Kalkaroksen Kömmähdys

Tässä olisi teille hieman luettavaa. Ei mitään parhaimpiani, mutta voittepahan ajankuluksi lukea, kiitos.


Taivaalla välähti pieni salama, oleskeluhuoneessa katseltiin ahnaasti Fredia ja Georgea jotka esittelivät juuri uusinta Siipivanukasta.
Kaikki juhlivat ja olivay hyvällä tuulella, koska Dolores Pimento tuo hirveä nainen oli häädetty pois koulusta ja Weasleyn kaksoset olivat tulleet vierailulla.
Harry Potter -Poika joka elää, ei ollut niinkään juhlatuulella. Hän katseli taivaalle ja oli näkevinään Siriuksen kasvot, mutta se oli varmaan vain kangastus.
Hän ajatteli itsekseen, että ei hänen isänsä voinut olla niin itsekeskeinen. Entäs jos olikin? Vika oli varmaan vain Kalkaroksen, tuon hyytävän Taikajuomien -ja Liemien professorin. Minä vielä kostan hänelle...

Koitti seuraava aamu. Suuressa salissa kaikki olivat edelleen hyvällä tuulella (ei niinkään Luihuiset). He söivät juhlaruokaa jonka kotitontut olivat valmistaneet aivan vartavasten Doloreksen lähdön kunniaksi.
Ensin Harry täytyisi talsia Taikuuden historian tunneille ja sitten piipahtaa Loitsu tunnilla. Pahin oli kyllä vielä edessä.. nimittäin kaksoistunti Taikajuomia.

Taikuuden historian tunti mateli lähes yhtä hitaasti kuin ennenkin, mutta Harrya kalvoi pelko Kalkaroksesta sisimmässään. Koko lopun tuntia hän ja Ron pelasivat hiljaa Velhoshâkkia pulpetin alla.

Loitsu tunti meni yllättävät nopeasti. He saivat harjoitella loitsuja mitä sinä vuonna oli käsitelty. Tunneilla oli aina niin melske että oli hyvä miettiä yksin hiljaa. Kuitenkin hän joutua aina välillä sanomaan "Joo", "Tottakait", "Ei" tai "Olen samaa mieltä."

Nyt oli aika mennä Kalkaroksen tyrmiin. Harry lähti saapastelemaan kohti tyrmiä kunnes Draco Malfoy ja hänen kaksi 'kaveria' astuivat hänen eteen. Eivät he ehtineet sanoakkaan mitään kun kuului pamahdus ja Dracolle sekä hänen kavereilleen ilmestyivät suuret sarvet. Se oli ollut Hermione joka teki loitsun. "Opin tuon Frediltä." Hermione virnisti ja lampsi ennen Harrya tyrmiin.

Tyrmät olivat entistäkin koleammat, kun Kalkaros astui sinne. "Sivu 318, Kutitusliemi. Lukekaa sivu tarkasti ja seuratkaa taulun ohjeita kun aloitatte tekemään sitä." Hän kajautti kovalla äänellää ja samalla napautti taulua pari kertaa taikasauvallaan. Kuten yleensä taululle ilmestyi ohjeet liemen valmistukseen.
"Ei tuosta tule aivan mitään! Ei kerrassaan mitään. 10 pistettä pois Korpinkynneltä, neiti Patil." Kalkaros jatkoi kylmästi.
"Mitä vanukastu tuo on Hra. Weasley? 50 pistettä pois Rohkelikolta."
Hän sanoi lähes heti edellisen puheen vuoron jälkeen. Kalkaros halusi piikittää Harrya muiden kautta. "Onko tuo Kutituslientä? Nti. Bones?"
Kalkaros katsoi silmät leimuten tyttöön joka oli hiljaa kuin hiiri. "20 pistettä pois Puuskupuhilta." Kalkaros sanoi vielä perään.

Sitten hän katsahti Draco Malfoyhyn jonka liemestä nousi ruskean kullertavaa savua. "Taisit unohtaa jotain Malfoy. Hyvä että otit kuitenkin tämän laidan esiin liemestä. 30 pistettä Luihuiselle." Kalkaros katsahti Harryyn ivallinen virne naamalla.

"Kun tämä liemi ei teiltä onnistu, niin minä näytän mallia." Kalkaros sanoi ja otti noidan kattilan. Noin puolentunnin päästä liemi oli hänellä valmista.
"Keneen testataan tätä? Eikö kukaan uskalla? Noh minä teen sen.." Hän sanoi ja joi suuren kulauksen mukistaan. Pian kuului vaimea poksahdus ja Kalkaros oli hävinnyt. Vai oliko?
Ei aivan. Maassa oli pienen pieni sammakko, joka oletettiin olevan Rohkelikkojen lempiopettaja Professori Kalkaros.

(c): Emilious Gauthier
Ei saa kopioida!

Kirjoitus virheitä saattaa ilmetä. Eiköhän tuosta silti saa selvää.