Taas tulin ns.kaapista ulos eräälle ystävälleni ja huomasin saman asian kuin muidenkin kanssa... mä en pysty sanomaan sanaa lesbo. Yritän kiertää sitä kaikin tavoin, voin siis sanoa että tykkään tytöistä yms. mutta lesboa en kykene sanomaan.
Se ei siis johdu siitä että en olisi sinut asian kanssa (ei ainakaan pitäisi johtua) vaan luultavasti siitä että se karahtaa omaan korvaan ja en pidä siitä sanasta.
Kummalllilsta mutta totta :)
Se ei siis johdu siitä että en olisi sinut asian kanssa (ei ainakaan pitäisi johtua) vaan luultavasti siitä että se karahtaa omaan korvaan ja en pidä siitä sanasta.
Kummalllilsta mutta totta :)
Vastaukset 13
Vanhimmat
sama juttu.. minä olen kyllä sanonut sen mutta ja varsinkin ensimmäisellä kerralla tuntui vähän oudolta.
Voi myös nykyään johtua siitä kun semmoinen seksuaalinen suuntautuminen on jollakin tavalla "muotia"..
Herranen aika, ei siis kenenkään seksuaalinen suuntautuminen voi olla muotia!
mutta ehkä se vain kuullostaa niin vieraalta ja uudelta.
"olen lesb..siis..no lepakko.."
-Mitä?
"no ehkä mää olen bi.."
"olet vai?!"
"no en mää tiiä se vaan kuullostaa vähän kauniimmalta kun LESBO" -ja sanan 'lesbo' kohalla kolahti. 'hyi miten ruma sana'.
No eikä ole. mutta joskus oli.
Mä olen totaalisen varma seksuaalisesta suuntautumisestani ja erittäin ylpeä siitä, mutta en silti pidä lesbo-sanasta...
Esimerkiksi "homo" on paljon parempi sana...epistä :)
olen minäkin nykyään ihan varma. :)
mutta tosissaan se "homo"kin kelpaisi kyllä paremmin.. >< ihan epistä..
Homo tarkoittaa ihmistä.(iha niinku kukaan ei tietäisi..)
mutta se sopisi hyvin.
lepso. Tämän verran olen valmis myöntämään vaikka koko maailmalle, jos tarve vaatii, mutta että lesbo... Joku toinen voi olla lesbo, ja sen myöntäminen ja sanominen voi sopia hänelle (ja minulle) ihan hyvin, vaikka minulle itselleni se ei ole niin helppoa ja yksinkertaista. Se, että sanoisin olevani lesbo, tuntuu jotenkin lopulliselta ja luonnonvastaiselta... Se ei ole koko totuus. Kun nyt ajattelen asiaa, se ehkä johtuu siitä, ettei lesbous merkitse minulle paljoakaan. Voisin olla olemattakin lesbo. Olen kieltänyt itseni suurimmaksi osaksi tältä osin. En usko, että tulen koskaan seurustelemaan naisen kanssa. En taida edes haluta. Olen mieluummin yksin. Silti tunnen niin kuin tunnen. Joskus toivoisin muutosta elämääni, mutta en usko enää onnellisiin loppuihin, joten parempi näin.
sanoit joskus tunnustavasi olevasi BI..:)
mutta ei sekään ole koko totuus. Liekö hyvä vai huono asia, etten osaa määritellä itseäni? Voiko sitä toisaalta kukaan muukaan minun puolestani tehdä, kun toiset eivät välttämättä tiedä tunteistani? Tiedän, että ihminen voi olla lesbo, vaikka olisi naimisissa miehen kanssa koko ikänsä. En voi olla 100 % varma siitäkään, että olenko edes biseksuaalinen. Voihan olla, että olenkin hetero, vaikken sitä itse tajua, kun kuulemma heterotkin voivat tuntea vetoa naisten suuntaan. Joka tapauksessa olen joskus hyvin yksinäinen ja onneton itseni kanssa...
Olenko minä? Lesbo. Unelmissani ainakin.
En vain tiedä tai en uskalla ottaa ensimmäistä
askelta.
Etkö ensimmäistäkään?
Lesbo-sanassa saattaa kajahtaa myös sellainen yltiöfeministi, joka on hyvin maskuliininen ja vihaa miehiä. Aiheetta tietty. Itsekin sanon mieluummin lepakoksi itseäni.
Joskus minun on ollut vaikeata käyttää jopa sanaa "nainen", samoin "mies", tytöttelykin tuntuu tyhmältä. Jostakin syystä minulle tulee inhottava tunne, kun täällä usein ihmiset puhuvat poikamaisista naisista, sillä minusta sana "poikamainen" on jotenkin vastenmielinen, kun se liitetään naiseen.
sanasta poikamainen, mua ei hämää sana lesbo ja en arkaile sen käyttöä. Mutta kun joku sanoo olevansa poikamainen mulle tulee mieleen pikkupoika, tai siis joku 15 v poika.
...on minusta todella ruma sana. En tiedä miksi. Lepakoksi minäkin yleensä itseäni kutsun tilanteen tullessa. Nuorempana varsinkin tuo sana lesbo oli hankala, vaikka sinut olinkin itseni kanssa. Ja onhan se hankala lausuakin, b-kirjain ja kaikki.:)