IKÄVÄ !

Soita Seniori helppiin.

kohta soitani
pakko soittaa
ei tämmönen yksin oleminen voi olla terveellinen muoto edes vanhukselle elää loppelämäänsä,
jokin yhteisöllisyys ON keksittävä meidän vanhusten selviytymisen kannalataki
jotta pysyisimme omatoimisena mahdollisimman pitkään ja sitten kun aika on niin kuolla kupsahtaismme noin vain hetkessä pois,
eikä meistä olisi yhteikunnalle sen enemmän enään huolta kun olisimme olleet porukoissa toinen toistemme tunena ja sitten vaan kuolla potkähettäs pois.

se olisi mun ihanne loppuelämästä.

Kun todella tänne kirjoittelee, niin kyllä voi googlata : auttavat puhelimet tai apua yksinäisyyteen. Vain mielikuvitus on rajana , siell on pilvin pimein puhelinnumeroita ,missä voi milloinkin keskustella.

Olen huomannut, että jos pihalla alan jutella jonkun tutun naapurin kanssa, niin alan lörpötellä asioitani vaikka kuinka. Sitten jälkeenpäin nolottaa. Mutta tajuan, että yksinäisyys tekee puheliaaksi.

Anonyymi kirjoitti:

Olen huomannut, että jos pihalla alan jutella jonkun tutun naapurin kanssa, niin alan lörpötellä asioitani vaikka kuinka. Sitten jälkeenpäin nolottaa. Mutta tajuan, että yksinäisyys tekee puheliaaksi.

Lue lisää

Sman olen huomannu itsessäniki,

joskus tuntuu että olen liian puhelias, höh,

On se vaan kumma,
vaikka joskus tuntee polttavaa ikävää ja puhekaveria, niin toisaaltaan taas ei haluakkaa kaikkia ihmisiä edes nähdä,
tai ainaki välttelee ettei tarvi tavata,

me ihmist olemme yksilöitä

minäki viihdyn parhaiten kuitenkin yksin vaikka välillä saan ikävän puuskia.

Anonyymi kirjoitti:

Sman olen huomannu itsessäniki,

joskus tuntuu että olen liian puhelias, höh,

Ollaan vuoroon tuppisuita erakkoja ja vuoroon lörppöjä. Höh. 😏

Anonyymi kirjoitti:

Ollaan vuoroon tuppisuita erakkoja ja vuoroon lörppöjä. Höh. 😏

Näin se menee :)
Ei aina ole puheliaalla tuulella.
Erakko olen jos vertaan itseäni vaikkapa kolmekymppisenä.
Silloin olisin ahdistunut jos eläisin samoin kun nyt.
Kirjoittelepa vaihteeksi jotain ystävällistä ja kannustavaa .

Anonyymi kirjoitti:

Olen huomannut, että jos pihalla alan jutella jonkun tutun naapurin kanssa, niin alan lörpötellä asioitani vaikka kuinka. Sitten jälkeenpäin nolottaa. Mutta tajuan, että yksinäisyys tekee puheliaaksi.

Lue lisää

Se on totta. Ihmisen täytyy saada puhua ja tulla kuulluksi, että mielenterveys
säilyy.

Anonyymi kirjoitti:

On se vaan kumma,
vaikka joskus tuntee polttavaa ikävää ja puhekaveria, niin toisaaltaan taas ei haluakkaa kaikkia ihmisiä edes nähdä,
tai ainaki välttelee ettei tarvi tavata,

me ihmist olemme yksilöitä

minäki viihdyn parhaiten kuitenkin yksin vaikka välillä saan ikävän puuskia.

Lue lisää

Jokainen ihminen on valikoiva. Eivät kaikki täytä puhekaverin "vaatimuksia".
Pitäisi löytää hengenheimolainen.

Jep, olen samanlainen. Ei tulisi kuuloonkaan ,että lähtisin mihinkään mummokerhoihin , vaikka olen ollut mummo jo 30 vuotta😂. Kuntosalille ja jumppaan ym lenkil menen , siellä ei tarvi puhella ,jos ei kiinnosta. Sitten taas voin lenkillä avata suuni ja alkaa juttelemaan ventovieraiden kanssa. Kävellään eteenpäin ja kerrotaan ummet ja lammet ns.
Introvertti erakkoluonne olen onnellisena.

Niin sinulla on sentäön se kaveri viikonloppuisin,se antaa tietoisuutta että on joku tulossa. Mytantotaali yksinäisyys ei ole varmaan kenellekkään hyväksi , itsekkin olen yksin paljon eikö se tavallisesti häiritse , koska tiedän että lapsenlapsi käy tasaisin väliajoin , ja muutama ystävä myös, muåieheni paras kaveri käy kahvilla kerran viikossa silloin sellainen parin tunnin keskusteltu kaikesta taivaan ja maan taivaan välillä. Siltikin tuntuu joskus yksinäiseltä. Vaikka tavallisesti minua ei ennen ole pahemmasti häirinnyt. Voin vaan kuvitella ihmisen vointia joka on ihan yksin jolla ei ole ketään ja joka kaipaa jonkinlaista kohataamiata sairaana toisen ihmisen kanssa .ja tuntee olonsa melkein kun vankilassa yksinäisyydessään

Olen usein ajatellut niitä,oikeita vankeja jotka istuvat vankilassa vuodesta vuoteen. Miten he jaksavat sen eristyksen istuessaan sellissään iltaisin kun ovet in lukittu seuraavaan aamuun asti
Miten jaksavat henkisesti. Sellaista elämää.
Moni vanhus on ihan yksin nykyään sen huomaa joka puolella ainakin Pohjoismaissa.
Siihen tulisi saada parannus jotenkin, politiikkojen tulisi jotenkin löytää ratkaisu parantamaan näiden ihmisten asemaa yhteiskunnassa. ,sillä hekin ovat vuosikausi tehneet työtä ja maksaneet veroja . Mielestäni vanhusten talo5 kuten ennen olkåi kunnalliskodit anataisivat vanhuksille tavallisen tunteen. Hoitajia käsillä koko ajan , ja pirteät saavat osallistua leipomiseen ja ruuan laittoon kukin voimiensa mukaisesti, ja jokaisella olisi man huone missä olisi pieni keittokomero jossa voisi tehdä itse vaikka aamiaisensa.
Sitten olisi niitä toisia vanhuksia käsillä koko ajan myöskin juttukaverina . Muista oman mummoni kun hänet vietiin vastoin hänen tahtoaan kunnalliskotiin kun ei pärjännyt omillaan. Oli vihainen lapsilleen mutta kun lapset kävivät viikon päästä katsomassa niin mummo oli pirteänä eikö halunnut lähteä poikansa luo pyhän ajaksi, oli kuulemma niin paljon muuta tehtävää uusien ystäviensä kanssaa, ei koskaan sanonut kaipaavansa kotiinsa sillä ja; viihtyi kunnalliskodissa kun kala vedessä .

