Missäpäin Jyväskylää asuivat

Ja näin meille vastasi äly kääpiö

Anonyymi kirjoitti:

Ja näin meille vastasi äly kääpiö

Mitäs vastasit

Kotonaan asuivat molemmat vielä. Toinen oli sh opiskelija toinen toimistotyöntekijä.

Anonyymi kirjoitti:

Kotonaan asuivat molemmat vielä. Toinen oli sh opiskelija toinen toimistotyöntekijä.

Ketä kiinnostaa

Anonyymi kirjoitti:

Ketä kiinnostaa

Minua kiinnostaa.

Sinulla ei ole mitään käsitystä tästä adiasta kunhan trollailet turva vinossa ja vaahdossa täällä.

Anonyymi kirjoitti:

Minua kiinnostaa.

Sinulla ei ole mitään käsitystä tästä adiasta kunhan trollailet turva vinossa ja vaahdossa täällä.

Opettele kirjoittamaan uusavuton

Sun äitis aasi

Kvg
Sietäis tietää ja hävetä

Kuinka tyhmä täytyy olla jos ei tiedä Tulilahden kaksoismurhasta 1959?

Aino-äidin ääni on täynnä tuskaa, kun hän laskee yhdessä miehensä Hugon kanssa valkoisista ruusuista ja kieloista solmitun seppeleen ainoan lapsensa arkulle.

– Tiedän, että meillä on henkiset siteet Eineen, jota kukaan ryöväri ei voi meiltä riistää, äiti sanoo. Ääni vavahtelee itkusta.

Einen vieressä on Riitan valkea arkku. Sen äärelle käyvät Riitan Antti-isä ja Martta-äiti.

Arkut peittyvät kukista.

Jyväskylän Taulumäen kirkko on ääriään myötä täynnä. Ensimmäiset jonottajat ovat tulleet paikalle kolme tuntia ennen ovien avaamista.

Ulkona on tuhansittain ihmisiä. Koko kaupunki hiljentyy saattamaan suohautaan poljetut Einen ja Riitan siunattuun maahan. Lähinnä valkoisia arkkuja ovat omaiset, suruhunnutetut tyttöjen äidit ja tummissa puvuissa isät.

Kun ovet avataan, arkkuja vartioivat Sairaanhoitajakoulun oppilaat, tumman Einen opiskelukaverit.
Valtiovallan viimeisen tervehdyksen siunaustilaisuuteen tuo sisäministeri Eino Palovesi. Tyttöjen kohtalo järkyttää syvästi koko kansaa. Tasavallan Presidentin Urho Kekkosen surunvalittelut molempien tyttöjen koteihin on viety jo aiemmin. Ne ovat vieneet henkilökohtaisesti Vaasan läänin maaherra K.G.R. Ahlbäck ja lääninneuvos Alfred Leskinen.

– Miksi nämä ihmislapset elämänsä keväimessä ja kesäisen luontomme ollessa vielä kauneimmillaan temmattiin keskuudestamme äkkiä pois ja vielä niin järkyttävällä tavalla matkalla, jonka tarkoitus oli virkistää ja avartaa nuorten mieliä tulevaa työkautta varten. Miksi nämä kaksi elämän valoisalla nousupuolella kulkenutta nuorta neitosta saavuttavat koko matkan pään ja olosuhteissa, jotka ovat syvästi järkyttäneet koko kansaa? Näin kysyy Suomen kansa tuntien sydänten sisintä riipaisevaa järkytystä ja syvintä myötätuntoa nuoria neitosia ja heidän omaisiaan kohtaan. Tämä kysymys painaa erikoisen raskaana, sen voin vakuuttaa, viranomaisia, joiden tehtävänä on selvittää murhenäytelmä, etsiä syylliset ja rangaista heitä lakiemme mukaisesti, sisäministeri Eino Palovesi purkaa suomalaisten tuntoja pedon ollessa yhä vapaalla.
 Nämä nuoret naiset kirjoittivat omaisilleen matkaltaan, kuinka se oli siihen mennessä onnistunut, mutta kuinka samalla oli ikävä kotiin, kotiin aterioimaan äidin kattaman pöydän ääressä, nauttimaan isän lämmittämästä saunasta ja unesta omassa vuoteessaan kotoisessa ympäristössä. He ovat nyt päässeet kotiin, taivaalliseen kotiin. Suokoon kaikkivaltias heille lempeän unen rakkaan isänmaamme mullassa, Palovesi hiljentyy.
Kaksi nuorta, parhaat ystävykset, ovat tulleet tiensä päähän. Heidän kohtalonsa on kirjoitettu kahteen sanaan: Tulilahden kaksoismurha. Se on poltinmerkkinä murhaajan tunnolla.

