Hän istuu hiljaa kivisellä lattialla
Unohdettuna,
tietäen, että täytyy olla hiljaa
ettei äiti herää.
Lapsi koskettaa kylmää seinää
kyyneleet silmissä hän
hiipii rappukäytävään.
Kukaan ei koskaan surrut lähtöäni
Usein näin äitini kadulla
nauravan
Kun joku kysyy minusta,
äiti pudistaa päätään,
ja sanoo, ettei ymmärrä mistä he puhuvat
Nyt jo aikuisena, istun pimeässä huoneessani
Itken tyynyäni vasten,
häpeän lapsuuttani.
Unohdettuna,
tietäen, että täytyy olla hiljaa
ettei äiti herää.
Lapsi koskettaa kylmää seinää
kyyneleet silmissä hän
hiipii rappukäytävään.
Kukaan ei koskaan surrut lähtöäni
Usein näin äitini kadulla
nauravan
Kun joku kysyy minusta,
äiti pudistaa päätään,
ja sanoo, ettei ymmärrä mistä he puhuvat
Nyt jo aikuisena, istun pimeässä huoneessani
Itken tyynyäni vasten,
häpeän lapsuuttani.
Vastaukset 3
Vanhimmat
joku tosiaan osaa kirjoittaa! *melkein kyynelet silmissä*
itkin tuon kirjoittaessa. En vain runon takia, vaan sen takia, että se on totta. =/
hyvä runo, vaikka ei varmaan itse tosielämässä koettuna niin hirveen hyvä kokemus.. Mutta runoissas on sitä jotain että niitä viittii lukee. ;)
tsemppiä!