiksekästä perusinsinööriä paasas formuloista, ja toinen havainnollisti kädellään ajolinjoja pikkusormi sirosti pystyssä :-)
ei varmaankaan ole fraasi.Vaikka elänkin hetero-
suhteessa on homous osa jokapäiväistä elämääni.
Koen olevani homo,en missään nimessä bi,olen ollut vain yhden naisen mies - muut naiset eivät ole saaneet minkäänlaisia vibroja aikaiseksi.
Kaupungilla huomaa kyllä toiset homot ja juuri pukeutuminen on yksi selkeä merkki ja tietysti "tietynlainen" katsekontakti.
Omasta homomaisuudesta on aina huolissaan koska
tarkoitus on elää kaapissa,pitää kontrolloida käy-
töstään ja varautua ylläväänkin tilanteisiin - nauraa itselleen, joskus hyvinkin katkeralla tavalla.Varsinkin läheisten ihmisten ajatuksia tulee mietittyä, jospa joku epäilee jotain!Muiden miehisten miesten seurassa on skarpattava -paljastumisen pelko on toisinaan vah-
vasti läsnä.
Vaikka elänkin kaksoiselämää olen kuitenkin tyyty-
väinen, olen saanut nauttia ehkä enemmän elämän
kirjosta kuin moni muu,jännitystä unohtamatta. Koska minusta ei olisi parisuhteeseen miehen kanssa on hetkellinen seksuaalinen tyydyttyminen
silloin tällöin ok ja riittävää.