Eduskunta käsittelee parhaillaan lakiesitystä uudeksi järjestyslaiksi. Tarkoitus on, että järjestyslaki korvaisi kaikki kunnalliset järjestyssäännöt, jolloin siis tuo järjestyslaki säätäisi yhtenäisesti yleisestä järjestyksestä koko maassa. Lakiesityksen käsittelyä on jarruttanut kysymys siitä, voidaanko yksityisille vartiointiliikkeille antaa poliisille kuuluvia tehtäviä. Eduskunta äänestää lakiesityksestä vielä tämän vuoden aikana ja sen menestyessä laki astuisi voimaan viimeistään vuoden vaihteessa.
Eräs keskeinen pykälä uudessa järjestyslaissa olisi ns. julkiryypiskelyn lähes kokonaan kieltävä sääntö. Julkiryypiskelykiellosta keskusteltiin kiivaasti jo taannoin kun Helsingin kaupunginvaltuusto käsitteli ehdotusta Helsingin uudeksi järjestyssäännöksi. Kuitenkin julkiryypiskelypykäläkeskustelussa sivuutettiin joitakin sellaisia seikkoja, joita mielestäni tulisi pohdiskella ääneen.
Uskon, että järjestyslain julkiryypiskelyn kieltävällä pykälällä ja sen noudattamisen valvonnan käytännön toteuttamisella tulee olemaan suuri merkitys kansalaisten viranomaisiin kohdistamalle luottamukselle. Kyseessä on laki, joka koskettaa ns. tavallisen kansalaisen arkipäivää konkreettisella tavalla, koska julkiryypiskely on viime aikoina häirinnyt nimenomaan tuota ”tavallista kansaa”. Todettakoon myös, että se tulee koskettamaan myös niitä ”tavallisia kansalaisia”, jotka nimenomaan harrastavat tuota julkiryypiskelyä. Pelkään pahoin, että poliisi ei lain astuttua voimaan tule kovinkaan paljon reagoimaan julkiryypiskelyä rikkovia vastaan ja juuri tässä piileekin ongelman ydin.
Viime aikoina on käynyt selväksi, että poliisit yhä vähenevässä määrin puuttuvat ns. vähäpätöisiin rikoksiin (esim. pyörävarkaudet, lievät pahoinpitelytilanteet). Enää moneen vuoteen ei ole kannattanut ilmoittaa poliisille pyörävarkauksista tai lievistä pahoinpitelyistä muussa kuin mahdollisesti vakuutuskorvauksen saamistarkoituksessa. Käytännössä poliisit ovat arkistoineet ö-mappiinsa nuo tapaukset. Perusteluna on ollut juuri se, että kyseessä on ”vähäpätöinen rikos”, joita poliisi ei resurssipulansa vuoksi ehdi / viitsi tutkia. Törkeiden huumausainerikosten yms. rikosten tutkiminen on verottanut resursseja ”vähäpätöisten” rikosten tutkinnasta.
Periaatteessa julkiryypiskelyssä on juuri kyse tyypillisestä ”vähäpätöisestä” rikoksesta. Kuitenkin julkiryypiskelykiellon rikkomiseen puuttuminen vaatii ainakin kahden poliisin työpanosta (koska poliisit yleensä kulkevat kahden hengen partioissa). Kun julkiryypiskelytapauksia on erittäin paljon esim. Helsingissä viikonloppuisin, vaatii tehokas ja uskottava lain noudattamisen valvonta todella suuria henkilöresursseja. Tuon vuoksi uskon, että julkiryypiskelyn tehokas ja uskottava valvonta ei tule toteutumaan.
Kuten äsken totesin, on järjestyslaissa kyse laista, joka konkreettisesti koskettaa ns. tavallisen kansalaisen arkipäivää. Julkiryypiskelyyn tympääntyneet kansalaiset odottavat poliisilta uskottavia toimenpiteitä kiellon valvomiseksi varsinkin lain astuttua voimaan. Julkiryypiskelyä harrastavat henkilöt taas jatkavat julkiryypiskelyään mikäli poliisi ei puutu lain rikkomiseen (Muistettakoon, että vallitseva dogma yhteiskunnassa on nykyään se, että mistä ei voi jäädä kiinni, on sallittua). Mikäli järjestyslailla ei tule olemaan odotettua vaikutusta (eli, julkiryypiskelyn huomattava väheneminen tai loppuminen), uskon, että ajan mittaan kansalaisten luottamus viranomaisten toimintaan ja lain noudattamiseen tulee nakertumaan yhä enemmän. Miksi ei voisi rikkoa muitakin lakeja kun siitä ei kumminkaan jää kiinni, koska poliisit eivät ehdi valvoa lain noudattamista ? Tuon vuoksi uskon, että järjestyslaki tulee olemaan ”kuollut syntyessään”.
Pyytäisin kommentteja näistä ajatuksista tämän keskustelupalstan lukijoilta. Onko Teidän mielestänne niin, että järjestyslaki tulee alusta pitäen olemaan kuollut kirjain vai tuleeko se todellakin vaikuttamaan julkiryypiskelyä vähentävällä tavalla ? Ja jos sillä ei ole haluttua vaikutusta, tuleeko lain kunnioittamisen suosio vähenemään yhä vaan enemmän.
