Toivottavasti joku saa tästä hiukan toivoa.
Minua on kiusattiin neljännestä luokasta(olen nyt 25-vuotias) lukioon asti. Kiusaaminen alkoi ensin nimittelyllä ja vähitellen muuttui myös fyysiseksi. Minua haukuttiin vain ja ainoastaan huonon ihoni vuoksi (kyllä, kuulun niihin onnellisiin jolle ensimmäiset näpyt tulivat kymmenvuotiaana). Yläasteella minulla oli yksi hyvä ystävä, hänkin haukkui minua päivittäin (oli itse erittäin edustava ja poikien míeleen) näppylänaamaksi jne. Ystävyytemme loppusuoralla hän ei enää puhutellut minua lainkaan kutsumanimellä vaan pelkästään nti finniksi tai näppikseksi. Olin todella masentunut yläasteella ja itkin aamusin etten joutuisi kouluun. Kehitin itselleni myös olemattomia vatsakipuja yms.
Olin varma etten koskaan tulisi saavuttamaan mitään hyvää elämässäni ja suunnittelin jo itsemurhaa.
Lukiossa kuitenkin tutustuin uusiin ihmisiin, mikä auttoi hiukan. Lopetin myös ystävyyteni tämän hirveän ystävän kanssa. Lukion jälkeen muutin toiseen kaupunkiin, mikä muutti elämäni täysin. Sain uusia ystäviä ja tapasin ensimmäisen poikaystäväni. Nyt olen tasapainoinen nuori nainen, huolimatta karusta taustastani..
Ei tietysti lohduta niitä ketkä joutuvat edelleen kokemaan kiusausta päivittäin. Mutta uskokaa minua, tämän päivän jälkeen tulee huominen ja sitten taas huominen. Jossain teitä odottaa aivan ihana elämä=) Älkää antako kiusaajienne voittaa!
Niin ja muuten vaikka tiedän että tämä oli ehdottoman väärin ja tyhmää niin kostin yhdelle kiusaajalleni..Muutama vuosi sitten olin sinkkuna baarissa ja tapasin hänen poikaystävänsä..Poikaystävä yritti kovasti iskeä minua ja päätin lähteä mukaan. Seuraavana päivänä näin heidät yhdessä kaupungilla ja huikkasin pojalle: kiitos eilisestä..OLISITTEPA NÄHNEET TYTÖN ILMEEN!!!
Minua on kiusattiin neljännestä luokasta(olen nyt 25-vuotias) lukioon asti. Kiusaaminen alkoi ensin nimittelyllä ja vähitellen muuttui myös fyysiseksi. Minua haukuttiin vain ja ainoastaan huonon ihoni vuoksi (kyllä, kuulun niihin onnellisiin jolle ensimmäiset näpyt tulivat kymmenvuotiaana). Yläasteella minulla oli yksi hyvä ystävä, hänkin haukkui minua päivittäin (oli itse erittäin edustava ja poikien míeleen) näppylänaamaksi jne. Ystävyytemme loppusuoralla hän ei enää puhutellut minua lainkaan kutsumanimellä vaan pelkästään nti finniksi tai näppikseksi. Olin todella masentunut yläasteella ja itkin aamusin etten joutuisi kouluun. Kehitin itselleni myös olemattomia vatsakipuja yms.
Olin varma etten koskaan tulisi saavuttamaan mitään hyvää elämässäni ja suunnittelin jo itsemurhaa.
Lukiossa kuitenkin tutustuin uusiin ihmisiin, mikä auttoi hiukan. Lopetin myös ystävyyteni tämän hirveän ystävän kanssa. Lukion jälkeen muutin toiseen kaupunkiin, mikä muutti elämäni täysin. Sain uusia ystäviä ja tapasin ensimmäisen poikaystäväni. Nyt olen tasapainoinen nuori nainen, huolimatta karusta taustastani..
Ei tietysti lohduta niitä ketkä joutuvat edelleen kokemaan kiusausta päivittäin. Mutta uskokaa minua, tämän päivän jälkeen tulee huominen ja sitten taas huominen. Jossain teitä odottaa aivan ihana elämä=) Älkää antako kiusaajienne voittaa!
Niin ja muuten vaikka tiedän että tämä oli ehdottoman väärin ja tyhmää niin kostin yhdelle kiusaajalleni..Muutama vuosi sitten olin sinkkuna baarissa ja tapasin hänen poikaystävänsä..Poikaystävä yritti kovasti iskeä minua ja päätin lähteä mukaan. Seuraavana päivänä näin heidät yhdessä kaupungilla ja huikkasin pojalle: kiitos eilisestä..OLISITTEPA NÄHNEET TYTÖN ILMEEN!!!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Muakin kiusattiin ala-asteella... Ei se koskaan menny haukkumista pidemmälle, vaikka uhkauksia sitten loppujen lopuks satelikin...
Onhan se vaikeeta puolustaa itteään - ja vielä yksin, mutta mä en koskaan väitä, ettenkö ois osittain ansainnu kiusatuksi tulemista. En enää, kun oon miettiny mitä oon ite joskus toisille ihmisille tehny.
Ei se oo koskaan pelkästään kiusaajan vika. Sä ite ärsytät sitä kiusaajaa, vaikka vaan silleen, ettet ite tajuu - joku luonteenpiirre yms. Eihän se kuitenkaan kiusaamiseen oikeuta. On kuitenkin täysin epäreilua luonteenpiirteen takia ruveta kiusaamaan, ei ihminen pysty itteään muuttamaan. Kaikissa on huonoa ja hyvää...
Törkeintä mitä mulle on koskaan sanottu tuli kuitenkin mun entiseltä bestaltani; Se ilmotti mulle, että on kyllästyny muhun. Mutta se onkin tommonen luonteeltaan, olkoon mikä on, ei se mua liikuta enää...
On se kiva että ihmiset pääsevät avautumaan jossain paikassa..ite en oo koskaan tajunnut kiusattuja, jos joku kiusaa nii älkää nyt jumalauta alkako itkemään tai mitään muuta.. vetäkää turpaan väkivallalla ne ongelmat ratkeaa..byhyy! ihme touhua!