älä horise sekavia, mene itte,
jos siltä tuntu,


mä en menis , enkä ikinä mene.
aina voi keksiä jotain kivaa kun oikein jurppppiiii,

Anonyymi kirjoitti:

älä horise sekavia, mene itte,
jos siltä tuntu,


mä en menis , enkä ikinä mene.
aina voi keksiä jotain kivaa kun oikein jurppppiiii,

Lue lisää

Teinkin tuosta itsemurha-yllytyksestä ilmoituksen ylläpidolle, mutta jota selvästi ei näytä kiinnostavan.

Anonyymi kirjoitti:

Teinkin tuosta itsemurha-yllytyksestä ilmoituksen ylläpidolle, mutta jota selvästi ei näytä kiinnostavan.

Monissa netti yhteisöissä on kielletty itsemurha ehdotukset toisille sen jälkeen kun nuori ihminen otti henkensä kun toinen yllytti häntä tekemään sen. Laitettu rangaistavaksi teoksi ainakin naapurimaassa että ihminen joka voi huonosti tåtijtee ettei hönellä ole oikeutta elää kun netissäkin ehdotetaan itsariin.

just , niin on,

mtt kaikesta huolimatta sinnitellään !

Anonyymi kirjoitti:

just , niin on,

mtt kaikesta huolimatta sinnitellään !

Kunpa vain löytäisi jotain mieltä olemassaoloonsa !

Anonyymi kirjoitti:

Kunpa vain löytäisi jotain mieltä olemassaoloonsa !

pakko sinuki on löytää jotain mieltä elämääsi,

sitäpaitsi kyllä me kuollaan sitten aikanaan
mä ainaki oon niin vanha että voin kuolla milloin tahansa,

mutt luulen ett mun on elettävä sata vuotiaaksi
vaikka en haluaisi,
mutt pakko ku ei kuolekaa,
kirjotelaan ajankuluksi,
minusta tämä on ihan hauskaa ajankulua kun ihan yksin on.

Anonyymi kirjoitti:

pakko sinuki on löytää jotain mieltä elämääsi,

sitäpaitsi kyllä me kuollaan sitten aikanaan
mä ainaki oon niin vanha että voin kuolla milloin tahansa,

mutt luulen ett mun on elettävä sata vuotiaaksi
vaikka en haluaisi,
mutt pakko ku ei kuolekaa,
kirjotelaan ajankuluksi,
minusta tämä on ihan hauskaa ajankulua kun ihan yksin on.

Lue lisää

Minun tätini sanoi aina että hön elämään kauan , mistähän sen tiesi nuorempana , sillä paria kuukautta vaille 100 vuotiaaksi hän eli . Kaipaan höntä tavattomasti hän oli aina minulle se toinen äiti .

Ei kaikki ole erakkoja.

Epäsosiaaliset ihmiset selittävät eristäytymistään niin, että olemme erakkoluonteita.

Anonyymi kirjoitti:

Ei kaikki ole erakkoja.

Ei edes enemmistö vaan ihmiset ovat sosiaalisia useinkin .moni on sanonut kun kysyy miksi ei ole muiden kanssa, että en osaa olla oikein ihmisten ilmoilla Siis onko siinäkin väär ja oikea ämini ei osaa sosiaalisia koodeja ja pelkää munaavansa itsensä . Syitä on monia

Kiva jos tunsit, että päiväsi oli hyvä. Toivottavasti se ihana tunne jatkuu huomenna !
Täällä ollaan niinkauan kuin Luoja suo ja kirjotellaan !
Hyvää yötä nyt !

Tunteet ei ole valinta.

Järkesi ei taida toimia.

Ei helkkari ole mikään valinta , tunteet tulee ilman valitsemista. Ja niille ei oikein voi mitään.
Monta esimerkkiä niistä on.
Kun rakastuu niin seon tunteet jotka tuntee ihan ilman mitään valintaa , ja sitä ei voi kieltää mitenkään jos vaikka rakastuu väärään ihmiseen se vaan on olemassa. Kun joku rakas ihminen kuolee niin kukaan ei sano että ei ole tunteita , tunne tulee susrusta menetykseen sitä ei päätetä mitenkään
Se ole valinta mitenkään että suree , itkee tai voi huonosti .
Kukaan ei valitse miten edes suree.
Kun saa pienen vauvan niin tulee tunne miten sitä rakastaa, on niitäkin joitka eivät siinäkään tilanteessa kykene tuntemaan onnea Siis mitkään tunteet eivät ole valinta.ne vaa tunnetaan .ystävä sanoi että kun ei omaisi niin voimakkaita tunteita niin olisi helpompi elää .
Siis mistä tuollainen näkemys että tunteet olisivat valinta .
Satut paikalle jossa on ollut auto onnettomuus menet paikalle ja alat antamaan tekohengitystä ensin ja soitat samalla ambulanssin ja teet kuten olet oppinut tekemää , sitten kun ambulanssi tulee niin tunnet helpotusta. Että osasit toimia järjen kanssa ja nyt kun kaikki on ohitse tulevat tunteet mukaan , ajatus miten kävi sille joka haettiin ambulanssilla , tunne saattaa antaa jopa vatsan kipuja kun se on liian voimakas
Siis kukaan ei valitse mitä tuntee silloin on joko,psykopaatti tai jotain muuta. Sairautta poteva
Jos ei kykene tuntemaan muuta kun valitsemalla
. Valitset että nytpä itken hieman kaipaustani ystävään jota ei enää ole . Tai jätänkö se tuonnemmaksi , siis siirtää tuonnemmaksi joissain tilanteissa , mutta tunne on silti sisällä. Hoitoalalla kun hoitaa vaikeaa sairautta potevaa ihmistä tuntee hönen tuskansa mutta siirtää se näyttämisen kunnes on yksin .
Kun voitat paljon rahaa lotossa niin tunnet paljon ja olet onnellinen.vai valitsekto että et tunne mitään asiasta joka saattaa muuttaa koko elämäsi paremmaksi . Siis tunteet eivät ole valinta ne on osa terveen ihmisen elämä saada tunnekuohuja milloin mistäkin .