Skuutti ja nocco sukupolvi...äärettömän tyhmiä.
Rutkuttavat vain trollejaan netissä.

Anonyymi kirjoitti:

Skuutti ja nocco sukupolvi...äärettömän tyhmiä.
Rutkuttavat vain trollejaan netissä.

Niinhän sinä uusavuton teet

Anonyymi kirjoitti:

Kuinka tyhmä täytyy olla jos ei tiedä Tulilahden kaksoismurhasta 1959?

Aino-äidin ääni on täynnä tuskaa, kun hän laskee yhdessä miehensä Hugon kanssa valkoisista ruusuista ja kieloista solmitun seppeleen ainoan lapsensa arkulle.

– Tiedän, että meillä on henkiset siteet Eineen, jota kukaan ryöväri ei voi meiltä riistää, äiti sanoo. Ääni vavahtelee itkusta.

Einen vieressä on Riitan valkea arkku. Sen äärelle käyvät Riitan Antti-isä ja Martta-äiti.

Arkut peittyvät kukista.

Jyväskylän Taulumäen kirkko on ääriään myötä täynnä. Ensimmäiset jonottajat ovat tulleet paikalle kolme tuntia ennen ovien avaamista.

Ulkona on tuhansittain ihmisiä. Koko kaupunki hiljentyy saattamaan suohautaan poljetut Einen ja Riitan siunattuun maahan. Lähinnä valkoisia arkkuja ovat omaiset, suruhunnutetut tyttöjen äidit ja tummissa puvuissa isät.

Kun ovet avataan, arkkuja vartioivat Sairaanhoitajakoulun oppilaat, tumman Einen opiskelukaverit.
Valtiovallan viimeisen tervehdyksen siunaustilaisuuteen tuo sisäministeri Eino Palovesi. Tyttöjen kohtalo järkyttää syvästi koko kansaa. Tasavallan Presidentin Urho Kekkosen surunvalittelut molempien tyttöjen koteihin on viety jo aiemmin. Ne ovat vieneet henkilökohtaisesti Vaasan läänin maaherra K.G.R. Ahlbäck ja lääninneuvos Alfred Leskinen.

– Miksi nämä ihmislapset elämänsä keväimessä ja kesäisen luontomme ollessa vielä kauneimmillaan temmattiin keskuudestamme äkkiä pois ja vielä niin järkyttävällä tavalla matkalla, jonka tarkoitus oli virkistää ja avartaa nuorten mieliä tulevaa työkautta varten. Miksi nämä kaksi elämän valoisalla nousupuolella kulkenutta nuorta neitosta saavuttavat koko matkan pään ja olosuhteissa, jotka ovat syvästi järkyttäneet koko kansaa? Näin kysyy Suomen kansa tuntien sydänten sisintä riipaisevaa järkytystä ja syvintä myötätuntoa nuoria neitosia ja heidän omaisiaan kohtaan. Tämä kysymys painaa erikoisen raskaana, sen voin vakuuttaa, viranomaisia, joiden tehtävänä on selvittää murhenäytelmä, etsiä syylliset ja rangaista heitä lakiemme mukaisesti, sisäministeri Eino Palovesi purkaa suomalaisten tuntoja pedon ollessa yhä vapaalla.
 Nämä nuoret naiset kirjoittivat omaisilleen matkaltaan, kuinka se oli siihen mennessä onnistunut, mutta kuinka samalla oli ikävä kotiin, kotiin aterioimaan äidin kattaman pöydän ääressä, nauttimaan isän lämmittämästä saunasta ja unesta omassa vuoteessaan kotoisessa ympäristössä. He ovat nyt päässeet kotiin, taivaalliseen kotiin. Suokoon kaikkivaltias heille lempeän unen rakkaan isänmaamme mullassa, Palovesi hiljentyy.
Kaksi nuorta, parhaat ystävykset, ovat tulleet tiensä päähän. Heidän kohtalonsa on kirjoitettu kahteen sanaan: Tulilahden kaksoismurha. Se on poltinmerkkinä murhaajan tunnolla.

Lue lisää

En seuraa jotain ikivanhoja rikosuutisia niin miten voisin tietää? Ensimmäisen kerran törmään näihin nimiin missään.

Anonyymi kirjoitti:

Kvg
Sietäis tietää ja hävetä

Niin, ketä ne olivat? Ei kovinkaan julkkiksia.

Hölömö, eikö mitään parempaa sieltä suunnasta?

Anonyymi kirjoitti:

Hölömö, eikö mitään parempaa sieltä suunnasta?

Miksi on niin vaikeaa kertoa ketä olivat vai olivatko jotain laitapuolen kulkijoita. En ole nuorisoa, silti en tiedä.