Eräs keskeinen pykälä uudessa järjestyslaissa olisi ns. julkiryypiskelyn lähes kokonaan kieltävä sääntö. Julkiryypiskelykiellosta keskusteltiin kiivaasti jo taannoin kun Helsingin kaupunginvaltuusto käsitteli ehdotusta Helsingin uudeksi järjestyssäännöksi. Kuitenkin julkiryypiskelypykäläkeskustelussa sivuutettiin joitakin sellaisia seikkoja, joita mielestäni tulisi pohdiskella ääneen.
Uskon, että järjestyslain julkiryypiskelyn kieltävällä pykälällä ja sen noudattamisen valvonnan käytännön toteuttamisella tulee olemaan suuri merkitys kansalaisten viranomaisiin kohdistamalle luottamukselle. Kyseessä on laki, joka koskettaa ns. tavallisen kansalaisen arkipäivää konkreettisella tavalla, koska julkiryypiskely on viime aikoina häirinnyt nimenomaan tuota ”tavallista kansaa”. Todettakoon myös, että se tulee koskettamaan myös niitä ”tavallisia kansalaisia”, jotka nimenomaan harrastavat tuota julkiryypiskelyä. Pelkään pahoin, että poliisi ei lain astuttua voimaan tule kovinkaan paljon reagoimaan julkiryypiskelyä rikkovia vastaan ja juuri tässä piileekin ongelman ydin.
Viime aikoina on käynyt selväksi, että poliisit yhä vähenevässä määrin puuttuvat ns. vähäpätöisiin rikoksiin (esim. pyörävarkaudet, lievät pahoinpitelytilanteet). Enää moneen vuoteen ei ole kannattanut ilmoittaa poliisille pyörävarkauksista tai lievistä pahoinpitelyistä muussa kuin mahdollisesti vakuutuskorvauksen saamistarkoituksessa. Käytännössä poliisit ovat arkistoineet ö-mappiinsa nuo tapaukset. Perusteluna on ollut juuri se, että kyseessä on ”vähäpätöinen rikos”, joita poliisi ei resurssipulansa vuoksi ehdi / viitsi tutkia. Törkeiden huumausainerikosten yms. rikosten tutkiminen on verottanut resursseja ”vähäpätöisten” rikosten tutkinnasta.
Periaatteessa julkiryypiskelyssä on juuri kyse tyypillisestä ”vähäpätöisestä” rikoksesta. Kuitenkin julkiryypiskelykiellon rikkomiseen puuttuminen vaatii ainakin kahden poliisin työpanosta (koska poliisit yleensä kulkevat kahden hengen partioissa). Kun julkiryypiskelytapauksia on erittäin paljon esim. Helsingissä viikonloppuisin, vaatii tehokas ja uskottava lain noudattamisen valvonta todella suuria henkilöresursseja. Tuon vuoksi uskon, että julkiryypiskelyn tehokas ja uskottava valvonta ei tule toteutumaan.
Kuten äsken totesin, on järjestyslaissa kyse laista, joka konkreettisesti koskettaa ns. tavallisen kansalaisen arkipäivää. Julkiryypiskelyyn tympääntyneet kansalaiset odottavat poliisilta uskottavia toimenpiteitä kiellon valvomiseksi varsinkin lain astuttua voimaan. Julkiryypiskelyä harrastavat henkilöt taas jatkavat julkiryypiskelyään mikäli poliisi ei puutu lain rikkomiseen (Muistettakoon, että vallitseva dogma yhteiskunnassa on nykyään se, että mistä ei voi jäädä kiinni, on sallittua). Mikäli järjestyslailla ei tule olemaan odotettua vaikutusta (eli, julkiryypiskelyn huomattava väheneminen tai loppuminen), uskon, että ajan mittaan kansalaisten luottamus viranomaisten toimintaan ja lain noudattamiseen tulee nakertumaan yhä enemmän. Miksi ei voisi rikkoa muitakin lakeja kun siitä ei kumminkaan jää kiinni, koska poliisit eivät ehdi valvoa lain noudattamista ? Tuon vuoksi uskon, että järjestyslaki tulee olemaan ”kuollut syntyessään”.
Pyytäisin kommentteja näistä ajatuksista tämän keskustelupalstan lukijoilta. Onko Teidän mielestänne niin, että järjestyslaki tulee alusta pitäen olemaan kuollut kirjain vai tuleeko se todellakin vaikuttamaan julkiryypiskelyä vähentävällä tavalla ? Ja jos sillä ei ole haluttua vaikutusta, tuleeko lain kunnioittamisen suosio vähenemään yhä vaan enemmän.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mielestäni uudella järjestyslailla poliisi saa uuden työkalun käyttöönsä. Siis se, että julkijuopottelu on kokonaan kiellettyä ei tarkoita sitä, että poliisi sakottaa jokaista joka juo julkisella paikalla.
Vaihtoehtonahan on pidetty, että järjestyslailla kiellettäisiin häiritsevä julkijuopottelu. Tällöin jää turhan paljon tulkinnan varaa siitä mikä on häiritsevää ja mikä ei.
On toki totta, että täyskielto antaa mahdollisuuden poliisille jolla on esim: huono päivä jne.. sakottaa jokaista joka julkisesti juopottelee. Tällöin on tietysti se vaara, että kansalaiset joutuvat eriarvoiseen asemaan.
Itse toki uskon, että Suomen poliisi on niin ammattitaitoista ja että heidän moraalinsa on niin korkealla ettei tälläiseen sorruta.