Tunne asioita pystytään tänään käsittelemään. Kanavoimalla tyylillä joka sopii ihmiselle .
Tunteet ovat voimakkaita ja saattavat sairastuttaa ihmisen

"Ja olen köyhä, mutta en ikävöi kuolleita jotka ei herää auttamaan."

Rahanko takia luulet ihmisten ikävöivän läheisiään ?!?

Anonyymi kirjoitti:

"Ja olen köyhä, mutta en ikävöi kuolleita jotka ei herää auttamaan."

Rahanko takia luulet ihmisten ikävöivän läheisiään ?!?

Piru luki Raamattua! Väännetäänkö Rautalangasta?

Kaikki eivät edes halua mitäön uusia rakkauksia. Elämäänsä joten huono neuvo . Minä en ainakaan kuten ajattelen nyt haluaisi asua kenenkään kanssa enää sillä,ei ole mitäöntekemistö siinä että roikkuisi edes menneen mieheni muistoissa , olen vaan nyt kuten haluan , ja jos olisin nuorena tiennyt mitä vapaus on niin en olisi koskaan edes mennyt avioon .sanon kun kälyni kun hön on kiukkuinen että” missä,lukee että,on elettävä vieraan ihmisen kanssa koko elämnsä ”
Niin missä niin lukee.hyvä ystävä in kukaan kallis mutta siltikin voi asua erillään ja tapailla silloin kun haluaa .

No hei kamu, ainakin minä kaipailin sinua !
Kiva, että "ilmoittauduit".

Suru on kaipausta ja kaipaus on surua,
se saa välillä ihmisen "muihin maailmoihin".
Muu jää taka-alalle.
Näin se on mennyt jo kauan omalla kohdallanikin.

Välillä ei murheisena jaksa kiinnostua mistään,
sitten taas hetkeksi "herää" jotakin muuta ajattelemaan.
Suru on kauan päällimmäisenä ja aina se taustalla on.

Yksinäisyydessä ajatukset pyörivät samaa kehää.
Jos joskus olisi seuraa ja jotain konkreettista tekemistä,
siksi aikaa suru ja alakuklo vähän hellittäisi.

Konkreettisella tekemisellä en tarkoita esimerkiksi siivoamista ja pyykinpesua,
sitä on jokaisen pakko silloin tällöin tehdä,
mutta ne puuhat eivät ole varsinaisesti mitään henkisesti ravitsevaa ja piristävää,
ne kuuluvat tavalliseen arkeen.
Jotain muutakin kaipaisi, kun vain olisi mahdollisuus ja jaksaisi.
Mutta tähän on tyytyminen,

Kävin aamulla haravoimassa kevyesti taloyhtiön pihaa.
Se ei ole minun hommani, vaan huoltomiesten,
mutta teen sitä joskus ajankulukseni,
kevyttä liikuntaa saadakseni
ja tykkään, kun piha on siisti täältä ikkunastakin katsellen.
Siisti ympäristö lisää viihtyisyyttä.
On sekin joku pieni ilo saada tehdä jotain.
Yksinäni häärään pihalla ja sitten tulen asuntooni olemaan yksin.
Keitän iltapäiväkahvit,
juon yksin ja mietin
olisipa joku jolle joskus voisi soittaa ja jutella.
Halaisin päivittäin olla ihmisten kanssa tekemisissä edes hetken.
Se olisi tärkeä asia mielenterveydelle.

Pihalla joskus joku asukas menee tulipalovauhtia ohi jotain määränpäätä kohti
kiinnittämättä sen kummemmin huomiota minuun.
Ehkä ajattelee, että onko tuokin mummeli jo höperö . . .

Kirjotellaan !

Jokainen kirjottelee tietenkin sen mukaan jos huvittaa tai jaksaa.
Ei mitään stressiä kirjoittamisesta kannata ottaa,
suru on äärettömän raskasta kantaa,
sitä ei voi järjellä lievittää, se on sydämen asia,
mutta eikö ole kuitenkin mukavaa, että sinua on kaivattu ?
Lämpimät etähalaukset ja voimia ja jaksamista sinulle !

Anonyymi kirjoitti:

No hei kamu, ainakin minä kaipailin sinua !
Kiva, että "ilmoittauduit".

Suru on kaipausta ja kaipaus on surua,
se saa välillä ihmisen "muihin maailmoihin".
Muu jää taka-alalle.
Näin se on mennyt jo kauan omalla kohdallanikin.

Välillä ei murheisena jaksa kiinnostua mistään,
sitten taas hetkeksi "herää" jotakin muuta ajattelemaan.
Suru on kauan päällimmäisenä ja aina se taustalla on.

Yksinäisyydessä ajatukset pyörivät samaa kehää.
Jos joskus olisi seuraa ja jotain konkreettista tekemistä,
siksi aikaa suru ja alakuklo vähän hellittäisi.

Konkreettisella tekemisellä en tarkoita esimerkiksi siivoamista ja pyykinpesua,
sitä on jokaisen pakko silloin tällöin tehdä,
mutta ne puuhat eivät ole varsinaisesti mitään henkisesti ravitsevaa ja piristävää,
ne kuuluvat tavalliseen arkeen.
Jotain muutakin kaipaisi, kun vain olisi mahdollisuus ja jaksaisi.
Mutta tähän on tyytyminen,

Kävin aamulla haravoimassa kevyesti taloyhtiön pihaa.
Se ei ole minun hommani, vaan huoltomiesten,
mutta teen sitä joskus ajankulukseni,
kevyttä liikuntaa saadakseni
ja tykkään, kun piha on siisti täältä ikkunastakin katsellen.
Siisti ympäristö lisää viihtyisyyttä.
On sekin joku pieni ilo saada tehdä jotain.
Yksinäni häärään pihalla ja sitten tulen asuntooni olemaan yksin.
Keitän iltapäiväkahvit,
juon yksin ja mietin
olisipa joku jolle joskus voisi soittaa ja jutella.
Halaisin päivittäin olla ihmisten kanssa tekemisissä edes hetken.
Se olisi tärkeä asia mielenterveydelle.

Pihalla joskus joku asukas menee tulipalovauhtia ohi jotain määränpäätä kohti
kiinnittämättä sen kummemmin huomiota minuun.
Ehkä ajattelee, että onko tuokin mummeli jo höperö . . .

Kirjotellaan !

Lue lisää

Huomenta,
on sunnuntai aamupäivä,
yö meni muutaman kerran heräillessä ,
näin jotain untaki,
unessa sanoin jollekki että en voi osallistua
minulla on sydän kipee,
heräsin siihen kun mun lapsen lapseni tuli vuoteen viereen
ja kysyi tarvitko nitroja, heh,
--- olin sanonu ääneen että sydän on kipeenä,

todellaki minulla oli rintakipu päällä
ja otin nipun nitroja suuhun
lapsen lapseni hieroi selkää vasentapuolta,
hierominen auttoi ja lievitti selvästi rintakipua ,
tietenki myös nitrot auttoi asiaa,

--- sitten jatkoin nukkumista,
joskus kuulemma puhun ääneen unissani jonkun sanan, ( hävettääki )
tälläkertaa olin sanonu sydän on kipeenä,

--- äsken kuuntelin jumalanpalveluksen radiosta,
siitä saa aina rauhan sieluunsa,
vaikka on lähes sata vuotta sunnuntaisin aamulla sitä kuunellukki,
--- siinä sanassa on jotain todella ikuista sanomaa ihmiskunnalle,

ihmeellistä seki , kun jumalan palveluiksiin ei kyllästy ikinä,
aina niistä saa ihmeellistä hyvää oloa elämäänsä,



kiitos kaikille poissaoloani kaivanneille,
toistaiseksi olen kunnossa
elämä jatkuu
päivän kerralaan,

nyt aioin piristiä, syksy lähestyy
käsityöt on hyvää viihdettä huonokuntoiselle vanhuksellekki
kun lenkkeilyt jää vähemmälle,

liikunta heikkenee vääjäämättä minimiin,
käsitöitä jaksaa vanhaki vielä puuhastella.

ajatuksia olisi käsitöitten suhteen paljonki,
mutta kaikki omelukoneeni ovat jotenki rikki,
enkä enään itse jaksa niitä korjailla,
ne pitäisi viedä huoltoon,
seki on raskasta puuhaa,
omelukoneet painaa rutosti,
harmittaa kun ne on rikki,
tietenki vanhuuttaan ovat rikki, onhan ne kymmenien vuosien vanhoja,

-- sunnuntai
harmaa ilma , hieman näyttää sateiselta,
muuten kaunista syksyä enteilevä ilma,
uloski kutsuu,
jää nähtäväksi jaksanko tänään ulkoilla,

mukavaa päivänjatkoa kaikille

kirjoitelaan taas jos luoja suo !

Minne haluaisit lähteä bailaamaan ?

Eikö ole aika normaalia olla kotona lauantaiyönä ?

Anonyymi kirjoitti:

Eikö ole aika normaalia olla kotona lauantaiyönä ?

bailaaminen kuului ainaki minun nuoruuteen,
myöhemmin perhe elämä ja lapset sitoi taatusti kotiin tiiviisti,
elämä oli töissä käymistä ja koti hommia,
ja kunnon ylläpitämiseksi oli pakko harrastaa ulkoilua liikunnan merkeissä,
niin siinä vierähti kymmeniä vuosia
ja vanhhuksi sieltä lopulta putkahti esiin,

nyt lähestyy sata vuotta huimaa vauhtia
olen vielä 86 v mutta neljätoista vuotta menee täälä vauhdilla vilauksella,
huh,
pailaaminen on menneisyyttä,
tän ikäselle,
mutta
koitetaan keksiä muuten mukavaa ajanvietettä vaikka rollaattorin työntämisellä raitiissa ilmassa,
jotta aika kuluis satavuotis päivää ootellessa mukavasti,

kirjoitelaan kuulumisia,
olemmeko vielä elossa, vai joko kuolo vei ikuisuuden iloihin,

Anonyymi kirjoitti:

bailaaminen kuului ainaki minun nuoruuteen,
myöhemmin perhe elämä ja lapset sitoi taatusti kotiin tiiviisti,
elämä oli töissä käymistä ja koti hommia,
ja kunnon ylläpitämiseksi oli pakko harrastaa ulkoilua liikunnan merkeissä,
niin siinä vierähti kymmeniä vuosia
ja vanhhuksi sieltä lopulta putkahti esiin,

nyt lähestyy sata vuotta huimaa vauhtia
olen vielä 86 v mutta neljätoista vuotta menee täälä vauhdilla vilauksella,
huh,
pailaaminen on menneisyyttä,
tän ikäselle,
mutta
koitetaan keksiä muuten mukavaa ajanvietettä vaikka rollaattorin työntämisellä raitiissa ilmassa,
jotta aika kuluis satavuotis päivää ootellessa mukavasti,

kirjoitelaan kuulumisia,
olemmeko vielä elossa, vai joko kuolo vei ikuisuuden iloihin,

Lue lisää

Suoraan sanoen inhoan tätä yksinäistä vanhuksen elämääni.
Inhoan sitä, ettei minusta ole enää muuhun kuin rollattorin työntämiseen ja
juuri ja juuri pärjään kotona yksin ja joka päivä on kauheita olotiloja, että nytkö se tulee ?
Se kuolema !
En odottele 100-vuotispäivää. Toivon, etten olisi aamulla juomassa sitä kahvia,
jonka illalla laitan napsautusvalmiiksi tulemaan aamulla.

Anonyymi kirjoitti:

Suoraan sanoen inhoan tätä yksinäistä vanhuksen elämääni.
Inhoan sitä, ettei minusta ole enää muuhun kuin rollattorin työntämiseen ja
juuri ja juuri pärjään kotona yksin ja joka päivä on kauheita olotiloja, että nytkö se tulee ?
Se kuolema !
En odottele 100-vuotispäivää. Toivon, etten olisi aamulla juomassa sitä kahvia,
jonka illalla laitan napsautusvalmiiksi tulemaan aamulla.

Lue lisää

Yksinäisyys on tänä päivänä yleisempää kuin 10 vuotta sitten.
Yksi syy oli Kovid-19.
Ihmiset jäivät eristäytymisloukkuun.
Ihmisten väliset kontaktit oli rajoitettu, älä tervehdi, älä mene lähelle.
Ellei se vaikuttanut herkkiin ja osin hauraisiinkin vanhuksiin, ei sitten mikään.

Nyt me nautimme siitä jälkitautina, joko suurta kuolemanpelkoa, tai elämän toivottomuutta, mutta toisaalta;
Kaipaamme normaalia elämää ja ihmisiä lähellemme!
Olen yksinäinen, mutta en oikeastaan ikävöi muuta, kuin sitä aikaa, että sai tulla ja mennä ilman maskeja ja tautien välttelyä.

Ne ajat näyttävät olevan ohi, aina on tulossa uusi muunnos, varoituksia ja monille pelkoa.

Itse en ainakaan toistaiseksi pelkää viruksia, flunssaa en ole koskaan sairastanut, rokotuksia en ottanut, ja pyrin elämään ajattelematta mitä voi tulla.

Elän tässä ja nyt, huomisia odotan ja nautin jokisesta terveestä päivästä.
Nyt vielä jaksan hoitaa kaikki toimeni ja asiani ihan itse, mutta itse en voi jaksamisiani hallita, se on suurempi voima joka minunkin elämäni kulun on suunnitellut.
Taivaan isälle kiitos joka päivästä.

Anonyymi kirjoitti:

Yksinäisyys on tänä päivänä yleisempää kuin 10 vuotta sitten.
Yksi syy oli Kovid-19.
Ihmiset jäivät eristäytymisloukkuun.
Ihmisten väliset kontaktit oli rajoitettu, älä tervehdi, älä mene lähelle.
Ellei se vaikuttanut herkkiin ja osin hauraisiinkin vanhuksiin, ei sitten mikään.

Nyt me nautimme siitä jälkitautina, joko suurta kuolemanpelkoa, tai elämän toivottomuutta, mutta toisaalta;
Kaipaamme normaalia elämää ja ihmisiä lähellemme!
Olen yksinäinen, mutta en oikeastaan ikävöi muuta, kuin sitä aikaa, että sai tulla ja mennä ilman maskeja ja tautien välttelyä.

Ne ajat näyttävät olevan ohi, aina on tulossa uusi muunnos, varoituksia ja monille pelkoa.

Itse en ainakaan toistaiseksi pelkää viruksia, flunssaa en ole koskaan sairastanut, rokotuksia en ottanut, ja pyrin elämään ajattelematta mitä voi tulla.

Elän tässä ja nyt, huomisia odotan ja nautin jokisesta terveestä päivästä.
Nyt vielä jaksan hoitaa kaikki toimeni ja asiani ihan itse, mutta itse en voi jaksamisiani hallita, se on suurempi voima joka minunkin elämäni kulun on suunnitellut.
Taivaan isälle kiitos joka päivästä.

Lue lisää

Just tänään mieti ja kyselin taivaan isältä

mikä merkitys minullaki on ollu maanpäällä,

noooh
tuli mieleen jälkeläiset,


he elävät omaa elämäänsä

minä ihan yksin kun puoliso on kuollu,

tunnen itseni tarpeettomaksi, turhaksi,
ootan hartaasti että luoja hakis minutki pois,

Anonyymi kirjoitti:

Just tänään mieti ja kyselin taivaan isältä

mikä merkitys minullaki on ollu maanpäällä,

noooh
tuli mieleen jälkeläiset,


he elävät omaa elämäänsä

minä ihan yksin kun puoliso on kuollu,

tunnen itseni tarpeettomaksi, turhaksi,
ootan hartaasti että luoja hakis minutki pois,

Lue lisää

Sinulla on sentään jälkeläiset. Minulla ei ole niitäkään, tapasin puolisoni
hiukan liian myöhään, sanotaan näin. Minä olen ihan yksin,
kun puoliso on kuollut ja tunnen itseni aivan tarpeettomaksi ja turhaksi.
Odotan hartaasti, että luoja hakisi minutkin pois,
Illalla, kun laitan kahvin valmiiksi tulemaan aamulla toivon, etten ole sitä
enää juomassa.

Anonyymi kirjoitti:

Sinulla on sentään jälkeläiset. Minulla ei ole niitäkään, tapasin puolisoni
hiukan liian myöhään, sanotaan näin. Minä olen ihan yksin,
kun puoliso on kuollut ja tunnen itseni aivan tarpeettomaksi ja turhaksi.
Odotan hartaasti, että luoja hakisi minutkin pois,
Illalla, kun laitan kahvin valmiiksi tulemaan aamulla toivon, etten ole sitä
enää juomassa.

Lue lisää

Meitä yksin jääneitä vanhuksia taitaa olla aika paljon nykyisin,

ei ne jälkeläiset korvaa omaa puoliso,
eikä edes kavereita samoin kuin oikeat kaverit on,
-- eikä ne pidä yhteyttä niin että tuntis ittensä tarpeelliseksi,
päinvastoi tuntuu että ole riesa
siis he tuntevat velvollisuudekseen vain kysellä vointia,
heillä on oma elämänsä elettävänään,

lapset on laina vain
niin sanoo vanha sanalaskuki,

olen nytki ollu koko päivän huonossa kunnossa, en tiedä mikä mua vaivaa, mutta ei ole kaikki kohdallaan,
olisko kasvi päässä, höh, ainaki vanhuus on vaivana,

seki kun on mahdollista,
oottelen yhtä lausuntoa,

Anonyymi kirjoitti:

Just tänään mieti ja kyselin taivaan isältä

mikä merkitys minullaki on ollu maanpäällä,

noooh
tuli mieleen jälkeläiset,


he elävät omaa elämäänsä

minä ihan yksin kun puoliso on kuollu,

tunnen itseni tarpeettomaksi, turhaksi,
ootan hartaasti että luoja hakis minutki pois,

Lue lisää

Näinhän se on, että jälkeläiset elävät omaa elämäänsä kuten mekin aikanaan elimme nuoruuttamme . Puolison poismeno jätti yksinäisyyden ,jota välttelen alussa ja matkustelen hieman tai ajelin maan pohjoisesta etelään tervehtimään sukulaisia .
Mutta ei sellainenkaan elämä oikein ollut mielestäni mitään, pois sukkien sukulais vierailut, ne olivat kivoja, mutta vanhetessa jo ne kaikki esivalmistelut matkaa varten rasittaa ollaan ja eletään kukin tavallamme

Metromatka on loistava idea ! Taidan itsekin kokeillla joku kaunis syyspäivä.

Anonyymi kirjoitti:

Metromatka on loistava idea ! Taidan itsekin kokeillla joku kaunis syyspäivä.

Ei sitä noin vain metrolla lähde minnekkää,
kivahan se olisi ja ihanaaki,
mutta
vanha ei jaksa,
pää on kuin hollitalli,

saa miettiä pysyykö pystyssä
ja jaksaako ottaa seuraavan askeleen,

ties minne joutuisi,
kyllä ne hurvittelut vanhalta on jo tehty aikoja sitten,

elämä on nääs siellä menneisyydessä,

nyt vanha horisee omiaan viimesillä voimillaan kotosalla.

Anonyymi kirjoitti:

Ei sitä noin vain metrolla lähde minnekkää,
kivahan se olisi ja ihanaaki,
mutta
vanha ei jaksa,
pää on kuin hollitalli,

saa miettiä pysyykö pystyssä
ja jaksaako ottaa seuraavan askeleen,

ties minne joutuisi,
kyllä ne hurvittelut vanhalta on jo tehty aikoja sitten,

elämä on nääs siellä menneisyydessä,

nyt vanha horisee omiaan viimesillä voimillaan kotosalla.

Lue lisää

Ei se kaikille ole tietenkään mahdollista ja minuakin huimaa jo rullaportaissa
enkä uskalla hissilläkään mennä alas metrotasanteelle.
Vietän hiljaista elämääni asunnossani. Ainan käyn hiukan tepastelemassa ulkona
jos olo sallii. Joskus saattaa tosin laiskottaa, etten viitsi uloskaan lähteä.
Mitä väliä millään enää on. Kunhan kolotuksista ja rytmihäiriöistään
huolimatta joten kuten pärjää ja kestää. Saa ruokansna mikrossa lämmitettyä
ja joskus vietyä roskat ulos. Ruuan tilaan netissä. Se tuodaan Prismasta
keittiöön asti. Onneksi on sellainen palvelu nykyään olemassa.
Talvella varsinkin arvostan sitä. en pääsisi mihinkään talvella rollaattorini
kanssa.

Jatketaan "horinoitamme" ! Horistaan (eli kirjoitellaan) taas !

Anonyymi kirjoitti:

Ei se kaikille ole tietenkään mahdollista ja minuakin huimaa jo rullaportaissa
enkä uskalla hissilläkään mennä alas metrotasanteelle.
Vietän hiljaista elämääni asunnossani. Ainan käyn hiukan tepastelemassa ulkona
jos olo sallii. Joskus saattaa tosin laiskottaa, etten viitsi uloskaan lähteä.
Mitä väliä millään enää on. Kunhan kolotuksista ja rytmihäiriöistään
huolimatta joten kuten pärjää ja kestää. Saa ruokansna mikrossa lämmitettyä
ja joskus vietyä roskat ulos. Ruuan tilaan netissä. Se tuodaan Prismasta
keittiöön asti. Onneksi on sellainen palvelu nykyään olemassa.
Talvella varsinkin arvostan sitä. en pääsisi mihinkään talvella rollaattorini
kanssa.

Jatketaan "horinoitamme" ! Horistaan (eli kirjoitellaan) taas !

Lue lisää

Kiitos kun kirjoitit,
minulla oliki kovin kovin alakuloinen olo,
mietin just ennen koneen aukasemista ettei ole enään ketään jolle soittais,
kaikki on kuolleet tai niin pahoin halvaantuneita etteivä enään puhu,

mitä ihmettä keksisi mistä saisi jonkun vaki kaverin jonka tuntis ystäväkseen
kuten ennen niitä oli pilvin pimein, höh, melkein ,

on se melkein järkytys tajua että vanhana on näin yksin, ei sitä osannu nuorempana ja terveenä edes kuvitella,
nyt se on todellisuutta,

sinä sentään jaksat käydä pikkusen töpöttelemässä ulkonaki,

minuki on pakko piristyä, huomenna mun on pakko käydä jossaki kodin ulkopuolella, muuten kuolen ikävään,

kirjoitelaan
tämä piristää kummasti,
kuvittelee ettei ihan yksin olekaan,

hyvää yötä,
huomisiin.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos kun kirjoitit,
minulla oliki kovin kovin alakuloinen olo,
mietin just ennen koneen aukasemista ettei ole enään ketään jolle soittais,
kaikki on kuolleet tai niin pahoin halvaantuneita etteivä enään puhu,

mitä ihmettä keksisi mistä saisi jonkun vaki kaverin jonka tuntis ystäväkseen
kuten ennen niitä oli pilvin pimein, höh, melkein ,

on se melkein järkytys tajua että vanhana on näin yksin, ei sitä osannu nuorempana ja terveenä edes kuvitella,
nyt se on todellisuutta,

sinä sentään jaksat käydä pikkusen töpöttelemässä ulkonaki,

minuki on pakko piristyä, huomenna mun on pakko käydä jossaki kodin ulkopuolella, muuten kuolen ikävään,

kirjoitelaan
tämä piristää kummasti,
kuvittelee ettei ihan yksin olekaan,

hyvää yötä,
huomisiin.

Lue lisää

Hei ! Olen itsekin ollut alakuloinen ja murheellinen.
On tässä joskus yksikseen tekemistä,
ettei vaivu syövereihin.

Vakituista juttukaveria ei ole löytynyt
eikä juuri satunnaistakaan
sen jälkeen, kun yksin jäin
ja puhumattomuus ahdistaa joskus valtavasti.

Tekee mieli jutella monista asioista,
mutta kaikki täytyy vaan pitää sisällään.
Ei ole "purkautumistietä".
Ihmisen täytyy saada puhua ja tulla kuulluksi,
muuten tuntee itsensä jollain lailla merkityksettömäksikin.

Joskus tuntuu, että olisi niin paljon juteltavaa,
muttei ole ketään.
Plärään joskus kännyäni,
jossa on aika paljon numeroita,
mutta aina saan todeta ja huokaista,
ettei kuitenkaan ole ketään, jolle voisi soittaa juuri nyt.

Minäkin olen järkyttynyt,
että näinkö minulle kävi.

Kaikki oli niin hyvin,
olimme tyytyväisiä ja onnellisia,
mutta yksi hetki muutti kaiken.

Yrityksistäni huolimatta en kykene sopeutumaan
tähän tyhjään elämääni, jota nyt elän.

Ikävä ja kaipaus on valtavan suuri.

Minusta tuntuu, että olemme hengenheimolaisia.
Kun luen kirjoituksiasi
ne ovat kuin omia ajatuksiani.

Toivotan sinulle hyvää yötä
ja horistaan taas - hehe -
Horinat on kivoja,
ne tuovat iloa yksinäisen elämään.

Anonyymi kirjoitti:

Hei ! Olen itsekin ollut alakuloinen ja murheellinen.
On tässä joskus yksikseen tekemistä,
ettei vaivu syövereihin.

Vakituista juttukaveria ei ole löytynyt
eikä juuri satunnaistakaan
sen jälkeen, kun yksin jäin
ja puhumattomuus ahdistaa joskus valtavasti.

Tekee mieli jutella monista asioista,
mutta kaikki täytyy vaan pitää sisällään.
Ei ole "purkautumistietä".
Ihmisen täytyy saada puhua ja tulla kuulluksi,
muuten tuntee itsensä jollain lailla merkityksettömäksikin.

Joskus tuntuu, että olisi niin paljon juteltavaa,
muttei ole ketään.
Plärään joskus kännyäni,
jossa on aika paljon numeroita,
mutta aina saan todeta ja huokaista,
ettei kuitenkaan ole ketään, jolle voisi soittaa juuri nyt.

Minäkin olen järkyttynyt,
että näinkö minulle kävi.

Kaikki oli niin hyvin,
olimme tyytyväisiä ja onnellisia,
mutta yksi hetki muutti kaiken.

Yrityksistäni huolimatta en kykene sopeutumaan
tähän tyhjään elämääni, jota nyt elän.

Ikävä ja kaipaus on valtavan suuri.

Minusta tuntuu, että olemme hengenheimolaisia.
Kun luen kirjoituksiasi
ne ovat kuin omia ajatuksiani.

Toivotan sinulle hyvää yötä
ja horistaan taas - hehe -
Horinat on kivoja,
ne tuovat iloa yksinäisen elämään.

Lue lisää

Jos et kaukana asu voisin hakea sinutki joskus noille abc: n asemille syömään, siellä on joka päivä seisova pöytä saa syödä mitä haluaa ja niin paljon kuin jaksaa,
olen kyllä huono keskustelia tai sitten puhua polpatan niitä näitä jos puheripuli sattuu iskemaan, jutut voi panna toisesta korvasta sisäänja toisesta ulos,
siinä samalla tutustuttaisiin toisiimme.

tai voisinhan ajaa atolla kauemmaski syömään,

kerraki me puolisoni kanssa kun olimme pitkästyneet kotona olemiseen
keksittiin lähteä lappiin syömään tuli noin tuhat kilometriä eestasi ajettua autolla vain syömäreisslla,
meillä oli aina hauskaa keksittiin kaikenlaista matkailua suomessa
ja lomilla aina ulkomailla,

naurettiin että olipas erikoinen päivä kun päivän pää atera menttiin syömaan tuhannen kilomertinpäähä ja sitten kunolimme kunnolla syöny ajeltiin takasi kotiin, heh

Olit reipas, kun jaksoit !
Reipas oman ikäsi ja kuntosi suhteen.
Eihän me tässä enää kirmata kuin vasikat laitumella keväällä ......

Minulle on tullut tavaksi syödä mikrokaurapuuro
tunti-pari ennen nukkumaanmenoa.
Tällä kertaa tein liian ison annoksen,
mutta kun se maistui niin hyvälle
ahdoin sen kaikki ja nyt olen ihan ähky !!!
Söin ihan liikaa. Hyvä, ettei nouse suuhun takaisin.
Mietin onkohan minusta tullut "ahdistukseensyöjä" ?
Niin kauan kun syö tuntuu hyvältä,
ei muista ikävää, joka ahdistaa.
Pitää kyllä jonkun aikaa nyt "sulatella",
ei ähkymahalla pysty nukkumaan.

Anonyymi kirjoitti:

Olit reipas, kun jaksoit !
Reipas oman ikäsi ja kuntosi suhteen.
Eihän me tässä enää kirmata kuin vasikat laitumella keväällä ......

Minulle on tullut tavaksi syödä mikrokaurapuuro
tunti-pari ennen nukkumaanmenoa.
Tällä kertaa tein liian ison annoksen,
mutta kun se maistui niin hyvälle
ahdoin sen kaikki ja nyt olen ihan ähky !!!
Söin ihan liikaa. Hyvä, ettei nouse suuhun takaisin.
Mietin onkohan minusta tullut "ahdistukseensyöjä" ?
Niin kauan kun syö tuntuu hyvältä,
ei muista ikävää, joka ahdistaa.
Pitää kyllä jonkun aikaa nyt "sulatella",
ei ähkymahalla pysty nukkumaan.

Lue lisää

Minulle joskus käy samoin, nykyisin koitan muistuttaa itseäni kun menen syömään etten ota liikaa lautaselle kerralla vaikka kuinka herkullista olisi, minullaki tlee paha olo jos syö liikaa, syd ei jaksa pumpara jos syö liikaa.

Anonyymi kirjoitti:

Minulle joskus käy samoin, nykyisin koitan muistuttaa itseäni kun menen syömään etten ota liikaa lautaselle kerralla vaikka kuinka herkullista olisi, minullaki tlee paha olo jos syö liikaa, syd ei jaksa pumpara jos syö liikaa.

Lue lisää

Vähän tuntuu siltä, että minusta alkaa tulla "tunnesyöjä".
Syönköhän minä yksinäisyyteeni ja sen aiheuttamaan ahdistukseen ?
On niin kauhean suuri ikävä läheistä ja turvaton olo yksin.

Anonyymi kirjoitti:

Vähän tuntuu siltä, että minusta alkaa tulla "tunnesyöjä".
Syönköhän minä yksinäisyyteeni ja sen aiheuttamaan ahdistukseen ?
On niin kauhean suuri ikävä läheistä ja turvaton olo yksin.

Lue lisää

Erilaiset tunteet voivat vaikuttaa syömiseemme.

Tunnesyöminen tarkoittaa, että mielialamme määrittää sen mitä syömme ja
kuinka paljon. Tunteet voivat aiheuttaa myös syömättömyyttä.

Syöminen saa meidät tuntemaan olomme hyvältä ja olemaan rentoutuneempia, sillä syödessämme vapautamme välittäjäaineita, kuten dopamiinia,
mutta monissa tapauksissa tämä parempi olo on lyhytkestoista. Kun olemme lopettaneet syömisen, tunne ottaa taas meistä otteen.

Anonyymi kirjoitti:

Vähän tuntuu siltä, että minusta alkaa tulla "tunnesyöjä".
Syönköhän minä yksinäisyyteeni ja sen aiheuttamaan ahdistukseen ?
On niin kauhean suuri ikävä läheistä ja turvaton olo yksin.

Lue lisää

Oletko ollut luonteeltasi läpi elämän sen tyyppinen , että ikävöit herkästi. Täysin luonnollista , me kaikki ollaan niin erilaisia luonteeltamme. Itse aina ihmettelen, kun en ole koskaan ikävöinyt mitään tai ketään. Lähdin esim hyvin nuorena kotoa kauas opiskelemaan ja sille tielle jäin. Ei ollut äiti tai isää tai mitään muutakaan ikinä ikävä. Olen lähtöisin hyvästä kodista niin henkisesti kuin aineellisestikin. Ympäristö oli myös ihana järvenrantapaikka.
Toki saan vieläkin nauttia vastaavasta ympäristöstä kuukausia kakkoskodissamme.

Miksi tavallisia kommetteja poistetaan ?
Minä kysyin sinulta löysitkö jotain kivaa kaupungilta ja lievenikö ikäväsi ?
Mutta se kommentti on poistettu.

Sama täällä. Suru on sydämessäni.
Tuttuni sanoi äskettäin:
Kyllä sinä selviät !

Sanoilla oli hyvä tarkoitus,
mutta lohduttavat sanat eivät useinkaan auta,
sillä ne eivät muuta todellisuutta.

Anonyymi kirjoitti:

Sama täällä. Suru on sydämessäni.
Tuttuni sanoi äskettäin:
Kyllä sinä selviät !

Sanoilla oli hyvä tarkoitus,
mutta lohduttavat sanat eivät useinkaan auta,
sillä ne eivät muuta todellisuutta.

Lue lisää

Ei muu auta kuin sopeutua tänän vanhuuteen ,

ymmärtää että vanhuus on luopumisen aikaa,
kaikki ympäriltä lopulla häviää,
jää vain muistot
ehkä jotain kättemmen töitä jää muistuttamaan meidänki historiasta,

mukaan emmme saa yhtään mitään kun suljemme silmät lopullisesti,

Anonyymi kirjoitti:

Ei muu auta kuin sopeutua tänän vanhuuteen ,

ymmärtää että vanhuus on luopumisen aikaa,
kaikki ympäriltä lopulla häviää,
jää vain muistot
ehkä jotain kättemmen töitä jää muistuttamaan meidänki historiasta,

mukaan emmme saa yhtään mitään kun suljemme silmät lopullisesti,

Lue lisää

Olen huono sopeutuja, mutta vähitellen olen alkanut alistua.

Sopeutuminen on hassu sana.
Se ei aina ole mitään positiivista.
Se on pikemminkin alistumista,
mutta nykyään halutaan tehdä kaikesta positiivista.

Kärsimyskin nähdään hyvänä asiana, josta ihminen vahvistuu,
mutta ei se ole totta. Kärsimys ei tee hyvää ihmiselle.

Jos saisin sopivan ison lottovoiton siihen sopeutuisin kyllä helposti !

Anonyymi kirjoitti:

Olen huono sopeutuja, mutta vähitellen olen alkanut alistua.

Sopeutuminen on hassu sana.
Se ei aina ole mitään positiivista.
Se on pikemminkin alistumista,
mutta nykyään halutaan tehdä kaikesta positiivista.

Kärsimyskin nähdään hyvänä asiana, josta ihminen vahvistuu,
mutta ei se ole totta. Kärsimys ei tee hyvää ihmiselle.

Jos saisin sopivan ison lottovoiton siihen sopeutuisin kyllä helposti !

Lue lisää

Heh heh niin minäki,
kyllä lottovoitto kummasti piristäisi ihmistä kuolinvuoteellaki, heh heh,
vaikka ei sitä mukaan saa
mutta eihän sitä mukaansa haluaiskaa,
jäispä jälkeläisille
raharaa,
maailmassahan ei pärjätä ilman rahaa,
ja köyhyys on maanpäällinen helvetti ihmiselle,

jooo
vaikka mulla syö syöpä elimistöä
mutt jos voitaisin lotosta päävoiton kyllä keksisin tekemistä ja rakentamista,
vaikka tietäisin että kuolen jonkun ajan kuluttua,